Olen 16-vuotias tyttö ja käyn lukiota. Minulla on joitain ongelmia, ja toivon että voisitte auttaa minua jotenkin, tai kertoa omia kokemuksianne.
Ensinnäkin, olen ihan hirveä murehtimaan. Murehdin vähän kaikkea, koenumeroista maailman saastumiseen, ja aivan pieniä naurettavia asioita. Yleensä murehdin sellaisia asioita, joihin olisin voinut vaikuttaa, tai tehdä ne paremmin, että asiat olisivat nyt erilailla, mutta jostain syystä tein jotain toisin, ja siksi ne ovat nyt näin. Teen aivan naurettavan pienistä asioista hirveän ongelman! Vanhempani ovat lopen kyllästyneitä ainaisiin murheisiini, mutta en tiedä miten saisin murehtimisen loppumaan. Se on ikään kuin pakkomielle.
Minulla on myös muita pakkomielteitä. Esimerkiksi kosken tavaroihin, tai toistan tiettyjä asioita tai lauseita mielessäni. Opiskeluun keskittyminen vaatii välillä hirveästi ponnisteluja, koska en kertakaikkiaan pysty keskittymään. Jos vaikka luen kirjaa, minulle tulee päähän ajatus, että minun pitää katsoa muualle, ja silloin katson ja toistan tätä useaan kertaan. Jos en tee niin, ahdistun, eikä keskittymisestä ainakaan tule mitään. Olen lukenut paljon pakko-oireisesta häiriöstä, ocd:sta, ja jossain määrin oireeni ovat samankaltaisia kuin siinä, mutta minulla ei ole mitään asiaa, minkä pelkäisin tapahtuvan, jos en tee tai toista asioita. Minun on vain pakko toistaa niitä, koska muuten en pysty tekemään mitään. Tämä on erittäin turhauttavaa, mutten pysty lopettamaan sitä. Olen usein masentunut ja oloni on turhautunut.
Olen aina ollut hyvä koulussa, enkä usko että minulla olisi mitään oppimishäiriötä. Näitä oireita on ollut minulla jo ainakin kolme vuotta, mutta lievempinä. Lukiossa vasta olen alkanut kiinnittää niihin erityistä huomiota, koska lukemista ja tehtävää on niin paljon, ja nämä oireet häiritsevät oppimistani. Olen hirveä perfektionisti, ja masennun jos epäonnistun. Pelkään, etten pääse näistä oireista koskaan eroon ja epäonnistun elämässäni. Pelkään hirveästi myös YO-kirjoituksia, vaikka niihin on vielä aikaa, ja jokapäiväistä elämää, kun en kuitenkaan pysty oireitani hallitsemaan. En ole koskaan puhunut näistä kenellekään, paitsi vanhemmilleni. He eivät oikein ymmärrä minua tässä asiassa. Olen harkinnut lääkärin puheille menemistä, mutten toistaiseksi ole mennyt.
Toivottavasti saitte jotain tolkkua tekstistä. Olisin todella onnellinen, jos joku osaisi auttaa. Jos joku vaikka tietäisi, mikä häiriö tai sairaus tässä mahdollisesti on kyseessä. Kiitos jo etukäteen.
Ensinnäkin, olen ihan hirveä murehtimaan. Murehdin vähän kaikkea, koenumeroista maailman saastumiseen, ja aivan pieniä naurettavia asioita. Yleensä murehdin sellaisia asioita, joihin olisin voinut vaikuttaa, tai tehdä ne paremmin, että asiat olisivat nyt erilailla, mutta jostain syystä tein jotain toisin, ja siksi ne ovat nyt näin. Teen aivan naurettavan pienistä asioista hirveän ongelman! Vanhempani ovat lopen kyllästyneitä ainaisiin murheisiini, mutta en tiedä miten saisin murehtimisen loppumaan. Se on ikään kuin pakkomielle.
Minulla on myös muita pakkomielteitä. Esimerkiksi kosken tavaroihin, tai toistan tiettyjä asioita tai lauseita mielessäni. Opiskeluun keskittyminen vaatii välillä hirveästi ponnisteluja, koska en kertakaikkiaan pysty keskittymään. Jos vaikka luen kirjaa, minulle tulee päähän ajatus, että minun pitää katsoa muualle, ja silloin katson ja toistan tätä useaan kertaan. Jos en tee niin, ahdistun, eikä keskittymisestä ainakaan tule mitään. Olen lukenut paljon pakko-oireisesta häiriöstä, ocd:sta, ja jossain määrin oireeni ovat samankaltaisia kuin siinä, mutta minulla ei ole mitään asiaa, minkä pelkäisin tapahtuvan, jos en tee tai toista asioita. Minun on vain pakko toistaa niitä, koska muuten en pysty tekemään mitään. Tämä on erittäin turhauttavaa, mutten pysty lopettamaan sitä. Olen usein masentunut ja oloni on turhautunut.
Olen aina ollut hyvä koulussa, enkä usko että minulla olisi mitään oppimishäiriötä. Näitä oireita on ollut minulla jo ainakin kolme vuotta, mutta lievempinä. Lukiossa vasta olen alkanut kiinnittää niihin erityistä huomiota, koska lukemista ja tehtävää on niin paljon, ja nämä oireet häiritsevät oppimistani. Olen hirveä perfektionisti, ja masennun jos epäonnistun. Pelkään, etten pääse näistä oireista koskaan eroon ja epäonnistun elämässäni. Pelkään hirveästi myös YO-kirjoituksia, vaikka niihin on vielä aikaa, ja jokapäiväistä elämää, kun en kuitenkaan pysty oireitani hallitsemaan. En ole koskaan puhunut näistä kenellekään, paitsi vanhemmilleni. He eivät oikein ymmärrä minua tässä asiassa. Olen harkinnut lääkärin puheille menemistä, mutten toistaiseksi ole mennyt.
Toivottavasti saitte jotain tolkkua tekstistä. Olisin todella onnellinen, jos joku osaisi auttaa. Jos joku vaikka tietäisi, mikä häiriö tai sairaus tässä mahdollisesti on kyseessä. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
JOskus on vaikeaa lopettaa murehtimista ihan näin aikuisenakin. Mietin noita sinun "pakkomielle" juttujasi ja ajattelin että joissain neurologisissa oireyhtymissä tuollaista kyllä esiintyy. En tiedä miten paikallinen terveyskeskuksesi suhtautuu kaltaisiisi joten suosittelen ensin että jos saisit vanhempasi tutustumaan esim.
aspergeriin, touretteen tai SI- häiriöön, ja sen jälkeen tilaamaan ajan vaikka yksityiselle lasten neurologille. Yleensä he sitte voivat siirtää asiakkaan perusterveydenhuollon puolelle jos havaitsevat oikeasti jotain häiriötä. Vanhemmilla saattaa olla samoja oireita ilman että ovat ymmätäneet että jotain on "vialla".
Voimia tyttöseni ja kaikki selviää kyllä varsinkin jos saisit vanhempasi tukemaan itseäsi hieman enemmän.
Rauhallista Joulun aikaa!
Kuten "mekaniikkamiina" kirjoittikin, että olisi syytä hakeutua erikoislääkärin vastaanotolle. Mutta voit myös hakeutua ensin kouluterveydenhoitajan luokse kertomaan ongelmastasi. Tarvitset kyllä apua.
On hyvä, että itse tiedostat tilanteesi hyvin, sinulla on parempi edellytys myös selviytyä siitä nopeammin. Vanhempiesi olisi syytä myös paneutua asiaan paremmin, mutta myös itse voit lukea netistä "mekaniikkamiinan" kirjoittamia mahdollisia sairauksia.
Täydellisyyshakuisella ihmisellä voi täydellisyyden tavoittelu mennä liian pitkälle. Parempi on pyrkiä pärjäämään, kuin olla täysin välinpitämätön. Ihanne tietysti olisi, että osaisi nauttia muistakin asioista, sillä helposti muu elämästä nauttiminen saattaa jäädä kokematta.
Nyt on joulu jo "ovella", joten toivotan sinulle nautinnollista, harmoonista joulua! Yritä unohtaa joululoman ajaksi koulun käyntiin ja kirjoittamiisi asioihin liittyvät ajatukset. Jos sinulla on sukset, lähdepä vaikka hiihtämään, koska kerrankin on lunta riittävästi.
Minulla on koululääkärin tarkastus tammikuun lopussa, joten voisin siellä vaikka ottaa nämä asiat puheeksi... Kiitos paljon vastauksista ja hyvää joulua kaikille!