Luovutetaanko tästä yhteisellä päätöksellä ensi vuoden alusta. Tehdään sellanen Uuden vuoden lupaus.
On päästettävä irti jo vihdoin. Turhaa kaipausta ja ikävää, sullekin pelkkä vitsi, niin olen antanut itseni nyt ymmärtää.
Öitä.
On päästettävä irti jo vihdoin. Turhaa kaipausta ja ikävää, sullekin pelkkä vitsi, niin olen antanut itseni nyt ymmärtää.
Öitä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Haista...
mitä?
Mitä jos päätetään että yritetään yhdessä vuoden alusta. : )
Mä voisin kanssa tehdä tuollaisen yrittämisdiilin "jonkun" kaa. Muuten jää vaivaamaan että miksen pösilö edes yrittänyt aina kun näen hänet.
yrittää. Mene lähelle ja hymyile. Seuraavassa vaiheessa pientä jutustelua. Siitä se lähtee, jos on lähteäkseen.
sijainen taas? Ei varmaan sitten ollut mulle koska mä en ainakaan mitään diiliä sun kanssas ole tehnyt enkä tule tekemään.
No, kohtahan meidän aikamme loppuu joka tapauksessa, joten sama, vaikka nautimme viimeiseen asti. Miksi siis lopettaa. Taitaa tämäkin olla provo, kun minkäänlaista tunnistetta tässäkään. Ja saanen kysyä, että mitä ihmettä tällainen viesti tekee ikävä-palstalla.
Turhaa kaipausta ja ikävää
loppuu?
jos olet mies. Mutta ei täällä, vaan meidän pitää tavata. Olemme sen velkaa toisillemme.
En halua.
http://www.youtube.com/watch?v=AaWPduHl_j8&feature=related
Olisin halunnut sanoa muutakin - olkoon nyt
Heikkoina hetkinäni kuljetan sisälläni pilveä ikävän tummaa. Sano :
http://www.youtube.com/watch?v=5UgcSFaIOwI
Voisin sanoa kaiken tuon, mutta ei se mihinkään johda. Turhaan en lupaile ikinä, koska aina pidän lupakseni. Jos minä lupaan luopua ensi vuoden alusta tästä kaikesta, niin se lupaus pitää! Jos niin sovitaan niin minä lupaan kaiken sen.
Haluat luvata jotain mitä et pysty hallitsemaan. Voidaan yrittää. Lopputuloksen tietää jo.
Voin minä luvata ja jos se käy ylivoimaiseksi niin kärsin sen nahoissani. Minussa on sellasta periksiantamattomuutta itseni suhteen. Lopputulema tosin voi olla myös todellinen verta tihkuva kärsimys. Jokaisella on taakkansa. Mikä helvetti, kuka minun sisälläni huutaa? Millä sen suu tukitaan?
Ei näiden tunteiden kanssa ole leikkimistä. Rakkaus on kova laji! Täytyy miettiä...
Tämä tässä hommassa onkin mielenkiintoista. Koska se on niin vaikeaa. Tässä tilanteessa olis ehkä paras toimia, jos sen haluaa unohtaa. Mutta eipä sitä luonteelle voi juurikaan mitään.
Rankaisetko itseäsi jostain? Onko se ns. motiivisi. Kysyn ihan mielenkiinnosta.
Täytyy miettiä kokonaisuutta. En minä tiedä miksi tämä on niin vaikeaa, ihan nk. joku tahallaan seisois esteenä ettei mikään onnistu. S-postit ei kulje jne. Suoratoiminta tietysti olisi paras ratkaisu mutta siinäkin on ne tietyt esteet.
Mulla on ollut tämä itserankaisu käytössä niin varhaisista vuosista käytössä kuin vain muistan. Laitan itseni kärsimään, elämään askeettista elämää, nöyrtymään ja miettimään, korjaamaan suuntaa. Sisäistä itsepuhuttelua. En tiedä,joku kallonkutistaja voisi saada hyvinkin mielenkiintoisen dg:n tästä. Mutta ei se mikään motiivi toiminnalle ole, ei tottatosiaankaan. Enhän minä mikään masokisti ole ja tähän hiukan hymyä perään :) Mutta kaikkein ankarin olen minä itse itselleni!
Joku ratkaisu tähän on saatava, oli se mikä tahansa. Tietysti mietityttää miksi, miksi? Miksi nämä tunteet. Minä uskon että paljon on hyvää tässä mutta tämä jumiutuminen ei tee hyvää, kun mikään ei liiku eteenpäin. Elämä vain etenee päiväpäivältä.
Niin, itseään kurittamisella voisi olla tarkoitus päästä seuraavalle portaalle. Ilman kärsimystä ja luopumista mikään ei etene. Ajattelu tapana täysin normaali. Kenties olet kehitellyt elämän filosofiaasi siinä samalla ja itse tiedät miten se on toiminut. Ei kukaan muu.
Olet melkoisen onnellinen sanoisin näin. Mutta haluatko käyttää sinnikkyyttäsi täällä palstalla roikkumiseen. Kysyn tätä myös itseltäni. Kenties se joskus johtaa mielihyvään. Tähän on olemassa vaihtoehto. Toiset vaihtoehdot on monenkertaisia ja ne kestää hetken. Toiset taas, vaan kestävät. Näistä vaihtoehdoista valitsee luonne. Olet kuitenkin valinnut näistä sen joka ei johda mihinkään. Sitä ei edes ole olemassa. Se ei ole vaihtoehto.
Sinnikkyytesi ansiosta saatat tulevaisuudessa löytää tästäkin jotain murusia ja myöhemmässä elämässä ajatella sen olleen hyvä valinta. Tämän kysyn itseltäni.
Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on matka jolla opitaan erilaisia asioita eikä mikään ole turhaa. Tämä palstalla roikkuminen ei minun näkövinkkelistä johda mihinkään mutten voi tietää onko sillä ollut toiselle merkitystä. Sitten hiukan huuhaa juttuja ja olen realiteeteissa jne. Otin kerran yhteyttä s-postilla herkkänä hetkenäni selvänäkijä Lisa Williamsiin http://www.lisawilliams.com ja yllätyksekseni hän vastasi minulle suoraan, tosin pitkän ajan päästä. Hänen mielestään olen ns. vanha sielu joka on jo taivaltanut aikamoisen matkan ja lähestymässä sitä finaalia- mikä ikinä se lienee :) Tämä itserankaisu ja muu voi liittyä tähän kehittymiseen ja jalostumiseen. Nyt kun tämän kirjoitin niin tuntuu silti aika utopistiselta :) Mutta hän jokatapauksessa vastasi minulle suoraan aistittuaan "energiaa" ja olihan siinä viestissä muutakin. Ihminen on vain hyvin epäilevä ja niin pitää ollakin. Kaikki liittyy kuitenkin kaikkeen! Nyt mä poistun ja kiitän sua ja toivotan rauhallista yötä.
Ps. Valintojaan täytyy miettiä ja tämä palstailu ei todellakaan johda mihinkään, kiitos vielä!
päätöksen yksinäni jo ajat sitten.
kullanmurusilla siellä onpi.
toivonkipinä elää, en olisi vielä valmis tekemään tuollaista lupausta..,tehdään paremminkin sellainen lupaus että yritetään oikein tosissaan ensi vuonna...
http://www.youtube.com/watch?v=MDBwejESlEs
Erittäin hyvä kysymys.. Et miten se on.. Sano se (kysymys esitetty eräälle miehelle eli en oleta et edes olisit hän).
Nimittäin jos nämä tunteet on yksipuoliset niin silloin tämä touhu on ihan turhaa. Ja silloin ei kannata tosiaankaan odotella jonnekin vuoden vaihteeseen. Sama jättää hyvästit vaikkapa jouluaattona. Mikäs sen parempi ajankohta kuin se.