kohta vuoden verran on ollut alakuloisuutta ja voimakasta häpeän tunnetta. olen käynyt keskustelemassa mielenterveystoimistossa ja yrittänyt pysyä sosiaalisena ja harrastaa liikuntaa. mutta nyt joulukuussa on olo käynyt vain huonommaksi, herään aamuöisin enkä saa enää nukuttua. häpeän itseäni, tunnen ettei minussa ole mitään hyvää, enkä oikeen ole löytänyt paikkaani elämässä. epäonnistuneita ihmissuhteita on takana jo monta ja niistä on jäänyt ikävä tunne, että minun olisi pitänyt olla parempi.
en oikeen enää keksi muuta kuin kokeilla jotain mielialalääkettä (on tarjottu). haluisin taas tuntea, että minua voi joku rakastaa ja minä voisin itsekkin rakastaa ja arvostaa itseäni. keskusteluista ei kuitenkaan ole ollut mitään apua, mutta pelkään mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia.
en oikeen enää keksi muuta kuin kokeilla jotain mielialalääkettä (on tarjottu). haluisin taas tuntea, että minua voi joku rakastaa ja minä voisin itsekkin rakastaa ja arvostaa itseäni. keskusteluista ei kuitenkaan ole ollut mitään apua, mutta pelkään mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä sivuvaikutuksia sinä pelkäät? Niitähän on niin monenlaisia ja eri lääkkeillä erilaisia. Tai sitten mitään sivuvaikutuksia ei saa. Se on hyvin yksilöllistä.
Netissä levitetään kaikenlaisia kauhukertomuksia kaikista mahdollisista lääkkeistä, niin että sitten, kun näitä jorinoita lukenut ihminen aloittaa lääkityksen, jokaisesta oireesta tulee huomion kohde, kärpäsestä härkänen. Jotkut myös liittävät kaikki muutokset itsessään lääkkeisiin. Tyyliin: Joku on löhönnyt kotona vuoden, mitä nyt pakon edessä ruokakaupassa käynyt (ja kas kun tarttuu sitä kaljaakin mukaan) ja lihonut 15 kg ja sekin pistetään masennuslääkkeiden piikkiin.
Mitenkäs olisi mirtatsapiini, iltaisin ennen nukkumaan menoa otettava lääke, joka väsyttää ja parantaa unen laatua? Sillä ei yleensä ole muita sivuvaikutuksia kuin tuo väsytys (josta itse asiassa on hyötyä) ja varsinkin hoidon alussa joillakin ruokahalun lisääntyminen ja lihominen, johon kannattaa varautua ja ryhtyä vastatoimiin. Eli järki käteen, kotiin ei kannata varata mitään lihottavaa tai turhia herkkuja, vaan esim. hedelmiä yms. joita voi ottaa, kun oikein syötättää. (Käytän itse mirtatsapiinia säännöllisesti 45 mg iltaisin eikä se enää "syötätä" kuten alkuaikoina.) On myös hyvä, että liikut.
Masennuslääkkeitäkin on niin monia. Tuli vain tuo mirtatsapiini mieleen, kun kerroit heräilystä varhain.
Myönnän, että olen itse varsin lääkemyönteinen henkilö, joten en välttämättä siinä mielessä anna täysin objektiivista kuvaa lääkkeistä. Tosin minulla on myös terveydenhuoltoalan koulutus, joten minulla oli jo ennen sairastumistani vahva pohjakokemus lääkkeistä niin mielia kuin muistakin.
Haittavaikutuksiahan voi olla jokaisella lääkkeellä, jos luet lääkkeiden pakkauselosteet, mikä toki ehdottomasti kannattaa tehdä on niissä pitkä lista sivuvaikutusista. Kuten edellinen kirjoittajakin sanoo niin on hyvin yksilöllistä, kuka niitä saa ja minkälaisia. Se, että lääke päätyy markkinoille kuluttajien käyttöön tarkoittaa kuitenkin, että sitä on tutkittu ja testattu tarkkaan. Vaikka täällä aina höpistään kaikennäköisistä lääkefirmojen peitellyistä tutkimustuloksista niin ei ole näillä firmoillekkaan edullista, että heidän markkinoimallaan lääkkellään paljastuukin yllättäen jokin vakava sivuvaikutus. On totta käsittääkseni, että osa lääkefirmoista on peitellyt joitakin tutkimustuloksia siitä, onko esimerkiksi SSRI lääkkeistä lievemmissä masennuksissa sen enempää hyötyä kuin placebosta. Eli tarkoittaa sitä, että ihminen uskoo paranevansa kun saa lääkkeen, tämän suuntaisia tutkimuksia on kait tehty ja osa maista esim. britannia on kuulemma vähentänyt lääkkeiden määräämistä masennuksen hoitoon. Vaikeaan masennukseen kuitenkin ymmärtääkseni suositellaan aina lääkehoitoa. Itse ajattelen kuitenkin ja useimmat lääkäritkin ymmärtääkseni uskovat niin, että lievimmässäkin masennusmuodoissa lääkityksellä saattaa olla merkittävä vaikutus potilaan toimintakykyyn. Se on valitettavaa, että lääkitys on usein se ainoa hoito mitä tarjotaan. Parasta olisi jos sen ohella tarjottaisiin myös terapia kontakti tai mahdollisuus päästä psykiatrisen sairaanhoitajan luo juttelemaan. Usein auttaa, että ahdistusta tai masennusta aiheuttavia asioita saa käsitellä ammattilaisen kanssa. Sinä ilmeisesti olet ainakin jonkilaista keskusteluapua jo saanutkin mt. toimistosta, mikä on hyvä asia.
Itse olen syönyt masennuslääkkeita vuodesta 2004 saakka, tässä välissä lopetin vuonna 2007 lääkkeet kokonaan jolloin kuntoni romahti totaalisesti. Kaikki eivät suinkaan joudu syömään lääkkeitä näin pitkäaikaisesti kuin minä, päädiagnoosini on toistuva vaikea masennus, joten se uusiutuu valitettavan helpolla. Eli vaikka pääsisinkin siitä ns. eroon niin olisi minun ylläpidettävä estolääkitystä. Syön masennuslääkkeiden lisäksi myös roiman joukon muita lääkkeitä johtuen suhteellisen huonosta psyykkisestä tilastani ja olen jokseenkin sairastanut vaikeamman kautta. Kun lääkkeitä on paljon niin ongelmaksi muodostuu niiden yhteisvaikutukset, tässä kohtaa nousee esiin säännöllisen lääkärikontaktin merkitys, koska se on käytännössä ainoa mahdollisuus kontrolloida sivu- ja yhteisvaikutuksia.
Mutta jos kuitenkin ajatellaan sinun tilannettasi, uskoisin että sinulle tarjotaan yhtä masennuslääkettä mahdollisesti väsyttävää, kuten edellinen kirjoitta kirjoittikin. Yleensä lääkitys aloitetaan aina yhdellä masennuslääkkeellä ja jos ei sovi niin kokeillaan toista valmistetta vaihtoehtoja on paljon. Masennuslääkkeiden lisäksi lääkäri voi määrätä sinulla rauhoittaa sekä unilääkitystä. Näitä lääkkeitä kutsutaan bentsodiatsepiineiksi tai niiden johdannaisiksi. Ne ovat tarkoitettu säännöllisessä käytössä vain lyhytkestoiseen käyttöön muutamasta viikosta kuukauteen. Tämän ryhmän lääkkeet aiheuttavat fyysistä- sekä psyykkistä riippuvuutta ja lisäksi niihin tulee ns. toleranssi. Eli saadaksesi saman vaikutuksen on sinun ajan kuluessa nostettava annoskokoa. Bentsodiatsepiinien satunnainen käyttö on mielestäni ihan ok. itsekkin käytön välillä rauhoittavaa, kun ei muut keinot auta. Varsinkin kun tiedostaa riippuvuusriskit yms. Mutta tiedän myös paljon ihmisiä, joilla on tullut ongelmia näiden lääkkeiden kanssa siis nimenomaan bentsodiatsepiinien.
Siis itse henkilökohtaisesti suosittelisin kokeilemaan masennuslääketta, mutta on jokaisen oma asiaa haluaako käyttää lääkitystä vai ei. Niin ja jos päädyt kokeilemaan lääkitystä niin kannattaa olla kärsivällinen vaikutuksen alkamiseen voi mennä hieman enemmänkin aikaa, mitä lääkäri väittää. Jos kuitenkin päädyt, että haluat jatkaa ilman lääkitystä niin muista pitää puoliasia jos vaan mitenkään jaksat. Tarkoitan, että pidä huoli siitä että saat keskusteluapua ja muuta tukea mielenterveystoimistosta. On raskas taakka kantaa kaikkea yksin.
Voimia!
ISO kiitos hyvästä vastauksesta. vaikka en tällä hetkellä koe elämääni vaikeaksi tunnen, että tähän malliin en voi jatkaa, jotain pitää tehdä. pahinta on tämä häpeän tunne josta ei tunnu pääsevän eroon. onneksi minulla ei ole ollut mitään itsetuhoisia ajatuksia, vaan olen uskonut, että tämäkin vastoinkäyminen on ohimenevää. eihän ne lääkkeetkään ihmeitä tee, mutta sitäkin pitää nyt pohtia.
tuota syömis puolta olen pohtinut myös, eihän se lääke lihota, vaan ruoka. liikuntaa olen kokoajan harrastanut, vaikka masennusta on ollut. minulla on sellainen selkävaiva, mikä pakottaa minut olemaan liikkeellä, sänkyyn tai sohvalle en todellakaan voi jäädä. pitää nyt todellakin pohtia tuota mielialalääkkettä yhtenä vaihtoehtona.