missä ihmisiä voisi tavata...
En osaa käydä missään "ulkona"
lkhjnölkölkäök
252369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse lähtisin mielelläni jonkun kanssa leffaan, ulos kävelylle, kaakaolle, laskemaan pulkalla,
ilmaiseen taidenäyttelyyn perjantaisin museoon, melkein mihin vaan ;)
Jos joku asuu Helsingissä ja haluaa seuraa menoihinsa, niin minusta sitä löytyy.
Minä voin lähteä ulos. Olen 33-vuotias nuori mies ja en etsi seurustelukumppania. Kaveripohjalta voin lähteä ulos tekemään jotain kivaa. En ryyppää enkä tupakoi.
Saa kirjoitella: [email protected]
etten tykkää juomisesta. Kokemukset juomisesta voin laskea yhden käden sormilla, mutta voin sanoa että pystyn ihan hyvin olemaan ilman alkoholinpisaraakaan koko elämäni. Siitä tulee paha olo enkä pääse sellaiseen rentoutuneeseen ja itsevarmaan tilaan josta puhutaan, vaan olen ihan järjissäni siellä taustalla ja olo on pöljä. Miehet eivät näytä paremmilta enkä voi käsittää miten kukaan herää jonkun vieraan vierestä aamulla... Tiedä sitten pitäisikö juoda enemmän vai mitä. Silti, iso kolo sosiaaliseen elämään jää jos ei juo, kun se on valtaosan ajanviettoa.
Ei missään nimessä kannata juoda paljon. Korkeintaan yksi tai kaksi lasia viinä illassa.
Eihän tuo tuommoinen mitään juomista edes ole.
Juomista on se, kun juodaan kunnon kännit.
Lasi tai kaksi illassa on kyllä jo juoppo. Eikä sitten mitään huomautuksia Etelä-Euroopan tavoista, kiitos. Ei vaikuta asiaan.
Vietin tänään vapaapäiväni keskustassa (Helsingissä) yksin kierrelen ja kaarrellen kaupoissa (erityisesti kirjakaupoissa) ja kahviloissa. Ihmisistä arviolta 99% oli liikenteessä kavereiden kanssa, kun puhutaan vaikka jostain kahvilan asiaskunnasta. Täytyy olla aika sosiaalinen ja rohkea persoonallisuus, että uskaltaa spontaanista "ängetä" johonkin porukkaan sisään. Yksi mahdollisuus voisi olla, että kuulisi esim. viereisessä pöydässä ihmisten keskustelevan jostain asiasta, josta on itse kiinnostunut ja menisi puoliväkisin keskusteluun mukaan. Edellisen todennäköisyys on vaan äärimmäisen pieni. Ihmisiä on joka puolella, mutta heitä ei voi tavata kuin tietyissä tilanteissa ja paikoissa (esim. opiskelujen alkaminen). Jos jättää nämä tilanteet käyttämättä, on myöhemmin hyvin vaikea enää rakentaa sosiaalista verkostoa. No, sain sentään ihan mielenkiintoisen kirjan ostettua.
Et ole ainut, meitä sinun tilanteessasi olevia on monia, jotka kaipaa ja etsii seuraa.
Itsekkin olen etsinyt seuraa muualta kuin kapakoista, tuntuu vain, että ihmiset ovat jotenkin upimpielisiä ja jämähtäneitä omiin kuppikuntiisa ja ulkopuolelta tulevat tunkeilijat tyrmätään tunteilematta.. vaikka haluaisi vain juttella esim kahvilassa, kirjastossa, tms.
Lähestyminen "sallitaan" vain joissain tietyissä tilanteissa kuten kapakat ja niissäkin vain harvoille ja valituille (ainakin tulee sellainen olo..), vaikka esim kapakoissa ihmisistä on todella vaikeata saada mitään syvällisempää irti.. saati löytää uusia ystäviä tai jotain vakavampaa seuraa..
Olen huomannut, että jos lähestyy ihmisiä esim junassa, menee juttelu nopeasti yksin puheluksi ja lopulta loppuu kokonaan.. :/ Siis sosiaalisuutta ja ystävällisyyttä kehiin kiitos!!
Ihmettelen vain, että mikä meitä suomalaisia oikein riivaa?? Ujouden ymmärrän, mutta ei me kaikki ujoja olla ja hymyhän ei maksa mitään..
Ehkä ongelma on siinä, ettet ymmärrä miten kavereita saadaan? Opiskelujen aloittaminen on tietysti yksi parhaista keinoista tutustua uusiin ihmisiin, mutta muitakin hyviä vaihtoehtoja on olemassa. Jos olet yksinäinen ja sinulla riittäisi aikaa kavereille, sitä riittää varmasti myös sosiaalisille harrastuksille tai vapaaehtoistyölle. Helsingissä on ainakin turha valittaa, ettei tarjontaa ole, kun sieltä löytyy vaikka mitä.
En ole henkilö, jolle vastasit mutta ensimmäinen osui ja upposi. Olen ollut AIVAN liian kauan yksin, että tietäisin miten kavereita saadaan. Oikeastaan ala-asteella viimeksi saanut kavereita (olen 26v.) ja lapsenahan se tapahtuu automaattisesti. Nyt jotenkin tuntuu, että pitäisi tietää jotain 'salaista' tietoa, että pääsisis tutustumaan ihmisiin. Tietysti ongelmana on sekin, ettei osaa puhua ja pää vaan tyhjenee... Mutta tosiaan yksinkertaisesti en vain tiedä miten se tapahtuu.
Löytyy ehkä, jos tietää mistä etsii. Olen useasti yrittänyt etsiä jotain sinkuille sopivia tapahtumia, mutta eipä sellaisia tunnu olevan. Eurosinkuilla on kai jotain, mutta keski-ikä on 15-20 vuotta liian korkea.
Et siis löydä Helsingistä mitään harrastuksia, jossa sinkku ei erotu ikävästi joukosta? Ihanko oikeasti?
Jos kerran olet niin etevä tutustumaan vieraisiin ihmisiin ilman ennestään kavereitasi.. niin kerro ihmeessä muillekin Suuri Salaisuus miten lähestyä ja ystävystyä enestään tuntemattomiin ihmisiin?? Suomen ja elämän suurimpia parodioita on , mitä suurempi paikkakunta sitä enemmän yksinäisiä ihmisiä myös suhteessa väkilukuun..
Mitä haluat löytää?
Ihmisiä tapaa kun menet kadulle.
Jos etsit suhdetta, mene nyyhkyleffaa, kirjastoon tai ota työssä ulkomaan komennus aasiaan, etelä amerikkaan niin johan alkaa seuraa olla. Älä mene afrikkaan, sieltäkin saa seuraa, ja lisäksi sellaista jota et halua.
gl...
Tätäkin kautta varmasti saisi kaverin joka lähtisi minne vain.. muistan kun itse joskus yläasteella sovin treffit erään tytön kanssa netin kautta ja kyllä jännitti... mutta miksei nykypäivänäkin onnistuisi sama?
"menet kadulle"
Just, siinä taas kuningasidea. Voi köyhäkin mennä pankkiin, mutta ei sieltä rahaa saa, vaikka sitä siellä onkin.
Loistavasti kiteytetty, veli Hopea!!
Minusta tuntuu etten mä oikeasti edes tiedä miten ihmiset elää, miten ne viettää sen ajan kun eivät ole töissä.
No esim yksinäiset lukee varsinkin juhlapäivinä yksinäisyys-palstaa
aamusta iltaan ja väliillä kommentoi kuinka surkeeta on kun ei ole kavereita...
Ne ketkä eivät ole yksin eivät kaipaa elämäänsä sinua, mikäli ette tule hemmetin hyvin juttuun, jota nyt tapahtuu 1/100. Itsellä on muutama vanha koulukaveri, mutta kun ei ole samoja kiinnostuksen kohteita, ei olla samanlaisia, samalla aaltopituudella, mitä muka keksittäisiin, tehtäisiin? Saatikka kun heillä on tyttöystävät ja uudet kaverit joiden menoihin en tunnu kelpaavan. Ulkona yksin et vain törmää kehenkään kenen kanssa voisi tutustua paremmin, harva ihminen siellä ulkona uusi kavereita on etsimällä etsimässä. Harrastuksiin köyhänä opiskelijana ei ole varaa. Kerran vanha kaveri muisti kutsu minut synttäreilleen baariin, jossa oli sitten myös hirveä määrä hänen muita kavereita. Täältä löysin sitten ihmeenkaupalla itselleni nyt jo entisen ex-naiseni. Eli pitäisikö tässä yksin baariin lähteä? Tuntematta ketään sieltä ketään ei siitäkään varmaan mitään tulisi. Et vain osaa mennä puhumaan kenellekään ja tätä kautta tutustua toisiin.
Rahan puute ei kelpaa syyksi jäädä kotiin millään vähääkään isommalla paikkakunnalla, koska vapaaehtoistyötä voi tehdä varattomanakin.
Entä jos ei ole tarjolla sellaista vapaaehtoistyötä joka kohdentuisi itselle tärkeään kohderyhmään>> esim lihaasyöviin /hetero/ työssäkäyviin/kantasuomalaisiin miehiin, jotka ottavat joskus muutaman oluen lähipubissa?
Yhteen aikaan kävin viikonloppuina paljon eri seurakuntien järjestämissä hiljaisuuden retriiteissä. Sillä tavalla se palveli ihmiskaipuuta, että siinä oli ympärillä ihmisiä, mutta niitten kanssa sai ja pitikin olla hiljaa, ja oli tunne että minä en ole tässä yksin. Paitsi loppulounaalla kun puhuttiin, se oma yksinäisyys korostui aika lailla, jos ei osannut sanoa kenellekään mitään ja seurasi, miten kaikki muut puhuu keskenään. Mutta siitäkin huolimatta, oli se retriitteily vaihtelua jokaviikonloppuiselle yksinäisyydelle.
rahan puute jos se jatkuu pitkää passivoi ihmisen . lopulta hän ei kykene tekemään muuta kuin miettimään miten saisi seuraavan päivän ruuan. hän ei pysty lähtemään minnekkään. jopa lenkille lähtö tulee mahdottomaksi. minä tiedän.