Moi!
Lueskelen Jorma Sipilän kirjaa "Osaajasta elämäntyyliyrittäjäksi". Näkökulma on mielenkiintoinen ja varsin nykyretoriikasta poikkeava, että yrittäjyyden taustalla ei olisikaan halu rikastua, vaan lähinnä tehdä mielenkiintoista työtä ja elää kokonaisvaltaisesti - ei vain työtä tehdäkseen.
Onko tällä palstalla tämän suuntauksen kannattajia. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten hyppy on onnistunut ja onko kuva elämäntyyliyrittäjyydestä liian romanttinen ja ruusuinen. Lähinnä kiinnostaa, että korvaako tekemisen intohimo pitkällä tähtäimella huonomman elintason? Meillä ihmisillä on taipumus kyllästyä kaikkeen, niin kyllästyykö liikaan vapauteenkin? Entä kuinka vaikea on sanoa ei hyvälle asiakkaalle/tarjoukselle? Tuttu yrittäjä ainakin pelotteli, että 'ei' ei käytännössä voi juurikaan sanoa.
Lueskelen Jorma Sipilän kirjaa "Osaajasta elämäntyyliyrittäjäksi". Näkökulma on mielenkiintoinen ja varsin nykyretoriikasta poikkeava, että yrittäjyyden taustalla ei olisikaan halu rikastua, vaan lähinnä tehdä mielenkiintoista työtä ja elää kokonaisvaltaisesti - ei vain työtä tehdäkseen.
Onko tällä palstalla tämän suuntauksen kannattajia. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten hyppy on onnistunut ja onko kuva elämäntyyliyrittäjyydestä liian romanttinen ja ruusuinen. Lähinnä kiinnostaa, että korvaako tekemisen intohimo pitkällä tähtäimella huonomman elintason? Meillä ihmisillä on taipumus kyllästyä kaikkeen, niin kyllästyykö liikaan vapauteenkin? Entä kuinka vaikea on sanoa ei hyvälle asiakkaalle/tarjoukselle? Tuttu yrittäjä ainakin pelotteli, että 'ei' ei käytännössä voi juurikaan sanoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pienyrittäjyys on juuri tuota elämäntapayrittäjyyttä, sillä ei pienyrittäjä pysty yrittämisellä rikastumaan, hyvä kun leivässä pysyy ja katto on päänpäällä.
ju, mä olen ollut elämäntapayrittäjä 14v. käsityöalalla, teen sitä mistä tykkään ja vielä kotona omassa verstaassa.
Reilu 10v. olin maksullisessa työtilassa ja silloin oli aika raskaita vaiheita monesti, kun piti saada vuokrat kasaan mutta en joutunut tekemään velkaa kuitenkaan.
Nyt elämä on tiukkaa, mutta selviän, viime vuoden tulot 10.000e, kaupasta katson kilohinnat tarkkaan ja -30% laput paketeissa on tuttuja...:)
On ihanaa herätä aamulla ja hipsiä työtilaan ja pitää parin tunnin taukoja ja jatkaa taas...Elämä on köyhää, mutta mukavaa.
Jos et ole joutunut penniä venyttämään aikaisemmin, niin suosittelen, älä yritäkään, tähän pitää valmentautua koko elämänsä ajan. Monilla on ruusuinen kuvitelma tästä. Et osta uusia vaatteita, uusia puhelimia, uusia mitään...kirpputorit tulee tutuiksi ja vaatteet saat paikata. Ulkomaan matkoista saat vain haaveilla.
Jos tällainen vaatimaton elämä kiinnostaa, tervetuloa joukkoon! :)
Tää on sitä kirjailijoiden ja kirjojen tekijöiden retoriikkaa:
>Näkökulma on mielenkiintoinen ja varsin nykyretoriikasta poikkeava, että yrittäjyyden
>taustalla ei olisikaan halu rikastua, vaan lähinnä tehdä mielenkiintoista työtä ja elää
>kokonaisvaltaisesti - ei vain työtä tehdäkseen.
Ja tää on sitä arkea:
>>On ihanaa herätä aamulla ja hipsiä työtilaan ja pitää parin tunnin taukoja ja jatkaa
>>taas...Elämä on köyhää, mutta mukavaa.
>>Jos et ole joutunut penniä venyttämään aikaisemmin, niin suosittelen, älä yritäkään,
>>tähän pitää valmentautua koko elämänsä ajan. Monilla on ruusuinen kuvitelma tästä.
>>Et osta uusia vaatteita, uusia puhelimia, uusia mitään...kirpputorit tulee tutuiksi ja
>>vaatteet saat paikata. Ulkomaan matkoista saat vain haaveilla.
>>Jos tällainen vaatimaton elämä kiinnostaa, tervetuloa joukkoon! :)
Omana lisänä tuohon, että työ on sikäli yhtä pakkotahtista kuin työsuhteessakin, että töitä on tosiaan pakko tehdä, ja työn tuotoksia on pakko syntyä. Lisäksi korkeintaan jonkin osuuden (20..30%) voi tehdä sellaisia omia vapaataiteellisia kokkaroita kuin haluaa. Jos asiakkaat eivät niistä pidä, on pakko tehdä sellaista kuin asiakas haluaa. Joka tarkoittaa erilaista pientä sarjatöitä, tai malliksi tuotuja muiden tekemisiä muistuttavia osittaisplagiointeja ym.
Ja jos ei sittenkään elanto irtoa eikä kauppa käy, niin on pakko tehdä suunnilleen mitä vain, pihahoidon töitä, lumenluonteja ja mitä tahansa töitä joista maksetaan. Syömätarpeet kaupasta kun voidaan ostaa vain niillä omilla työn tuotoksilla, niin kyllä se lopulta ohjaa aika vahvastikin niitä omia tekemisiä, ja rajoittaa taiteellista vapautta.
Se että onko tämä kaikkineen sitten sitä "kokonaisvaltaista elämistä" jota lähdettiin kirjan kirjoitelman perusteella tavoittelemaan, niin sen asian joutuu itse kukin arvioimaan tykönään. Kaikilla sopivaa yleisvastausta asiaan ei ole.
.
Viitisentoista vuotta pyöritin omaa firmaa. Kivaa oli.
Taustalla toki oli rautainen osaaminen ja asiakkaita tuli pääosin siten että entiset tyytyväiset asiakkaat suosittelivat muille. Oli taukoaikoja ja välillä piti tehdä hommia melkein kellon ympäri, ei se mitään laiskan miehen hommaa ole.
Paljon kivempaa on se että on viisi pomoa kuin että olisi vain yksi, lopetin homman noin 12 vuotta sitten kun oli näkyvissä että verojärjestelmä muuttuu niinkuin se tekikin ja että lähimmät viisi vuotta olisin saanut samat tulot työnteolla tai tekemättä mitään. Päätökseen vaikutti sekin että olin jo tienannut ihan riittävästi koko loppuiäksi.
Siirryin melko vapaisiin hommiin muiden palkkoihin, riittää että saan ainakin yhden ihmeen aikaiseksi parin vuoden välein. Muut hoitavat byrokratian, se oli tylsintä firman pitämisessä.
Tietenkään ei voi sanoa "ei" juuri kenellekään jos meinaa bisneksessä olla, toisaalta miksi olisin halunnut edes tehdä niin.
Juuri tällä hetkellä hallitus yrittää rankaista yrittäjiä, jos sellaiseksi aikoo niin on pakko naamioitua pienituloiseksi elämäntapaintiaaniksi.
Elämäntapayrittäjyys ja huono tulotaso eivät ole välttämättä synonyymejä.
Yrittäjyyden hyvä puoli on, että voi muuttaa rahaksi ideansa ja mitä innovatiivisempi on sitä enemmän kasvaa tilipussi.
Itse ainakin saan suunnatonta nautintoa hieroessani ideoita kaupalliseen muotoon. Toki kaikki ideat eivät koskaan lähde lentoon, eikä pidäkään, mutta yrittäjän ammattitaitoa on juuri kääntää ja vääntää asiaa niin, että siitä tulee tuottava.
Vaikea selittää, mutta ajatukseni on jotain sellaista, että missä tyhmempi ja vähemmän luova jättää homman sikseen, siinä luova pääsee vasta vauhtiin ja osaa notkeasti kääntää suuntaa kun seinä tulee vastaan, eikä koe tilannetta vastukseksi vaan haasteeksi.
> Elämäntapayrittäjyys ja huono tulotaso eivät ole välttämättä synonyymejä.
Juu, eivät toki. Mutta (kirjan) pointti onkin siinä kysymyksessä, että onko tavoite tienata yrityksella paljon rahaa (ja nauttia niistä rahoista), vai nauttia itse elämäntavasta, jossa yrittäjyys ei ole ainoa asia, vaan osa muuta elämää. Jos nuo pystyy yhdistämään, niin on aika onnekas. Olennaista (joskin toki romantisoitua) on ajatus, että osaisi elämässään ratkoa, mikä on elämän mielkkyyden kannalta tärkeintä, eikä suinpäin olettaa, että se on raha ja yrityksen kasvu.
Moni taiteilija ja käsityölainen on luonnollisesti tämän alan ihmisiä, mutta tuo kirja pohtii muidenkin mahdollisuutta ryhtyä elämään taiteilijan vapaudellla ja intohimolla.
Ensimmäinen markkamiljoona oli varsin vaikeaa.
Rahat olivat vähissä ja pari kertaa meinasivat loppua, kerran jouduin pyytämään sukulaisten apua että lapsille saa ruokaa.
Sitten myöhemmin euromiljoonat kertyivät ihan itsekseen, ei tarvinnut kuin mennä ostamaan jos hinta vaikutti edulliselta, mennä myymään jos hinta vaikutti korkealta.
Elämäntavan kirous on siinä että lähivuosina kämpän arvo alenee ainakin puoli miljoonaa euroa, hyvin mahdollisesti miljoonan. Jos noista välittäisi niin voisi tulla stressiä. :-)
oikein tiedä kunnen keriinny oleen palkkatöissä eli rupesin yrittäjäks intin jälkeen noin kakskymppisenä vuonna -84
Olen tälläinen perinteinen yksinyrittäjä tai on tossa virmassa toinenkin osakas fifti fifti ollaan.
Eipä ole rikastumaan päässyt mutta viime vuosina on tullut hyvä ammattimiehen palkka muut edut
auto jne
Alku tietysti oli tiukkaa mutta on tää ihan mukavaa tosin töihin PITÄÄ muistaa mennä ja myös TEHDÄ siellä töitä! No velat on maksettu talo ym kivaa.
Enkä kyllä mitään rikastumista odotakkaan en ole edes lotonnu ikinä!
Jos osaat hitsata tai tehdä puutöitä niin täällä olis hommia.
Itsekin olen huomannut että pitää todella tehdä töitä kun omaa fitmaa pitää. Toki tein samaa tahtia muiden leivissäkin.
ja tajusin, etten olekaan ainoa.
voiko vapauteen kyllästyä?