Milloin ja miten te olette kertoneet tai aiotte kertoa läheisille raskaudesta?
Meillä alkaa 10. raskausviikko jouluaattona, ja toisaalta haluaisi vielä pitää asian omana tietonaan kun ollaan vielä aika alussa, mutta toisaalta olisi ihana kertoa uutisesta läheisille ja kaikki ovat sopivasti jouluna paikalla. Päätettiin jo samana päivänä, kun tehtiin raskaustesti, että molempien perheille paljastetaan jouluaattona, ja vaikka ei muille sen kummemmin siitä kerrottaisi niin kyllä viidakkorumpu toimii niin hyvin että kukaan tuskin aikanaan mahan kasvusta yllättyy. Mutta nyt on iskenyt jokin mystinen ramppikuume :) Vaikka siis en pelkää tai epäile negatiivisia reaktioita, uutinen on varmasti odotettu ja positiivinen.
Lisäksi olemme siskoni kanssa aikanaan puhuneet, että kertoisimme varmaan toisillemme heti raskausuutisen saatuamme, mutta nyt olenkin pihdannut häneltä tietoa jo näin pitkään, tuntuu melkein väärältä kertoa vasta samalla kuin muillekin. Mietin jopa, että kertoisin siskolle edellisenä iltana, ja muille aattona.
Hah, ei tämä oikeasti mikään ongelma ole. Tämä on vain merkki siitä, että ihmisellä ei ole oikeita ongelmia, ja että raskautta on suunnasta tai toisesta vähän väliä mietittävä, tällä kertaa tästä näkökulmasta. Mielellään kuulisin muiden kokemuksia/ajatuksia?
Meillä alkaa 10. raskausviikko jouluaattona, ja toisaalta haluaisi vielä pitää asian omana tietonaan kun ollaan vielä aika alussa, mutta toisaalta olisi ihana kertoa uutisesta läheisille ja kaikki ovat sopivasti jouluna paikalla. Päätettiin jo samana päivänä, kun tehtiin raskaustesti, että molempien perheille paljastetaan jouluaattona, ja vaikka ei muille sen kummemmin siitä kerrottaisi niin kyllä viidakkorumpu toimii niin hyvin että kukaan tuskin aikanaan mahan kasvusta yllättyy. Mutta nyt on iskenyt jokin mystinen ramppikuume :) Vaikka siis en pelkää tai epäile negatiivisia reaktioita, uutinen on varmasti odotettu ja positiivinen.
Lisäksi olemme siskoni kanssa aikanaan puhuneet, että kertoisimme varmaan toisillemme heti raskausuutisen saatuamme, mutta nyt olenkin pihdannut häneltä tietoa jo näin pitkään, tuntuu melkein väärältä kertoa vasta samalla kuin muillekin. Mietin jopa, että kertoisin siskolle edellisenä iltana, ja muille aattona.
Hah, ei tämä oikeasti mikään ongelma ole. Tämä on vain merkki siitä, että ihmisellä ei ole oikeita ongelmia, ja että raskautta on suunnasta tai toisesta vähän väliä mietittävä, tällä kertaa tästä näkökulmasta. Mielellään kuulisin muiden kokemuksia/ajatuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä me oltiin jo kaikille kerrottu kymppiviikolle mennessä. Toki voi miettiä kaikkea mikä saattaa mennä pieleen mutta tarviiko sitä sitten hävetä jos ei vauvaa tulekaan ja on jo kertonut ihmisille? Keskenmeno on luonnollinen asia, enkä haluaisi semmoista käydä läpi ilman että lähipiirini olisi tietoinen mitä on tapahtunut.
Totta tuokin. Erittäin totta! Eikä me ehkä ajateltukaan että kertominen olisi jotenkin huono juttu jos tulee jotain pulmia, vaan pikemminkin asiasta kovin ajoissa huuteleminen on tuntunut... hassulta. Tai siis ei sillä, että pitäisi tehdä niin kuin muut, mutta esimerkiksi miehen sisarusten lapsista on saatu tietää kun maha pömpöttää tai ristiäiskutsu kolahtaa postiluukkuun :) Ollaanko me jotenkin tekemässä asiasta turhan suurta numeroa tms. jos jo nyt jotain virallista julkistamista suunnitellaan... onhan se iso juttu, meille ainakin.
Ajatuksenvirtaa... :)
eli ei oikeita ongelmia.
Jep jep :) Eikö olekin autuas tilanne?
Ja siskollehan voit kertoa vaikka vähän etukäteen niin saat vähän harjoitella sitä kertomista. ;)
vanhemmille ja sisaruksille rv 7. Joillekin kavereille pari viikkoa myöhemmin ja yleiseen tietoon tuli sitten rv 12 np-ultran jälkeen.
kerrottiin raskaudesta vasta raskauden ollessa noin puolessa välissä, ehkä jopa hieman yli, näytettiin ultrakuvaa tuleville isovanhemmille! :) eivätkä olleet huomanneet mitään, vaikka vatsa olikin jo hieman pyöristynyt..
eikä kukaan loukkaantunut, vaikka ihmettelivät kyllä miksei aiemmin kerrottu.
ilmeet oli kyllä ikimuistoiset, ensimmäinen lapsenlapsi molempien vanhemmille!
Yleisimmin keskenmenot tapahtuu ennen rv 12, joten itse jättäisin viikolle 13 tai 14. Kokemustakin on parista keskenmenosta juuri rv 12.
Tämä ei tarkoita, että teille tulisi keskenmeno, mutta näin yleisenä ohjeena ja kokeneena. On hyvin ikävää, kun kuitenkin raskaus ei pysy lähempien piirissä, kun heti kun se julkistetaan se käsitetään julkiseksi ja sitten keskenmenon tietää kaikki.
Asiasta kertomisella ei ole mikään kiire. Eihän se edes näy kuin vasta paljon myöhemmin. Noh ehkä jos on paha olo, mutta senkin voi selitellä muille vaikka miten, kun ei se raskaaksi tulo tosiaan alussa kuulu kenellekään muille kuin sikiön alkuunsaattajille.
Onnea!
Omalle äitilleni kerroin n. viikko positiivisen testin jälkeen. Ihan siitäkin syystä koska jos olisikin tullut keskenmeno niin siitä aivan varmasti olisin puhunut äitilleni. Samoihin aikoihin kerroin läheisimmille ystävilleni. Miehen vanhemmille mies kertoi ensimmäisen terkkakäynnin jälkeen, kun oltiin kuultu että siellä tosiaan sydän lyö. Tämä miehen kertominen vanhemmilleen kyllä viivästyi parilla viikolla, koska jotenkin hän rupesi enenevissä määrin miettimään sitä kertomistilannetta ja näin se kertominen tuli vain kokoajan vaikeamman tuntuiseksi. Vaikka kaikki osapuolet olivat odotetusti enemmän iloisia asiasta. Mies kertoi kavereilleen taas useamman viikon harkinnan jälkeen ennen kuin kaverit olivat tulossa kylään juhlimaan. Tässä sainkin jo aikalailla "kannustaa" miestäni. Mitä kauemmin miettii kertomista sitä vaikeammaksi se vaan tulee. Isälleni olisin kertonut vasta ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen myöskin (n. viikolla 12) sillä emme näe kovin usein tai pidä usein yhteyttä. Kuitenkin isän avovaimo kysyi suoraan meidän ollessa siellä kylässä joskus r.viikolla 9 että oonkohan raskaana vai muuten vaan lihonut. No minäpä siihen sitten vastasin että raskaana ollaan mutta eipä sen pitäisi vielä ollenkaan näkyä. Ilahtui hän asiasta, mutta lisäsi vielä että hän epäili jo kesällä ( 4 kk sitten) että olin raskaana kun maha näytti niin pyöreeltä. :D
Täällä kerrottiin miehen puolen suvulle (vanhemmat, isovanhemmat yms) vasta rv 34, eivät eka innostuneet ajatuksesta, mutta asiaa sulateltuaan ovat vain pettyneitä ku ei kerrottu aiemmin. Ja ollaan lähestulkoon jokapäivä tekemisissä, mutta eivät olleet huomanneet mitään.. Et joskus se kertominen voi tosiaan vaikeutua paljonki mitä enemmän niitä viikkoja on :)