norjalaisten kirje esikoislestadiolaisille

Olipas hyvää ja rehellistä puhetta. Kyllä meidän on opittava rakastamaan erilaisia kristittyjä.

Emmehän me samassa vormussa ole rakennetut. On täysin mahdoton ajaruskin, että ajattelisimme kaikista asioista tismalleen samalla tavalla.

Kunhan kristinoppi säilyy julistuksessa kirkkaana. Vanhurskauttamisoppi on se tärkein, jonka päälle kaikki muu oppi rakentuu.

Halusit , että sinulle esitellään ihminen, joka uskoo tulevansa autuaaksi syntejään tunnustamalla ja anteeksipyytämällä.
Tässä hän on , ilmielävänä, lapsuuden kristitty, tiedät mitä se tarkoittaa. Uskoin ihan oikeasti, että parannuksenteolla minusta tulee Jumalalle kelpaava. Mutta kun mikään ei riittänyt, armoton palvelija vain kiristi otettaan kurkusta...

Sellainen asia, kuin kristityn vapaus, en tiennyt mitä se on. Anteeksipyynnin jälkeen hetken kuvittelin olevani vapaa, mutta taas se sama syyllisyys ja itsensä tutkiminen alkoi. Ja taas pyytämään anteeksi: Koko ajan viittä vaille valmis kristitty.
Mutta sitten tuli vapaus; armo kuuluu syntisille!

Kirjoitit, että menkööt sinne ristille syyttäjät vaatimaan maksua minunkin puutteistani.

Juuri näin Matkaaja! Minullakin on puutteeni, en jaksa rakastaa Lapin Vanhempia , en jaksa kunnioittaa heitä, en pysty edes luottamaan heihin. Puutteita on, kutes näet. Mutta menkööt syyttäjät vaatimaan maksua ristin juurelle. Minunkin puutteeni on siellä täydellisesti maksettu. Ja jos jollekin syyttäjälle ei se uhri riitä minun puutteitteni edestä, Hän on luvannut palatessaan maksaa puuttuvan osan.
Saan olla vapaa puutteitteni ja vikojeni kanssa.

Ja jos Luoja näkee hyväksi antaa minulle rakkautta ja luottamusta, se on sitten Hänen asiansa. Mutta rakkautta en omasta sydämestäni revi omin voimin, en sitten millään.

Tässä hän on kirjoitti:

Halusit , että sinulle esitellään ihminen, joka uskoo tulevansa autuaaksi syntejään tunnustamalla ja anteeksipyytämällä.
Tässä hän on , ilmielävänä, lapsuuden kristitty, tiedät mitä se tarkoittaa. Uskoin ihan oikeasti, että parannuksenteolla minusta tulee Jumalalle kelpaava. Mutta kun mikään ei riittänyt, armoton palvelija vain kiristi otettaan kurkusta...

Sellainen asia, kuin kristityn vapaus, en tiennyt mitä se on. Anteeksipyynnin jälkeen hetken kuvittelin olevani vapaa, mutta taas se sama syyllisyys ja itsensä tutkiminen alkoi. Ja taas pyytämään anteeksi: Koko ajan viittä vaille valmis kristitty.
Mutta sitten tuli vapaus; armo kuuluu syntisille!

Siis uskotko vieläkin niin? Sen käsityksen saa vastauksesi ensimmäisestä virkkeestä. Jos niin ei ole, kannattaa pitää mielessä Paavalin sanat: "Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä" ja olla onnellinen.

Kenen syy oli, että uskoit tulevasi autuaaksi syntejä tunnustamalla? Syytätkö vanhempiasi? Ehkä paikkakuntasi saarnaajia? Lähetysmiehiä? Vai Lapin vanhimpia?

Minä olen ollut siinä onnellisessa tilanteessa, että opetus on ollut oikea.
Mitä sitten itse olen ymmärtänyt väärin ja miten vihollinen on saanut valehdella ja uskotella luulemaan väärin, ei ole johtunut uskollisista työntekijöistä. Sellainen tunne on, että jos saarnaajat eivät olisi pitäneet huolta, niin jo aikoja sitten olisin jäänyt matkasta.

Miten muuten ymmärrät Jeesuksen sanat: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."?

Siksi emme julkaise myöskään mitään osoitteita.

Tämä sivu, jolla kirje on julkaistu, on eräiden tahojen yksityisvoimin ylläpitämä ikäänkuin kotisivu, jossa on paljon muutakin rehellistä ja tutkittua tutkittua faktatietoa.

Oletko sinä Sanni esikoisia?

niin saat koko jutun.

Tuossa kirjeessä ei mielestäni ole mitään salattavaa. Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille ja siinä sitten myös muillekin esikoisille.

Sitä on täällä siteerattu jo useaan otteeseen, että sen voi julkaista kokonaisuudessakin.
Kopioin sen tähän. (nimet olen jättänyt pois)

Lue, jos jaksat



KAIKKI VAIN ARMOSTA
Esipuhe
Usko
Omakehu
Liikutukset – syntien anteeksiantamuksen sana
Uusi Testamentti – Jumala ei koskaan muista rikkomuksiamme
Pyhitysoppi
Jalkojen pesu
Sidotulla omallatunnolla


ESIPUHE
Koska meitä kaikkia kristittyjä koskee kuolemattoman sielun vapautus ja autuus, meille on tärkeää, että Jumalan Sana julistetaan selvästi ja puhtaasti. Siksi olemme kokoontuneet keskustelemaan Jumalan Sanasta, ja näin olemme päätyneet joihinkin julistusta koskeviin, keskeisiin kysymyksiin.
Olemme rohkeasti esitelleet näitä asioita kristityille, ja tämä on johtanut sellaisiin huhuihin ja puheisiin, että meillä ei olisi enää luottamusta siihen, mitä opetetaan. Sen takia kokoonnuimme yhdessä Etelä- ja Pohjois-Norjan saarnaajien kanssa. Siinä kokouksessa esittelimme joitakin näistä kysymyksistä.
Saadaksemme tukahdutettua huhut ja tehdäksemme selväksi kaikille, mitä me ajattelemme, sovimme jälkeenpäin yhteisymmärryksessä saarnaajiemme kanssa kirjoittavamme muistiin sen, mitä me uskomme. Tästä kirjoituksesta voi kukin itse lukea ja tehdä omat päätelmänsä.
Toivomuksemme onkin, että jokainen, joka lukee tämän kirjeen, kävisi sen tarkoin läpi ja arvioisi sitä Jumalan omalla Sanalla. Toivomme lukijoiden palautetta mikäli joku kohta jää epäselväksi tai ei ole yhtäpitävä kirjoitetun Sanan kanssa.

Oslossa 12.02.2004
R. L. A.
A. J.
K. S. Æ.
H. K. N.



USKO
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy." Hebr. 11:1

Jos ajattelemme armoa vesilähteenä, voi uskoa verrata kanavaan jota pitkin vesi johdetaan. Usko on Jumalan lahja, jota kukaan ei voi tehdä tai luoda. Jos näin ei olisi, olisi meillä jotain itsestämme, eikä usko olisi armosta. Ei, usko on Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki luo ihmisen sydämeen kun hän kuulee evankeliumin Jeesuksesta. Näin usko tulee kuulemisesta. Usko on ase, jolla Jumala varustaa meidät taisteluun perkelettä vastaan.

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana." Ef. 6:13-17

Mutta saadaksemme hyötyä uskosta aseena on tärkeää, että tiedämme koko ajan, mihin voimme käyttää sitä, nimittäin "...jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet". Uskomme vihollisen palavien nuolien olevan syytöksiä, joita hän kohdistaa kristittyihin osoittaessaan heidän luontonsa synnillisiä taipumuksia. Näin vihollinen saa kristityt epäilemään, etteivät he olisikaan oikeassa uskoessaan pelastuvansa armosta. Mutta nyt kristitty voi käyttää uskoa kilpenä osoittaessaan Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön ja vereen, joka puhdistaa kaikesta synnistä.

Jeesushan on maksanut kaikkien syntiemme edestä. Silloin perkeleen on paettava, "sillä olen kirjoittanut
sinut molempiin käsiini." Perkeleen päämääränä on saada kristitty epäilemään, sillä perkele tietää, että voimamme voittaa perkele ja synti on siinä, että aina omistamme itsellemme vapaasti armon, Jeesuksen tähden. Kun osoitamme perkeleelle Jeesuksen täytettyä työtä Golgatalla sekä kaikkia Jumalan Sanan lupauksia, perkeleen on väistyttävä meistä. Näin Jeesus menetteli kun saatana tuli kiusaamaan Häntä. Muistuttaessaan meitä monista tekemistämme synneistä ja väärinteoista se haluaa johdattaa kristityt ajattelemaan: "En voi uskoa, että synnit on maksettu enkä sitä, että näin turmeltuneenakin olen Jumalan lapsi. Jos minulla olisi oikeus kutsua itseäni kristityksi, pitäisi kristityn elämäni näyttää aivan toisenlaiselta." Silloin ihminen alkaa tehdä itselleen väkivaltaa ajattelemalla: "Minäpä erottaudun synnistä, teen parannuksen, tunnustan syntini ja sen jälkeen otan oikeita askeleita." Sitten ihminen lankeaa jälleen, ja taas on kontattava kerjäämään syntien anteeksisaamisen armoa. Sille, joka ottaa kristillisyytensä
tosissaan, elämä on loputonta Canossan-matkaa.

Toivomme on, että kristityt saisivat kerran niin kyllikseen tästä itse yrittämisestä, että heittäytyisivät täysin Hänen armonsa varaan alkaen omistaa itselleen armon Jeesuksessa Kristuksessa vain uskolla. Meidäthän on vapautettu synnistä. Usko on se, jonka avulla ihminen tekee pesäeron jumalattomuuteen ja maailmallisiin iloihin, ja joka ajaa ihmistä uudelleen kaikkiin hyviin tekoihin.

"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Room. 6:22

Me käymme uskon taistelua kaikkia perkeleen juonia vastaan, ja kaikkia pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."

Luther sanoo: "Nyt ei synti enää erota meitä Jumalasta, vaan epäusko. Vaikka ihminen tuhannen kertaa päivässä tekisi huorin ja murhaisi, on hänen uskottava vain vahvemmasti. Oikeaan synnintuntoon tullut ihminen huomaa, että omassa itsessään hän ei voi aikaansaada mitään vanhurskautensa hyväksi, ja että synti hänessä on pohjaton. Silloin hänen on paettava Herran Jeesuksen turviin ja pyydettävä nöyrästi Hänen armoaan.
Ihminen, joka nyt on saanut sydämeensä uskon Jeesukseen, voi avata uskon kanavan, eli antaa armon virrata vapaasti sieluunsa ja sydämeensä. Näin uskova puhdistaa itse itsensä kuten Hänkin on puhdas.

"Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas." 1 Joh. 3:3

Sitä, mitä nyt tapahtuu, ihminen ei voi uskoa, ennen kuin hän on itse saanut kokea sen. Nyt kristitty saa tuntea sisimmässään Hänen ylösnousemisensa voiman. Rakkaus Vapahtajaa ja lähimmäistä kohtaan täyttää nyt hänet ja hänelle tulee halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisensä puolesta.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..." Titus 2:11-12

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."

Ja Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:
"... sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room. 7:22

Jumala on luonut meidät elämään Hänen armossaan ja armostaan. Kuitenkin syntiinlankeemuksessa yhteys Jumalaan ja Häneen armoonsa katkesi. Sähkötoiminen, esimerkiksi lämmön kehittämiseen tarkoitettu laite, ei voi täyttää tehtäväänsä ilman että sähkö on kytkettynä. Se on kylmä ja pysyy sellaisena eikä voi tuottaa lämpöä riippumatta
siitä, miten kauan sitä pidetään seinällä. Jotta lämmitin voitaisiin kytkeä virtalähteeseen, on lämmittimessä oltava johdin. Johdin on kanava, jonka kautta virta siirretään. Näin ollen meissäkään ei pysy lämpö ellemme ole kytkettyinä Jeesukseen uskon avulla, sillä Hän on armon oikea virtalähde. Vasta sitten voimme tehdä sitä, mitä meidät on luotu tekemään, nimittäin laulaa ylistystä Herralle Sebaotille Hänen suuresta armostaan, sekä jakaa lämpöä ja rakkautta
lähimmäisillemme, ja tehdä hyvää kaikille. Kiitos, Jeesus, sillä tämä on Sinun tahtosi.

Katso, kaikki on yksin armosta.


OMAKEHU

Ensiksi on julistettava selkeästi, että Jeesus Kristus on ovi, ja että kuka Hänen kauttaan kulkee, pelastuu; jokainen, joka uskoo Häneen, saa syntien anteeksiantamuksen Hänen nimessään. Mutta ennen kuin ihmisellä on mahdollisuus kulkea oven kautta, on kaikki omakehu ja kaikki oma vanhurskaus työnnettävä syrjään. Ihmisen on jäätävä lopulta täysin ilman mitään omaa.

Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen
hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Fil. 3:1-11

Kaikki, millä Paavali olisi voinut koristella itseään, oli kuoletettava ja pidettävä turhana, jotta hän voisi voittaa Kristuksen ja olla Hänessä. Sama koskee meitäkin. Meidän on nyt tutkittava oma ”korurasiamme” ja alettava perkaamaan kaikkea mitä olemme koonneet. Monet näistä asioista näyttävät sekä hurskailta, hengellisiltä että raamatullisilta, mutta niillä ei ole mitään arvoa suhteessa pelastukseemme Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän on tehtävä tämä, sillä uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa on oltava ainoana varustuksenamme. Monet kristilliset seurakunnat ja yhteisöt koristautuvat nimillä, tavoilla, järjestyksillä, perinteillä, kulttuurilla ja opinkappaleilla. Jos joku ylimalkaan voi mielestään turvata sellaisiin, näyttää sille, että meiltä se onnistuu vielä paremmin:

Me kuulumme alkuperäiseen apostolis-luterilaiseen esikoisten seurakuntaan
Me olemme ainoat, jotka herätyksen alusta lukien eivät ole eronneet muista.
Me olemme tulleet oikeaan kristillisyyteen.
Me olemme saaneet kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan sellaiselta jolla on Pyhä Henki.
Me olemme tehneet parannuksen ja tunnustaneet kaikki tekosyntimme.
Me olemme käyneet läpi oikean armonjärjestyksen ja kaikki kahdeksan autuuden tuntomerkkiä.
Meillä on liikutukset.
Me voimme kirkkohistorian avulla osoittaa apostoliset juuremme.

Joko tietoisesti tai tietämättään ihminen nojaa mielellään näihin asioihin, jotka antavat jonkinlaista varmuutta siitä, että meillä on oikeus uskoa itsemme kristityiksi. Ne ovat antamassa meille väärää turvallisuudentunnetta, sillä turvamme on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristiinnaulitsemisessaan. On tehtävä vakavasti tiettäväksi kaikille, jotka turvautuvat yllä luetellun kaltaisiin asioihin:
Ne ovat roskaa.

Näiden rakennelmien tulee palaa pois. Lopuksi ei päde mikään muu kuin se, että uskomme pelastuvamme vain armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi meidän kaikkien tulee ottaa Paavalin sanat vakavasti sydämellemme, kun hän puhuu näistä asioista.

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun
tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. 1 Kor. 3:10-15

Uskomme, että se kulta, hopea ja jalokivet, joilla me rakennamme, on ainoastaan Jumalan Sana ja Hänen lupauksensa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 2 Kor 1:20

Nämä rakennusaineet eivät milloinkaan pala, vaan kestävät ikuisesti. Hän on luvannut sanoen:
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24:35

Ihmisyytemme, turhamaisuutemme ja laillisen luontomme takia meille on kovin helppoa koristella itseämme muulla kuin yksin Kristuksella. Mutta jos emme hylkää kaikkia inhimillisiä järjestelmiä, emme myöskään anna pelkästään Jeesuksen olla elämämme, vanhurskautemme emmekä pyhityksemme. Ja vaikka Jeesus olisi perustuksemme, meidän on katsottava tarkoin, mitä materiaaleja käytämme edelleen rakentaessamme, ja että onko meillä varaa saattaa rakennustyö loppuun.

Olemme varmoja siitä, että sotajoukkojen Herra ei salli meidän käyttää mitään muita rakennusaineita kuin niitä, mitä Hän itse on antanut käytettäväksemme, nimittäin Hänen oman Sanansa ja lupauksensa. Sen, joka aikoo rakentaa talon, on ensin istuttava tekemään laskelmat siitä, miten suuriksi kustannukset muodostuvat nähdäkseen, onko hänellä niin paljon varoja, että rakennus tulee valmiiksi.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Luukas 14:28-33

Totuus on: meidän on hylättävä kaikki se, mikä on meistä itsestämme, voidaksemme voittaa Kristuksen. Hänhän haluaa vastata maksusta.
Katso, kaikki on yksin armosta.


LIIKUTUKSET - SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN SANA

Kun ihminen havaitsee olevansa suuri syntinen, herää hänessä vanhurskauden nälkä. Hän alkaakysyä silloin kuten miehet helluntaina: ”Mitä meidän on tehtävä, veljet?” Evankeliumi kuuluu tällöinkirkkaasti ja vapaasti:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38

Laki on kasvattaja Kristukseen, mutta ollakseen oikea kasvattaja Kristukseen, sitä on julistettava niin selkeästi, että kaikkien, jotka kuulevat sen, on sanottava publikaanin tavoin: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Edelleen, lakia on julistettava siten, että kaikki, mikä on peräisin omasta itsestämme, on arvotonta. Tällä tavoin, kun koko syntiruumis kaikkine tekoineen ristiinnaulitaan, kaikki kuollut usko katoaa.

”…kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi…” Room. 6:6

Jos löydämme itsestämme pienimmänkään hitusen, joka tekee meitä paremmiksi tai huonommiksi kuin muut, tai enemmän tai vähemmän kykeneviksi uskomaan itseämme Jumalan lapsiksi ja kristityiksi, on tämä ristiinnaulittava Hänen kanssaan. Tällä tavoin tulemme Hänen kaltaisikseen Hänen kuolemassaan ja hylkäämme itsemme kerta kaikkiaan.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa…” Room. 6:5

Asiassa, joka koskee armon omistamista Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuuteemme päässyt hämäryyttä; on syntynyt käsitys, että meidän on kuultava päästösana ennen kuin voimme täydellä varmuudella uskoa syntimme anteeksi annetuksi. Tämä voi edellä mainitun käsityksen mukaan tapahtua joko siten, että syntien anteeksijulistus kuullaan ”pöydän takaa” tai että ”mennään eteen”, tai että sana kuullaan veljeltä tai sisarelta. Jos synti olisi karkeampaa laatua – siis nk. tekosynti – on asia ymmärretty siten, että synti tulee tunnustaa saarnaajalle tai toiselle kristitylle ja kuulla päästösana tältä.
Tämän käytännön vaarana on se, että monet kristityt joutuvat vangeiksi ja he joutuvat epäilykseen siitä, onko heillä oikeus omistaa armo vain uskosta. Erityisen vaikea tilanne on tekosyntiin joutuneella kristityllä, olipa hän sitten nuori tai vanha; hänenhän on tunnustettava synti ennen kuin hän saa uskoa sen olevan annettu anteeksi. Tiedämme, että tämä ei varsinaisesti ole kristillisyyden oppi, mutta monilla on – tai on ollut – kuitenkin tämä käsitys. Kyseinen hämäryys johtaa edelleen sellaiseen uskoon, että syntiin jouduttua on otettava yhteys toiseen kristittyyn ja kuultava häneltä anteeksiantamisen sana, ennen kuin synti voidaan uskoa anteeksi annetuksi.

Kuinka kauan kristittyjen on oltava tällaisessa orjuuden ikeessä?
Niin pitkään kuin kristityt elävät tässä eksytyksessä, on seurauksena usko omiin mahdollisuuksiin toimia oikein eli itsevanhurskauteen, ja tällöin kristityt ovat taas lain orjuudessa. Mutta Jeesushan on vapauttanut meidät laista ja sen vaatimuksista; miksi meidän pitäisi siis ajaa toisiamme uudestaan orjuuden ikeeseen?

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Katso, kaikki on yksin armosta.


UUSI TESTAMENTTI

JUMALA EI ENÄÄ KOSKAAN MUISTA SYNTEJÄMME

Uskoessamme, että Jeesus on maksanut synneistämme ja suorittanut täyden lunastushinnan jokaisen ihmisen puolesta maan päällä, on johtopäätöksen oltava, ettei Hän enää muista syntejämme. Jos Jumala olisi jälkeenpäin yhä meille vihainen ja tuomitsisi meidät siitä, että olemme joutuneet yhteen tai toiseen syntiin ajatuksissa tai teoissa, ei tämä täysi lunastushinta olisi minkään arvoinen. Silloinhan Hän muistaisi sittenkin syntimme.
Uskomme, että Jumala ei muista enää koskaan syntejämme. Voimme ajatella asiaa uutena sopimuksena tai uutena testamenttina. Jumala itse on solminut tämän sopimuksen Aabrahamin suvun kanssa. Ja me, jotka uskomme, olemme Aabrahamin sukua. Aabrahamin suvun piti tulla yhtä lukuisaksi kuin taivaan tähdet tai meren hiekka. Uskomme, että
taivaan tähdet tarkoittavat Israelin kansaa; meren hiekalla katsomme tarkoitettavan kaikkia pakanakansoja, ihmislajeja, heimoja ja kieliä.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm. 7:9-10

Mutta testamentti ei saavuta pätevyyttä, ennen kuin sen laatija on kuollut. Samalla tavoin Jumalan kirjoittama testamentti ei saanut pätevyyttä ennen kuin Hän itse kuoli. Tässä uudessa sopimuksessa tai uudessa testamentissa Hän kirjoitti seuraavasti:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jer. 31:31-34

Pitäessämme kädessämme tätä uutta sopimusta meillä on juridisesti sitova asiakirja, jota voimme näyttää perkeleelle sen tullessa muistuttamaan meitä synnistämme. Kun se muistuttaa meitä kaikista tekemistämme synneistä, tahtoo se saada meidät unohtamaan tämän sopimuksen ja sen sijaan keskittymään itseemme ja omaan syntiimme. Tällä tavoin se voi voittaa meidät, ottaa meiltä vapautemme Jeesuksessa Kristuksessa ja saattaa meidät uudelleen kahleisiin.

Mutta Jumala ei voi valehdella. Hän ei tahdo muistaa syntejämme – ”se on täytetty”!

Tämä ei johdu huonomuistisuudesta, vaan vain Hänen vanhurskaudestaan. Hän on antanut meille lupauksensa; Hän vannoi itsensä kanssa (sillä Hänellä ei ollut ketään itseään suurempaa, jonka kanssa olisi vannonut).
Juuri tästä Sakarias, Johanneksen isä, profetoi, kun hänen suunsa avattiin:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme - -” Luukas 1:68-73

Hän on tehnyt tämän päätöksen omasta aloitteestaan ja näin ollen on syntynyt yksipuolinen sopimus. Vanha sopimushan oli kaksi- tai molemminpuolinen Jumalan ja kansan välillä; kansahan sanoi tälle ”kyllä”.

Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. 2 Moos. 19:8

Mutta esi-isät rikkoivat sopimuksen. Vaikka itse Jumala oli heidän oikea Herransa, kansa ei voinut pitää sopimusta. Siksi Jumala solmi uuden sopimuksen, joka perustui suurempiin lupauksiin, ja jonka Herra vannoi itsensä kautta.

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." 1 Moos. 22:15-18

Kun kysymys on yksipuolisesta sopimuksesta, sillä on vain yksi allekirjoittaja. Tässä tapauksessa vain Jumala on allekirjoittanut sen, ja tämän Hän on tehnyt omalla verellään. Tämä tarkoittaa niin ikään, että on vain yksi, joka ylipäänsä on luvannut mitään. Emme voi nähdä antaneemme tai voineemme antaa Jumalalle minkäänlaista lupausta. Mutta Jumala on antanut meille kaikesta lupauksen Hänen kauttaan, joka tuli Aabrahamin suvusta, nimittäin
Jeesuksen Messiaan, Daavidin Pojan, Aabrahamin Pojan kautta (katso Jeesuksen sukutaulu Matteuksen evankeliumin mukaan, luku 1). Hänen piti tulla ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin mukaisesti ikuisiksi ajoiksi. (Jeesus oli Juudan sukua eikä Leevin sukua. Jotta Jeesus saattoi tulla papiksi, oli laki kirjoitettava uudestaan, ja tämän piti tapahtua valan kautta.)
Jos joku allekirjoittaa sopimuksen tai muulla tavoin antaa sille hyväksyntänsä, on asianomainen sitoutunut sopimukseen. Me emme ole allekirjoittaneet mitään emmekä sitoutuneet mihinkään, näin ollen meiltä ei myöskään voida vaatia mitään. Siksi meidät on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen vapautettu lain vaatimuksista, emmekä ole enää velkaa lihalle. On nimittäin niin, että lain alainen on velassa lihalle. Lakihan vaatii paljon enemmän kuin ajatuksiin saakka – se vaatii koko ihmisen.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:10-13

Nyt Jumala itse on tehnyt sen, mikä on tehtävissä, ja se joka elää tämän uskoen, ei kuole koskaan.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26

Tämän Hän on tehnyt yksin ja ainoastaan suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. 1 Joh. 3:1

Tämän lupauksen Hän antoi meille, ja Hänen itsensä kanssa vannomastaan valasta me tiedämme, että Jumala ei voi valehdella.

Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Hebr. 6:17-18

Katso, kaikki on yksin armosta.


PYHITYSOPPI

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hebr. 12:14

Pyhitysoppia koskevasta julistuksesta olemme ymmärtäneet lähdettävän siitä, että maailmaan on otettava etäisyyttä ja opille tulee osoittaa kuuliaisuutta. Tällä tavoin kristitty säilyy uskossa. Hän ei lankea niin helposti syntiin eikä toimi synnillisesti. Jos näin kuitenkin kävisi, kristitty saa huonon omantunnon, jonka myötä hän voi kadottaa uskon.
Jos kristitty ajattelee, että hänen pyhityksensä tai ”pyhemmäksi tulemisensa” on hänen omalla vastuullaan, uskomme, että tällöin kristityn olkapäille laitetaan ies, joka on mahdoton kantaa. Kuinka ihmeessä itsessään niin läpikotaisin syntinen kristitty pystyisi aikaansaamaan yhtään mitään sellaista, mikä tekisi hänet arvolliseksi ”näkemään Herran”?

Uskomme, että syntisen on jättäydyttävä Jeesuksen ja Hänen täytetyn työnsä turviin; ainoastaan Jumalan vanhurskaus, omistettuna uskolla Jeesukseen, on kaiken totisen kristillisyyden lähde, kaikki elämä ja voima, kaikki rauha, kaikki rakkaus ja kaikki pyhittävä armo sydämessä.

Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Room. 6:22

sekä
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi - - 1 Kor. 1:30

Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että jos kristitty alkaa parannella itseään tai tehdä itseään paremmaksi voidakseen vastaanottaa armon, hän on tilassa jota kutsutaan itsevanhurskaudeksi. Tilanne on sama, jos kristitty yrittää pyhittää itse itseään. Uskomme oikean pyhityksen olevan jättäytymistä Hänen varaansa, joka voi tehdä kaiken uudeksi. Kun jättäydymme Hänelle ja Hänen armoonsa, muotoilee Hän meidät oman kuvansa mukaan ja tekee meidät kaltaisekseen.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5:17

Jos peitämme tämän pyhityksen muodon ja ohjaamme kristityitä mieluummin ”kuuliaisuuteen opetukselle”, syntien tunnustamiseen ja vastaavaan, seurauksena on omatekoinen pyhyys.

Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jaakob 1:25

Uskomalla, että synti on todella annettu anteeksi, näemme vapauden täydellisen lain. Siinä Jeesus vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista; uskomme, että Jumala ei enää koskaan muista syntejämme. Tämä usko synnyttää ilon, rauhan, pelastusvarmuuden ja halun palvella Häntä ja olla Hänen kaltaisensa. Usko siihen suureen armoon, josta olemme päässeet osallisiksi Jeesuksessa Kristuksessa, johtaa myös siihen, ettemme halua enää palvella syntiä.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa - -” Titus 2:11-12

Edelleen tämä usko Jeesukseen Kristukseen johtaa siihen, että voimme omistaa vapaasti itsellemme Jumalan Sanan lupaukset, minkä seuraus taas on, että tulemme osallisiksi jumalallisesta tai pyhästä luonnosta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee - -” 2 Piet. 1:3-4

Katso, kaikki on vain armosta.


JALKOJENPESU

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. Joh. 13:12-17

Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13

Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa. Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa. Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”

Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10

Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme - että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan. Tämän anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät. Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmistenväliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8

Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan:
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15

Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme, että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu. Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.

Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan; rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30

Katso, kaikki on vain armosta.


SIDOTULLA OMALLATUNNOLLA

Uskomme myös Jeesuksen puhdistaneen omantuntomme täydellisesti, kun Hän uhrasi itsensä ristillä ja maksoi kaikkien syntiemme edestä, sekä niiden, jotka olemme tehneet että niiden, jotka tulemme tekemään.

- - kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Kun enää ei ole lainkaan syntiä, ei enää tarvita myöskään minkäänlaista uhria, koska Jeesus on sovitustyönsä kautta valmistanut meille jokaiselle täysin kirjoittamattoman lehden. Mutta sillä joka on samassa veneessä itsevanhurskauden perkeleen kanssa, on tarve työstää sopiviksi katsomiaan syntejä ja nostaa niitä ylös armon merestä.

Vielä kerran: uskommeko synnin olevan enemmin anteeksiannettu ja maksettu, kun tunnustamme sen ja saamme kuulla syntien anteeksiantamisen sanan sen sijaan että vain uskomme sen? Se merkitsee, että emme olisi ristiinnaulinneet koko vanhaa ihmistä, vaan voimme kuitenkin viitata johonkin itsessämme (siis, että minä olen tunnustanut syntini ja että minä olen saanut kuulla syntien anteeksiantamisen sanan).
Silloinhan ei olisi enää kyse vain armosta. Silloin emme olisi tulleet Hänen kuolemansa kaltaisiksi, mikä johtaa uskomaan omiin tekoihin. Uskomme, että saamme syntimme anteeksi vain uskolla Jeesukseen, Hänen sovitustyöhönsä ja vereensä, ja että Johannes kirjoittaa juuri tästä ikuisesti pysyvästä evankeliumista Ilmestyskirjassa:
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6

Sekä:
- - jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef. 1:7

Sekä:
- - jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit - - Room. 3:25

Syntien tunnustaminen on monille hyvin nöyryyttävä teko, koska siinä on poljettava oma kunnia maahan. Mutta kaikkein nöyryyttävin kokemus meille on se, kun meidän on poljettava maahan kaikki itsevanhurskaus ja omakehu ja pyydettävä Herralta nöyrästi anteeksi sitä, ettemme ole halunneet uskoa yksinomaan Hänen tekoonsa - Hänen, joka on omalla kuolemallaan tehnyt kaiken edestämme.
Emme voi havaita Jumalan Sanan asettavan kristityille mitään muita vaatimuksia, kuin että he jättäytyvät aivan kokonaan Jeesukselle ja uskovat yksin Häneen. Jaakob sanoo kirjeessään seuraavasti:
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaakob
5:13-16

Kun Jaakob kirjoittaa tässä synnin tunnustamisesta, uskomme kysymyksessä olevan parantumisen ja vapautumisen synnistä, joka vaivaa. Jos ihmisellä on mikä tahansa heikkous, kuten esimerkiksi juopottelu, varastaminen, ahneus, omistushalu, takanapäin puhuminen ja/tai muita vastaavia syntejä, joihin hän lankeaa yhä uudelleen, Jaakob antaa tällaisia tapauksia varten käsittelyohjeen. Tällöin kristitty voi ottaa yhteyttä toiseen kristittyyn ja tuoda tälle julki synnin, ja he voivat yhdessä rukoilla Herralta parannusta tähän. Hän, joka ei voi valehdella, on luvannut sanoen, että mistä ikänä kaksi ihmistä ovat yksimielisiä pyytämään sitä Herralta Hänen nimessään, sen Hän on antava heille.

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.” Matt. 18:19-20

Oikea uskon hedelmä ihmistenvälisissä suhteissa tulee esille siinä, kun menemme sen ihmisen luo, jota vastaan olemme rikkoneet, tunnustamme sen, missä olemme tehneet väärin ja pyydämme häneltä anteeksi sitä. Tämä on Jeesuksen oppi Matteuksen evankeliumissa, kun Hän opettaa meitä rukoilemaan:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti, aamen.


•   * * * *


Suomentajan loppusanat
Raamatun lainauksissa olen käyttänyt v. 1933/38 kirkkoraamattua. Kirjoittajien muistinvaraisesti käyttämiä raamatunlainauksia en ole tarkastanut vaan yrittänyt kääntää ne sellaisinaan. Itse kirjoitusta kääntäessäni olen pyrkinyt kieliopillisesti hyvään suomenkieleen tekemättä kuitenkaan mainittavia kompromisseja suhteessa alkutekstin sanoihin tai merkityksiin.

13.4.2004
J H

Maija kirjoitti:

Tuossa kirjeessä ei mielestäni ole mitään salattavaa. Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille ja siinä sitten myös muillekin esikoisille.

Sitä on täällä siteerattu jo useaan otteeseen, että sen voi julkaista kokonaisuudessakin.
Kopioin sen tähän. (nimet olen jättänyt pois)

Lue, jos jaksat



KAIKKI VAIN ARMOSTA
Esipuhe
Usko
Omakehu
Liikutukset – syntien anteeksiantamuksen sana
Uusi Testamentti – Jumala ei koskaan muista rikkomuksiamme
Pyhitysoppi
Jalkojen pesu
Sidotulla omallatunnolla


ESIPUHE
Koska meitä kaikkia kristittyjä koskee kuolemattoman sielun vapautus ja autuus, meille on tärkeää, että Jumalan Sana julistetaan selvästi ja puhtaasti. Siksi olemme kokoontuneet keskustelemaan Jumalan Sanasta, ja näin olemme päätyneet joihinkin julistusta koskeviin, keskeisiin kysymyksiin.
Olemme rohkeasti esitelleet näitä asioita kristityille, ja tämä on johtanut sellaisiin huhuihin ja puheisiin, että meillä ei olisi enää luottamusta siihen, mitä opetetaan. Sen takia kokoonnuimme yhdessä Etelä- ja Pohjois-Norjan saarnaajien kanssa. Siinä kokouksessa esittelimme joitakin näistä kysymyksistä.
Saadaksemme tukahdutettua huhut ja tehdäksemme selväksi kaikille, mitä me ajattelemme, sovimme jälkeenpäin yhteisymmärryksessä saarnaajiemme kanssa kirjoittavamme muistiin sen, mitä me uskomme. Tästä kirjoituksesta voi kukin itse lukea ja tehdä omat päätelmänsä.
Toivomuksemme onkin, että jokainen, joka lukee tämän kirjeen, kävisi sen tarkoin läpi ja arvioisi sitä Jumalan omalla Sanalla. Toivomme lukijoiden palautetta mikäli joku kohta jää epäselväksi tai ei ole yhtäpitävä kirjoitetun Sanan kanssa.

Oslossa 12.02.2004
R. L. A.
A. J.
K. S. Æ.
H. K. N.



USKO
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy." Hebr. 11:1

Jos ajattelemme armoa vesilähteenä, voi uskoa verrata kanavaan jota pitkin vesi johdetaan. Usko on Jumalan lahja, jota kukaan ei voi tehdä tai luoda. Jos näin ei olisi, olisi meillä jotain itsestämme, eikä usko olisi armosta. Ei, usko on Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki luo ihmisen sydämeen kun hän kuulee evankeliumin Jeesuksesta. Näin usko tulee kuulemisesta. Usko on ase, jolla Jumala varustaa meidät taisteluun perkelettä vastaan.

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana." Ef. 6:13-17

Mutta saadaksemme hyötyä uskosta aseena on tärkeää, että tiedämme koko ajan, mihin voimme käyttää sitä, nimittäin "...jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet". Uskomme vihollisen palavien nuolien olevan syytöksiä, joita hän kohdistaa kristittyihin osoittaessaan heidän luontonsa synnillisiä taipumuksia. Näin vihollinen saa kristityt epäilemään, etteivät he olisikaan oikeassa uskoessaan pelastuvansa armosta. Mutta nyt kristitty voi käyttää uskoa kilpenä osoittaessaan Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön ja vereen, joka puhdistaa kaikesta synnistä.

Jeesushan on maksanut kaikkien syntiemme edestä. Silloin perkeleen on paettava, "sillä olen kirjoittanut
sinut molempiin käsiini." Perkeleen päämääränä on saada kristitty epäilemään, sillä perkele tietää, että voimamme voittaa perkele ja synti on siinä, että aina omistamme itsellemme vapaasti armon, Jeesuksen tähden. Kun osoitamme perkeleelle Jeesuksen täytettyä työtä Golgatalla sekä kaikkia Jumalan Sanan lupauksia, perkeleen on väistyttävä meistä. Näin Jeesus menetteli kun saatana tuli kiusaamaan Häntä. Muistuttaessaan meitä monista tekemistämme synneistä ja väärinteoista se haluaa johdattaa kristityt ajattelemaan: "En voi uskoa, että synnit on maksettu enkä sitä, että näin turmeltuneenakin olen Jumalan lapsi. Jos minulla olisi oikeus kutsua itseäni kristityksi, pitäisi kristityn elämäni näyttää aivan toisenlaiselta." Silloin ihminen alkaa tehdä itselleen väkivaltaa ajattelemalla: "Minäpä erottaudun synnistä, teen parannuksen, tunnustan syntini ja sen jälkeen otan oikeita askeleita." Sitten ihminen lankeaa jälleen, ja taas on kontattava kerjäämään syntien anteeksisaamisen armoa. Sille, joka ottaa kristillisyytensä
tosissaan, elämä on loputonta Canossan-matkaa.

Toivomme on, että kristityt saisivat kerran niin kyllikseen tästä itse yrittämisestä, että heittäytyisivät täysin Hänen armonsa varaan alkaen omistaa itselleen armon Jeesuksessa Kristuksessa vain uskolla. Meidäthän on vapautettu synnistä. Usko on se, jonka avulla ihminen tekee pesäeron jumalattomuuteen ja maailmallisiin iloihin, ja joka ajaa ihmistä uudelleen kaikkiin hyviin tekoihin.

"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Room. 6:22

Me käymme uskon taistelua kaikkia perkeleen juonia vastaan, ja kaikkia pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."

Luther sanoo: "Nyt ei synti enää erota meitä Jumalasta, vaan epäusko. Vaikka ihminen tuhannen kertaa päivässä tekisi huorin ja murhaisi, on hänen uskottava vain vahvemmasti. Oikeaan synnintuntoon tullut ihminen huomaa, että omassa itsessään hän ei voi aikaansaada mitään vanhurskautensa hyväksi, ja että synti hänessä on pohjaton. Silloin hänen on paettava Herran Jeesuksen turviin ja pyydettävä nöyrästi Hänen armoaan.
Ihminen, joka nyt on saanut sydämeensä uskon Jeesukseen, voi avata uskon kanavan, eli antaa armon virrata vapaasti sieluunsa ja sydämeensä. Näin uskova puhdistaa itse itsensä kuten Hänkin on puhdas.

"Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas." 1 Joh. 3:3

Sitä, mitä nyt tapahtuu, ihminen ei voi uskoa, ennen kuin hän on itse saanut kokea sen. Nyt kristitty saa tuntea sisimmässään Hänen ylösnousemisensa voiman. Rakkaus Vapahtajaa ja lähimmäistä kohtaan täyttää nyt hänet ja hänelle tulee halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisensä puolesta.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..." Titus 2:11-12

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."

Ja Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:
"... sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room. 7:22

Jumala on luonut meidät elämään Hänen armossaan ja armostaan. Kuitenkin syntiinlankeemuksessa yhteys Jumalaan ja Häneen armoonsa katkesi. Sähkötoiminen, esimerkiksi lämmön kehittämiseen tarkoitettu laite, ei voi täyttää tehtäväänsä ilman että sähkö on kytkettynä. Se on kylmä ja pysyy sellaisena eikä voi tuottaa lämpöä riippumatta
siitä, miten kauan sitä pidetään seinällä. Jotta lämmitin voitaisiin kytkeä virtalähteeseen, on lämmittimessä oltava johdin. Johdin on kanava, jonka kautta virta siirretään. Näin ollen meissäkään ei pysy lämpö ellemme ole kytkettyinä Jeesukseen uskon avulla, sillä Hän on armon oikea virtalähde. Vasta sitten voimme tehdä sitä, mitä meidät on luotu tekemään, nimittäin laulaa ylistystä Herralle Sebaotille Hänen suuresta armostaan, sekä jakaa lämpöä ja rakkautta
lähimmäisillemme, ja tehdä hyvää kaikille. Kiitos, Jeesus, sillä tämä on Sinun tahtosi.

Katso, kaikki on yksin armosta.


OMAKEHU

Ensiksi on julistettava selkeästi, että Jeesus Kristus on ovi, ja että kuka Hänen kauttaan kulkee, pelastuu; jokainen, joka uskoo Häneen, saa syntien anteeksiantamuksen Hänen nimessään. Mutta ennen kuin ihmisellä on mahdollisuus kulkea oven kautta, on kaikki omakehu ja kaikki oma vanhurskaus työnnettävä syrjään. Ihmisen on jäätävä lopulta täysin ilman mitään omaa.

Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen
hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Fil. 3:1-11

Kaikki, millä Paavali olisi voinut koristella itseään, oli kuoletettava ja pidettävä turhana, jotta hän voisi voittaa Kristuksen ja olla Hänessä. Sama koskee meitäkin. Meidän on nyt tutkittava oma ”korurasiamme” ja alettava perkaamaan kaikkea mitä olemme koonneet. Monet näistä asioista näyttävät sekä hurskailta, hengellisiltä että raamatullisilta, mutta niillä ei ole mitään arvoa suhteessa pelastukseemme Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän on tehtävä tämä, sillä uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa on oltava ainoana varustuksenamme. Monet kristilliset seurakunnat ja yhteisöt koristautuvat nimillä, tavoilla, järjestyksillä, perinteillä, kulttuurilla ja opinkappaleilla. Jos joku ylimalkaan voi mielestään turvata sellaisiin, näyttää sille, että meiltä se onnistuu vielä paremmin:

Me kuulumme alkuperäiseen apostolis-luterilaiseen esikoisten seurakuntaan
Me olemme ainoat, jotka herätyksen alusta lukien eivät ole eronneet muista.
Me olemme tulleet oikeaan kristillisyyteen.
Me olemme saaneet kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan sellaiselta jolla on Pyhä Henki.
Me olemme tehneet parannuksen ja tunnustaneet kaikki tekosyntimme.
Me olemme käyneet läpi oikean armonjärjestyksen ja kaikki kahdeksan autuuden tuntomerkkiä.
Meillä on liikutukset.
Me voimme kirkkohistorian avulla osoittaa apostoliset juuremme.

Joko tietoisesti tai tietämättään ihminen nojaa mielellään näihin asioihin, jotka antavat jonkinlaista varmuutta siitä, että meillä on oikeus uskoa itsemme kristityiksi. Ne ovat antamassa meille väärää turvallisuudentunnetta, sillä turvamme on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristiinnaulitsemisessaan. On tehtävä vakavasti tiettäväksi kaikille, jotka turvautuvat yllä luetellun kaltaisiin asioihin:
Ne ovat roskaa.

Näiden rakennelmien tulee palaa pois. Lopuksi ei päde mikään muu kuin se, että uskomme pelastuvamme vain armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi meidän kaikkien tulee ottaa Paavalin sanat vakavasti sydämellemme, kun hän puhuu näistä asioista.

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun
tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. 1 Kor. 3:10-15

Uskomme, että se kulta, hopea ja jalokivet, joilla me rakennamme, on ainoastaan Jumalan Sana ja Hänen lupauksensa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 2 Kor 1:20

Nämä rakennusaineet eivät milloinkaan pala, vaan kestävät ikuisesti. Hän on luvannut sanoen:
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24:35

Ihmisyytemme, turhamaisuutemme ja laillisen luontomme takia meille on kovin helppoa koristella itseämme muulla kuin yksin Kristuksella. Mutta jos emme hylkää kaikkia inhimillisiä järjestelmiä, emme myöskään anna pelkästään Jeesuksen olla elämämme, vanhurskautemme emmekä pyhityksemme. Ja vaikka Jeesus olisi perustuksemme, meidän on katsottava tarkoin, mitä materiaaleja käytämme edelleen rakentaessamme, ja että onko meillä varaa saattaa rakennustyö loppuun.

Olemme varmoja siitä, että sotajoukkojen Herra ei salli meidän käyttää mitään muita rakennusaineita kuin niitä, mitä Hän itse on antanut käytettäväksemme, nimittäin Hänen oman Sanansa ja lupauksensa. Sen, joka aikoo rakentaa talon, on ensin istuttava tekemään laskelmat siitä, miten suuriksi kustannukset muodostuvat nähdäkseen, onko hänellä niin paljon varoja, että rakennus tulee valmiiksi.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Luukas 14:28-33

Totuus on: meidän on hylättävä kaikki se, mikä on meistä itsestämme, voidaksemme voittaa Kristuksen. Hänhän haluaa vastata maksusta.
Katso, kaikki on yksin armosta.


LIIKUTUKSET - SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN SANA

Kun ihminen havaitsee olevansa suuri syntinen, herää hänessä vanhurskauden nälkä. Hän alkaakysyä silloin kuten miehet helluntaina: ”Mitä meidän on tehtävä, veljet?” Evankeliumi kuuluu tällöinkirkkaasti ja vapaasti:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38

Laki on kasvattaja Kristukseen, mutta ollakseen oikea kasvattaja Kristukseen, sitä on julistettava niin selkeästi, että kaikkien, jotka kuulevat sen, on sanottava publikaanin tavoin: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Edelleen, lakia on julistettava siten, että kaikki, mikä on peräisin omasta itsestämme, on arvotonta. Tällä tavoin, kun koko syntiruumis kaikkine tekoineen ristiinnaulitaan, kaikki kuollut usko katoaa.

”…kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi…” Room. 6:6

Jos löydämme itsestämme pienimmänkään hitusen, joka tekee meitä paremmiksi tai huonommiksi kuin muut, tai enemmän tai vähemmän kykeneviksi uskomaan itseämme Jumalan lapsiksi ja kristityiksi, on tämä ristiinnaulittava Hänen kanssaan. Tällä tavoin tulemme Hänen kaltaisikseen Hänen kuolemassaan ja hylkäämme itsemme kerta kaikkiaan.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa…” Room. 6:5

Asiassa, joka koskee armon omistamista Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuuteemme päässyt hämäryyttä; on syntynyt käsitys, että meidän on kuultava päästösana ennen kuin voimme täydellä varmuudella uskoa syntimme anteeksi annetuksi. Tämä voi edellä mainitun käsityksen mukaan tapahtua joko siten, että syntien anteeksijulistus kuullaan ”pöydän takaa” tai että ”mennään eteen”, tai että sana kuullaan veljeltä tai sisarelta. Jos synti olisi karkeampaa laatua – siis nk. tekosynti – on asia ymmärretty siten, että synti tulee tunnustaa saarnaajalle tai toiselle kristitylle ja kuulla päästösana tältä.
Tämän käytännön vaarana on se, että monet kristityt joutuvat vangeiksi ja he joutuvat epäilykseen siitä, onko heillä oikeus omistaa armo vain uskosta. Erityisen vaikea tilanne on tekosyntiin joutuneella kristityllä, olipa hän sitten nuori tai vanha; hänenhän on tunnustettava synti ennen kuin hän saa uskoa sen olevan annettu anteeksi. Tiedämme, että tämä ei varsinaisesti ole kristillisyyden oppi, mutta monilla on – tai on ollut – kuitenkin tämä käsitys. Kyseinen hämäryys johtaa edelleen sellaiseen uskoon, että syntiin jouduttua on otettava yhteys toiseen kristittyyn ja kuultava häneltä anteeksiantamisen sana, ennen kuin synti voidaan uskoa anteeksi annetuksi.

Kuinka kauan kristittyjen on oltava tällaisessa orjuuden ikeessä?
Niin pitkään kuin kristityt elävät tässä eksytyksessä, on seurauksena usko omiin mahdollisuuksiin toimia oikein eli itsevanhurskauteen, ja tällöin kristityt ovat taas lain orjuudessa. Mutta Jeesushan on vapauttanut meidät laista ja sen vaatimuksista; miksi meidän pitäisi siis ajaa toisiamme uudestaan orjuuden ikeeseen?

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Katso, kaikki on yksin armosta.


UUSI TESTAMENTTI

JUMALA EI ENÄÄ KOSKAAN MUISTA SYNTEJÄMME

Uskoessamme, että Jeesus on maksanut synneistämme ja suorittanut täyden lunastushinnan jokaisen ihmisen puolesta maan päällä, on johtopäätöksen oltava, ettei Hän enää muista syntejämme. Jos Jumala olisi jälkeenpäin yhä meille vihainen ja tuomitsisi meidät siitä, että olemme joutuneet yhteen tai toiseen syntiin ajatuksissa tai teoissa, ei tämä täysi lunastushinta olisi minkään arvoinen. Silloinhan Hän muistaisi sittenkin syntimme.
Uskomme, että Jumala ei muista enää koskaan syntejämme. Voimme ajatella asiaa uutena sopimuksena tai uutena testamenttina. Jumala itse on solminut tämän sopimuksen Aabrahamin suvun kanssa. Ja me, jotka uskomme, olemme Aabrahamin sukua. Aabrahamin suvun piti tulla yhtä lukuisaksi kuin taivaan tähdet tai meren hiekka. Uskomme, että
taivaan tähdet tarkoittavat Israelin kansaa; meren hiekalla katsomme tarkoitettavan kaikkia pakanakansoja, ihmislajeja, heimoja ja kieliä.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm. 7:9-10

Mutta testamentti ei saavuta pätevyyttä, ennen kuin sen laatija on kuollut. Samalla tavoin Jumalan kirjoittama testamentti ei saanut pätevyyttä ennen kuin Hän itse kuoli. Tässä uudessa sopimuksessa tai uudessa testamentissa Hän kirjoitti seuraavasti:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jer. 31:31-34

Pitäessämme kädessämme tätä uutta sopimusta meillä on juridisesti sitova asiakirja, jota voimme näyttää perkeleelle sen tullessa muistuttamaan meitä synnistämme. Kun se muistuttaa meitä kaikista tekemistämme synneistä, tahtoo se saada meidät unohtamaan tämän sopimuksen ja sen sijaan keskittymään itseemme ja omaan syntiimme. Tällä tavoin se voi voittaa meidät, ottaa meiltä vapautemme Jeesuksessa Kristuksessa ja saattaa meidät uudelleen kahleisiin.

Mutta Jumala ei voi valehdella. Hän ei tahdo muistaa syntejämme – ”se on täytetty”!

Tämä ei johdu huonomuistisuudesta, vaan vain Hänen vanhurskaudestaan. Hän on antanut meille lupauksensa; Hän vannoi itsensä kanssa (sillä Hänellä ei ollut ketään itseään suurempaa, jonka kanssa olisi vannonut).
Juuri tästä Sakarias, Johanneksen isä, profetoi, kun hänen suunsa avattiin:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme - -” Luukas 1:68-73

Hän on tehnyt tämän päätöksen omasta aloitteestaan ja näin ollen on syntynyt yksipuolinen sopimus. Vanha sopimushan oli kaksi- tai molemminpuolinen Jumalan ja kansan välillä; kansahan sanoi tälle ”kyllä”.

Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. 2 Moos. 19:8

Mutta esi-isät rikkoivat sopimuksen. Vaikka itse Jumala oli heidän oikea Herransa, kansa ei voinut pitää sopimusta. Siksi Jumala solmi uuden sopimuksen, joka perustui suurempiin lupauksiin, ja jonka Herra vannoi itsensä kautta.

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." 1 Moos. 22:15-18

Kun kysymys on yksipuolisesta sopimuksesta, sillä on vain yksi allekirjoittaja. Tässä tapauksessa vain Jumala on allekirjoittanut sen, ja tämän Hän on tehnyt omalla verellään. Tämä tarkoittaa niin ikään, että on vain yksi, joka ylipäänsä on luvannut mitään. Emme voi nähdä antaneemme tai voineemme antaa Jumalalle minkäänlaista lupausta. Mutta Jumala on antanut meille kaikesta lupauksen Hänen kauttaan, joka tuli Aabrahamin suvusta, nimittäin
Jeesuksen Messiaan, Daavidin Pojan, Aabrahamin Pojan kautta (katso Jeesuksen sukutaulu Matteuksen evankeliumin mukaan, luku 1). Hänen piti tulla ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin mukaisesti ikuisiksi ajoiksi. (Jeesus oli Juudan sukua eikä Leevin sukua. Jotta Jeesus saattoi tulla papiksi, oli laki kirjoitettava uudestaan, ja tämän piti tapahtua valan kautta.)
Jos joku allekirjoittaa sopimuksen tai muulla tavoin antaa sille hyväksyntänsä, on asianomainen sitoutunut sopimukseen. Me emme ole allekirjoittaneet mitään emmekä sitoutuneet mihinkään, näin ollen meiltä ei myöskään voida vaatia mitään. Siksi meidät on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen vapautettu lain vaatimuksista, emmekä ole enää velkaa lihalle. On nimittäin niin, että lain alainen on velassa lihalle. Lakihan vaatii paljon enemmän kuin ajatuksiin saakka – se vaatii koko ihmisen.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:10-13

Nyt Jumala itse on tehnyt sen, mikä on tehtävissä, ja se joka elää tämän uskoen, ei kuole koskaan.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26

Tämän Hän on tehnyt yksin ja ainoastaan suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. 1 Joh. 3:1

Tämän lupauksen Hän antoi meille, ja Hänen itsensä kanssa vannomastaan valasta me tiedämme, että Jumala ei voi valehdella.

Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Hebr. 6:17-18

Katso, kaikki on yksin armosta.


PYHITYSOPPI

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hebr. 12:14

Pyhitysoppia koskevasta julistuksesta olemme ymmärtäneet lähdettävän siitä, että maailmaan on otettava etäisyyttä ja opille tulee osoittaa kuuliaisuutta. Tällä tavoin kristitty säilyy uskossa. Hän ei lankea niin helposti syntiin eikä toimi synnillisesti. Jos näin kuitenkin kävisi, kristitty saa huonon omantunnon, jonka myötä hän voi kadottaa uskon.
Jos kristitty ajattelee, että hänen pyhityksensä tai ”pyhemmäksi tulemisensa” on hänen omalla vastuullaan, uskomme, että tällöin kristityn olkapäille laitetaan ies, joka on mahdoton kantaa. Kuinka ihmeessä itsessään niin läpikotaisin syntinen kristitty pystyisi aikaansaamaan yhtään mitään sellaista, mikä tekisi hänet arvolliseksi ”näkemään Herran”?

Uskomme, että syntisen on jättäydyttävä Jeesuksen ja Hänen täytetyn työnsä turviin; ainoastaan Jumalan vanhurskaus, omistettuna uskolla Jeesukseen, on kaiken totisen kristillisyyden lähde, kaikki elämä ja voima, kaikki rauha, kaikki rakkaus ja kaikki pyhittävä armo sydämessä.

Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Room. 6:22

sekä
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi - - 1 Kor. 1:30

Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että jos kristitty alkaa parannella itseään tai tehdä itseään paremmaksi voidakseen vastaanottaa armon, hän on tilassa jota kutsutaan itsevanhurskaudeksi. Tilanne on sama, jos kristitty yrittää pyhittää itse itseään. Uskomme oikean pyhityksen olevan jättäytymistä Hänen varaansa, joka voi tehdä kaiken uudeksi. Kun jättäydymme Hänelle ja Hänen armoonsa, muotoilee Hän meidät oman kuvansa mukaan ja tekee meidät kaltaisekseen.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5:17

Jos peitämme tämän pyhityksen muodon ja ohjaamme kristityitä mieluummin ”kuuliaisuuteen opetukselle”, syntien tunnustamiseen ja vastaavaan, seurauksena on omatekoinen pyhyys.

Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jaakob 1:25

Uskomalla, että synti on todella annettu anteeksi, näemme vapauden täydellisen lain. Siinä Jeesus vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista; uskomme, että Jumala ei enää koskaan muista syntejämme. Tämä usko synnyttää ilon, rauhan, pelastusvarmuuden ja halun palvella Häntä ja olla Hänen kaltaisensa. Usko siihen suureen armoon, josta olemme päässeet osallisiksi Jeesuksessa Kristuksessa, johtaa myös siihen, ettemme halua enää palvella syntiä.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa - -” Titus 2:11-12

Edelleen tämä usko Jeesukseen Kristukseen johtaa siihen, että voimme omistaa vapaasti itsellemme Jumalan Sanan lupaukset, minkä seuraus taas on, että tulemme osallisiksi jumalallisesta tai pyhästä luonnosta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee - -” 2 Piet. 1:3-4

Katso, kaikki on vain armosta.


JALKOJENPESU

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. Joh. 13:12-17

Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13

Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa. Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa. Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”

Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10

Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme - että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan. Tämän anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät. Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmistenväliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8

Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan:
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15

Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme, että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu. Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.

Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan; rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30

Katso, kaikki on vain armosta.


SIDOTULLA OMALLATUNNOLLA

Uskomme myös Jeesuksen puhdistaneen omantuntomme täydellisesti, kun Hän uhrasi itsensä ristillä ja maksoi kaikkien syntiemme edestä, sekä niiden, jotka olemme tehneet että niiden, jotka tulemme tekemään.

- - kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Kun enää ei ole lainkaan syntiä, ei enää tarvita myöskään minkäänlaista uhria, koska Jeesus on sovitustyönsä kautta valmistanut meille jokaiselle täysin kirjoittamattoman lehden. Mutta sillä joka on samassa veneessä itsevanhurskauden perkeleen kanssa, on tarve työstää sopiviksi katsomiaan syntejä ja nostaa niitä ylös armon merestä.

Vielä kerran: uskommeko synnin olevan enemmin anteeksiannettu ja maksettu, kun tunnustamme sen ja saamme kuulla syntien anteeksiantamisen sanan sen sijaan että vain uskomme sen? Se merkitsee, että emme olisi ristiinnaulinneet koko vanhaa ihmistä, vaan voimme kuitenkin viitata johonkin itsessämme (siis, että minä olen tunnustanut syntini ja että minä olen saanut kuulla syntien anteeksiantamisen sanan).
Silloinhan ei olisi enää kyse vain armosta. Silloin emme olisi tulleet Hänen kuolemansa kaltaisiksi, mikä johtaa uskomaan omiin tekoihin. Uskomme, että saamme syntimme anteeksi vain uskolla Jeesukseen, Hänen sovitustyöhönsä ja vereensä, ja että Johannes kirjoittaa juuri tästä ikuisesti pysyvästä evankeliumista Ilmestyskirjassa:
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6

Sekä:
- - jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef. 1:7

Sekä:
- - jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit - - Room. 3:25

Syntien tunnustaminen on monille hyvin nöyryyttävä teko, koska siinä on poljettava oma kunnia maahan. Mutta kaikkein nöyryyttävin kokemus meille on se, kun meidän on poljettava maahan kaikki itsevanhurskaus ja omakehu ja pyydettävä Herralta nöyrästi anteeksi sitä, ettemme ole halunneet uskoa yksinomaan Hänen tekoonsa - Hänen, joka on omalla kuolemallaan tehnyt kaiken edestämme.
Emme voi havaita Jumalan Sanan asettavan kristityille mitään muita vaatimuksia, kuin että he jättäytyvät aivan kokonaan Jeesukselle ja uskovat yksin Häneen. Jaakob sanoo kirjeessään seuraavasti:
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaakob
5:13-16

Kun Jaakob kirjoittaa tässä synnin tunnustamisesta, uskomme kysymyksessä olevan parantumisen ja vapautumisen synnistä, joka vaivaa. Jos ihmisellä on mikä tahansa heikkous, kuten esimerkiksi juopottelu, varastaminen, ahneus, omistushalu, takanapäin puhuminen ja/tai muita vastaavia syntejä, joihin hän lankeaa yhä uudelleen, Jaakob antaa tällaisia tapauksia varten käsittelyohjeen. Tällöin kristitty voi ottaa yhteyttä toiseen kristittyyn ja tuoda tälle julki synnin, ja he voivat yhdessä rukoilla Herralta parannusta tähän. Hän, joka ei voi valehdella, on luvannut sanoen, että mistä ikänä kaksi ihmistä ovat yksimielisiä pyytämään sitä Herralta Hänen nimessään, sen Hän on antava heille.

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.” Matt. 18:19-20

Oikea uskon hedelmä ihmistenvälisissä suhteissa tulee esille siinä, kun menemme sen ihmisen luo, jota vastaan olemme rikkoneet, tunnustamme sen, missä olemme tehneet väärin ja pyydämme häneltä anteeksi sitä. Tämä on Jeesuksen oppi Matteuksen evankeliumissa, kun Hän opettaa meitä rukoilemaan:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti, aamen.


•   * * * *


Suomentajan loppusanat
Raamatun lainauksissa olen käyttänyt v. 1933/38 kirkkoraamattua. Kirjoittajien muistinvaraisesti käyttämiä raamatunlainauksia en ole tarkastanut vaan yrittänyt kääntää ne sellaisinaan. Itse kirjoitusta kääntäessäni olen pyrkinyt kieliopillisesti hyvään suomenkieleen tekemättä kuitenkaan mainittavia kompromisseja suhteessa alkutekstin sanoihin tai merkityksiin.

13.4.2004
J H

Maija: "Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille".

Minun käsitykseni mukaan kirjelmää ei ole tehty nimen omaan Lapin vanhimmille eikä sen laatijat tietääkseni ole saarnaajia. Muistio on tehty norjalaisten kristittyjen norjalaisten saarnaajien kanssa käymien keskustelujen jälkeen. Olenko väärässä Kirahwi (tai muut asiasta tietävät)???

Matkaaja kirjoitti:

Maija: "Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille".

Minun käsitykseni mukaan kirjelmää ei ole tehty nimen omaan Lapin vanhimmille eikä sen laatijat tietääkseni ole saarnaajia. Muistio on tehty norjalaisten kristittyjen norjalaisten saarnaajien kanssa käymien keskustelujen jälkeen. Olenko väärässä Kirahwi (tai muut asiasta tietävät)???

En ole varma, onko kirjeen lähtökohta ollut kirjoittaa ensisijaisesti joillekin saarnaajille, vai yleisempään levitykseen, jossa yhtenä osoitteena ovat olleet saarnaajat. Minusta kirje antaa kuitenkin sellaisen vaikutelman, että kohderyhmänä on ollut varsin laaja piiri. Sitä on tietääkseni kuitenkin lähetetty "vanhimmille", joilla Norjassa ymmärretään sekä Norjan että Ruotsin johtavia saarnaajia.

Kirjoittajista tuskin kukaan on saarnaaja, mutta kahdesta en ole ihan 100% varma, melkein kuitenkin.

Maija kirjoitti:

Tuossa kirjeessä ei mielestäni ole mitään salattavaa. Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille ja siinä sitten myös muillekin esikoisille.

Sitä on täällä siteerattu jo useaan otteeseen, että sen voi julkaista kokonaisuudessakin.
Kopioin sen tähän. (nimet olen jättänyt pois)

Lue, jos jaksat



KAIKKI VAIN ARMOSTA
Esipuhe
Usko
Omakehu
Liikutukset – syntien anteeksiantamuksen sana
Uusi Testamentti – Jumala ei koskaan muista rikkomuksiamme
Pyhitysoppi
Jalkojen pesu
Sidotulla omallatunnolla


ESIPUHE
Koska meitä kaikkia kristittyjä koskee kuolemattoman sielun vapautus ja autuus, meille on tärkeää, että Jumalan Sana julistetaan selvästi ja puhtaasti. Siksi olemme kokoontuneet keskustelemaan Jumalan Sanasta, ja näin olemme päätyneet joihinkin julistusta koskeviin, keskeisiin kysymyksiin.
Olemme rohkeasti esitelleet näitä asioita kristityille, ja tämä on johtanut sellaisiin huhuihin ja puheisiin, että meillä ei olisi enää luottamusta siihen, mitä opetetaan. Sen takia kokoonnuimme yhdessä Etelä- ja Pohjois-Norjan saarnaajien kanssa. Siinä kokouksessa esittelimme joitakin näistä kysymyksistä.
Saadaksemme tukahdutettua huhut ja tehdäksemme selväksi kaikille, mitä me ajattelemme, sovimme jälkeenpäin yhteisymmärryksessä saarnaajiemme kanssa kirjoittavamme muistiin sen, mitä me uskomme. Tästä kirjoituksesta voi kukin itse lukea ja tehdä omat päätelmänsä.
Toivomuksemme onkin, että jokainen, joka lukee tämän kirjeen, kävisi sen tarkoin läpi ja arvioisi sitä Jumalan omalla Sanalla. Toivomme lukijoiden palautetta mikäli joku kohta jää epäselväksi tai ei ole yhtäpitävä kirjoitetun Sanan kanssa.

Oslossa 12.02.2004
R. L. A.
A. J.
K. S. Æ.
H. K. N.



USKO
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy." Hebr. 11:1

Jos ajattelemme armoa vesilähteenä, voi uskoa verrata kanavaan jota pitkin vesi johdetaan. Usko on Jumalan lahja, jota kukaan ei voi tehdä tai luoda. Jos näin ei olisi, olisi meillä jotain itsestämme, eikä usko olisi armosta. Ei, usko on Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki luo ihmisen sydämeen kun hän kuulee evankeliumin Jeesuksesta. Näin usko tulee kuulemisesta. Usko on ase, jolla Jumala varustaa meidät taisteluun perkelettä vastaan.

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana." Ef. 6:13-17

Mutta saadaksemme hyötyä uskosta aseena on tärkeää, että tiedämme koko ajan, mihin voimme käyttää sitä, nimittäin "...jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet". Uskomme vihollisen palavien nuolien olevan syytöksiä, joita hän kohdistaa kristittyihin osoittaessaan heidän luontonsa synnillisiä taipumuksia. Näin vihollinen saa kristityt epäilemään, etteivät he olisikaan oikeassa uskoessaan pelastuvansa armosta. Mutta nyt kristitty voi käyttää uskoa kilpenä osoittaessaan Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön ja vereen, joka puhdistaa kaikesta synnistä.

Jeesushan on maksanut kaikkien syntiemme edestä. Silloin perkeleen on paettava, "sillä olen kirjoittanut
sinut molempiin käsiini." Perkeleen päämääränä on saada kristitty epäilemään, sillä perkele tietää, että voimamme voittaa perkele ja synti on siinä, että aina omistamme itsellemme vapaasti armon, Jeesuksen tähden. Kun osoitamme perkeleelle Jeesuksen täytettyä työtä Golgatalla sekä kaikkia Jumalan Sanan lupauksia, perkeleen on väistyttävä meistä. Näin Jeesus menetteli kun saatana tuli kiusaamaan Häntä. Muistuttaessaan meitä monista tekemistämme synneistä ja väärinteoista se haluaa johdattaa kristityt ajattelemaan: "En voi uskoa, että synnit on maksettu enkä sitä, että näin turmeltuneenakin olen Jumalan lapsi. Jos minulla olisi oikeus kutsua itseäni kristityksi, pitäisi kristityn elämäni näyttää aivan toisenlaiselta." Silloin ihminen alkaa tehdä itselleen väkivaltaa ajattelemalla: "Minäpä erottaudun synnistä, teen parannuksen, tunnustan syntini ja sen jälkeen otan oikeita askeleita." Sitten ihminen lankeaa jälleen, ja taas on kontattava kerjäämään syntien anteeksisaamisen armoa. Sille, joka ottaa kristillisyytensä
tosissaan, elämä on loputonta Canossan-matkaa.

Toivomme on, että kristityt saisivat kerran niin kyllikseen tästä itse yrittämisestä, että heittäytyisivät täysin Hänen armonsa varaan alkaen omistaa itselleen armon Jeesuksessa Kristuksessa vain uskolla. Meidäthän on vapautettu synnistä. Usko on se, jonka avulla ihminen tekee pesäeron jumalattomuuteen ja maailmallisiin iloihin, ja joka ajaa ihmistä uudelleen kaikkiin hyviin tekoihin.

"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Room. 6:22

Me käymme uskon taistelua kaikkia perkeleen juonia vastaan, ja kaikkia pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."

Luther sanoo: "Nyt ei synti enää erota meitä Jumalasta, vaan epäusko. Vaikka ihminen tuhannen kertaa päivässä tekisi huorin ja murhaisi, on hänen uskottava vain vahvemmasti. Oikeaan synnintuntoon tullut ihminen huomaa, että omassa itsessään hän ei voi aikaansaada mitään vanhurskautensa hyväksi, ja että synti hänessä on pohjaton. Silloin hänen on paettava Herran Jeesuksen turviin ja pyydettävä nöyrästi Hänen armoaan.
Ihminen, joka nyt on saanut sydämeensä uskon Jeesukseen, voi avata uskon kanavan, eli antaa armon virrata vapaasti sieluunsa ja sydämeensä. Näin uskova puhdistaa itse itsensä kuten Hänkin on puhdas.

"Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas." 1 Joh. 3:3

Sitä, mitä nyt tapahtuu, ihminen ei voi uskoa, ennen kuin hän on itse saanut kokea sen. Nyt kristitty saa tuntea sisimmässään Hänen ylösnousemisensa voiman. Rakkaus Vapahtajaa ja lähimmäistä kohtaan täyttää nyt hänet ja hänelle tulee halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisensä puolesta.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..." Titus 2:11-12

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."

Ja Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:
"... sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room. 7:22

Jumala on luonut meidät elämään Hänen armossaan ja armostaan. Kuitenkin syntiinlankeemuksessa yhteys Jumalaan ja Häneen armoonsa katkesi. Sähkötoiminen, esimerkiksi lämmön kehittämiseen tarkoitettu laite, ei voi täyttää tehtäväänsä ilman että sähkö on kytkettynä. Se on kylmä ja pysyy sellaisena eikä voi tuottaa lämpöä riippumatta
siitä, miten kauan sitä pidetään seinällä. Jotta lämmitin voitaisiin kytkeä virtalähteeseen, on lämmittimessä oltava johdin. Johdin on kanava, jonka kautta virta siirretään. Näin ollen meissäkään ei pysy lämpö ellemme ole kytkettyinä Jeesukseen uskon avulla, sillä Hän on armon oikea virtalähde. Vasta sitten voimme tehdä sitä, mitä meidät on luotu tekemään, nimittäin laulaa ylistystä Herralle Sebaotille Hänen suuresta armostaan, sekä jakaa lämpöä ja rakkautta
lähimmäisillemme, ja tehdä hyvää kaikille. Kiitos, Jeesus, sillä tämä on Sinun tahtosi.

Katso, kaikki on yksin armosta.


OMAKEHU

Ensiksi on julistettava selkeästi, että Jeesus Kristus on ovi, ja että kuka Hänen kauttaan kulkee, pelastuu; jokainen, joka uskoo Häneen, saa syntien anteeksiantamuksen Hänen nimessään. Mutta ennen kuin ihmisellä on mahdollisuus kulkea oven kautta, on kaikki omakehu ja kaikki oma vanhurskaus työnnettävä syrjään. Ihmisen on jäätävä lopulta täysin ilman mitään omaa.

Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen
hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Fil. 3:1-11

Kaikki, millä Paavali olisi voinut koristella itseään, oli kuoletettava ja pidettävä turhana, jotta hän voisi voittaa Kristuksen ja olla Hänessä. Sama koskee meitäkin. Meidän on nyt tutkittava oma ”korurasiamme” ja alettava perkaamaan kaikkea mitä olemme koonneet. Monet näistä asioista näyttävät sekä hurskailta, hengellisiltä että raamatullisilta, mutta niillä ei ole mitään arvoa suhteessa pelastukseemme Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän on tehtävä tämä, sillä uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa on oltava ainoana varustuksenamme. Monet kristilliset seurakunnat ja yhteisöt koristautuvat nimillä, tavoilla, järjestyksillä, perinteillä, kulttuurilla ja opinkappaleilla. Jos joku ylimalkaan voi mielestään turvata sellaisiin, näyttää sille, että meiltä se onnistuu vielä paremmin:

Me kuulumme alkuperäiseen apostolis-luterilaiseen esikoisten seurakuntaan
Me olemme ainoat, jotka herätyksen alusta lukien eivät ole eronneet muista.
Me olemme tulleet oikeaan kristillisyyteen.
Me olemme saaneet kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan sellaiselta jolla on Pyhä Henki.
Me olemme tehneet parannuksen ja tunnustaneet kaikki tekosyntimme.
Me olemme käyneet läpi oikean armonjärjestyksen ja kaikki kahdeksan autuuden tuntomerkkiä.
Meillä on liikutukset.
Me voimme kirkkohistorian avulla osoittaa apostoliset juuremme.

Joko tietoisesti tai tietämättään ihminen nojaa mielellään näihin asioihin, jotka antavat jonkinlaista varmuutta siitä, että meillä on oikeus uskoa itsemme kristityiksi. Ne ovat antamassa meille väärää turvallisuudentunnetta, sillä turvamme on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristiinnaulitsemisessaan. On tehtävä vakavasti tiettäväksi kaikille, jotka turvautuvat yllä luetellun kaltaisiin asioihin:
Ne ovat roskaa.

Näiden rakennelmien tulee palaa pois. Lopuksi ei päde mikään muu kuin se, että uskomme pelastuvamme vain armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi meidän kaikkien tulee ottaa Paavalin sanat vakavasti sydämellemme, kun hän puhuu näistä asioista.

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun
tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. 1 Kor. 3:10-15

Uskomme, että se kulta, hopea ja jalokivet, joilla me rakennamme, on ainoastaan Jumalan Sana ja Hänen lupauksensa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 2 Kor 1:20

Nämä rakennusaineet eivät milloinkaan pala, vaan kestävät ikuisesti. Hän on luvannut sanoen:
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24:35

Ihmisyytemme, turhamaisuutemme ja laillisen luontomme takia meille on kovin helppoa koristella itseämme muulla kuin yksin Kristuksella. Mutta jos emme hylkää kaikkia inhimillisiä järjestelmiä, emme myöskään anna pelkästään Jeesuksen olla elämämme, vanhurskautemme emmekä pyhityksemme. Ja vaikka Jeesus olisi perustuksemme, meidän on katsottava tarkoin, mitä materiaaleja käytämme edelleen rakentaessamme, ja että onko meillä varaa saattaa rakennustyö loppuun.

Olemme varmoja siitä, että sotajoukkojen Herra ei salli meidän käyttää mitään muita rakennusaineita kuin niitä, mitä Hän itse on antanut käytettäväksemme, nimittäin Hänen oman Sanansa ja lupauksensa. Sen, joka aikoo rakentaa talon, on ensin istuttava tekemään laskelmat siitä, miten suuriksi kustannukset muodostuvat nähdäkseen, onko hänellä niin paljon varoja, että rakennus tulee valmiiksi.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Luukas 14:28-33

Totuus on: meidän on hylättävä kaikki se, mikä on meistä itsestämme, voidaksemme voittaa Kristuksen. Hänhän haluaa vastata maksusta.
Katso, kaikki on yksin armosta.


LIIKUTUKSET - SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN SANA

Kun ihminen havaitsee olevansa suuri syntinen, herää hänessä vanhurskauden nälkä. Hän alkaakysyä silloin kuten miehet helluntaina: ”Mitä meidän on tehtävä, veljet?” Evankeliumi kuuluu tällöinkirkkaasti ja vapaasti:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38

Laki on kasvattaja Kristukseen, mutta ollakseen oikea kasvattaja Kristukseen, sitä on julistettava niin selkeästi, että kaikkien, jotka kuulevat sen, on sanottava publikaanin tavoin: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Edelleen, lakia on julistettava siten, että kaikki, mikä on peräisin omasta itsestämme, on arvotonta. Tällä tavoin, kun koko syntiruumis kaikkine tekoineen ristiinnaulitaan, kaikki kuollut usko katoaa.

”…kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi…” Room. 6:6

Jos löydämme itsestämme pienimmänkään hitusen, joka tekee meitä paremmiksi tai huonommiksi kuin muut, tai enemmän tai vähemmän kykeneviksi uskomaan itseämme Jumalan lapsiksi ja kristityiksi, on tämä ristiinnaulittava Hänen kanssaan. Tällä tavoin tulemme Hänen kaltaisikseen Hänen kuolemassaan ja hylkäämme itsemme kerta kaikkiaan.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa…” Room. 6:5

Asiassa, joka koskee armon omistamista Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuuteemme päässyt hämäryyttä; on syntynyt käsitys, että meidän on kuultava päästösana ennen kuin voimme täydellä varmuudella uskoa syntimme anteeksi annetuksi. Tämä voi edellä mainitun käsityksen mukaan tapahtua joko siten, että syntien anteeksijulistus kuullaan ”pöydän takaa” tai että ”mennään eteen”, tai että sana kuullaan veljeltä tai sisarelta. Jos synti olisi karkeampaa laatua – siis nk. tekosynti – on asia ymmärretty siten, että synti tulee tunnustaa saarnaajalle tai toiselle kristitylle ja kuulla päästösana tältä.
Tämän käytännön vaarana on se, että monet kristityt joutuvat vangeiksi ja he joutuvat epäilykseen siitä, onko heillä oikeus omistaa armo vain uskosta. Erityisen vaikea tilanne on tekosyntiin joutuneella kristityllä, olipa hän sitten nuori tai vanha; hänenhän on tunnustettava synti ennen kuin hän saa uskoa sen olevan annettu anteeksi. Tiedämme, että tämä ei varsinaisesti ole kristillisyyden oppi, mutta monilla on – tai on ollut – kuitenkin tämä käsitys. Kyseinen hämäryys johtaa edelleen sellaiseen uskoon, että syntiin jouduttua on otettava yhteys toiseen kristittyyn ja kuultava häneltä anteeksiantamisen sana, ennen kuin synti voidaan uskoa anteeksi annetuksi.

Kuinka kauan kristittyjen on oltava tällaisessa orjuuden ikeessä?
Niin pitkään kuin kristityt elävät tässä eksytyksessä, on seurauksena usko omiin mahdollisuuksiin toimia oikein eli itsevanhurskauteen, ja tällöin kristityt ovat taas lain orjuudessa. Mutta Jeesushan on vapauttanut meidät laista ja sen vaatimuksista; miksi meidän pitäisi siis ajaa toisiamme uudestaan orjuuden ikeeseen?

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Katso, kaikki on yksin armosta.


UUSI TESTAMENTTI

JUMALA EI ENÄÄ KOSKAAN MUISTA SYNTEJÄMME

Uskoessamme, että Jeesus on maksanut synneistämme ja suorittanut täyden lunastushinnan jokaisen ihmisen puolesta maan päällä, on johtopäätöksen oltava, ettei Hän enää muista syntejämme. Jos Jumala olisi jälkeenpäin yhä meille vihainen ja tuomitsisi meidät siitä, että olemme joutuneet yhteen tai toiseen syntiin ajatuksissa tai teoissa, ei tämä täysi lunastushinta olisi minkään arvoinen. Silloinhan Hän muistaisi sittenkin syntimme.
Uskomme, että Jumala ei muista enää koskaan syntejämme. Voimme ajatella asiaa uutena sopimuksena tai uutena testamenttina. Jumala itse on solminut tämän sopimuksen Aabrahamin suvun kanssa. Ja me, jotka uskomme, olemme Aabrahamin sukua. Aabrahamin suvun piti tulla yhtä lukuisaksi kuin taivaan tähdet tai meren hiekka. Uskomme, että
taivaan tähdet tarkoittavat Israelin kansaa; meren hiekalla katsomme tarkoitettavan kaikkia pakanakansoja, ihmislajeja, heimoja ja kieliä.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm. 7:9-10

Mutta testamentti ei saavuta pätevyyttä, ennen kuin sen laatija on kuollut. Samalla tavoin Jumalan kirjoittama testamentti ei saanut pätevyyttä ennen kuin Hän itse kuoli. Tässä uudessa sopimuksessa tai uudessa testamentissa Hän kirjoitti seuraavasti:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jer. 31:31-34

Pitäessämme kädessämme tätä uutta sopimusta meillä on juridisesti sitova asiakirja, jota voimme näyttää perkeleelle sen tullessa muistuttamaan meitä synnistämme. Kun se muistuttaa meitä kaikista tekemistämme synneistä, tahtoo se saada meidät unohtamaan tämän sopimuksen ja sen sijaan keskittymään itseemme ja omaan syntiimme. Tällä tavoin se voi voittaa meidät, ottaa meiltä vapautemme Jeesuksessa Kristuksessa ja saattaa meidät uudelleen kahleisiin.

Mutta Jumala ei voi valehdella. Hän ei tahdo muistaa syntejämme – ”se on täytetty”!

Tämä ei johdu huonomuistisuudesta, vaan vain Hänen vanhurskaudestaan. Hän on antanut meille lupauksensa; Hän vannoi itsensä kanssa (sillä Hänellä ei ollut ketään itseään suurempaa, jonka kanssa olisi vannonut).
Juuri tästä Sakarias, Johanneksen isä, profetoi, kun hänen suunsa avattiin:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme - -” Luukas 1:68-73

Hän on tehnyt tämän päätöksen omasta aloitteestaan ja näin ollen on syntynyt yksipuolinen sopimus. Vanha sopimushan oli kaksi- tai molemminpuolinen Jumalan ja kansan välillä; kansahan sanoi tälle ”kyllä”.

Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. 2 Moos. 19:8

Mutta esi-isät rikkoivat sopimuksen. Vaikka itse Jumala oli heidän oikea Herransa, kansa ei voinut pitää sopimusta. Siksi Jumala solmi uuden sopimuksen, joka perustui suurempiin lupauksiin, ja jonka Herra vannoi itsensä kautta.

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." 1 Moos. 22:15-18

Kun kysymys on yksipuolisesta sopimuksesta, sillä on vain yksi allekirjoittaja. Tässä tapauksessa vain Jumala on allekirjoittanut sen, ja tämän Hän on tehnyt omalla verellään. Tämä tarkoittaa niin ikään, että on vain yksi, joka ylipäänsä on luvannut mitään. Emme voi nähdä antaneemme tai voineemme antaa Jumalalle minkäänlaista lupausta. Mutta Jumala on antanut meille kaikesta lupauksen Hänen kauttaan, joka tuli Aabrahamin suvusta, nimittäin
Jeesuksen Messiaan, Daavidin Pojan, Aabrahamin Pojan kautta (katso Jeesuksen sukutaulu Matteuksen evankeliumin mukaan, luku 1). Hänen piti tulla ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin mukaisesti ikuisiksi ajoiksi. (Jeesus oli Juudan sukua eikä Leevin sukua. Jotta Jeesus saattoi tulla papiksi, oli laki kirjoitettava uudestaan, ja tämän piti tapahtua valan kautta.)
Jos joku allekirjoittaa sopimuksen tai muulla tavoin antaa sille hyväksyntänsä, on asianomainen sitoutunut sopimukseen. Me emme ole allekirjoittaneet mitään emmekä sitoutuneet mihinkään, näin ollen meiltä ei myöskään voida vaatia mitään. Siksi meidät on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen vapautettu lain vaatimuksista, emmekä ole enää velkaa lihalle. On nimittäin niin, että lain alainen on velassa lihalle. Lakihan vaatii paljon enemmän kuin ajatuksiin saakka – se vaatii koko ihmisen.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:10-13

Nyt Jumala itse on tehnyt sen, mikä on tehtävissä, ja se joka elää tämän uskoen, ei kuole koskaan.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26

Tämän Hän on tehnyt yksin ja ainoastaan suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. 1 Joh. 3:1

Tämän lupauksen Hän antoi meille, ja Hänen itsensä kanssa vannomastaan valasta me tiedämme, että Jumala ei voi valehdella.

Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Hebr. 6:17-18

Katso, kaikki on yksin armosta.


PYHITYSOPPI

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hebr. 12:14

Pyhitysoppia koskevasta julistuksesta olemme ymmärtäneet lähdettävän siitä, että maailmaan on otettava etäisyyttä ja opille tulee osoittaa kuuliaisuutta. Tällä tavoin kristitty säilyy uskossa. Hän ei lankea niin helposti syntiin eikä toimi synnillisesti. Jos näin kuitenkin kävisi, kristitty saa huonon omantunnon, jonka myötä hän voi kadottaa uskon.
Jos kristitty ajattelee, että hänen pyhityksensä tai ”pyhemmäksi tulemisensa” on hänen omalla vastuullaan, uskomme, että tällöin kristityn olkapäille laitetaan ies, joka on mahdoton kantaa. Kuinka ihmeessä itsessään niin läpikotaisin syntinen kristitty pystyisi aikaansaamaan yhtään mitään sellaista, mikä tekisi hänet arvolliseksi ”näkemään Herran”?

Uskomme, että syntisen on jättäydyttävä Jeesuksen ja Hänen täytetyn työnsä turviin; ainoastaan Jumalan vanhurskaus, omistettuna uskolla Jeesukseen, on kaiken totisen kristillisyyden lähde, kaikki elämä ja voima, kaikki rauha, kaikki rakkaus ja kaikki pyhittävä armo sydämessä.

Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Room. 6:22

sekä
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi - - 1 Kor. 1:30

Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että jos kristitty alkaa parannella itseään tai tehdä itseään paremmaksi voidakseen vastaanottaa armon, hän on tilassa jota kutsutaan itsevanhurskaudeksi. Tilanne on sama, jos kristitty yrittää pyhittää itse itseään. Uskomme oikean pyhityksen olevan jättäytymistä Hänen varaansa, joka voi tehdä kaiken uudeksi. Kun jättäydymme Hänelle ja Hänen armoonsa, muotoilee Hän meidät oman kuvansa mukaan ja tekee meidät kaltaisekseen.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5:17

Jos peitämme tämän pyhityksen muodon ja ohjaamme kristityitä mieluummin ”kuuliaisuuteen opetukselle”, syntien tunnustamiseen ja vastaavaan, seurauksena on omatekoinen pyhyys.

Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jaakob 1:25

Uskomalla, että synti on todella annettu anteeksi, näemme vapauden täydellisen lain. Siinä Jeesus vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista; uskomme, että Jumala ei enää koskaan muista syntejämme. Tämä usko synnyttää ilon, rauhan, pelastusvarmuuden ja halun palvella Häntä ja olla Hänen kaltaisensa. Usko siihen suureen armoon, josta olemme päässeet osallisiksi Jeesuksessa Kristuksessa, johtaa myös siihen, ettemme halua enää palvella syntiä.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa - -” Titus 2:11-12

Edelleen tämä usko Jeesukseen Kristukseen johtaa siihen, että voimme omistaa vapaasti itsellemme Jumalan Sanan lupaukset, minkä seuraus taas on, että tulemme osallisiksi jumalallisesta tai pyhästä luonnosta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee - -” 2 Piet. 1:3-4

Katso, kaikki on vain armosta.


JALKOJENPESU

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. Joh. 13:12-17

Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13

Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa. Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa. Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”

Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10

Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme - että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan. Tämän anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät. Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmistenväliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8

Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan:
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15

Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme, että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu. Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.

Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan; rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30

Katso, kaikki on vain armosta.


SIDOTULLA OMALLATUNNOLLA

Uskomme myös Jeesuksen puhdistaneen omantuntomme täydellisesti, kun Hän uhrasi itsensä ristillä ja maksoi kaikkien syntiemme edestä, sekä niiden, jotka olemme tehneet että niiden, jotka tulemme tekemään.

- - kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Kun enää ei ole lainkaan syntiä, ei enää tarvita myöskään minkäänlaista uhria, koska Jeesus on sovitustyönsä kautta valmistanut meille jokaiselle täysin kirjoittamattoman lehden. Mutta sillä joka on samassa veneessä itsevanhurskauden perkeleen kanssa, on tarve työstää sopiviksi katsomiaan syntejä ja nostaa niitä ylös armon merestä.

Vielä kerran: uskommeko synnin olevan enemmin anteeksiannettu ja maksettu, kun tunnustamme sen ja saamme kuulla syntien anteeksiantamisen sanan sen sijaan että vain uskomme sen? Se merkitsee, että emme olisi ristiinnaulinneet koko vanhaa ihmistä, vaan voimme kuitenkin viitata johonkin itsessämme (siis, että minä olen tunnustanut syntini ja että minä olen saanut kuulla syntien anteeksiantamisen sanan).
Silloinhan ei olisi enää kyse vain armosta. Silloin emme olisi tulleet Hänen kuolemansa kaltaisiksi, mikä johtaa uskomaan omiin tekoihin. Uskomme, että saamme syntimme anteeksi vain uskolla Jeesukseen, Hänen sovitustyöhönsä ja vereensä, ja että Johannes kirjoittaa juuri tästä ikuisesti pysyvästä evankeliumista Ilmestyskirjassa:
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6

Sekä:
- - jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef. 1:7

Sekä:
- - jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit - - Room. 3:25

Syntien tunnustaminen on monille hyvin nöyryyttävä teko, koska siinä on poljettava oma kunnia maahan. Mutta kaikkein nöyryyttävin kokemus meille on se, kun meidän on poljettava maahan kaikki itsevanhurskaus ja omakehu ja pyydettävä Herralta nöyrästi anteeksi sitä, ettemme ole halunneet uskoa yksinomaan Hänen tekoonsa - Hänen, joka on omalla kuolemallaan tehnyt kaiken edestämme.
Emme voi havaita Jumalan Sanan asettavan kristityille mitään muita vaatimuksia, kuin että he jättäytyvät aivan kokonaan Jeesukselle ja uskovat yksin Häneen. Jaakob sanoo kirjeessään seuraavasti:
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaakob
5:13-16

Kun Jaakob kirjoittaa tässä synnin tunnustamisesta, uskomme kysymyksessä olevan parantumisen ja vapautumisen synnistä, joka vaivaa. Jos ihmisellä on mikä tahansa heikkous, kuten esimerkiksi juopottelu, varastaminen, ahneus, omistushalu, takanapäin puhuminen ja/tai muita vastaavia syntejä, joihin hän lankeaa yhä uudelleen, Jaakob antaa tällaisia tapauksia varten käsittelyohjeen. Tällöin kristitty voi ottaa yhteyttä toiseen kristittyyn ja tuoda tälle julki synnin, ja he voivat yhdessä rukoilla Herralta parannusta tähän. Hän, joka ei voi valehdella, on luvannut sanoen, että mistä ikänä kaksi ihmistä ovat yksimielisiä pyytämään sitä Herralta Hänen nimessään, sen Hän on antava heille.

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.” Matt. 18:19-20

Oikea uskon hedelmä ihmistenvälisissä suhteissa tulee esille siinä, kun menemme sen ihmisen luo, jota vastaan olemme rikkoneet, tunnustamme sen, missä olemme tehneet väärin ja pyydämme häneltä anteeksi sitä. Tämä on Jeesuksen oppi Matteuksen evankeliumissa, kun Hän opettaa meitä rukoilemaan:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti, aamen.


•   * * * *


Suomentajan loppusanat
Raamatun lainauksissa olen käyttänyt v. 1933/38 kirkkoraamattua. Kirjoittajien muistinvaraisesti käyttämiä raamatunlainauksia en ole tarkastanut vaan yrittänyt kääntää ne sellaisinaan. Itse kirjoitusta kääntäessäni olen pyrkinyt kieliopillisesti hyvään suomenkieleen tekemättä kuitenkaan mainittavia kompromisseja suhteessa alkutekstin sanoihin tai merkityksiin.

13.4.2004
J H

Aika suppea alainen ymmärrys kirjoittajilla. Myrskyä vesilasissa. Aivan turhaa vouhotusta. Tätä kirjettä on hehkutettu jos minkälaisilla arvosanoilla en kovin korkealle tätä nosta. Meillä on rakkaat vanhimmat jotka tulevat tuossa kirjeen valossa yhä vain rakkaimmiksi ja arvokkaimmiksi ja heidän työnsä loistaa ja tulee edelleenkin kirkastumaan sitä mukaa kuin päälle kantajien pilkka kirjeet leviävät säköisissa viestimissä. Ei nämä kirjeet himmennä heidän työnsä arvostusta päinvastoin tulee käymään. Kaikkien valheitten kirjoittajat tulevat kokemaan tappionsa.

Maija kirjoitti:

Tuossa kirjeessä ei mielestäni ole mitään salattavaa. Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille ja siinä sitten myös muillekin esikoisille.

Sitä on täällä siteerattu jo useaan otteeseen, että sen voi julkaista kokonaisuudessakin.
Kopioin sen tähän. (nimet olen jättänyt pois)

Lue, jos jaksat



KAIKKI VAIN ARMOSTA
Esipuhe
Usko
Omakehu
Liikutukset – syntien anteeksiantamuksen sana
Uusi Testamentti – Jumala ei koskaan muista rikkomuksiamme
Pyhitysoppi
Jalkojen pesu
Sidotulla omallatunnolla


ESIPUHE
Koska meitä kaikkia kristittyjä koskee kuolemattoman sielun vapautus ja autuus, meille on tärkeää, että Jumalan Sana julistetaan selvästi ja puhtaasti. Siksi olemme kokoontuneet keskustelemaan Jumalan Sanasta, ja näin olemme päätyneet joihinkin julistusta koskeviin, keskeisiin kysymyksiin.
Olemme rohkeasti esitelleet näitä asioita kristityille, ja tämä on johtanut sellaisiin huhuihin ja puheisiin, että meillä ei olisi enää luottamusta siihen, mitä opetetaan. Sen takia kokoonnuimme yhdessä Etelä- ja Pohjois-Norjan saarnaajien kanssa. Siinä kokouksessa esittelimme joitakin näistä kysymyksistä.
Saadaksemme tukahdutettua huhut ja tehdäksemme selväksi kaikille, mitä me ajattelemme, sovimme jälkeenpäin yhteisymmärryksessä saarnaajiemme kanssa kirjoittavamme muistiin sen, mitä me uskomme. Tästä kirjoituksesta voi kukin itse lukea ja tehdä omat päätelmänsä.
Toivomuksemme onkin, että jokainen, joka lukee tämän kirjeen, kävisi sen tarkoin läpi ja arvioisi sitä Jumalan omalla Sanalla. Toivomme lukijoiden palautetta mikäli joku kohta jää epäselväksi tai ei ole yhtäpitävä kirjoitetun Sanan kanssa.

Oslossa 12.02.2004
R. L. A.
A. J.
K. S. Æ.
H. K. N.



USKO
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy." Hebr. 11:1

Jos ajattelemme armoa vesilähteenä, voi uskoa verrata kanavaan jota pitkin vesi johdetaan. Usko on Jumalan lahja, jota kukaan ei voi tehdä tai luoda. Jos näin ei olisi, olisi meillä jotain itsestämme, eikä usko olisi armosta. Ei, usko on Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki luo ihmisen sydämeen kun hän kuulee evankeliumin Jeesuksesta. Näin usko tulee kuulemisesta. Usko on ase, jolla Jumala varustaa meidät taisteluun perkelettä vastaan.

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana." Ef. 6:13-17

Mutta saadaksemme hyötyä uskosta aseena on tärkeää, että tiedämme koko ajan, mihin voimme käyttää sitä, nimittäin "...jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet". Uskomme vihollisen palavien nuolien olevan syytöksiä, joita hän kohdistaa kristittyihin osoittaessaan heidän luontonsa synnillisiä taipumuksia. Näin vihollinen saa kristityt epäilemään, etteivät he olisikaan oikeassa uskoessaan pelastuvansa armosta. Mutta nyt kristitty voi käyttää uskoa kilpenä osoittaessaan Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön ja vereen, joka puhdistaa kaikesta synnistä.

Jeesushan on maksanut kaikkien syntiemme edestä. Silloin perkeleen on paettava, "sillä olen kirjoittanut
sinut molempiin käsiini." Perkeleen päämääränä on saada kristitty epäilemään, sillä perkele tietää, että voimamme voittaa perkele ja synti on siinä, että aina omistamme itsellemme vapaasti armon, Jeesuksen tähden. Kun osoitamme perkeleelle Jeesuksen täytettyä työtä Golgatalla sekä kaikkia Jumalan Sanan lupauksia, perkeleen on väistyttävä meistä. Näin Jeesus menetteli kun saatana tuli kiusaamaan Häntä. Muistuttaessaan meitä monista tekemistämme synneistä ja väärinteoista se haluaa johdattaa kristityt ajattelemaan: "En voi uskoa, että synnit on maksettu enkä sitä, että näin turmeltuneenakin olen Jumalan lapsi. Jos minulla olisi oikeus kutsua itseäni kristityksi, pitäisi kristityn elämäni näyttää aivan toisenlaiselta." Silloin ihminen alkaa tehdä itselleen väkivaltaa ajattelemalla: "Minäpä erottaudun synnistä, teen parannuksen, tunnustan syntini ja sen jälkeen otan oikeita askeleita." Sitten ihminen lankeaa jälleen, ja taas on kontattava kerjäämään syntien anteeksisaamisen armoa. Sille, joka ottaa kristillisyytensä
tosissaan, elämä on loputonta Canossan-matkaa.

Toivomme on, että kristityt saisivat kerran niin kyllikseen tästä itse yrittämisestä, että heittäytyisivät täysin Hänen armonsa varaan alkaen omistaa itselleen armon Jeesuksessa Kristuksessa vain uskolla. Meidäthän on vapautettu synnistä. Usko on se, jonka avulla ihminen tekee pesäeron jumalattomuuteen ja maailmallisiin iloihin, ja joka ajaa ihmistä uudelleen kaikkiin hyviin tekoihin.

"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Room. 6:22

Me käymme uskon taistelua kaikkia perkeleen juonia vastaan, ja kaikkia pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."

Luther sanoo: "Nyt ei synti enää erota meitä Jumalasta, vaan epäusko. Vaikka ihminen tuhannen kertaa päivässä tekisi huorin ja murhaisi, on hänen uskottava vain vahvemmasti. Oikeaan synnintuntoon tullut ihminen huomaa, että omassa itsessään hän ei voi aikaansaada mitään vanhurskautensa hyväksi, ja että synti hänessä on pohjaton. Silloin hänen on paettava Herran Jeesuksen turviin ja pyydettävä nöyrästi Hänen armoaan.
Ihminen, joka nyt on saanut sydämeensä uskon Jeesukseen, voi avata uskon kanavan, eli antaa armon virrata vapaasti sieluunsa ja sydämeensä. Näin uskova puhdistaa itse itsensä kuten Hänkin on puhdas.

"Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas." 1 Joh. 3:3

Sitä, mitä nyt tapahtuu, ihminen ei voi uskoa, ennen kuin hän on itse saanut kokea sen. Nyt kristitty saa tuntea sisimmässään Hänen ylösnousemisensa voiman. Rakkaus Vapahtajaa ja lähimmäistä kohtaan täyttää nyt hänet ja hänelle tulee halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisensä puolesta.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..." Titus 2:11-12

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."

Ja Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:
"... sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room. 7:22

Jumala on luonut meidät elämään Hänen armossaan ja armostaan. Kuitenkin syntiinlankeemuksessa yhteys Jumalaan ja Häneen armoonsa katkesi. Sähkötoiminen, esimerkiksi lämmön kehittämiseen tarkoitettu laite, ei voi täyttää tehtäväänsä ilman että sähkö on kytkettynä. Se on kylmä ja pysyy sellaisena eikä voi tuottaa lämpöä riippumatta
siitä, miten kauan sitä pidetään seinällä. Jotta lämmitin voitaisiin kytkeä virtalähteeseen, on lämmittimessä oltava johdin. Johdin on kanava, jonka kautta virta siirretään. Näin ollen meissäkään ei pysy lämpö ellemme ole kytkettyinä Jeesukseen uskon avulla, sillä Hän on armon oikea virtalähde. Vasta sitten voimme tehdä sitä, mitä meidät on luotu tekemään, nimittäin laulaa ylistystä Herralle Sebaotille Hänen suuresta armostaan, sekä jakaa lämpöä ja rakkautta
lähimmäisillemme, ja tehdä hyvää kaikille. Kiitos, Jeesus, sillä tämä on Sinun tahtosi.

Katso, kaikki on yksin armosta.


OMAKEHU

Ensiksi on julistettava selkeästi, että Jeesus Kristus on ovi, ja että kuka Hänen kauttaan kulkee, pelastuu; jokainen, joka uskoo Häneen, saa syntien anteeksiantamuksen Hänen nimessään. Mutta ennen kuin ihmisellä on mahdollisuus kulkea oven kautta, on kaikki omakehu ja kaikki oma vanhurskaus työnnettävä syrjään. Ihmisen on jäätävä lopulta täysin ilman mitään omaa.

Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen
hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Fil. 3:1-11

Kaikki, millä Paavali olisi voinut koristella itseään, oli kuoletettava ja pidettävä turhana, jotta hän voisi voittaa Kristuksen ja olla Hänessä. Sama koskee meitäkin. Meidän on nyt tutkittava oma ”korurasiamme” ja alettava perkaamaan kaikkea mitä olemme koonneet. Monet näistä asioista näyttävät sekä hurskailta, hengellisiltä että raamatullisilta, mutta niillä ei ole mitään arvoa suhteessa pelastukseemme Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän on tehtävä tämä, sillä uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa on oltava ainoana varustuksenamme. Monet kristilliset seurakunnat ja yhteisöt koristautuvat nimillä, tavoilla, järjestyksillä, perinteillä, kulttuurilla ja opinkappaleilla. Jos joku ylimalkaan voi mielestään turvata sellaisiin, näyttää sille, että meiltä se onnistuu vielä paremmin:

Me kuulumme alkuperäiseen apostolis-luterilaiseen esikoisten seurakuntaan
Me olemme ainoat, jotka herätyksen alusta lukien eivät ole eronneet muista.
Me olemme tulleet oikeaan kristillisyyteen.
Me olemme saaneet kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan sellaiselta jolla on Pyhä Henki.
Me olemme tehneet parannuksen ja tunnustaneet kaikki tekosyntimme.
Me olemme käyneet läpi oikean armonjärjestyksen ja kaikki kahdeksan autuuden tuntomerkkiä.
Meillä on liikutukset.
Me voimme kirkkohistorian avulla osoittaa apostoliset juuremme.

Joko tietoisesti tai tietämättään ihminen nojaa mielellään näihin asioihin, jotka antavat jonkinlaista varmuutta siitä, että meillä on oikeus uskoa itsemme kristityiksi. Ne ovat antamassa meille väärää turvallisuudentunnetta, sillä turvamme on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristiinnaulitsemisessaan. On tehtävä vakavasti tiettäväksi kaikille, jotka turvautuvat yllä luetellun kaltaisiin asioihin:
Ne ovat roskaa.

Näiden rakennelmien tulee palaa pois. Lopuksi ei päde mikään muu kuin se, että uskomme pelastuvamme vain armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi meidän kaikkien tulee ottaa Paavalin sanat vakavasti sydämellemme, kun hän puhuu näistä asioista.

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun
tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. 1 Kor. 3:10-15

Uskomme, että se kulta, hopea ja jalokivet, joilla me rakennamme, on ainoastaan Jumalan Sana ja Hänen lupauksensa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 2 Kor 1:20

Nämä rakennusaineet eivät milloinkaan pala, vaan kestävät ikuisesti. Hän on luvannut sanoen:
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24:35

Ihmisyytemme, turhamaisuutemme ja laillisen luontomme takia meille on kovin helppoa koristella itseämme muulla kuin yksin Kristuksella. Mutta jos emme hylkää kaikkia inhimillisiä järjestelmiä, emme myöskään anna pelkästään Jeesuksen olla elämämme, vanhurskautemme emmekä pyhityksemme. Ja vaikka Jeesus olisi perustuksemme, meidän on katsottava tarkoin, mitä materiaaleja käytämme edelleen rakentaessamme, ja että onko meillä varaa saattaa rakennustyö loppuun.

Olemme varmoja siitä, että sotajoukkojen Herra ei salli meidän käyttää mitään muita rakennusaineita kuin niitä, mitä Hän itse on antanut käytettäväksemme, nimittäin Hänen oman Sanansa ja lupauksensa. Sen, joka aikoo rakentaa talon, on ensin istuttava tekemään laskelmat siitä, miten suuriksi kustannukset muodostuvat nähdäkseen, onko hänellä niin paljon varoja, että rakennus tulee valmiiksi.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Luukas 14:28-33

Totuus on: meidän on hylättävä kaikki se, mikä on meistä itsestämme, voidaksemme voittaa Kristuksen. Hänhän haluaa vastata maksusta.
Katso, kaikki on yksin armosta.


LIIKUTUKSET - SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN SANA

Kun ihminen havaitsee olevansa suuri syntinen, herää hänessä vanhurskauden nälkä. Hän alkaakysyä silloin kuten miehet helluntaina: ”Mitä meidän on tehtävä, veljet?” Evankeliumi kuuluu tällöinkirkkaasti ja vapaasti:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38

Laki on kasvattaja Kristukseen, mutta ollakseen oikea kasvattaja Kristukseen, sitä on julistettava niin selkeästi, että kaikkien, jotka kuulevat sen, on sanottava publikaanin tavoin: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Edelleen, lakia on julistettava siten, että kaikki, mikä on peräisin omasta itsestämme, on arvotonta. Tällä tavoin, kun koko syntiruumis kaikkine tekoineen ristiinnaulitaan, kaikki kuollut usko katoaa.

”…kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi…” Room. 6:6

Jos löydämme itsestämme pienimmänkään hitusen, joka tekee meitä paremmiksi tai huonommiksi kuin muut, tai enemmän tai vähemmän kykeneviksi uskomaan itseämme Jumalan lapsiksi ja kristityiksi, on tämä ristiinnaulittava Hänen kanssaan. Tällä tavoin tulemme Hänen kaltaisikseen Hänen kuolemassaan ja hylkäämme itsemme kerta kaikkiaan.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa…” Room. 6:5

Asiassa, joka koskee armon omistamista Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuuteemme päässyt hämäryyttä; on syntynyt käsitys, että meidän on kuultava päästösana ennen kuin voimme täydellä varmuudella uskoa syntimme anteeksi annetuksi. Tämä voi edellä mainitun käsityksen mukaan tapahtua joko siten, että syntien anteeksijulistus kuullaan ”pöydän takaa” tai että ”mennään eteen”, tai että sana kuullaan veljeltä tai sisarelta. Jos synti olisi karkeampaa laatua – siis nk. tekosynti – on asia ymmärretty siten, että synti tulee tunnustaa saarnaajalle tai toiselle kristitylle ja kuulla päästösana tältä.
Tämän käytännön vaarana on se, että monet kristityt joutuvat vangeiksi ja he joutuvat epäilykseen siitä, onko heillä oikeus omistaa armo vain uskosta. Erityisen vaikea tilanne on tekosyntiin joutuneella kristityllä, olipa hän sitten nuori tai vanha; hänenhän on tunnustettava synti ennen kuin hän saa uskoa sen olevan annettu anteeksi. Tiedämme, että tämä ei varsinaisesti ole kristillisyyden oppi, mutta monilla on – tai on ollut – kuitenkin tämä käsitys. Kyseinen hämäryys johtaa edelleen sellaiseen uskoon, että syntiin jouduttua on otettava yhteys toiseen kristittyyn ja kuultava häneltä anteeksiantamisen sana, ennen kuin synti voidaan uskoa anteeksi annetuksi.

Kuinka kauan kristittyjen on oltava tällaisessa orjuuden ikeessä?
Niin pitkään kuin kristityt elävät tässä eksytyksessä, on seurauksena usko omiin mahdollisuuksiin toimia oikein eli itsevanhurskauteen, ja tällöin kristityt ovat taas lain orjuudessa. Mutta Jeesushan on vapauttanut meidät laista ja sen vaatimuksista; miksi meidän pitäisi siis ajaa toisiamme uudestaan orjuuden ikeeseen?

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Katso, kaikki on yksin armosta.


UUSI TESTAMENTTI

JUMALA EI ENÄÄ KOSKAAN MUISTA SYNTEJÄMME

Uskoessamme, että Jeesus on maksanut synneistämme ja suorittanut täyden lunastushinnan jokaisen ihmisen puolesta maan päällä, on johtopäätöksen oltava, ettei Hän enää muista syntejämme. Jos Jumala olisi jälkeenpäin yhä meille vihainen ja tuomitsisi meidät siitä, että olemme joutuneet yhteen tai toiseen syntiin ajatuksissa tai teoissa, ei tämä täysi lunastushinta olisi minkään arvoinen. Silloinhan Hän muistaisi sittenkin syntimme.
Uskomme, että Jumala ei muista enää koskaan syntejämme. Voimme ajatella asiaa uutena sopimuksena tai uutena testamenttina. Jumala itse on solminut tämän sopimuksen Aabrahamin suvun kanssa. Ja me, jotka uskomme, olemme Aabrahamin sukua. Aabrahamin suvun piti tulla yhtä lukuisaksi kuin taivaan tähdet tai meren hiekka. Uskomme, että
taivaan tähdet tarkoittavat Israelin kansaa; meren hiekalla katsomme tarkoitettavan kaikkia pakanakansoja, ihmislajeja, heimoja ja kieliä.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm. 7:9-10

Mutta testamentti ei saavuta pätevyyttä, ennen kuin sen laatija on kuollut. Samalla tavoin Jumalan kirjoittama testamentti ei saanut pätevyyttä ennen kuin Hän itse kuoli. Tässä uudessa sopimuksessa tai uudessa testamentissa Hän kirjoitti seuraavasti:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jer. 31:31-34

Pitäessämme kädessämme tätä uutta sopimusta meillä on juridisesti sitova asiakirja, jota voimme näyttää perkeleelle sen tullessa muistuttamaan meitä synnistämme. Kun se muistuttaa meitä kaikista tekemistämme synneistä, tahtoo se saada meidät unohtamaan tämän sopimuksen ja sen sijaan keskittymään itseemme ja omaan syntiimme. Tällä tavoin se voi voittaa meidät, ottaa meiltä vapautemme Jeesuksessa Kristuksessa ja saattaa meidät uudelleen kahleisiin.

Mutta Jumala ei voi valehdella. Hän ei tahdo muistaa syntejämme – ”se on täytetty”!

Tämä ei johdu huonomuistisuudesta, vaan vain Hänen vanhurskaudestaan. Hän on antanut meille lupauksensa; Hän vannoi itsensä kanssa (sillä Hänellä ei ollut ketään itseään suurempaa, jonka kanssa olisi vannonut).
Juuri tästä Sakarias, Johanneksen isä, profetoi, kun hänen suunsa avattiin:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme - -” Luukas 1:68-73

Hän on tehnyt tämän päätöksen omasta aloitteestaan ja näin ollen on syntynyt yksipuolinen sopimus. Vanha sopimushan oli kaksi- tai molemminpuolinen Jumalan ja kansan välillä; kansahan sanoi tälle ”kyllä”.

Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. 2 Moos. 19:8

Mutta esi-isät rikkoivat sopimuksen. Vaikka itse Jumala oli heidän oikea Herransa, kansa ei voinut pitää sopimusta. Siksi Jumala solmi uuden sopimuksen, joka perustui suurempiin lupauksiin, ja jonka Herra vannoi itsensä kautta.

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." 1 Moos. 22:15-18

Kun kysymys on yksipuolisesta sopimuksesta, sillä on vain yksi allekirjoittaja. Tässä tapauksessa vain Jumala on allekirjoittanut sen, ja tämän Hän on tehnyt omalla verellään. Tämä tarkoittaa niin ikään, että on vain yksi, joka ylipäänsä on luvannut mitään. Emme voi nähdä antaneemme tai voineemme antaa Jumalalle minkäänlaista lupausta. Mutta Jumala on antanut meille kaikesta lupauksen Hänen kauttaan, joka tuli Aabrahamin suvusta, nimittäin
Jeesuksen Messiaan, Daavidin Pojan, Aabrahamin Pojan kautta (katso Jeesuksen sukutaulu Matteuksen evankeliumin mukaan, luku 1). Hänen piti tulla ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin mukaisesti ikuisiksi ajoiksi. (Jeesus oli Juudan sukua eikä Leevin sukua. Jotta Jeesus saattoi tulla papiksi, oli laki kirjoitettava uudestaan, ja tämän piti tapahtua valan kautta.)
Jos joku allekirjoittaa sopimuksen tai muulla tavoin antaa sille hyväksyntänsä, on asianomainen sitoutunut sopimukseen. Me emme ole allekirjoittaneet mitään emmekä sitoutuneet mihinkään, näin ollen meiltä ei myöskään voida vaatia mitään. Siksi meidät on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen vapautettu lain vaatimuksista, emmekä ole enää velkaa lihalle. On nimittäin niin, että lain alainen on velassa lihalle. Lakihan vaatii paljon enemmän kuin ajatuksiin saakka – se vaatii koko ihmisen.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:10-13

Nyt Jumala itse on tehnyt sen, mikä on tehtävissä, ja se joka elää tämän uskoen, ei kuole koskaan.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26

Tämän Hän on tehnyt yksin ja ainoastaan suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. 1 Joh. 3:1

Tämän lupauksen Hän antoi meille, ja Hänen itsensä kanssa vannomastaan valasta me tiedämme, että Jumala ei voi valehdella.

Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Hebr. 6:17-18

Katso, kaikki on yksin armosta.


PYHITYSOPPI

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hebr. 12:14

Pyhitysoppia koskevasta julistuksesta olemme ymmärtäneet lähdettävän siitä, että maailmaan on otettava etäisyyttä ja opille tulee osoittaa kuuliaisuutta. Tällä tavoin kristitty säilyy uskossa. Hän ei lankea niin helposti syntiin eikä toimi synnillisesti. Jos näin kuitenkin kävisi, kristitty saa huonon omantunnon, jonka myötä hän voi kadottaa uskon.
Jos kristitty ajattelee, että hänen pyhityksensä tai ”pyhemmäksi tulemisensa” on hänen omalla vastuullaan, uskomme, että tällöin kristityn olkapäille laitetaan ies, joka on mahdoton kantaa. Kuinka ihmeessä itsessään niin läpikotaisin syntinen kristitty pystyisi aikaansaamaan yhtään mitään sellaista, mikä tekisi hänet arvolliseksi ”näkemään Herran”?

Uskomme, että syntisen on jättäydyttävä Jeesuksen ja Hänen täytetyn työnsä turviin; ainoastaan Jumalan vanhurskaus, omistettuna uskolla Jeesukseen, on kaiken totisen kristillisyyden lähde, kaikki elämä ja voima, kaikki rauha, kaikki rakkaus ja kaikki pyhittävä armo sydämessä.

Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Room. 6:22

sekä
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi - - 1 Kor. 1:30

Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että jos kristitty alkaa parannella itseään tai tehdä itseään paremmaksi voidakseen vastaanottaa armon, hän on tilassa jota kutsutaan itsevanhurskaudeksi. Tilanne on sama, jos kristitty yrittää pyhittää itse itseään. Uskomme oikean pyhityksen olevan jättäytymistä Hänen varaansa, joka voi tehdä kaiken uudeksi. Kun jättäydymme Hänelle ja Hänen armoonsa, muotoilee Hän meidät oman kuvansa mukaan ja tekee meidät kaltaisekseen.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5:17

Jos peitämme tämän pyhityksen muodon ja ohjaamme kristityitä mieluummin ”kuuliaisuuteen opetukselle”, syntien tunnustamiseen ja vastaavaan, seurauksena on omatekoinen pyhyys.

Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jaakob 1:25

Uskomalla, että synti on todella annettu anteeksi, näemme vapauden täydellisen lain. Siinä Jeesus vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista; uskomme, että Jumala ei enää koskaan muista syntejämme. Tämä usko synnyttää ilon, rauhan, pelastusvarmuuden ja halun palvella Häntä ja olla Hänen kaltaisensa. Usko siihen suureen armoon, josta olemme päässeet osallisiksi Jeesuksessa Kristuksessa, johtaa myös siihen, ettemme halua enää palvella syntiä.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa - -” Titus 2:11-12

Edelleen tämä usko Jeesukseen Kristukseen johtaa siihen, että voimme omistaa vapaasti itsellemme Jumalan Sanan lupaukset, minkä seuraus taas on, että tulemme osallisiksi jumalallisesta tai pyhästä luonnosta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee - -” 2 Piet. 1:3-4

Katso, kaikki on vain armosta.


JALKOJENPESU

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. Joh. 13:12-17

Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13

Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa. Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa. Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”

Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10

Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme - että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan. Tämän anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät. Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmistenväliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8

Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan:
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15

Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme, että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu. Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.

Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan; rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30

Katso, kaikki on vain armosta.


SIDOTULLA OMALLATUNNOLLA

Uskomme myös Jeesuksen puhdistaneen omantuntomme täydellisesti, kun Hän uhrasi itsensä ristillä ja maksoi kaikkien syntiemme edestä, sekä niiden, jotka olemme tehneet että niiden, jotka tulemme tekemään.

- - kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Kun enää ei ole lainkaan syntiä, ei enää tarvita myöskään minkäänlaista uhria, koska Jeesus on sovitustyönsä kautta valmistanut meille jokaiselle täysin kirjoittamattoman lehden. Mutta sillä joka on samassa veneessä itsevanhurskauden perkeleen kanssa, on tarve työstää sopiviksi katsomiaan syntejä ja nostaa niitä ylös armon merestä.

Vielä kerran: uskommeko synnin olevan enemmin anteeksiannettu ja maksettu, kun tunnustamme sen ja saamme kuulla syntien anteeksiantamisen sanan sen sijaan että vain uskomme sen? Se merkitsee, että emme olisi ristiinnaulinneet koko vanhaa ihmistä, vaan voimme kuitenkin viitata johonkin itsessämme (siis, että minä olen tunnustanut syntini ja että minä olen saanut kuulla syntien anteeksiantamisen sanan).
Silloinhan ei olisi enää kyse vain armosta. Silloin emme olisi tulleet Hänen kuolemansa kaltaisiksi, mikä johtaa uskomaan omiin tekoihin. Uskomme, että saamme syntimme anteeksi vain uskolla Jeesukseen, Hänen sovitustyöhönsä ja vereensä, ja että Johannes kirjoittaa juuri tästä ikuisesti pysyvästä evankeliumista Ilmestyskirjassa:
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6

Sekä:
- - jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef. 1:7

Sekä:
- - jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit - - Room. 3:25

Syntien tunnustaminen on monille hyvin nöyryyttävä teko, koska siinä on poljettava oma kunnia maahan. Mutta kaikkein nöyryyttävin kokemus meille on se, kun meidän on poljettava maahan kaikki itsevanhurskaus ja omakehu ja pyydettävä Herralta nöyrästi anteeksi sitä, ettemme ole halunneet uskoa yksinomaan Hänen tekoonsa - Hänen, joka on omalla kuolemallaan tehnyt kaiken edestämme.
Emme voi havaita Jumalan Sanan asettavan kristityille mitään muita vaatimuksia, kuin että he jättäytyvät aivan kokonaan Jeesukselle ja uskovat yksin Häneen. Jaakob sanoo kirjeessään seuraavasti:
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaakob
5:13-16

Kun Jaakob kirjoittaa tässä synnin tunnustamisesta, uskomme kysymyksessä olevan parantumisen ja vapautumisen synnistä, joka vaivaa. Jos ihmisellä on mikä tahansa heikkous, kuten esimerkiksi juopottelu, varastaminen, ahneus, omistushalu, takanapäin puhuminen ja/tai muita vastaavia syntejä, joihin hän lankeaa yhä uudelleen, Jaakob antaa tällaisia tapauksia varten käsittelyohjeen. Tällöin kristitty voi ottaa yhteyttä toiseen kristittyyn ja tuoda tälle julki synnin, ja he voivat yhdessä rukoilla Herralta parannusta tähän. Hän, joka ei voi valehdella, on luvannut sanoen, että mistä ikänä kaksi ihmistä ovat yksimielisiä pyytämään sitä Herralta Hänen nimessään, sen Hän on antava heille.

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.” Matt. 18:19-20

Oikea uskon hedelmä ihmistenvälisissä suhteissa tulee esille siinä, kun menemme sen ihmisen luo, jota vastaan olemme rikkoneet, tunnustamme sen, missä olemme tehneet väärin ja pyydämme häneltä anteeksi sitä. Tämä on Jeesuksen oppi Matteuksen evankeliumissa, kun Hän opettaa meitä rukoilemaan:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti, aamen.


•   * * * *


Suomentajan loppusanat
Raamatun lainauksissa olen käyttänyt v. 1933/38 kirkkoraamattua. Kirjoittajien muistinvaraisesti käyttämiä raamatunlainauksia en ole tarkastanut vaan yrittänyt kääntää ne sellaisinaan. Itse kirjoitusta kääntäessäni olen pyrkinyt kieliopillisesti hyvään suomenkieleen tekemättä kuitenkaan mainittavia kompromisseja suhteessa alkutekstin sanoihin tai merkityksiin.

13.4.2004
J H

Itsessän oon huono kyllä morsiameks sinulle, vaan Sun armopukus yllä olen lumivalkoinen. Olen niinkuin puhtain lilja tarhass oivan tarhurin, olen Taivaan kallis vilja, armosta armaan Mestarin.

Näissä tuntemisissa tämän kirjeen luettuani, kiitän Jumalaa, että Norjan kristityt ovat kirjoittaneet kirjeen. Keskustelu opillisista asioista seurakunnassa on tärkeää, eihän tässä Lapin vanhimpia arvosteltu, keskusteltiin vain meille tärkeistä uskonkysymyksistä. Olenkohan aivan "ulkona" kun en ymmärrä, mikä kirjeessä voisi olla vahingollista, lestadiolaisuuden piirissähän on vuosisatoja käyty kirjeenvaihtoa ja siten voitu keskustella asioista laajemmaltikin.

Hyvää päivää kaikille !

Maija kirjoitti:

Tuossa kirjeessä ei mielestäni ole mitään salattavaa. Kirje on muutamilta norjalaisilta esikoislestadiolais-saarnaajalta Lapin vanhemmille ja siinä sitten myös muillekin esikoisille.

Sitä on täällä siteerattu jo useaan otteeseen, että sen voi julkaista kokonaisuudessakin.
Kopioin sen tähän. (nimet olen jättänyt pois)

Lue, jos jaksat



KAIKKI VAIN ARMOSTA
Esipuhe
Usko
Omakehu
Liikutukset – syntien anteeksiantamuksen sana
Uusi Testamentti – Jumala ei koskaan muista rikkomuksiamme
Pyhitysoppi
Jalkojen pesu
Sidotulla omallatunnolla


ESIPUHE
Koska meitä kaikkia kristittyjä koskee kuolemattoman sielun vapautus ja autuus, meille on tärkeää, että Jumalan Sana julistetaan selvästi ja puhtaasti. Siksi olemme kokoontuneet keskustelemaan Jumalan Sanasta, ja näin olemme päätyneet joihinkin julistusta koskeviin, keskeisiin kysymyksiin.
Olemme rohkeasti esitelleet näitä asioita kristityille, ja tämä on johtanut sellaisiin huhuihin ja puheisiin, että meillä ei olisi enää luottamusta siihen, mitä opetetaan. Sen takia kokoonnuimme yhdessä Etelä- ja Pohjois-Norjan saarnaajien kanssa. Siinä kokouksessa esittelimme joitakin näistä kysymyksistä.
Saadaksemme tukahdutettua huhut ja tehdäksemme selväksi kaikille, mitä me ajattelemme, sovimme jälkeenpäin yhteisymmärryksessä saarnaajiemme kanssa kirjoittavamme muistiin sen, mitä me uskomme. Tästä kirjoituksesta voi kukin itse lukea ja tehdä omat päätelmänsä.
Toivomuksemme onkin, että jokainen, joka lukee tämän kirjeen, kävisi sen tarkoin läpi ja arvioisi sitä Jumalan omalla Sanalla. Toivomme lukijoiden palautetta mikäli joku kohta jää epäselväksi tai ei ole yhtäpitävä kirjoitetun Sanan kanssa.

Oslossa 12.02.2004
R. L. A.
A. J.
K. S. Æ.
H. K. N.



USKO
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy." Hebr. 11:1

Jos ajattelemme armoa vesilähteenä, voi uskoa verrata kanavaan jota pitkin vesi johdetaan. Usko on Jumalan lahja, jota kukaan ei voi tehdä tai luoda. Jos näin ei olisi, olisi meillä jotain itsestämme, eikä usko olisi armosta. Ei, usko on Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki luo ihmisen sydämeen kun hän kuulee evankeliumin Jeesuksesta. Näin usko tulee kuulemisesta. Usko on ase, jolla Jumala varustaa meidät taisteluun perkelettä vastaan.

"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana." Ef. 6:13-17

Mutta saadaksemme hyötyä uskosta aseena on tärkeää, että tiedämme koko ajan, mihin voimme käyttää sitä, nimittäin "...jolla te voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet". Uskomme vihollisen palavien nuolien olevan syytöksiä, joita hän kohdistaa kristittyihin osoittaessaan heidän luontonsa synnillisiä taipumuksia. Näin vihollinen saa kristityt epäilemään, etteivät he olisikaan oikeassa uskoessaan pelastuvansa armosta. Mutta nyt kristitty voi käyttää uskoa kilpenä osoittaessaan Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön ja vereen, joka puhdistaa kaikesta synnistä.

Jeesushan on maksanut kaikkien syntiemme edestä. Silloin perkeleen on paettava, "sillä olen kirjoittanut
sinut molempiin käsiini." Perkeleen päämääränä on saada kristitty epäilemään, sillä perkele tietää, että voimamme voittaa perkele ja synti on siinä, että aina omistamme itsellemme vapaasti armon, Jeesuksen tähden. Kun osoitamme perkeleelle Jeesuksen täytettyä työtä Golgatalla sekä kaikkia Jumalan Sanan lupauksia, perkeleen on väistyttävä meistä. Näin Jeesus menetteli kun saatana tuli kiusaamaan Häntä. Muistuttaessaan meitä monista tekemistämme synneistä ja väärinteoista se haluaa johdattaa kristityt ajattelemaan: "En voi uskoa, että synnit on maksettu enkä sitä, että näin turmeltuneenakin olen Jumalan lapsi. Jos minulla olisi oikeus kutsua itseäni kristityksi, pitäisi kristityn elämäni näyttää aivan toisenlaiselta." Silloin ihminen alkaa tehdä itselleen väkivaltaa ajattelemalla: "Minäpä erottaudun synnistä, teen parannuksen, tunnustan syntini ja sen jälkeen otan oikeita askeleita." Sitten ihminen lankeaa jälleen, ja taas on kontattava kerjäämään syntien anteeksisaamisen armoa. Sille, joka ottaa kristillisyytensä
tosissaan, elämä on loputonta Canossan-matkaa.

Toivomme on, että kristityt saisivat kerran niin kyllikseen tästä itse yrittämisestä, että heittäytyisivät täysin Hänen armonsa varaan alkaen omistaa itselleen armon Jeesuksessa Kristuksessa vain uskolla. Meidäthän on vapautettu synnistä. Usko on se, jonka avulla ihminen tekee pesäeron jumalattomuuteen ja maailmallisiin iloihin, ja joka ajaa ihmistä uudelleen kaikkiin hyviin tekoihin.

"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä." Room. 6:22

Me käymme uskon taistelua kaikkia perkeleen juonia vastaan, ja kaikkia pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.

"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."

Luther sanoo: "Nyt ei synti enää erota meitä Jumalasta, vaan epäusko. Vaikka ihminen tuhannen kertaa päivässä tekisi huorin ja murhaisi, on hänen uskottava vain vahvemmasti. Oikeaan synnintuntoon tullut ihminen huomaa, että omassa itsessään hän ei voi aikaansaada mitään vanhurskautensa hyväksi, ja että synti hänessä on pohjaton. Silloin hänen on paettava Herran Jeesuksen turviin ja pyydettävä nöyrästi Hänen armoaan.
Ihminen, joka nyt on saanut sydämeensä uskon Jeesukseen, voi avata uskon kanavan, eli antaa armon virrata vapaasti sieluunsa ja sydämeensä. Näin uskova puhdistaa itse itsensä kuten Hänkin on puhdas.

"Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas." 1 Joh. 3:3

Sitä, mitä nyt tapahtuu, ihminen ei voi uskoa, ennen kuin hän on itse saanut kokea sen. Nyt kristitty saa tuntea sisimmässään Hänen ylösnousemisensa voiman. Rakkaus Vapahtajaa ja lähimmäistä kohtaan täyttää nyt hänet ja hänelle tulee halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisensä puolesta.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..." Titus 2:11-12

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."

Ja Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä:
"... sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room. 7:22

Jumala on luonut meidät elämään Hänen armossaan ja armostaan. Kuitenkin syntiinlankeemuksessa yhteys Jumalaan ja Häneen armoonsa katkesi. Sähkötoiminen, esimerkiksi lämmön kehittämiseen tarkoitettu laite, ei voi täyttää tehtäväänsä ilman että sähkö on kytkettynä. Se on kylmä ja pysyy sellaisena eikä voi tuottaa lämpöä riippumatta
siitä, miten kauan sitä pidetään seinällä. Jotta lämmitin voitaisiin kytkeä virtalähteeseen, on lämmittimessä oltava johdin. Johdin on kanava, jonka kautta virta siirretään. Näin ollen meissäkään ei pysy lämpö ellemme ole kytkettyinä Jeesukseen uskon avulla, sillä Hän on armon oikea virtalähde. Vasta sitten voimme tehdä sitä, mitä meidät on luotu tekemään, nimittäin laulaa ylistystä Herralle Sebaotille Hänen suuresta armostaan, sekä jakaa lämpöä ja rakkautta
lähimmäisillemme, ja tehdä hyvää kaikille. Kiitos, Jeesus, sillä tämä on Sinun tahtosi.

Katso, kaikki on yksin armosta.


OMAKEHU

Ensiksi on julistettava selkeästi, että Jeesus Kristus on ovi, ja että kuka Hänen kauttaan kulkee, pelastuu; jokainen, joka uskoo Häneen, saa syntien anteeksiantamuksen Hänen nimessään. Mutta ennen kuin ihmisellä on mahdollisuus kulkea oven kautta, on kaikki omakehu ja kaikki oma vanhurskaus työnnettävä syrjään. Ihmisen on jäätävä lopulta täysin ilman mitään omaa.

Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen
hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Fil. 3:1-11

Kaikki, millä Paavali olisi voinut koristella itseään, oli kuoletettava ja pidettävä turhana, jotta hän voisi voittaa Kristuksen ja olla Hänessä. Sama koskee meitäkin. Meidän on nyt tutkittava oma ”korurasiamme” ja alettava perkaamaan kaikkea mitä olemme koonneet. Monet näistä asioista näyttävät sekä hurskailta, hengellisiltä että raamatullisilta, mutta niillä ei ole mitään arvoa suhteessa pelastukseemme Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän on tehtävä tämä, sillä uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa on oltava ainoana varustuksenamme. Monet kristilliset seurakunnat ja yhteisöt koristautuvat nimillä, tavoilla, järjestyksillä, perinteillä, kulttuurilla ja opinkappaleilla. Jos joku ylimalkaan voi mielestään turvata sellaisiin, näyttää sille, että meiltä se onnistuu vielä paremmin:

Me kuulumme alkuperäiseen apostolis-luterilaiseen esikoisten seurakuntaan
Me olemme ainoat, jotka herätyksen alusta lukien eivät ole eronneet muista.
Me olemme tulleet oikeaan kristillisyyteen.
Me olemme saaneet kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan sellaiselta jolla on Pyhä Henki.
Me olemme tehneet parannuksen ja tunnustaneet kaikki tekosyntimme.
Me olemme käyneet läpi oikean armonjärjestyksen ja kaikki kahdeksan autuuden tuntomerkkiä.
Meillä on liikutukset.
Me voimme kirkkohistorian avulla osoittaa apostoliset juuremme.

Joko tietoisesti tai tietämättään ihminen nojaa mielellään näihin asioihin, jotka antavat jonkinlaista varmuutta siitä, että meillä on oikeus uskoa itsemme kristityiksi. Ne ovat antamassa meille väärää turvallisuudentunnetta, sillä turvamme on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristiinnaulitsemisessaan. On tehtävä vakavasti tiettäväksi kaikille, jotka turvautuvat yllä luetellun kaltaisiin asioihin:
Ne ovat roskaa.

Näiden rakennelmien tulee palaa pois. Lopuksi ei päde mikään muu kuin se, että uskomme pelastuvamme vain armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi meidän kaikkien tulee ottaa Paavalin sanat vakavasti sydämellemme, kun hän puhuu näistä asioista.

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun
tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. 1 Kor. 3:10-15

Uskomme, että se kulta, hopea ja jalokivet, joilla me rakennamme, on ainoastaan Jumalan Sana ja Hänen lupauksensa Jeesuksen Kristuksen tähden.

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 2 Kor 1:20

Nämä rakennusaineet eivät milloinkaan pala, vaan kestävät ikuisesti. Hän on luvannut sanoen:
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24:35

Ihmisyytemme, turhamaisuutemme ja laillisen luontomme takia meille on kovin helppoa koristella itseämme muulla kuin yksin Kristuksella. Mutta jos emme hylkää kaikkia inhimillisiä järjestelmiä, emme myöskään anna pelkästään Jeesuksen olla elämämme, vanhurskautemme emmekä pyhityksemme. Ja vaikka Jeesus olisi perustuksemme, meidän on katsottava tarkoin, mitä materiaaleja käytämme edelleen rakentaessamme, ja että onko meillä varaa saattaa rakennustyö loppuun.

Olemme varmoja siitä, että sotajoukkojen Herra ei salli meidän käyttää mitään muita rakennusaineita kuin niitä, mitä Hän itse on antanut käytettäväksemme, nimittäin Hänen oman Sanansa ja lupauksensa. Sen, joka aikoo rakentaa talon, on ensin istuttava tekemään laskelmat siitä, miten suuriksi kustannukset muodostuvat nähdäkseen, onko hänellä niin paljon varoja, että rakennus tulee valmiiksi.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Luukas 14:28-33

Totuus on: meidän on hylättävä kaikki se, mikä on meistä itsestämme, voidaksemme voittaa Kristuksen. Hänhän haluaa vastata maksusta.
Katso, kaikki on yksin armosta.


LIIKUTUKSET - SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN SANA

Kun ihminen havaitsee olevansa suuri syntinen, herää hänessä vanhurskauden nälkä. Hän alkaakysyä silloin kuten miehet helluntaina: ”Mitä meidän on tehtävä, veljet?” Evankeliumi kuuluu tällöinkirkkaasti ja vapaasti:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38

Laki on kasvattaja Kristukseen, mutta ollakseen oikea kasvattaja Kristukseen, sitä on julistettava niin selkeästi, että kaikkien, jotka kuulevat sen, on sanottava publikaanin tavoin: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Edelleen, lakia on julistettava siten, että kaikki, mikä on peräisin omasta itsestämme, on arvotonta. Tällä tavoin, kun koko syntiruumis kaikkine tekoineen ristiinnaulitaan, kaikki kuollut usko katoaa.

”…kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi…” Room. 6:6

Jos löydämme itsestämme pienimmänkään hitusen, joka tekee meitä paremmiksi tai huonommiksi kuin muut, tai enemmän tai vähemmän kykeneviksi uskomaan itseämme Jumalan lapsiksi ja kristityiksi, on tämä ristiinnaulittava Hänen kanssaan. Tällä tavoin tulemme Hänen kaltaisikseen Hänen kuolemassaan ja hylkäämme itsemme kerta kaikkiaan.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa…” Room. 6:5

Asiassa, joka koskee armon omistamista Jeesuksessa Kristuksessa, on keskuuteemme päässyt hämäryyttä; on syntynyt käsitys, että meidän on kuultava päästösana ennen kuin voimme täydellä varmuudella uskoa syntimme anteeksi annetuksi. Tämä voi edellä mainitun käsityksen mukaan tapahtua joko siten, että syntien anteeksijulistus kuullaan ”pöydän takaa” tai että ”mennään eteen”, tai että sana kuullaan veljeltä tai sisarelta. Jos synti olisi karkeampaa laatua – siis nk. tekosynti – on asia ymmärretty siten, että synti tulee tunnustaa saarnaajalle tai toiselle kristitylle ja kuulla päästösana tältä.
Tämän käytännön vaarana on se, että monet kristityt joutuvat vangeiksi ja he joutuvat epäilykseen siitä, onko heillä oikeus omistaa armo vain uskosta. Erityisen vaikea tilanne on tekosyntiin joutuneella kristityllä, olipa hän sitten nuori tai vanha; hänenhän on tunnustettava synti ennen kuin hän saa uskoa sen olevan annettu anteeksi. Tiedämme, että tämä ei varsinaisesti ole kristillisyyden oppi, mutta monilla on – tai on ollut – kuitenkin tämä käsitys. Kyseinen hämäryys johtaa edelleen sellaiseen uskoon, että syntiin jouduttua on otettava yhteys toiseen kristittyyn ja kuultava häneltä anteeksiantamisen sana, ennen kuin synti voidaan uskoa anteeksi annetuksi.

Kuinka kauan kristittyjen on oltava tällaisessa orjuuden ikeessä?
Niin pitkään kuin kristityt elävät tässä eksytyksessä, on seurauksena usko omiin mahdollisuuksiin toimia oikein eli itsevanhurskauteen, ja tällöin kristityt ovat taas lain orjuudessa. Mutta Jeesushan on vapauttanut meidät laista ja sen vaatimuksista; miksi meidän pitäisi siis ajaa toisiamme uudestaan orjuuden ikeeseen?

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Katso, kaikki on yksin armosta.


UUSI TESTAMENTTI

JUMALA EI ENÄÄ KOSKAAN MUISTA SYNTEJÄMME

Uskoessamme, että Jeesus on maksanut synneistämme ja suorittanut täyden lunastushinnan jokaisen ihmisen puolesta maan päällä, on johtopäätöksen oltava, ettei Hän enää muista syntejämme. Jos Jumala olisi jälkeenpäin yhä meille vihainen ja tuomitsisi meidät siitä, että olemme joutuneet yhteen tai toiseen syntiin ajatuksissa tai teoissa, ei tämä täysi lunastushinta olisi minkään arvoinen. Silloinhan Hän muistaisi sittenkin syntimme.
Uskomme, että Jumala ei muista enää koskaan syntejämme. Voimme ajatella asiaa uutena sopimuksena tai uutena testamenttina. Jumala itse on solminut tämän sopimuksen Aabrahamin suvun kanssa. Ja me, jotka uskomme, olemme Aabrahamin sukua. Aabrahamin suvun piti tulla yhtä lukuisaksi kuin taivaan tähdet tai meren hiekka. Uskomme, että
taivaan tähdet tarkoittavat Israelin kansaa; meren hiekalla katsomme tarkoitettavan kaikkia pakanakansoja, ihmislajeja, heimoja ja kieliä.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm. 7:9-10

Mutta testamentti ei saavuta pätevyyttä, ennen kuin sen laatija on kuollut. Samalla tavoin Jumalan kirjoittama testamentti ei saanut pätevyyttä ennen kuin Hän itse kuoli. Tässä uudessa sopimuksessa tai uudessa testamentissa Hän kirjoitti seuraavasti:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jer. 31:31-34

Pitäessämme kädessämme tätä uutta sopimusta meillä on juridisesti sitova asiakirja, jota voimme näyttää perkeleelle sen tullessa muistuttamaan meitä synnistämme. Kun se muistuttaa meitä kaikista tekemistämme synneistä, tahtoo se saada meidät unohtamaan tämän sopimuksen ja sen sijaan keskittymään itseemme ja omaan syntiimme. Tällä tavoin se voi voittaa meidät, ottaa meiltä vapautemme Jeesuksessa Kristuksessa ja saattaa meidät uudelleen kahleisiin.

Mutta Jumala ei voi valehdella. Hän ei tahdo muistaa syntejämme – ”se on täytetty”!

Tämä ei johdu huonomuistisuudesta, vaan vain Hänen vanhurskaudestaan. Hän on antanut meille lupauksensa; Hän vannoi itsensä kanssa (sillä Hänellä ei ollut ketään itseään suurempaa, jonka kanssa olisi vannonut).
Juuri tästä Sakarias, Johanneksen isä, profetoi, kun hänen suunsa avattiin:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme - -” Luukas 1:68-73

Hän on tehnyt tämän päätöksen omasta aloitteestaan ja näin ollen on syntynyt yksipuolinen sopimus. Vanha sopimushan oli kaksi- tai molemminpuolinen Jumalan ja kansan välillä; kansahan sanoi tälle ”kyllä”.

Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. 2 Moos. 19:8

Mutta esi-isät rikkoivat sopimuksen. Vaikka itse Jumala oli heidän oikea Herransa, kansa ei voinut pitää sopimusta. Siksi Jumala solmi uuden sopimuksen, joka perustui suurempiin lupauksiin, ja jonka Herra vannoi itsensä kautta.

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." 1 Moos. 22:15-18

Kun kysymys on yksipuolisesta sopimuksesta, sillä on vain yksi allekirjoittaja. Tässä tapauksessa vain Jumala on allekirjoittanut sen, ja tämän Hän on tehnyt omalla verellään. Tämä tarkoittaa niin ikään, että on vain yksi, joka ylipäänsä on luvannut mitään. Emme voi nähdä antaneemme tai voineemme antaa Jumalalle minkäänlaista lupausta. Mutta Jumala on antanut meille kaikesta lupauksen Hänen kauttaan, joka tuli Aabrahamin suvusta, nimittäin
Jeesuksen Messiaan, Daavidin Pojan, Aabrahamin Pojan kautta (katso Jeesuksen sukutaulu Matteuksen evankeliumin mukaan, luku 1). Hänen piti tulla ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin mukaisesti ikuisiksi ajoiksi. (Jeesus oli Juudan sukua eikä Leevin sukua. Jotta Jeesus saattoi tulla papiksi, oli laki kirjoitettava uudestaan, ja tämän piti tapahtua valan kautta.)
Jos joku allekirjoittaa sopimuksen tai muulla tavoin antaa sille hyväksyntänsä, on asianomainen sitoutunut sopimukseen. Me emme ole allekirjoittaneet mitään emmekä sitoutuneet mihinkään, näin ollen meiltä ei myöskään voida vaatia mitään. Siksi meidät on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen vapautettu lain vaatimuksista, emmekä ole enää velkaa lihalle. On nimittäin niin, että lain alainen on velassa lihalle. Lakihan vaatii paljon enemmän kuin ajatuksiin saakka – se vaatii koko ihmisen.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:10-13

Nyt Jumala itse on tehnyt sen, mikä on tehtävissä, ja se joka elää tämän uskoen, ei kuole koskaan.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26

Tämän Hän on tehnyt yksin ja ainoastaan suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. 1 Joh. 3:1

Tämän lupauksen Hän antoi meille, ja Hänen itsensä kanssa vannomastaan valasta me tiedämme, että Jumala ei voi valehdella.

Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Hebr. 6:17-18

Katso, kaikki on yksin armosta.


PYHITYSOPPI

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hebr. 12:14

Pyhitysoppia koskevasta julistuksesta olemme ymmärtäneet lähdettävän siitä, että maailmaan on otettava etäisyyttä ja opille tulee osoittaa kuuliaisuutta. Tällä tavoin kristitty säilyy uskossa. Hän ei lankea niin helposti syntiin eikä toimi synnillisesti. Jos näin kuitenkin kävisi, kristitty saa huonon omantunnon, jonka myötä hän voi kadottaa uskon.
Jos kristitty ajattelee, että hänen pyhityksensä tai ”pyhemmäksi tulemisensa” on hänen omalla vastuullaan, uskomme, että tällöin kristityn olkapäille laitetaan ies, joka on mahdoton kantaa. Kuinka ihmeessä itsessään niin läpikotaisin syntinen kristitty pystyisi aikaansaamaan yhtään mitään sellaista, mikä tekisi hänet arvolliseksi ”näkemään Herran”?

Uskomme, että syntisen on jättäydyttävä Jeesuksen ja Hänen täytetyn työnsä turviin; ainoastaan Jumalan vanhurskaus, omistettuna uskolla Jeesukseen, on kaiken totisen kristillisyyden lähde, kaikki elämä ja voima, kaikki rauha, kaikki rakkaus ja kaikki pyhittävä armo sydämessä.

Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Room. 6:22

sekä
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi - - 1 Kor. 1:30

Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että jos kristitty alkaa parannella itseään tai tehdä itseään paremmaksi voidakseen vastaanottaa armon, hän on tilassa jota kutsutaan itsevanhurskaudeksi. Tilanne on sama, jos kristitty yrittää pyhittää itse itseään. Uskomme oikean pyhityksen olevan jättäytymistä Hänen varaansa, joka voi tehdä kaiken uudeksi. Kun jättäydymme Hänelle ja Hänen armoonsa, muotoilee Hän meidät oman kuvansa mukaan ja tekee meidät kaltaisekseen.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5:17

Jos peitämme tämän pyhityksen muodon ja ohjaamme kristityitä mieluummin ”kuuliaisuuteen opetukselle”, syntien tunnustamiseen ja vastaavaan, seurauksena on omatekoinen pyhyys.

Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jaakob 1:25

Uskomalla, että synti on todella annettu anteeksi, näemme vapauden täydellisen lain. Siinä Jeesus vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista; uskomme, että Jumala ei enää koskaan muista syntejämme. Tämä usko synnyttää ilon, rauhan, pelastusvarmuuden ja halun palvella Häntä ja olla Hänen kaltaisensa. Usko siihen suureen armoon, josta olemme päässeet osallisiksi Jeesuksessa Kristuksessa, johtaa myös siihen, ettemme halua enää palvella syntiä.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa - -” Titus 2:11-12

Edelleen tämä usko Jeesukseen Kristukseen johtaa siihen, että voimme omistaa vapaasti itsellemme Jumalan Sanan lupaukset, minkä seuraus taas on, että tulemme osallisiksi jumalallisesta tai pyhästä luonnosta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee - -” 2 Piet. 1:3-4

Katso, kaikki on vain armosta.


JALKOJENPESU

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. Joh. 13:12-17

Paavalin Kolossalaiskirjeessä on yhtymäkohta siihen, mitä Jeesus edellä sanoi.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol. 3:12-13

Olemme kuulleet selitettävän, että me pesemme toistemme jalkoja silloin, kun todistamme ja meille itsellemme todistetaan syntien anteeksiantamisen sana ja että tämä tapahtuu liikutuksissa. Uskomme Jeesuksella olleen täysin eri motiivi tätä tehdessään; pelkäämme ensinnäkin, että edellä kuvattu jalkojenpesua koskeva käsitys hämärtää kristityille kuuluvan, uskosta johtuvan vapaan pääsyn armoon.
Tämän käsityksen mukaisestihan kristityn on, tullakseen puhtaaksi, nimenomaan kuultava toiselta kristityltä, että synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ihminen ei suinkaan puhdista itseään tällä tavoin, vaan yksinomaan uskolla Jeesukseen. Jumala tunnustaa ihmisen vanhurskaaksi vain uskolla Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa. Siksi Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat.”

Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Joh. 13:10

Toiseksi uskomme, että tämä käsitys on omiaan peittämään Jeesuksen varsinaisen jalkojen pesuun liittyvän tarkoituksen. Uskomme Jeesuksella olleen erityisesti sydämellään se, - minkä pitäisi olla koko ajan myös omalla sydämellämme - että meillä olisi kaiken aikaa toistamme kohtaan anteeksiantava sydän, täysin riippumatta siitä, miten ehkä olemme rikkoneet toinen toistamme vastaan. Tämän anteeksiantamus ei koske ainoastaan suhdettamme toisiin kristittyihin, vaan meidän on annettava anteeksi kaikille, riippumatta siitä, mitä he ovat rikkoneet meitä vastaan, ovatko he kristittyjä vai eivät tai pyytävätkö he anteeksi vai eivät. Mutta ennen kaikkea on tärkeää että me kristittyinä annamme toisillemme anteeksi kaikki ihmistenväliset synnit ja heikkoudet, koska sillä tavoin rakkaus lisääntyy ja tulee välillämme kestäväksi.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Room. 13:8

Mestari itse sanoi opetuslapsilleen opetettuaan heitä rukoilemaan:
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14-15

Koska Isä on osoittanut suurta rakkautta meitä kohtaan kutsumalla meitä Jumalan lapsiksi – jota myös olemme – ei lähimmäisillemme anteeksi antaminen tunnu pakolta vaan tarpeelta. Uskomme, että tällä tavoin pesemme toinen toisiamme pölystä ja liasta, jota vaelluksessa tarttuu. Tässä liassa ja pölyssä ovat kaikki ne synnit, joilla me rikomme toisiamme vastaan. Uskomme, että silloin myös Hänen ikeensä tulee suloiseksi ja kuormansa kevyeksi.

Mutta yksi on varmaa: emme napise kenellekään emmekä ole katkeria ketään kohtaan; rakkaus Jeesukseen ja lähimmäisiimme saa kasvaa vapaasti sisimmässämme. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:28-30

Katso, kaikki on vain armosta.


SIDOTULLA OMALLATUNNOLLA

Uskomme myös Jeesuksen puhdistaneen omantuntomme täydellisesti, kun Hän uhrasi itsensä ristillä ja maksoi kaikkien syntiemme edestä, sekä niiden, jotka olemme tehneet että niiden, jotka tulemme tekemään.

- - kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Kun enää ei ole lainkaan syntiä, ei enää tarvita myöskään minkäänlaista uhria, koska Jeesus on sovitustyönsä kautta valmistanut meille jokaiselle täysin kirjoittamattoman lehden. Mutta sillä joka on samassa veneessä itsevanhurskauden perkeleen kanssa, on tarve työstää sopiviksi katsomiaan syntejä ja nostaa niitä ylös armon merestä.

Vielä kerran: uskommeko synnin olevan enemmin anteeksiannettu ja maksettu, kun tunnustamme sen ja saamme kuulla syntien anteeksiantamisen sanan sen sijaan että vain uskomme sen? Se merkitsee, että emme olisi ristiinnaulinneet koko vanhaa ihmistä, vaan voimme kuitenkin viitata johonkin itsessämme (siis, että minä olen tunnustanut syntini ja että minä olen saanut kuulla syntien anteeksiantamisen sanan).
Silloinhan ei olisi enää kyse vain armosta. Silloin emme olisi tulleet Hänen kuolemansa kaltaisiksi, mikä johtaa uskomaan omiin tekoihin. Uskomme, että saamme syntimme anteeksi vain uskolla Jeesukseen, Hänen sovitustyöhönsä ja vereensä, ja että Johannes kirjoittaa juuri tästä ikuisesti pysyvästä evankeliumista Ilmestyskirjassa:
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6

Sekä:
- - jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef. 1:7

Sekä:
- - jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit - - Room. 3:25

Syntien tunnustaminen on monille hyvin nöyryyttävä teko, koska siinä on poljettava oma kunnia maahan. Mutta kaikkein nöyryyttävin kokemus meille on se, kun meidän on poljettava maahan kaikki itsevanhurskaus ja omakehu ja pyydettävä Herralta nöyrästi anteeksi sitä, ettemme ole halunneet uskoa yksinomaan Hänen tekoonsa - Hänen, joka on omalla kuolemallaan tehnyt kaiken edestämme.
Emme voi havaita Jumalan Sanan asettavan kristityille mitään muita vaatimuksia, kuin että he jättäytyvät aivan kokonaan Jeesukselle ja uskovat yksin Häneen. Jaakob sanoo kirjeessään seuraavasti:
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaakob
5:13-16

Kun Jaakob kirjoittaa tässä synnin tunnustamisesta, uskomme kysymyksessä olevan parantumisen ja vapautumisen synnistä, joka vaivaa. Jos ihmisellä on mikä tahansa heikkous, kuten esimerkiksi juopottelu, varastaminen, ahneus, omistushalu, takanapäin puhuminen ja/tai muita vastaavia syntejä, joihin hän lankeaa yhä uudelleen, Jaakob antaa tällaisia tapauksia varten käsittelyohjeen. Tällöin kristitty voi ottaa yhteyttä toiseen kristittyyn ja tuoda tälle julki synnin, ja he voivat yhdessä rukoilla Herralta parannusta tähän. Hän, joka ei voi valehdella, on luvannut sanoen, että mistä ikänä kaksi ihmistä ovat yksimielisiä pyytämään sitä Herralta Hänen nimessään, sen Hän on antava heille.

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.” Matt. 18:19-20

Oikea uskon hedelmä ihmistenvälisissä suhteissa tulee esille siinä, kun menemme sen ihmisen luo, jota vastaan olemme rikkoneet, tunnustamme sen, missä olemme tehneet väärin ja pyydämme häneltä anteeksi sitä. Tämä on Jeesuksen oppi Matteuksen evankeliumissa, kun Hän opettaa meitä rukoilemaan:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti, aamen.


•   * * * *


Suomentajan loppusanat
Raamatun lainauksissa olen käyttänyt v. 1933/38 kirkkoraamattua. Kirjoittajien muistinvaraisesti käyttämiä raamatunlainauksia en ole tarkastanut vaan yrittänyt kääntää ne sellaisinaan. Itse kirjoitusta kääntäessäni olen pyrkinyt kieliopillisesti hyvään suomenkieleen tekemättä kuitenkaan mainittavia kompromisseja suhteessa alkutekstin sanoihin tai merkityksiin.

13.4.2004
J H

Kuten kaikki nyt itsekin voivat huomata, kirjoittajatkin painottavat luulojaan ja olettamuksiaan. Ilmeisesti vihollinen on heitä kiusannut ja erehdyttänyt sellaiseen mistä he nyt epäilevät tulleen joidenkin muiden uskon perusteita. Se on turhaa pelkoa ja toisten uskon aliarvioimista ja väärillä perusteilla nyt jo uskotaan niin olevan.

Täytyy sanoa, että jos kirjoittajissa on saarnaajiakin, niin kyllä on vihollinen saanut pahasti eksyttää. Esikoiset uskovat Raamatun mukaan, jollalailla tässä kirjeessäkin on kovalla vaivalla selitetty. ( Selitetty siinä mielessä, että muka kirkastaa oikeita uskon perusteita meille muka vääriin perusteisiin luottaville).

Meille on ainakin minun kymmenien vuosien pituisen elämäni aikana opetettu autuuden tulevan silkasta armosta. Opetus ei ole muuttunut miksikään, Laestadiuksen ja Lutherin saarnoistakin näemme ja toteamme uskomme olevan entisellään.

Se miten jotkut luulevat toisten uskovan, tulee selvästi kirjeessä esiin luuloina ja olettamuksina.

Klikkiytyminen ja oma tärkeys johtavat tällaisiin ylilyönteihin kirjeiden muodossa. Enemmän nöyryyttä ja suvaitsevaisuutta toivon kanssaeläjiltä niin täällä kotimaassa kuin muissakin maissa, niin voisimme enemmän iloita uskostamme ja viedä ilosanomaa yhdessä myös ulkopuolelle. Tällainen hajoittava työ vain repii ja rikkoo rakkautta eikä rakenna mitään.

enkeli kirjoitti:

Kuten kaikki nyt itsekin voivat huomata, kirjoittajatkin painottavat luulojaan ja olettamuksiaan. Ilmeisesti vihollinen on heitä kiusannut ja erehdyttänyt sellaiseen mistä he nyt epäilevät tulleen joidenkin muiden uskon perusteita. Se on turhaa pelkoa ja toisten uskon aliarvioimista ja väärillä perusteilla nyt jo uskotaan niin olevan.

Täytyy sanoa, että jos kirjoittajissa on saarnaajiakin, niin kyllä on vihollinen saanut pahasti eksyttää. Esikoiset uskovat Raamatun mukaan, jollalailla tässä kirjeessäkin on kovalla vaivalla selitetty. ( Selitetty siinä mielessä, että muka kirkastaa oikeita uskon perusteita meille muka vääriin perusteisiin luottaville).

Meille on ainakin minun kymmenien vuosien pituisen elämäni aikana opetettu autuuden tulevan silkasta armosta. Opetus ei ole muuttunut miksikään, Laestadiuksen ja Lutherin saarnoistakin näemme ja toteamme uskomme olevan entisellään.

Se miten jotkut luulevat toisten uskovan, tulee selvästi kirjeessä esiin luuloina ja olettamuksina.

Klikkiytyminen ja oma tärkeys johtavat tällaisiin ylilyönteihin kirjeiden muodossa. Enemmän nöyryyttä ja suvaitsevaisuutta toivon kanssaeläjiltä niin täällä kotimaassa kuin muissakin maissa, niin voisimme enemmän iloita uskostamme ja viedä ilosanomaa yhdessä myös ulkopuolelle. Tällainen hajoittava työ vain repii ja rikkoo rakkautta eikä rakenna mitään.

Norjalaisten kirje vain vahvistaa sen, että edelleenkin uskomme niinkuin aina on opetettu - kun syntisenä uskoo, niin pyhänä pysyy. Eihän tässä mitään kumottu. Olipa kirjeen alkulähde vaikkapa omien kiusausten pohjalta lähtenyt, se kuitenkin vahvisti omaa uskoani ja luottamusta siihen, että Jumalan Henki vaikuttaa uskon, sitä ei itse oteta eikä sitä kukaan voi toinen toiselta ottaa pois. Kaikki on Jumalan työtä, niin sanottiin kirjeessä ja niin on myös aina opetettu, mutta on hyvä, että näitä asioita itse kukin mietimme, ettei vaikkapa kymmenien vuosien vaelluksesta tulisi rakennuspalikkaa.

eräs kirjoitti:

Norjalaisten kirje vain vahvistaa sen, että edelleenkin uskomme niinkuin aina on opetettu - kun syntisenä uskoo, niin pyhänä pysyy. Eihän tässä mitään kumottu. Olipa kirjeen alkulähde vaikkapa omien kiusausten pohjalta lähtenyt, se kuitenkin vahvisti omaa uskoani ja luottamusta siihen, että Jumalan Henki vaikuttaa uskon, sitä ei itse oteta eikä sitä kukaan voi toinen toiselta ottaa pois. Kaikki on Jumalan työtä, niin sanottiin kirjeessä ja niin on myös aina opetettu, mutta on hyvä, että näitä asioita itse kukin mietimme, ettei vaikkapa kymmenien vuosien vaelluksesta tulisi rakennuspalikkaa.

Näin minäkin olen kokenut tuon kirjeen Eräs. Kirjeessä olevat asiat tuntuivat lohdullisen tutuilta, noinhan minua on lapsena opetettu, vielä kaikuu oikea ääni seurakunnassa.

Niin ja sellainenkin hassu "tuttu" ajatus tuli mieleen: olemme aina saaneet apua Lapinmaalta. Nyt se apu vain koukkasi vähän kauemmaksi, Norjan puolelle. Mutta tulihan se apu vihdoin, eihän se haittaa, jos se tuli Norjan Lapista ja vähän etelämmästäkin Norjaa.

Samat on huolenaiheet siellä Norjassa kuin myös meillä täällä Suomessa; pysykäämme oikealla Tiellä.

Mitähän seuraavaksi kirjoitti:

Aika suppea alainen ymmärrys kirjoittajilla. Myrskyä vesilasissa. Aivan turhaa vouhotusta. Tätä kirjettä on hehkutettu jos minkälaisilla arvosanoilla en kovin korkealle tätä nosta. Meillä on rakkaat vanhimmat jotka tulevat tuossa kirjeen valossa yhä vain rakkaimmiksi ja arvokkaimmiksi ja heidän työnsä loistaa ja tulee edelleenkin kirkastumaan sitä mukaa kuin päälle kantajien pilkka kirjeet leviävät säköisissa viestimissä. Ei nämä kirjeet himmennä heidän työnsä arvostusta päinvastoin tulee käymään. Kaikkien valheitten kirjoittajat tulevat kokemaan tappionsa.

Oletko lukenut kyseisen kirjeen ?

Jos olet löytänyt kirjeestä kohtia, mitkä sotivat omia tai Lapin vanhimpien käsityksiä vastaan, nosta kissa pöydälle. Tuollainen epämääräinen syyttely on syntiä. Tuomitset kirjeen (luultavasti lukematta) vain sillä perusteella että luulet sen olevan kirjoitettu vanhimpia vastaan. Ettet nyt uskoisi väärään vanhimpaan.

Olet aivan oikeassa siinä, että nämä kirjeet eivät himmennä Lapin vanhimpien työtä. Sinä itse himmennät heidän arvostustaan jakamalla sellaista käsitystä että kirjeen sisältö olisi ristiriidassa Lapin vanhimpien työn kanssa. Kirjeestä saattaisi hyvällä tahdolla löytyä myös tukea Lapin vanhimpien työlle.

(Tämänkin viestin tulkitset Lapin vanhimpia vastaan suunnatuksi, mutta enpä voi sinua estää vääriin tulkintoihin syyllistymästä. Kun mieli on sellainen, mieli on sellainen. Minkäs teet.)

mustafa kirjoitti:

Oletko lukenut kyseisen kirjeen ?

Jos olet löytänyt kirjeestä kohtia, mitkä sotivat omia tai Lapin vanhimpien käsityksiä vastaan, nosta kissa pöydälle. Tuollainen epämääräinen syyttely on syntiä. Tuomitset kirjeen (luultavasti lukematta) vain sillä perusteella että luulet sen olevan kirjoitettu vanhimpia vastaan. Ettet nyt uskoisi väärään vanhimpaan.

Olet aivan oikeassa siinä, että nämä kirjeet eivät himmennä Lapin vanhimpien työtä. Sinä itse himmennät heidän arvostustaan jakamalla sellaista käsitystä että kirjeen sisältö olisi ristiriidassa Lapin vanhimpien työn kanssa. Kirjeestä saattaisi hyvällä tahdolla löytyä myös tukea Lapin vanhimpien työlle.

(Tämänkin viestin tulkitset Lapin vanhimpia vastaan suunnatuksi, mutta enpä voi sinua estää vääriin tulkintoihin syyllistymästä. Kun mieli on sellainen, mieli on sellainen. Minkäs teet.)

Sinäpä et näe metsää puilta, siinä vika piilee.

Mistä hengestä kirjoitti:

Sinäpä et näe metsää puilta, siinä vika piilee.

Kysyisin, miksi kirjeestä on tullut riidan aihe ?

Oma tietoni asiasta perustuu ainoastaan tällä palstalla lukemaani suomennokseen sekä joidenkin kommentteihin.

Kirjeen sisältö oli mielestäni asiallista tarkennusta meille kaikille ja yhdenmukainen sen opetuksen kanssa, mitä seuroissa ainakin pääasiallisesti kuulemme.

En ole oikein käsittänyt, missä kohdin kyseenalaistettaisiin Lapin saarnaajien opetusta.

Olen itse kasvanut vireään keskustelukulttuuriin, osaksi siitäkin syystä minusta on hienoa, että voimme avoimesti keskustella kaikesta uskonasioihin liittyvästä.

Olenkin nyt ymmälläni, miksi olenkin ehkä väärässä, jos suomennoksen asiasisältö oli minusta lohdullinen ja sekä Raamatun Sanan että esikoislestadiolaisen opillisen linjan kanssa yhdemukainen. Mitä en ole ymmärtänyt ?

Tarkoitukseni ei ole riidellä, mutta haluaisin tietää. Anteeksi, jos kysyn itsestäänselvyyksiä...

Mistä hengestä kirjoitti:

Sinäpä et näe metsää puilta, siinä vika piilee.

... sinun vastauksesi mahtoi kehittyä ?

Kerro nyt ihmeessä mikä siinä kirjeessä on vikana. Ei siinä kirjeessä voi takuulla olla sellaista vikaa että minä en näe metsää puilta.

Eräs kirjoitti:

Kysyisin, miksi kirjeestä on tullut riidan aihe ?

Oma tietoni asiasta perustuu ainoastaan tällä palstalla lukemaani suomennokseen sekä joidenkin kommentteihin.

Kirjeen sisältö oli mielestäni asiallista tarkennusta meille kaikille ja yhdenmukainen sen opetuksen kanssa, mitä seuroissa ainakin pääasiallisesti kuulemme.

En ole oikein käsittänyt, missä kohdin kyseenalaistettaisiin Lapin saarnaajien opetusta.

Olen itse kasvanut vireään keskustelukulttuuriin, osaksi siitäkin syystä minusta on hienoa, että voimme avoimesti keskustella kaikesta uskonasioihin liittyvästä.

Olenkin nyt ymmälläni, miksi olenkin ehkä väärässä, jos suomennoksen asiasisältö oli minusta lohdullinen ja sekä Raamatun Sanan että esikoislestadiolaisen opillisen linjan kanssa yhdemukainen. Mitä en ole ymmärtänyt ?

Tarkoitukseni ei ole riidellä, mutta haluaisin tietää. Anteeksi, jos kysyn itsestäänselvyyksiä...

Katsos Eräs, ongelma on siinä, että tämä kirje tuli väärästä ilmansuunnasta. Jos se olisi tullut pohjoisesta, sen ympärillä pyörittäisiin ihastuksesta suunniltaan: nyt äitiemo ruokkii poikasiaan.

Katsos, esikoisten yksi kirjoittamaton sääntö on se, että norjalaiset ja suomalaiset ynnä muunmaalaiset istuvat kuin linnunpojat pesässään nokat ammollaan ja odottavat kärsivällisesti piipitten, kunnes äitiseurakuntaemo lennähtää pesälle ja ruokkii nälkäisiä ja kiitollisia poikasiaan. Nyt kävi kuitenkin niin, että poikaset kasvoivat aikuisiksi, löysivät siivet alleen ja lennähtivät ulos pesästä: ja yllätys, yllätys ruokaa löytyy ja vielä ravitsevaa sellaista.

Amerikoissa.

Pelastettujen määrän kanssa sillä ei ole toki mitään tekemistä. Ne jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen pelastuvat.

Pelastettuja lienee koko maailman seisomisen aikana ollut, ja on, tuhansia miljardeja.

Itse asiassa Yhdysvallat on maa, jossa esikoislestadiolaisia on kaikista eniten, eli enemmän kuin esim. Suomessa (saattaa hyvinkin olla, että myös ns. rauhansanalestadiolaisia on eniten juuri Yhdysvalloissa, mutta en ole varma).

On totta että hyvin monilla lestadiolaisilla on juuria Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, koska lestadiolaisuus alunperin kulkeutui sinne siirtolaisten mukana, mutta on myös sellaisia, joilla ei ole minkäänlaisia pohjoismaisia juuria, esim. Yhdysvaltojen esikoislestadiolaisuudessa on pari seurakuntaa, jotka koostuvat lähes yksinomaan ei-pohjoismaista alkuperää olevista.

Mutta kuten Nuin alla sanoi, lestadiolaisten tai esikoislestadiolaisten määrä ei ole sama kuin pelastetuksi tulevien määrä, mikä on myös tärkeä muistaa.

Missä sanottiin, että ainoastaan Laestadiolaiset pelastuvat? Multa meni vähän ohi

Nuin kirjoitti:

Amerikoissa.

Pelastettujen määrän kanssa sillä ei ole toki mitään tekemistä. Ne jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen pelastuvat.

Pelastettuja lienee koko maailman seisomisen aikana ollut, ja on, tuhansia miljardeja.

Taitaa mennä Nuinin arviot hieman yläkanttiin. Että tuhansia miljardeja.
Tuhat miljardia = 1000 000 000 000 ja niitä olisi siis useita. En väitä etteikö taivaassa olisi tilaa, mutta Raamatusta ei löydy sille vahvistusta. Monet ovat tosin kutsutut mutta harvat valitut.
Koko maapallon historian aikana ei täällä ole ollut tuhansia miljardeja ihmisiä kaiken kaikkiaankaan.

Matkaaja kirjoitti:

Taitaa mennä Nuinin arviot hieman yläkanttiin. Että tuhansia miljardeja.
Tuhat miljardia = 1000 000 000 000 ja niitä olisi siis useita. En väitä etteikö taivaassa olisi tilaa, mutta Raamatusta ei löydy sille vahvistusta. Monet ovat tosin kutsutut mutta harvat valitut.
Koko maapallon historian aikana ei täällä ole ollut tuhansia miljardeja ihmisiä kaiken kaikkiaankaan.

Yleensä jokaisella parisuhteessa elävällä naisella tapahtuu keskenmenoja, jopa niin alkuvaiheisia, ettei niistä olla tietoisia. Siihen päälle kierukoilla aiheutetut ja abortit. Siihen päälle lasten kuolemat kautta maailman. Siihen vielä lapsen tasoisina kuoleet. Kuten kehitysvammaiset. Tämän lisäksi uskovat aikuiset, jotka kuolevat uskossa. Kyllä tästä paljon kertyy.

Matkaaja kirjoitti:

Taitaa mennä Nuinin arviot hieman yläkanttiin. Että tuhansia miljardeja.
Tuhat miljardia = 1000 000 000 000 ja niitä olisi siis useita. En väitä etteikö taivaassa olisi tilaa, mutta Raamatusta ei löydy sille vahvistusta. Monet ovat tosin kutsutut mutta harvat valitut.
Koko maapallon historian aikana ei täällä ole ollut tuhansia miljardeja ihmisiä kaiken kaikkiaankaan.

Kommentti pitää paikkansa, mm. Israelin kansasta on kerrottu vaikka heita olisi kuin meressä hiekkaa heitä pelastuu vain kourallinen.
Eikä tuo Nuinin lauahduskaan pidä paikkansa. Vain valitut pelastuvat, jotka Isä on antanut pojalle, eikä Hän ole yhtään niistä kadottanut.Valittujen luku on kautta aikojen kulkenut pienenä laumana meidän päiviimme asti. Nytkin on vai pieni piiskuinen lauma jota vihollinen yrittää saada hajalleen, on siinä hiukan onnistunutkin. Ovat tainneet itsensä merkitä hänen kirjoihinsakin.

el kirahwi kirjoitti:

Itse asiassa Yhdysvallat on maa, jossa esikoislestadiolaisia on kaikista eniten, eli enemmän kuin esim. Suomessa (saattaa hyvinkin olla, että myös ns. rauhansanalestadiolaisia on eniten juuri Yhdysvalloissa, mutta en ole varma).

On totta että hyvin monilla lestadiolaisilla on juuria Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, koska lestadiolaisuus alunperin kulkeutui sinne siirtolaisten mukana, mutta on myös sellaisia, joilla ei ole minkäänlaisia pohjoismaisia juuria, esim. Yhdysvaltojen esikoislestadiolaisuudessa on pari seurakuntaa, jotka koostuvat lähes yksinomaan ei-pohjoismaista alkuperää olevista.

Mutta kuten Nuin alla sanoi, lestadiolaisten tai esikoislestadiolaisten määrä ei ole sama kuin pelastetuksi tulevien määrä, mikä on myös tärkeä muistaa.

Mutta on hyvä huomata se, että Esikoislestadiolaisuudessa saarnataan puhdas autuuden oppi, jolla tullaan autuaaksi, tällä etsikonajalla. Kertokaa jokin muu seurakunta jossa tullaan autuaaksi saarnatun sanan ja raamatun jälkeen. Toki näin on että maailmassa kuolee lapsia joka hetki, ja he tulevat autuaaksi myöskin Kristuksen pelastustyön ja ansion tähden. Kiinassa lahdataan lapsia jo perhe suunnittelun takia, kun perheesen sallitaan yksi tai kaksi lasta, ylimääräiset tapetaan. Ja länsimaissa aborttilaki antaa samat oikeudet murhata syntymättömiä lapsia huoruuden tähden. Valittujen luku täyttyy kiihtyvällä nopeudella. Suomessakin on aborttilain voimaan tulon jälkeen tehty n. 250 000 laillista murhaa eli syntymätöntä lasta otettu hengiltä.

Siionin vuori kirjoitti:

Mutta on hyvä huomata se, että Esikoislestadiolaisuudessa saarnataan puhdas autuuden oppi, jolla tullaan autuaaksi, tällä etsikonajalla. Kertokaa jokin muu seurakunta jossa tullaan autuaaksi saarnatun sanan ja raamatun jälkeen. Toki näin on että maailmassa kuolee lapsia joka hetki, ja he tulevat autuaaksi myöskin Kristuksen pelastustyön ja ansion tähden. Kiinassa lahdataan lapsia jo perhe suunnittelun takia, kun perheesen sallitaan yksi tai kaksi lasta, ylimääräiset tapetaan. Ja länsimaissa aborttilaki antaa samat oikeudet murhata syntymättömiä lapsia huoruuden tähden. Valittujen luku täyttyy kiihtyvällä nopeudella. Suomessakin on aborttilain voimaan tulon jälkeen tehty n. 250 000 laillista murhaa eli syntymätöntä lasta otettu hengiltä.

Mikä se valittujen luku on? ja paljonko?

Siionin vuori kirjoitti:

Mutta on hyvä huomata se, että Esikoislestadiolaisuudessa saarnataan puhdas autuuden oppi, jolla tullaan autuaaksi, tällä etsikonajalla. Kertokaa jokin muu seurakunta jossa tullaan autuaaksi saarnatun sanan ja raamatun jälkeen. Toki näin on että maailmassa kuolee lapsia joka hetki, ja he tulevat autuaaksi myöskin Kristuksen pelastustyön ja ansion tähden. Kiinassa lahdataan lapsia jo perhe suunnittelun takia, kun perheesen sallitaan yksi tai kaksi lasta, ylimääräiset tapetaan. Ja länsimaissa aborttilaki antaa samat oikeudet murhata syntymättömiä lapsia huoruuden tähden. Valittujen luku täyttyy kiihtyvällä nopeudella. Suomessakin on aborttilain voimaan tulon jälkeen tehty n. 250 000 laillista murhaa eli syntymätöntä lasta otettu hengiltä.

"Mutta on hyvä huomata se, että Esikoislestadiolaisuudessa saarnataan puhdas autuuden oppi, jolla tullaan autuaaksi, tällä etsikonajalla. Kertokaa jokin muu seurakunta jossa tullaan autuaaksi saarnatun sanan ja raamatun jälkeen."

yhtään ketään, mihin seurakuntaan hlö kuuluu.

Sydämen usko Jeesukseen PELASTAA riippumatta kuulutko johonkin seurakuntaan vai et!!!

Toki uskovaisen on hyvä etsiä itselleen oma kotiseurakunta, jossa voi kokea uskovien yhteyttä ja vahvistua yhteisestä uskosta.
Yksinäinen klapi sammuu helpommin palamasta.

Sinä tunnut olevan samanlainen HEINÄHATTU kuin suurin osa vanhoillislestadiolaisista, jotka opetatte, että "seurakunta pelastaa".

Komeasti olet ohjannut pulkkasi ojaan!