Minulla on useita lestadiolaisia tuttuja. He eivät tuo aina lestadiolaisuuttaan esiin suoraan... monet heistä ovat minulle tavattoman tärkeitä ihmisiä, hauskoja, luovia, niin lahjakkaita ja luovia. Silti, meistä ei tule parempia ystäviä, ystävyys ei mene sen syvemmälle, he eivät tule käymään vaikka pyydän, he eivät ota yhteyttä vaikka pyydän... Hetken kun näemme, meillä on hauskaa...
En ole mielestäni kovin pahis, en juo lainkaan, en kiroile, ja minun elämässäni on muutakin kuin seksi ja bileet.
Onko lestadiolaisuus sisäpiirijuttu, josta ei voi puhua, eikä ulkopuolisen kanssa olla ystävä?
Mulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan, vaikka minusta ei itsestäni sellaista koskaan tule. Mielstäni niin saa elää, se on elämäntapa niinkuin moni muukin vaihtoehto. Ei minunkaan elämäni ole sitä tavallisinta elämää. Kunnioitan kovasti lestadiolaisuutta, ja ymmärrän kyllä miksi teette minkä teette.
Lisäksi monet tuntemani lestadiolaiset (hyvien perheiden lapset, joissa on viisaat vanhemmat) ovat menestyneet elämässään tulematta silti ylpeiksi.
Voimmeko ystävystyä, koskaan?
Miten suhtaudutaan lestadiolaisten piirien ulkopuolelta tulevaan henkilöön joka haluaa uskoon mukaan (esim puolison kautta)?
Onko teillä, tämän palstan lestadiolaiset muita kuin lestadiolaistuttavia? Mitä te heistä ajattelette? Haluan ehdottomasti kuulla.
En ole mielestäni kovin pahis, en juo lainkaan, en kiroile, ja minun elämässäni on muutakin kuin seksi ja bileet.
Onko lestadiolaisuus sisäpiirijuttu, josta ei voi puhua, eikä ulkopuolisen kanssa olla ystävä?
Mulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan, vaikka minusta ei itsestäni sellaista koskaan tule. Mielstäni niin saa elää, se on elämäntapa niinkuin moni muukin vaihtoehto. Ei minunkaan elämäni ole sitä tavallisinta elämää. Kunnioitan kovasti lestadiolaisuutta, ja ymmärrän kyllä miksi teette minkä teette.
Lisäksi monet tuntemani lestadiolaiset (hyvien perheiden lapset, joissa on viisaat vanhemmat) ovat menestyneet elämässään tulematta silti ylpeiksi.
Voimmeko ystävystyä, koskaan?
Miten suhtaudutaan lestadiolaisten piirien ulkopuolelta tulevaan henkilöön joka haluaa uskoon mukaan (esim puolison kautta)?
Onko teillä, tämän palstan lestadiolaiset muita kuin lestadiolaistuttavia? Mitä te heistä ajattelette? Haluan ehdottomasti kuulla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sen verran monta dokumenttia olen lestoista nähnyt, joissa on hoettu, ettei ne halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ei oo "uskomassa". Vain pakollinen toiminta töissä ym. Mutta esim. harrastaakin tykkäävät omissa piireissään (esim. omat jäkis ja sähly-ajat työpaikoilla)Siis tyttöseni, älä vaivaannu!
ja mulla onkin.
mutta vl-piireissä on kyllä valitettavasti toisin mutta se ei (toivottavasti) koske kakki heistä.
minun ystävistäni eivät ole lestadiolaisia (Jotkut ovat uskovaisia jotkut eivät).
On kyllä sääli jos jotkut lestadiolaiset eivät halua muita ystäviä kuin lestadiolaiset.
itse vähän välimaastosta.Itselläni on sekä lestadiolaisia että ei-lestadiolaisia ystäviä.Lestadiolaisilla ystävilläni on taas ei-lestadiolaisia ystäviä,ja vaikka tavat ja tottumukset esim. alkoholin käytön, tupakoinnin ja ns. bilettämisen suhteen ovat erilaiset,niin ei se tuttavuutta ole haitannut.Itse en ole kokenut tämän asian olevan sisäpiirijuttu.Itse kun miellän olevani enemmän lestadiolainen,vaikka ukki ja mummi olivat vl:iä ja äiti sitten ei-vl.Äh,tulee sekavasti.Mutta sulassa sovussa me eri ajatusmaailmaa kuljettavat nuoret tulemme toimeen keskenämme.Jos tapaisimme netin ulkopuolella,mielelläni minä sinusta ystävän haluaisin.
Minä olen itse "lesta". Suurimmaksi osaksi minulla on ns. meikäläisiä kavereita. Mutta myös muutamia ei-lestoja. Yksi niistä vähän enemmän tuttu. Olen käynyt kylässä jos kutsu on kuulunut, olemme ollet muutenkin vapaa-ajalla jonkun verran tekemisissä, esim kierrelty kaupoissa ja käyty lenkillä. Koska kaverini tietää vakamukseni, hän ei luonnollisestikaan ehdota minulle mitään kaljareissuja(kaveri juo joskus itse). Hänelle riittää kun olen kaveri selvin päin, jakamassa pieniä iloja arjessa. Hän on kysellyt uskostamme ja olen avoimesti vastannut kysymyksiin. Kerran sanoin hänlle että tänä iltana on seurat, voit lähteä mukaan jos haluat. Oli aiemmin ollut kiinnostunut, mitä niissä tehsään. Ei kuitenkaan tykännyt huonoa, kun ehdotin. Enkä minä loukkaantunut, vaikkei hän lähtenyt. Mielestäni juuri avoimuus on tärkeää. Kun hän kertoo omasta elämästään, en tuomitse, totean vain että ok, se on sinun elämäsi, teet elämässäsi omat valinnat. Minulle riitää että minä itse lapsen mielellä uskon miten uskon. Ja elän myös sen mukaan.
Kaverit on siis eri asia kuin tutut. Tuttuja ei-lestadiolaisia minulla on paljon. Heidän kanssaan on mukava olla tekemisissä. Mielestäni erilaisuus on rikkautta. Jokainen saa elää omalla tavallaan.
Asioiden toinen puoli on se, että henkilökohtaiselle uskolle voi olla haittaa, jos on ns. liikaa tekemisissä ei-lestojen kanssa, voi samaistua toisen maailmaan, ja yleensä meillä on halu säilyttää hyvä omatunto. Kuitenkin jos on avoin, niin voi välttyä monilta epämiellyttäviltä tilanteilta. Jos kertoo heti kaveruuden alussa miten uskoo ja elää niin ei ne kaverit edes kysy mihinkään bileisiin. Ehkä ne, jotka eivät ole tekemisissä toisten kanssa, pelkäävät juuri kadottavansa uskon. En tiedä. Mutta kun on kuuliainen omalle tunnolleen niin kyllä sitä säilyy, ja voi olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Ei meitä muuten olisi luotu elämään keskenämme samaan maailmaan.
Eihän hihhulit saa kirjoitella yleisöosastoihin.
Mulla on ainakin kavereita uskovaisia ja ei uskovaisia ja kaikki on saman arvoisia. Joskus puhutaan uskosta ei uskovienkin kanssa, mutta vain jos he haluavat, koska en halua polttaa välejä sillä että rupean heille sitä tyrkyttämään.
Kyllä mulla on ainakin lestadiolaisena paljon ei lestadiolaisia ystäviä, enkä varsinaisesti näe siinä suhteessa hirveää eroavaisuutta ystävyyssuhteen luonteessa.
ei pitäisi ollakaan
Lestadiolaisten kanssa pärjää oikein hyvin kuka tahansa. Helluntailaiset sen sijaan yrittävät riidellä ja ärsyttää ketä hyvänsä oman uhriutumisensa toivossa.
On vain yksi nimi ylitse muiden lestojen 😉🤣😂😅
Haluaisin lestadiolaisuuteen mukaan ja löytää lestadiolaisen miehen aviomiehekseni.
Voin kertoa että hyviä miehiä vapailla markkinoilla ei ole enään kuin yksi minä. Minut tavoittaa parhaiten kuin kysyy Risto laukkaselta. Tosin en ole ihan varma haluanko avioon. Koska mulla on lievä autismi. Oikeastaan olen varma. Vastaus en halua. Tavallaan jos mahdollisuus tulisi en osaa sanoa kieltäytyisinkö. Tarkoituksella en kuitenkaan mene. Selvä? Eli toisin sanoen kyllä ja ei
Riippuu hyvinkin pitkälti päivästä ja kellonajasta. :) ja sieluntilasta.