Itselläni on ollut masennusta jo pidemmän aikaa, ja nyt kun tuli vielä läheisen kuolema ja hautajaiset (en tuntenut henkilöä kovin hyvin, mutta järkytyin, kun ikäeroa oli vain vuosi) niin oloni on ihan kamala.
Olen nähnyt painajaisia haudatuksi tulemisesta ja omista hautajaisistani, ja tunne haudatuksi tulemisesta kammottaa minua, minulla on muutenkin pimeänpelkoa,pahanakin joskus.
Yöunet ovat menneet, väsyn päivällä ja masennun,koulu kärsii ja olo pahenee koko ajan. Jouluksi on onneksi mukavuuksia tulossa, mutta...
Uni, se jää hyvin vähälle. Pelkään käydä nukkumaan, silloinhan on pimeää ja nukkuessani näen painajaisia.
Kuraattorille ei pääse, opettajalle en halua puhua asiasta, vanhemmat eivät kuuntele, kaverit kyllästyneet väsymiseeni ja tunneilla nukahtelemiseeni.
Mitä ihmettä voisin tehdä? Ei haukkuja tai risuja kiitos...
Olen nähnyt painajaisia haudatuksi tulemisesta ja omista hautajaisistani, ja tunne haudatuksi tulemisesta kammottaa minua, minulla on muutenkin pimeänpelkoa,pahanakin joskus.
Yöunet ovat menneet, väsyn päivällä ja masennun,koulu kärsii ja olo pahenee koko ajan. Jouluksi on onneksi mukavuuksia tulossa, mutta...
Uni, se jää hyvin vähälle. Pelkään käydä nukkumaan, silloinhan on pimeää ja nukkuessani näen painajaisia.
Kuraattorille ei pääse, opettajalle en halua puhua asiasta, vanhemmat eivät kuuntele, kaverit kyllästyneet väsymiseeni ja tunneilla nukahtelemiseeni.
Mitä ihmettä voisin tehdä? Ei haukkuja tai risuja kiitos...
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olisi ihan kiva edes yrittää nukkua yöllä,huomenna kouluun..
En käsitä mitään psykologiasta enkä ole koskaan itse kärsinyt masennuksesta, joten ei kannata ottaa liian vakavasti kommenttiani. Toisin sanoen en tiedä voiko tällainen toimia masennukseen mitenkään, mutta voisiko tiettyjen rutiinien ottaminen käyttöön toimia. Teet tietyt rutiinit päivästä toiseen, vaikka ne tuntuisivat tervan juonnilta. Herätys aamulla samaan aikaa joka päivä, kouluun tavallisten aamurutiinien jälkeen, koulussa ruokailut yms. joka päivä samaan tapaan, illalla ulkoilua tai jotakin harrastusta jokaiselle illalle ja nukkumaan aina samaan aikaan ja lukemista vaikka jos uni ei heti tule. Mahdollisimman vähän tilanteita, joissa joutuisit olemaan tekemättä mitään ja näin ajautuisit ajattelemaan masennusta tai yleensä huonoja asioita, jotka masentavat lisää. Ajattele nyt niitä joulun mukavuuksia mahdollisimman paljon ja tee kaikkia jouluisia asioita, koska ne ovat sinulle mukavia asioita tässä hetkessä.
...mutta valitettavasti rutiinit eivät ole auttaneet, en pysty käymään nukkumaan, koska pelottaa.
Ajattelen mukaviakin asioita, mutta silti ikävät ajatukset tunkeutuvat päähäni, varsinkin koulussa.
Oletko kokeillut laittaa nukkumaan käydessäsi jotakin rauhoittavaa ja iloista musiikkia taustalle soimaan niin hiljaisella, että kuulet musiikin, mutta se ei häiritse nukahtamista? Se voisi auttaa pitämään ajatukset valoisampana myös alitajuntaisesti. Laitat repeatin päälle koko yöksi niin alitajuntasi saa iloisia ja hyviä virikkeitä koko yön ajaksi. Muistutan edelleen, että en tiedä näistä asioista mitään ammattilaisena. Parasta olisi varmasti saada myös asian oikeasti tuntevalta henkilöltä joitakin neuvoja. Tapauksesi ei ole ihmiskunnassamme ensimmäinen eikä varmasti viimeinen, joten asiaan on olemassa valtavasti tietoa ja kokemusta oikeilla ihmisillä.
Nuihin painajaisiin kannattaa kokeilla sellaista, että miettii koko illan ennen nukkumaanmenoa miten painajaisen tilanteesta selviytyisi. Sitten jankuttaa vaan ajatuksissaan sitä selviytymiskeinoa ihan nukahtamiseen saakka. Vaikka jos näet unta hautajaisista, niin kuvittele että ne muuttuvatkin yhtäkkiä iloisiksi hääjuhliksi. Tämä ei välttämättä toimi läheskään aina, mutta mun painajaiset on välillä muuttuneet yhtäkkiä ihan kivoiksi uniksi, kun olen unissani muistanut mitä muutoksia hereillä ollessa olin painajaisteni juoneen keksinyt. Eikä painajaisia haluaisi tietenkään päivälläkin ajatella, mutta kannattaa niitä kuitenkin ajatella ja koittaa jotenkin tulkita, ettei ne jäisi häiritsemään.
Miksi et pääse koulukuraattorille? Eikö koulussasi ole sellaista? Entäs terveydenhoitajalle? Terkkari voisi varata sulle ajan psykologille, jonka kanssa voisit jutella peloistasi.
Kuraattorin kalenteri on aivan täynnä joululoman jälkeen ainakin kahdeksi viikoksi, ja terveydenhoitaja passitti kuraattorille. Kysyin psykologistakin, mutta terveydenhoitaja väitti että ei uniongelmiin psykologi auta, eikä sitten kertonut mistä oikein hakea apua. Yksityiseen minulla ei ole mitenkään varaa.
Voisin kokeilla tuota musiikkijuttua, ehkä se auttaisi : ).
Olen koittanut sitä että uni muuttuisi,muttei ole muuttunut : /
Mene jo huomenna ja varaa aika terveyskeskuslääkärille!!!!
Suomalaiset käypähoitosuositukset sanovat, että masentuneelle masennuslääkettä määrämättä jättäminen on hoitovirhe.
Eli tklääkäri mahdollisesti diagnosoisi masennuksen ja määräisi lääkettä. Keskusteluapua saisit nopeasti mielenterveyteen perehtyneeltä sairaanhoitajalta, sinne pääsee tosi nopeesti.
Eli ehdottaisin, että lähtisit hoitamaan vaivaasi ihan lääkärin kautta.... normaalilla lääkärillä terveyskeskuksissa on paljon kokemusta masennuksen hoidosta.....
Ja hoitamattomana masennus pahenee ja vielä varmemmin, jos on uniongelma mukana!!!!!
Seronileja ollut mutteivät ole auttaneet. Lääkärissä voisi koettaa käydä, saas nähdä mitä sanovat alle 18 vuotiaalle.
Iski tänää pahasti koulussa. Sain kamalan ahdistuskohtauksen ja aloin vain itkeä, ja kun menin terkkarille, vastaus oli että "no, menehän takaisin tunnille, ei tässä lääkäriä tarvita" ja kun sanoin äidilleni asiasta, hänkin vähätteli. sanoin että ammunko sitten aivoni pellolle, niin sanoi: "teeppä niin" ja sulki puhelun. Mitä ihmettä teen. Lääkärille menon inspis on kadonnut, ja yöunet menivät jälleen.
onko sulla ystäviä joille voit kertoa asiasta että mikä vaivaa? jos ymmärrystä sitten löytyisi
Ei ole sellaisia luotettavia...
Luulen myös, että olisi hyvä ja tärkeää löytää joku ihminen, jonka kanssa voisit puhua tuosta ystävän poismenosta ja muustakin rauhassa ja luottamuksella. Jos on mahdollista, niin kirkossa on ainakin papit ja diakonit, joiden kanssa tällaisista asioista voi puhua ja jotka ovat niitä tottuneet käsittelemään. Jotain muitakin vastaavia tahoja voisi kuvitella löytyvän, missä pääsisit puhumaan asioista ehkä nopeammin kuin se aika kuraattorille on.
Kyllä se on niin, että mieltä painaviin asioihin auttaa niistä puhuminen toisen ihmisen kanssa. Jo yksikin hyvä kohtaaminen voi helpottaa ja viedä ajatuksia selvempään suuntaan ainakin lyhyellä tähtäimellä tällaisissa asioissa. Vähän siksi ihmetyttää nuo ammatti-ihmisten (terveydenhoitajan?) kommentit "ei uniongelmiin psykologi auta". Totta hemmetissä ainakin jonkun toisen ihmisen kanssa keskustelu, huolten jakaminen auttaa silloin, kun jokin painaa. Sellaista moni kaipaa, luonnollisesti. Kertomastasi päätellen vaikuttaa aika selvästi siltä, että uniongelmiisi liittyy ainakin jotenkin tuo hiljattainen läheisesi kuolema. Se yhdistyen ehkä muihin ahdistuksiin ja pelkoihin. Tuosta kaikesta olisi varmaan hyvä ensimmäiseksi jutella jonkun kanssa, eli jos koittaisit löytää sellaista apua...?
kirkkoon en kyllä mene, en ole käynyt hartauksissakaan ikinä kun en kuulu kirkkoon.
Ei tuo jeesus kiinnosta paskan vertaa.
Niin, ehkä minun pitäisi yrittää päästä psykologille, mutta kun käväisin kerran tässä paikallisessa mihin nuoret ohjataan, niin voi hitto et oli teennäistä.
Heti kun aika loppui niin minut lähetettiin itkevänä ovesta.
Yksityiseen ei ole varaa, onneksi nyt kaksi viikkoa lomaa ettei tarvitse stressata koulun takia.
Olet nuori ja lähes ikäisesi kuolema ja hautaus on ollut herkälle mielellesi pysäyttävä, sillä varsinkaan nuoret eivät juuri koe ikäistensä kuolemaa, joten kuolema on kaukainen asia, joka kohtaa vain iäkkäämpiä ihmisiä. Sinulle on jäänyt siitä käsittelemätön painajainen. Kirjoitit, että pelkäät pimeän tuloa illalla. Jättäisin sinuna huoneeseesi pienen valon, joka ei liikaa valaise, mutta et nuku myöskään pimeässä. Hyvin moni pitää valon jatkuvasti öisin huoneessaan, moni pitää myös radion hiljaisella koko yön.
Uni on välttämätön, jotta mieli voisi myös hyvin. Uniongelmista minulla on pitkä kokemus, mutta ei sinun ikäisenäsi kokemaa. Se ongelma pitäisi ehdottomasti saada pois, mielestäni tarvitset ainakin lääkityksen tai terapian, ehkä molemmat. Ehkä olet kokeillut mm jonkin romaanin lukemista, jossa myös ajatukset vaihtuvat.
Vanhempiesi pitäisi asiaasi käsitellä ajatuksella, eikä pintapuolisesti pyyhkäistä pois mielestä. Vanhempasi ovat sinusta vastuusta, joten kirjoita heille huolesi kirjeenä, jos puhumalla asiaasi ei paneuduta syvällisesti.
Jos sinulla on luotettavia sukulaisia, joille voisit puhua mielesi pahan olon ja ahdistuksen, saattaisit saada ymmärtävämmät kuulijat myös heistä. Tuntuu pahalta, mutta näin on, että omat vanhemmat ovat "liian läheiset", ja heidän saattaa olla vaikea myöntää itselleenkin, että sinun mielenterveys on haaksirikossa, josta kuiville suoriutuminen tarvitsee apua. Olet aikuistumisen kynnyksellä, ristiriidat vanhempien kanssa voivat olla suuremmatkin.
Jos jaksaisit keskittyä itseesi niin, että vaikka kirjoittaisit niitä hyviä asioita, mitä elämässäsi on. Kirjoittaisit joka päivä ainakin yhden hyvän asian ja illalla lukisit sen listan. Elämässämme on myös paljon hyvää, kunhan jaksamme ne tunnistaa ja olla niistä kiitollisia. Elämä kannattelee sinua, yritä luottaa siihen. Kannatteluohjeet saat omaatuntoasi kuunnellen, se on sinun sisin minäsi, joka ohjaa sinulle hyvään ja armolliseen elämään, joka suo iloa ja hyvää mieltä.
Toivon mielellesi tasapainoa, lämpöä sisimpääsi ja hyvää joulun jatkoa!
..ja roskiksesta löysin.
Sukulaisista itselläni ei ole mitään tietoa, joten heille on turha yrittää kertoa mitään.
Yövaloa ja lukemista ja radiotakin olen kokeillut, mutta kun olen yötä äitini luona, hän sammuttaa radion ja valot, koska "ei tuon ikäinen yövaloa tarvitse."
Lukeminen onneksi on auttanut jossain määrin.
Onneksi nyt pääsin lomalle tänne pk-seudulle isäni luokse, saan täällä nukuttua hieman paremmin, kun isä katsoo olohuoneessa myöhään telkkaria ja kuuluu ääntä.
Äitini ei ole koko jouluna edes soittanut, viestin laittoi että lahja jonka annoin oli ok.
Tuntuu ikävältä.
Lämmintä Joulua kaikille ja kauniita unia.
Tekee mieleni todeta, että äitisi on sydämetön, hän ei halua tai pelkää ajatella mielesi tilaa syvällisemmin. Samaa voinee todeta isästäsikin, jos hänkään ei kuuntele, eikä halua paneutua tilaasi. Tällainen haluttomuus on todellisuuden pakoilua, "eihän minun lapsellani voi olla mitään ongelmia, jos on, lakaisen sen ns. maton alle piiloon, koska se ei kestä päivän valoa", noin kuvainnollisesti ilmaistuna.
Voiko todella olla niin, että et tiedä tädeistä, enoista tai sedistä mitään, etkä mahdollisista serkuista. Onhan mahdollista, että sinulla ei tällaisia sukulaisia ole. Eikö ole edes mummia tai ukkia? Ei siksi, joskus voi olla parempi olla heihin tutustumattakin.
Hyvä kuitenkin, että saat isäsi luona nyt nukuttua, mutta sitä kestää ilmeisesti vain joululomasi ajan.
Äitisikö heitti kirjoittamasi kirjeen roskiin? Tuolle voi olla ainoana syynä se, että ei voi tunnustaa itselleen totuutta, että sinä tarvitset apua. Entä voisitko yrittää puhua isälle nyt joulun aikaan, kun olet hänen luona. Jos kumpikaan ei suostu keskustelemaan, niin mitä sitten. Sitähän jäin miettimään. Joka tapauksessa olet alaikäinen (= oma käsitykseni), joten vanhempasi ovat sinusta vastuussa, heidän velvollisuus on huolehtia myös sinun henkisestä hyvinvoinnista.
Tuli myös vaihtoehtona mieleen, että jos tunnet, että isäsi voisi huolehtia sinusta paremmin, harkitsisin sinuna, että keskustelisit isäsi kanssa hänen luokse mahdollisesta muutosta. Olet käsitykseni mukaan sen ikäinen, että sinun tahdolla on myös merkitys ja voit itse päättää, kumman luona haluat asua. Sinun hyvinvointi on tärkein, ja sen pitäisi olla myös vanhemmillesi tärkein asia. Toivon, että voisit avautua isällesi esim tällaisin ajatuksin, jos itse ajattelet tuollaisen vaihtoehdon mahdolliseksi.
Pahoitit mielesi, että äiti ei ole soittanut joulun aikaan. Ehkä hän ei ymmärtänyt, että soitto sinulle olisi jouluna, tunteiden herkkänä aikana, tärkeää. Hän laittoi kuitenkin tekstiviestin. Ei ole hääppöinen ajatus tämäkään, että ehkä äidilläsi on vaikeuksia töissä tai omassa elämässään, jotka heijastuvat helposti myös kotona. Vanhemmatkaan eivät ole täydellisiä, jonka lapset yleensä ymmärtävät vasta, kun itsellään on lapsia. Näin olen vanhempana itsekin oppinut arvostamaan omaa äitiäni, jonka tiedän tehneen parhaansa meidän lasten eteen, vaikka se silloin niin saattoi kylmältä ja rutiininomaiselta tuntuikin, eli huolehti siitä, että oli ruokaa ja vaatteita, ja koti turvallinen. Kunnioitan äitini muistoa, häntä en koskaan osannut kiittää hänen elinaikanaan. Isäni kuoli, kun olin 16 vuotias, joten äiti elätti meidät viisi lastaan yksin.
Me lapset "jalostumme" vasta iän karttuessa. Olet nuori, ja vanhemmat helposti ajattelevat, että olet jo iso ja pärjäät, kun saat ruoan, vaatteet ja kodin, jossa asua. Mutta lapsi tarvitsee henkistä tukea myös isompana, aikuisenakin. Myönnän suoraan, että itse en ole osannut sitä tukea omille lapsillekaan riittävästi suoda. Äitinä olen ollut vajavainen, en ole huomannut lasteni tarpeita. Näin voi olla sinunkin äidillä sillä erotuksella, että sinä olet kertonut ongelmistasi. En tiedä omien lasteni ongelmia, koska he eivät ilmaisseet niitä, ehkä heillä ei sitten niitä ollut ainakaan siinä määrin, mitä sinä koet.
Mutta jos miettisit ja yrittäisit keskustella isän kanssa tilanteestasi, ehkä asiasi "nytkähtäisi" asekelen eteenpäin. Jos koet edelleen senkin jälkeen olevasi umpikujassa, koulusi kuraattorin on otettava sinut vastaan ja voit kirjoittaa vaikka hänelle ja opettajallesi. Sinulla on oikeus siihen, johon sinua rohkaisen.
Lämmöllä ajattelen sinua ja toivon parasta!
olen puhunutkin asiasta, ja hän kuuntelee ja on hiljaa.
Se helpottaa hieman, siihen asti kunnes hän kääntää taas katseen telkkariin ja unohtaa koko asian.
tiedän suvustani ainoastaan kaksi tätiäni ja mummot ja ukin ja serkkuja, mutten ole oikeastaan ikinä heihin yhteydessä, tuntuvat pitävän minua muista poikkeavana.niin, olenhan suvusta suunnilleen ainoa nuori joka ei polta tai juo. Toiseen tätiini en nyt voi nojata, hänen tyttärensähän kuoli vasta, ja hän ei varmasti kaipaa enempää murheita.
Mummot ovat kumpikin sellaisia etteivät hyväksy erilaisuutta ja toinen täti vain rupeaa papattamaan että
"eihän tuo nyt paha juttu ole, itse olen kokenut paljon pahempaa" ja blaa blaa.
Olen kumminkin alaikäinen, mutta vain vuosi siihen että olen 18.Minun muka pitäisi kestää kaikki itse.
Yhden serkkuni luo menen huomenna, hän varmaankin kuuntelee minua, vaikka onkin vain laiskana sohvalla. Hän tuntuu olevan minulle tärkeä, vaikken olekaan tuntenut häntä kauan; sain vasta viime vuoden uutenavuotena tietää että minulla on hänetkin suvussa.Mutta hän kuuntelee.Toivon mukaan.
Isälläni ei ole huoltajuuttani, en tiedä miksi, eikä äitikään ole kertonut, ja epätietoisuus vaivaa minua.
Äiti nostaa hirveän äläkän jos muutan tänne, olen joskus siitä maininnut ja haukkui minut pystyyn.
En halua enempää stressattavaa. Äidillä tuntuu olevan ongelmia vähän kaikissa asioissa, hän kokoajan vähättelee minua ja vaatii minulta koulussa hyviä numeroita ja selittää kokoajan miten hän oli hyvä koulussa. Opettaja on tyhmä; jos hänelle kertoo niin hän soittaa kotiin ja vain pahentaa tilannetta, vaikka sanoisinkin ettei saa soittaa kotiin.
En jaksa.
paloi hermot.
Äiti haukkui minut taas. Suutuin ja kerroin olotilastani puhelimessa, isälläni kun olen.
Äiti löi luurin korvaan, ja isä kun kysyi mikä on kun itken ja sanoin äidistä, hän vain muljautti silmiään ja meni takasin tv:n ääreen.
Kukaan ei usko minua masentuneeksi ja väsyneeksi enää, kun olen siitä heille sanonut aiemmin.
Taidampa vain hypätä tuosta partsilta kohta, kuolema kuittaa univelat.
Voi harmi, tilanne on edelleen toivoton, mutta miksi se olisi tässä muutamassa päivässä muttunut, ei ainakaan ratkaisevasti. Mummoista, ukeista ja tädeistä, kyllä hyvin moni sukulainen välittää, ja tahtoo auttaa, kun tietää hätäsi. Voisit vaikka soittaa, että tahtoisit tulla käymään, jos tunnet heitä sen verran, että tiedät, kenen kanssa olisi järkevää keskustella.
Miehillä on paha tapa välttää vaikeiden asioiden käsittelyä, ja siksi keskittyvät tv:n katsomiseen. Mutta kun hän on sinun isä, niin voit sanoa, että sinä haluat puhua ja että tv laitetaan kiinni, jotta hän keskittyy sinua kuuntelemaan. Myöskin olet jo sen ikäinen, että mielestäni sinulla on oikeus tietää ja ilmaista mielipiteesi siitä, kumman luona tahtoisit olla.
On erittäin ikävä asia se, että äiti ja isä eivät ole kaikesta päätellen väleissä, ja sinä jäät jonkinlaiseksi heidän välillään seilaavaksi lapseksi, joka välittää viestit, koska vanhempasi eivät ymmärtääkseni liiemmin keskustele keskenään. Älä hyppää partsilta, mutta sano se isällesi, että harkitset jo sitäkin, jos sinua ei kuunnella ja uskota. Asuvatko sinun vanhemmat samassa kaupungissa, eli niin, että sinun ei tarvitsisi vaihtaa koulua, jos olisit isäsi luona enemmän?
Mahtaako äidilläsi olla ongelmia, joista hän ei voi sinulle puhua? Ei hän saisi paiskata puhelinta korvillesi, se on erittäin pahasti tehty. Ei pitäisi olla mitään syytä myöskään haukkua sinua, sillä jos hän haukkuu sitä, että sinä olet masentunut ja väsynyt tilanteeseesi, hän ei tiedosta tilaasi, tai sitten hän itsekin voi pahoin ja tarvitsisi lepoa ja hoitoa. Tuntuisi siltä, että isäsi luona on nyt kuitenkin sinun parempi olla. Koeta saada, kuten edellä kirjoitin, hänet kuuntelemaan ja uskomaan, että voit pahoin ja tarvitset apua.
Koulukuraattorin on otettava sinut vastaan, yritä jaksaa vaatia, jos isäsi ei nyt aktivoidu hoitamaan sinun asiaasi. Koulukuraattorin on vietävä asia eteenpäin niin, että vanhempiesi on keskusteltava tilanteestasi jonkin sosiaalihoitajan kanssa, jos tämä kuraattori ei asiaa pysty hoitamaan. Sinua ei voi, eikä saa jättää heitteille. Laita viestiä, saitko isän keskustelemaan asiastasi. Sittenhän on myös nuorten auttava puhelin, mihin voit myös soittaa. He osaavat neuvoa ammatti-ihmisinä, mitä pitäisi tehdä. Luen vastauksesi! Toivon parasta sinulle, ja minä ainakin olen huolestunut tilastasi, sillä uskon tietäväni, miten tuskallinen on tilanteesi.
Terveisin Sumppi
"Äidillä tuntuu olevan ongelmia vähän kaikissa asioissa, hän kokoajan vähättelee minua ja vaatii minulta koulussa hyviä numeroita ja selittää kokoajan miten hän oli hyvä koulussa"
Kirjoititkin, että äidilla tuntuu olevan ongelmia. Kun näin on, hän ei jaksa paneutua sinun tilaasi, ja siksi hänen hyökkäys on hänen puolustuksensa. Eli suuttumisella ja vaatimisella hän todistaa, että hän ei ole paneutunut sinun mielentilaasi laisinkaan. Hän ei tahdo kertoa omista ongelmistaan sinulle, jotta sinä et rasittuisi siitä, mutta se silti saattaisi auttaa ja tavallaan jopa vapauttaa niin sinut, kuin hänetkin, eli lukkiutunut tilanne tulisi avoimeksi, vaikka iloa se ei kuitenkaan tuota. Tietämättömyydessä ja ymmärtämättömyydessä on raskasta elää, se ei ainakaan helpota.
Kun menet serkkusi luo huomenna, yritä saada hänet kuuntelemaan tilaasi. Entä hänen äiti tai isä, joka on jomman kumman vanhempasi sisar, hänelle voisit myös kertoa tilanteesi, jos hän voisi olla myös sovittelijana, jos isäsi on vaikea käsitellä äitisi kanssa esim. sitä, että asuisit jonkin aikaa hänen luonaan.
Nämä on tosi ikäviä asioita, mutta luota siihen, tämä ongelma ratkeaa sinun parhaaksi. Ei ole mitenkään ihme, jos masennut ja väsyt tuollaisessa tilanteessa. Toivon voimia ja uskoa, että asia vielä järjestyy.
sain isän kuuntelemaan hetkeksi, mutta hän ei tuntunut reagoivan mitenkään.
Äiti ja isä asuvat kaukana toisistaan ja pääsen isälleni vain lomilla, joten tilanne on tukala.
Junassa saa istua ainakin kaksi tuntia.
Serkulla olin jo ja hän kyllä olevinaan kuunteli, mutta oli aivan jurrissa joten aamulla hänkin unohti (olin siellä yötä).Hänen äitinsä oli vielä enemmän kännissä.
Noh, se siitäkin sitten.
Äiti vastasi minulle puhelimeen kun soitin, kysyin oliko suuttunut minulle.Hän ei vastannut siihen vaan alkoi kertoa omasta työpäivästään.
Alkaa väsyttää, enkä nytkään halua käydä nukkumaan ahdistuksen takia.
Hyvä, että isä edes kuunteli. Hän ei reakoinut ilmeisesti siksi, että ei tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se ei ole merkki siitä, etteikö asia olisi jäänyt hänelle ns. muhimaan mieleen. Jos voit olla esim. e-kirjeenvaihdossa hänen kanssaan ja soittelette toisillenne, sekin helpottaa. Toivottavasti isä päätyisi johonkin rakentavaan ajatukseen, mitä lähtisi hoitamaan. Ongelma on se, että etäisyys äitisi luota on pitkä, et voi välillä olla isän luona vaikka koulun jälkeen, jos on paha olla kotona.
Kun menin nukkumaan, muistelin, että olitkin kirjoittanut aikaisemmin siitä, että menet serkkusi luokse. Eipä se käynti paljoa mieltäsi virkistänyt, jos serkkusi ja äitinsä olivat juovuksissa. Itse en ymmärrä ihmisten "pakenemista" elämäänsä alkoholin huumaan, sillä se ei paranna mitään asiaa, paremminkin pahentaa. Olet fiksu nuori, koska et juo etkä polta. Jo pelkästään nämä asiat tulevat sinua kannattelemaan, kun aikuistut ja itsenäistyt. Niin, serkun luota et saanut kyllä noissa olosuhteissa mitään uutta virikettä tilanteesi viemiseksi parempaan suuntaan. Vanhemmillasi on kyllä syytä olla kiitollisia sinusta siitäkin, että et käytä alkoholia ja tupakkaa. Ovatkin varmasti mielessään, mutta eivät saa sitä sinulle sanottua. No, sellaiset asiat pitäisi saada edes kirjoitettua, mutta kaikki eivät kerro tunteistaan edes kirjoittamalla.
Hyvä, kun äiti kuitenkin vastasi puhelimeen, kun soitit. Tosin aika törkeästi olisi käyttäytynyt, jos ei olisi puhunut mitään. Äidin on vaikea pyytää anteeksi, vaikka uskon, että hän mielessään katuu suuttumustaan ja puhelimen korville lyöntiä. Kun hän kertoi työpäivästään, sekin oli merkki siitä, että ei hän ollut suuttunut, ylpeys ei antanut periksi pyytää anteeksi käytöstään. Niin vajavaisia on vanhemmatkin.
Kun itse olen uniongelmainen, en siis nukahda, niin jossain kirjoitettiin, että piikkimatto auttaisi, eli puoli tuntia piikkimatolla ennen nukkumaan menoa tekisi hyvää. Tiedät varmaankin sellaisen maton, ne on olleet ainakin vuoden myynnissä, mutta en ole ostanut sitä. Tänään katsoin kaupassa, että maksaa n. 20 eur. Ajattelin, että ostanpa itselleni ja kokeilen, onko siitä jotain apua. Jos nyt sellainen sattuisi kotonasi olemaan, niin kokeile sinäkin sellaista. Luontaistuotekaupassa on miedompia mieltä rauhoittavia tippoja, mutta enpä osaa sanoa, minkä nimisiä ovat. Niitäkin voisit kokeilla. Sen tiedän, että valeriaana on yksi vaihtoehto (on tabletteja), mutta se ei esim. tehoa minun uniongelmiin ollenkaan.
Kun menet kotiin niin yritä saada äiti ymmärtämään, että sinä haluat edes pienen valon yöksi palamaan. Kysy häneltä, että rasittaako se häntä siksi, että sähköä kuluu. Ja jos saisit jotenkin hänelle puhuttua, että olet jo lähellä aikuisuutta, että sinä tiedät itsekin, mikä auttaa sinua ahdistuksessa yöllä, eli kaipaat valoa. Katsopa googlella "pimeän pelko", saat jonkinlaista tietoa, että mm se on aika luonnollistakin. Muutenkin äitisi pitäisi saada sisäistämään, että sinun pahoinvointi ja sen hoitaminen kuuluu hänelle, kuten myös kyllä isällesikin, vaikka hän ei ole sinun huoltajasi, lapsi olet hänelle joka tapauksessa, ja vanhemmat on lapsistaan vastuussa.
Kirjoita vain jatkossakin, minä lupaan lukea. Saattaa olla, että en käy joka päivä tällä palstalla, mutta en jätä sinun kirjoituksia lukematta. Alkaako koulu 9.1., eli loppiaisen jälkeen?
Onko sinulla esim. sukset tai luistimet, jos voisit yrittää löytää virkistystä talviharrastuksesta?
Toivon sinulle hyvää ja valoisampaa uutta vuotta!
ja lomanihan olisi loppunut jo 3.1, mutta kinusin vapaaksi koska en yksinkertaisesti jaksa vielä mennä kouluun.
Isällä ei ole tietokonetta että voisi laittaa e-mailia, mutta puhelut toki onnistuvat.
Äiti valitti taas kun en ole vahtimassa hänen koiraansa, kun hän on töissä.En taida muuta olla kuin koirankusettaja.
Haha, eivätkä nuo kovin ylpeitä ole juomattomuudestani, sillä aina kun joku kysyy että "juokos tuokin" niin äiti ja isä molemmat vastaavat että "ei, en tiedä mikä sitä vaivaa" ja se tuntuu pahalta.
En tunnu kelpaavan, vaikka teen koulussa parhaani vaikka vihaan siellä olemista, olen absolutisti, teen kaiken itse enkä vaivaa heitä, mutta heti kun olen ongelmissa niin selkä käännetään.
Aika hyvin tuo äidin selkä kyllä kääntyy ihan muutenkin.
Nyt tämä uusi vuosi vain masentaa, vaikka menenkin isän kanssa senaatintorille katsomaan raketteja.
En tiedä.Ehkä väsymyskin lentäisi rakettejen mukana hetkeksi pois, mutta se kyllä laskeutuu takaisin.
Kiitos että luet ja kommentoit, se tuntuu hyvältä.Edes joku kuuntelee.
Tai no, lukee. : )
Senaatintorille lähden minäkin katsomaan vuoden vaihtumista. Siellä ollaan, mutta on siellä muitakin, siis varmasti täynnä.
Jos äitisi ja sukulaisesi ei osaa arvostaa raittiuttasi, niin se on heidän häpeä, ei suinkaan sinun. Muuten monelle, jolle alkon tuotteet maistuvat jopa liiankin hyvin, on tarve tarjota, ja jopa päivitellä sitä, että miksi tuokaan ei juo. Niin minutkin otettiin tähän sukuun vastaan, että "eihän minusta ole mihinkään, kun en osaa edes juoda". Olen kuitenkin ylpeä siitä, että en tarvitse alkoholia nauttiakseni elämästä. Tänään otan punaviiniä ruoan kanssa, kun vieraita tulee. Me lähdemme porukalla sitten sinne Senaatintorille. Tyttäreni on myös täysin absolutisti, ja olen aivan varma, että te kumpikaan ette menetä mitään, päinvastoin voitatte, ei tarvitse harmitella tai katua, mitä tuli tehtyä, ja sillekin rahalle on viisaampia käyttötarkoituksia. Alkoholi on viisasten juoma, ja niitä viisaita ei ole kovin tiheässä. On kuitenkin mukava, että isäsi on sinun seurassa tänään ja yhdessä lähdette Senaatintorille. Siellähän on upea valaistus, joka se jo sellaisenaan on elämys nähdä.
Kirjoittelenpa lisää, kun huominen päivä koittaa! Nautitaan talviyöstä, kun ei ole liikaa pakkastakaan ja vaihdetaan vuosi siellä Senaatintorilla! Muuten olen ensimmäistä kertaa vuotta vaihtamassa siellä tuomiokirkon edustalla, joten uutta se on minulle.
Kenties tunnistatkin sieltä tämän väsyneen ihmisen, pälyilemässä raketteja ja hermoillen ympärillä olevia ihmisiä hieman vanhemman isänsä kanssa nutcase-pipo päässä.
Hienoa että sinun tyttäresi on myös absolutisti, hienoa.
Kenties uusi vuosi alkaisi hieman virkeämpänä. En kyllä usko, tulee valvottua varmasti myöhään ja aamulla väsyttää.
Onnellista uutta vuotta sinulle! Raketit luultavasti upeita : D
Hei
Onnellista uutta alkanutta vuotta myös sinulle, toivotaan, että se tuo mukanaan myös iloa, mielen tasapainoa ja rauhaa! Porukkaahan oli kovasti Senaatintorilla, kuten saattoi arvata, oli niin leuto ja hyvä ilmakin. Me oltiin melko lähellä lavaa, koska mentiin n. 1,5 tuntia ennen puolta yötä. En lukenut sinun kirjoitusta ennen lähtöämme, mutta siellä olisi ollut enemmän kuin sattuma, jos olisitte olleet suht.koht. lähellä meitä. Katsoin googlella, millainen nutcase-pipo on. Muuten, kun Maamme-laulu laulettiin, ihmettelin, miten paljon miehet jättivät ottamatta päähinettä pois päästään. Minä lauloin niin joululaulun kuin Maamme-laulunkin sanoisin ihan sydämen kyllyydestä. Pidän laulamisesta, mutta ei tule paljoa laulettua.
Mitä pidit ohjelmasta? Sehän oli artistien osalta vähän vanhemmille sopivaa, mutta miksi sitä ei nuoretkin kuuntelisi. Paula Koivuniemi on tosi nuorekas ikäisekseen, pitää itsensä hyvässä kunnossa ja se näkyy. Veskulla eletty elämä näkyy enemmän, mutta jospa hän saisi terveyden ylläpidosta kiinni, jotta elämän laatu olisi mahdollista. Olet varmaankin nähnyt elokuvia, jossa näkee hänen monipuolisen lahjakkuutensa, mm liikunnallisesti kuin akrobaatti. Ilotulitus ei ollut niin näyttävä, mitä kuvittelin, mutta tunnelmaahan siellä oli.
Tyttäreni on todellakin absolutisti, ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Hän on aika taiteellinen ja sellainen oman tiensä kulkija. Ei voisi kuvitella, että hän lähtisi esim. Senaatintorille tällaisena yönä, kiertää kaukaa kaikki suuremmat ihmismäärät, eli viihtyy ja viihtyy (?) yksin. Niin oli nyt tämän vuoden vaihteenkin yksin kotonaan.
No, valvotaan myöhään ja nukutaan aamulla myöhään. Vuosihan vaihtuu vain kerran vuodessa. Minä valvon jouluyönä ja vuoden vaihtuessa myöhään, jos en kovin aikaisin mene muulloinkaan nukkumaan. Aamulla sitten en jaksaisi millään nousta, että olen sellainen aamun torkkuja.
Oli muuten mukava, että isäsi lähti sinun kanssa Senaatintorille, olihan se elämys ja jäi omanlaisena muistona sinun muistojen kirjoon. Nyt vilkuilen vähän vielä muita juttuja ja käyn nukkumaan.
Kirjoitellaan!
joo, itse en kyllä tuosta ohjelmasta pitänyt, kun paula koivuniemi ja maamme-laulu eivät oikein iske minuun.
Mutta kyllä jäi ihan kiva fiilis siitä että olin siellä isäni kanssa, ja valvottua tuli tosiaankin.
Heräsinkin kyllä vasta vähän ennen kahta...
ja ruokahalu on kadonnut, omituista.
ja ilouutinen; valvoin ja nukuin viime yön ilman valoja!! : DDDD
En enää muista, lauloiko Paula tuon, mutta vähän ihmettelimme itsekin vanhoja iskelmiä. Ehkä oli siksi, että hän innosti myös yleisöä laulamaan. Olisihan siellä voinut olla myös nuoria esiintyjä edes yksi, koska paljon oli nuorisoa paikan päällä.
Katoaakohan ruokahalu siksikin, että jos sinulla ei tule paljoa liikuttua, niin ei ole kulutusta, eli ravinnon tarvetta? Mutta se oli hyvä, että nukuit hyvin ilman valoa.
Mitä koulua käyt, jos voin kysyä? Kun täytät 18 vuotta tänä uutena vuotena, niin voinet sitä ajatellen myös yrittää ajatella ajan kanssa, jos haluat muuttaa isäsi luo ja jatkaa koulunkäyntiä pk-seudulla, jos se on vielä kesken. Täysi-ikäisenä voit tehdä myös itsenäisiä päätöksiä, tosin taloudellisesti on vanhemmista usein vielä riippuvainen.
En ole käynyt koko päivänä ulkona. Tähän tietokoneen ääreen olen jäänyt roikkumaan. Tyttäreni saattaa tulla käymään, ei ole nähnyt meidän joulukuusta. Hän oli Valamon luostarissa joulun, tahtoi mennä sinne, oli viime vuonnakin. Hän pitää siitä, siellä on rauhallista, vaikka onkin paljon ihmisiä, ja hän valokuvaa ja kirjoittaa paljon. Niin me vietetään joulua eri tavoin.
Nyt taidan suunnistaa ulos!
Terveisin Sumppi
En tuosta muutosta tiedä vielä, kyllähän sitä haaveilin mutta se tuntuu aika pitkältä matkalta. Opiskelen amiksessa vaatetusalaa toista vuotta, tarkoituksena vaihtaa kun ei tunnu omalta. Menen opiskelemaan jotain puusepän perustutkintoa, kiinnostava olisi.
En oikein tiedä miten tekisin noiden opiskelujen kanssa...kun ei tunnu mikään kiinnostavan.
Ruokahalusta en tiedä, eilen jotain söin ja tuli paha olo sen jälkeen : (
JA nukuin taas ilman valoja : D
Vuosi on alkanut ainakin siksi hyvin, että olet nukkunut kaksi yötä ilman valoa. Mielestäni aika hyvä juttu!
Sekin on hyvä asia, että tiedostat, että puusepän työt sinua kiinnostaisivat. Sinulla on kädentaidot, ja siinä ammatissa uskon töitä riittävän. Ei hassumpi!
Jos saisit isän keskustelemaan siitä, että onko sinun mielekästä käydä kevättä amiksessa loppuun, jos koet vahvasti mielenkiinnon puutteen eli et ole motivoitunut alalle, johon olet kouluttautumassa. Äiti ei saata olla asenteidensa mukaan samaa mieltä, mutta äiditkään ei aina tiedä, mikä on lastensa parasta, mikä ei. Joskus saattavat tietää paremmin, mutta se on kuin arpapeliä, kumpi arvaa oikein, vai arvaako kumpikaan.
Kun ajattelen, olet kunnollinen nuori, sinulla saattaisi olla mahdollisuus päästä alkuun vaikka hanttihommiin johonkin puusepän taitoja vaativaan yritykseen. Kertoisit, että ala kiinnostaa sinua kovasti ja että tahtoisit tehdä vaikka aputöitä ja siitä sitten jos mahdollista, esim. oppisopimuksella työhön, tai sitten pyrit ammattikouluun. Miltä tuntuisi yritykset, jotka entisöivät huonekaluja, sellaisessakin yrityksessä saattaisi olla mahdollisuus päästä tuntumaan, mitä se työ on. Oma-aloitteisuus on valttia, mutta siinä bonuksena vielä se, että olet raitis ja tupakoimaton. Sitä arvostaa jokainen työnantaja, eikä syyttä!
Ehdottelen tällaisia ajatuksena, jotka sitten muhivat mielessäsi ja toivottavasti isäsi juttelisi myös. Ymmärrän kyllä senkin, että hänen ei ole helppoa ottaa ainakaan vahvasti kantaa, koska äitisi on sinun huoltaja. Olet toisaalta jo 17 vuotias, ja sinulla on ajatuksissa ala, joka sinua kiinnostaisi, se on jo paljon, joten sinua pitäisi myös kuunnella. Jos vähänkin lohduttaa, en sinun ikäisenäsi tiennyt tippaakaan, mihin minulla olisi taipumuksia tai haluja, olin täysin tuuliajolla tulevasta ammatista. Äiti pakotti kaupalliseen koulutukseen ja kun en itse ollut motivoitunut, oli se aika kuin pakkopullaa, kuten sinulla nyt. Kävin kuitenkin kauppaopiston loppuun ja ihme ja kumma, sillä alalla huomasin myös viihtyväni, eli numerotöissä.
Tuo ruokahalu-juttu. Jos olet syönyt paljon makeaa, ruokahalut ei ole parhaat mahdolliset, mutta voihan olla, että et ole herkutellut karkeilla ja limsalla. Ruokailun suhteen koeta syödä, vaikka masentuneena ei ruoka tahdo maistuakaan. Jos ravinto jää heikoksi, ei se kohenna mielialaa. Jos vatsa voisi hyvin, voisi mielelläkin olla parempi olo. Jos paha olo tulee usein, voisi siksikin olla syytä mennä lääkärin luo juttelemaan, ettei olosi menisi ns. ojasta allikkoon.
Toivotaan parasta ja uskotaan, että kun laitat itsellesi edes salaiseksi toiveeksi, että kaikki kääntyy parhain päin, niin asiat myös menee niin. Ikäisenäsi hyvin moni nuori on kuin tienhaarassa, ettei tiedä, mihin suuntaan pitäisi mennä, kaikki tiet on outoja ja ei ole mitään houkutinta näkyvissä, mitä kohti menisi. Mutta jos vaisto osoittaisi sen oikean tien ja kuuntelisit sitä vaistoa, jonka tuntisit aidoksi oikeaksi vaihtoehdoksi.
Kirjoitellaan ja nautitaan ainakin siitä, että valo tulee voittamaan pimeyden kevättä kohti eläessä!
Voi hyvin!
kumminkin tämän kevään loppuun tuolla alalla, kun työssäoppiminen tulee olemaan täällä Helsingissä : D
Mutta puualalle kumminkin pyrin, en kyllä varmaan uskalla vielä ensi kesänä muuttaa tänne Helsinkiin.
Syöminen vaan ei onnistu, jotenkin tuntuu että kaikki on pelkkää puuroa ja ei maistu miltään.
Välit menivät juuri äidin kanssa poikki, kun en tehnyt hänen mielensä mukaan.
En jaksa.
Hei! Ajattelin illalla itsekin tarkemmin, että jos suinkin jaksat, niin käy kevätlukukausi loppuun amiksessa. Sillä se on kuitenkin parempi vaihtoehto, saat sieltä todistuksen ja jos ei ole sen tilalle työtä, jäät tyhjän päälle.
Voi millähän saisi sinun äidin muistamaan, että hän on edelleen sinulle äiti, johon sinulla on oikeus turvautua. Voisiko hänellä olla vaihdevuodet, jotka monella naisella saa hermot kiristymään, eikä jaksa hallita itseään. Vai sekö häntä hermotuttaa, että et ole koiraa ulkoiluttamassa. Toisaalta koira on uskollinen ystävä, joka ei lyö luuria korvallesi, siihen voit luottaa.
Minulla on kuitenkin tuntuma, että nyt isäsi luona ollessa olet kokenut hyvää oloa, koska nukuit ainakin kaksi yötä hyvin ilman valoa.
Tuo ei ole hyvä juttu, että ruoka ei sinulle maistu. Oletko laihtunut huolestuttavasti? Nimittäin myös pojat saattavat sairastua syömishäiriöön. Toisaalta tuntuu siltä, että sinulla on näiden ongelmien vuoksi ruokahalut nollassa, eli et tietoisesti vältä syömistä. Entä maistuuko sinulle ruoka, esim. pizza, josta nuoret, myös itsekin pidän? Yritä syödä sellaista, mikä maistuisi, jotta yleiskuntosi ei heikkenisi liikaa, etkä joutuisi aliravittuun tilaa. Se imee myös energiaa elämästä, joten voi siksikin noidankehä olla olemassa.
Nyt minä lähden lenkille, jotta saan raitista ilmaa!
Kirjoitellaan!
Luin tuolta uniongelmapuolelta, että piikkimatto auttaisi rentoutumaan ja myös uniongelmiin. Itse aijoin ostaa, mutta nuuka kun olen, niin päätin vertailla hintoja, maksoi n. 40 eur lähikaupassa, joten en ostanut vielä. Myös muualta kuulin samaa, että sen jälkeen tulisi raukea olo ja uni tulisi helpommin.
Piikkimatossa on ideana aktivoida akupunktiopisteet, näin ymmärtäisin. Myös pää käsitykseni mukaan pitäisi saada omalle "matolleen". Sitten tuon jälkeen olisi syytä juoda vettä. Jos mahdollista, osta ja kokeile.
ruoka maistunut pizzankaan muodossa.
Äiti hermostui nimenomaan siitä, etten vahdi hänen koiraansa juuri nyt, kun olen isälläni.
En ole ainakaan vielä laihtunut kiloakaan, joten en ole erityisen huolissani, vaikka varmaan pitäisi olla.
Kyllä äidillä ilmeisesti on vaihdevuodet, jotain hormonilääkkeitä on ottanut jossain vaiheessa.
En oikein tiedä, nyt ollaan oltu kokonaista kaksi päivää puhumatta ollenkaan.
Eikä kaduta.
No voi harmi, jos pizzakaan ei maistu. Pääasia on kuitenkin, että et ole laihtunut ainakaan mainittavasti. Koska tyttäreni on syömishäiriöinen, niin minulla on "tuntosarvet" herkät, ettei kukaan muu sairastuisi siihen.
Vaihdevuosista kärsivät naiset voivat olla hyvinkin hermostuneita, suuttuvat helpolla eli kärsivällisyyspinna on erittäin lyhyt. Kaikilla ei ole, mutta hyvin monella on. Eli sitä pitäisi jaksaa kestää, koska eivät itsekään voi sille mitään. Tieto siitä ainakin helpottaa, että mitään olennaista syytä ei tarvitse olla, jos sulkee/lyö puhelimen ns. korville.
Eikä sekään maata kaada, jos on välillä ihan hiljaa, eikä juttele ollenkaan. On aikaa hiljaisuudessa ajatella asioita ja äidilläsikin aikaa rauhoitella "poukkoilevaa" käytöstä. Ei sitä tarvitsekaan katua, elämä on vaihtelevaa. Onneksi sinulla on enää kevätlukukausi koulua, joten uskotaan, että jaksat sen. Jos sinulle ei ruoka maistu riittävän hyvin, ota vaikka vitamiinipillereitä, jotta saisit tarvittavat vitamiinit. Aika hyvin saat jo ravintoa, jos syöt esim. kananmunan päivässä, ruisleipää, voita ja maitoa. Tämä on minun joka päiväinen 1. ravinto, syön kyllä muutakin. Eli olen siirtynyt voin syöjäksi. Voin kulutus on lisääntynyt kovasti, kevyttuotteiden vähentynyt. Näin tietää veljeni, joka on Valiolla töissä. Voi on terveellistä ja ihmisten "höyrähtänyt" kevyttuotteiden käyttö alkaa saada asiantuntijoidenkin arvostelun. Ihminen tarvitsee rasvaa, esim. aivot ei toimi täysillä, jos rasvaa ei saa riittävästi.
Oletko nyt nukkunut hyvin? Mietipä tuota piikkimattoa, alkaa olla aika monessa kodissa, eikä saattaisi olla pahasta äidillesikään.
Terveisin Sumppi
en ole syönyt oikein mitään ja unirytmi on sekaisin, ja väsymys iski.
Koulu alkoi ja olen tuntenut itseni todella masentuneeksi, kun tulin kouluun niin kukaan luokkakaverini ei puhunut minulle, ei kysellyt kuulumisia vaikka minä kyselin heiltä.
Tunnen itseni hylätyksi. Äiti ei ole puhunut oikeastaan mitään.
Hei! Niin, pitkä jouluvapaa sekoittaa unirytmin ja väsymys johtuu myös siitäkin. Voi, miten unen saisi tasaantumaan ja että saisit nukuttua? Tämä ensimmäinen kouluviikko voi olla vaikea, sillä samanlainen olin itsekin, kun valvoin helpolla illalla myöhään yöhön, en olisi millään jaksanut nousta aikanaan kouluun ja sitten töihin. Unirytmin uskon olevan ainakin vähän ns. verissä, koska koskaan en itse ole ollut aamun virkku, aina on "pitänyt" nousta, eikä nousta siksi, kun on ollut jo pirteä heräämään ja nousemaan ylös siis ajoissa aamuisin. Jos ulkoilisit illalla muutama tunti ennen nukkumaan menoa ja sitten nukkumaan ajoissa, voisi unirytmi jotenkin korjaantua. Toivottavasti saat unen ja voit olla itsekäs, ja pitää yöllä valot, vaikka äiti olisikin toista mieltä.
Äidillä on omat ongelmat ja ehkä myös jotain henkistä valmistautumista siihen, että sinä aikuistut ja siksikin ottaa etäisyyttä, yrittää sopeuttaa itseään myös siihen. Vaihdevuosi-ikäiset naiset voi olla hyvinkin oikukkaita tahtomattaan, joten jotain voi mennä senkin piikkiin. Voihan olla myös, että kun olit pitkään isän luona, vie taas oman aikansa, ennenkuin löydätte jonkinlaisen yhteiselon sovun. Koiran uskoisin olevan uskollisen ystävän sinulle kotonasi, odottaa koulusta kotiintuloasi ja seuraasi.
Mutta miksi kaverit koulussa ei keskustelleet? Josko heilläkin oli enemmän ja vähemmän "potuttava" olo, ei ollut oikein innostusta koulun alkuun.
Ei läheiset hylkää, ei isäsi, ei äitisikään, vaikka vaisu nyt on ollutkin. Elämä on aika vaihtelevaa, kuin vaikka savolainen maasto, on mäkiä ja rotkoja sekä notkoja, on tasaista maata. Paljon on kiviäkin, mihin voi kompastua, mutta ylös pääsee, vaikka vähän olisi sattunutkin.
Ajattelin tuota sinun lähtöasetelmaa, eli kirjettä, jonka ensin kirjoitit. Läheisen kuolema, hän oli vielä lähes ikäisesi, on koskettanut sinua kovasti, ja vaikuttaa edelleen, se on ihan luonnollista. Eihän sellaisesta nopeasti toivu, ja jos on alakuloa jo muutenkin, niin ei se ainakaan paranna tilannetta. Yritin katsoa netistä, että olisiko siellä jotain vastaavaa vertaistukitoimintaa kirjeenvaihtona, koska se olisi ehkä sinulle helpompi, eli kirjoittaa anonyymina. Vaihtoehtoja on, mutta mihin sitten on parasta ottaa yhteyttä. Ohjeena löytyy, että oman kunnan terveyskeskukseen pitäisi ottaa yhteyttä. Sinä voit itse pyytää ajan esim. terveyskeskuksen terveydenhoitajalle tai lääkärille, ja kysyt neuvoa tilanteesi helpottamiseksi.Kokeile ensin koulusi kuraattorille pääsyä, eli pyydä, että saisit ajan. Jos se tuntuu venyvän, niin sitten terveyskeskukseen.
Minä luen täältä, ja uskoakseni muitakin, joten täällä on myös heitä, jotka eivät sinua jätä, voit luottaa siihen.
Nyt yritystä aikaisemmasta nukkumaan menosta, niin ja ne verikokeet, ettei sinulla olisi väsymystä jo siksi, että et ole fyysisesti muutenkaan kunnossa. En tiedä, onko kouluilla terveydenhoitajaa, jolta voisi saada myös lähetteen verikokeisiin. En tunne ammattikoulun palveluja terveyden suhteen.
Toivotaan, että löytyy helpotusta väsymykseesi ja rohkaisen keskustelemaan kavereiden kanssa. Ikäisesi kavereissa voi olla ns. koviksia, vai miksi heitä kutsutaan, mutta todellisuudessa eivät he ole yhtään sen kummempia, se on pelkkää teatteriroolin esitystä.
Terveisin Sumppi
Hei! Luin toisella keskustelupalstalla lääkärin kirjoituksen, jossa hän suosittelee ottamaan D-vitamiinia masennustilaan. Sitten katsoin googlella mm: http://masennus.nettisivu.org/mietittavaa/lisavitamiineja-ja-hivenaineita/pikahoito/
Eli sinä voit yrittää vaikuttaa mielialasi kohenemiseen ja jaksamiseen, kun lisäät vitamiinien saantia. Katso netistä ohjeita esim. oheisen linkin avaamalla. Toivotaan, että olotilasi vähän kerrassaan virkoaisi!