Aion tehdä itselleni Dix43 pilothouse veneen. Lähinnä kiinnostaa että mitä etuja ja haittoja on em materiaaleilla? Kannattaako siis tehdä alumiinista. Teräksetä tulisi rungon materiaaleille leikattuina ja manklattuina 22000 euroa. Alumiinista hinnaksi tulisi 31000. Onko alumiini käytössä noin paljoa parempi. Eihän tuo hintaero kokonaiskuluissa ole juuri mitään.
Alumiini vai teräs
weldone.
444084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kun itse vuosikymmenet eväkölisillä lasikuituveneillä ensin kilpailtuani ja sitten kruisailtuani päädyin lopulta metallirunkoon, olin saman kysymyksen edessä. En tosin aikonutkaan rakentaa itse, vaan etsin hyväkuntoista käytettyä (kävin katselemassa Hollannissa, Englannissa ja purjehdusreissuni aikana myös NZ:ssa ja Etelä-Afrikassa). Omia perustelujani näiden materiaalien välillä olivat mm:
- alumiinin hitsaaminen on paljon vaikeampaa kuin teräksen (ainakin ammattitaitoa ja hitsauskalustoa oli vaikea löytää, kun erään alu-veneen kansipalkki petti myrskyssä)
- alumiinirungossa ei maali tahdo pysyä, ehkä olisi viisainta jättää vapaalaita kokonaan maalaamatta
- alumiinirungon elektrolyyttinen koorrosio voi olla ongelmallinen, esim. antifoulingit eivät saa olla kuparipitoisia, sähkövuodot ovat turmiollisia
- alumiini on terästä kalliimpi, mutta vene saadaan kevyemmäksi
- teräs ruostuu, mutta hiekkapuhallus epoksimaalaus on tehnyt teräsrungon entistä helpommin huollettavaksi. Hyvin tehty ja huollettu teräsvene on paljon pitkäikäisempi kuin sen kippari.
- teräsveneestä tulee helposti liian raskas varsinkin, jos vene on
Ei ole kovin kauniita nuo kehutut mutta tosi rumat ruostuneet teräsmateriaali veneet....yök!Mutta sitä menee millä tykkää?
Lumiinin hitsaus ei ole juuri vaikeampaa kuin teräksen.
Nykykoneilla saa aika hienoa jälkeä, eikä opettelu vie edes viikkoja, vaan tunteja jos on hyvä opettaja.
Alumiinirungolla on esim edellä mainitun veneen kohdalla 10% korkeampi stabiliteettikäyrä.
"Alumiinirungolla on esim edellä mainitun veneen kohdalla 10% korkeampi stabiliteettikäyrä."
No ei. Kun stabiliteettikäyrissä (http://www.dixdesign.com/dix43sta.htm) ero johtuu siitä, että toinen on aft cocpit ja toinen pilothouse. Siinä vaiheessa kun pilothouse on vedessä eli yli 60 asteen kallistuskulmissa antaa se pilothouse lisää jäykkyyttä muodollaan.
lienee vaihtoehtojen välimaastossa - teräksessä materiaalin paino lisää kannen ja pilothousen painoa suhteessa aluun ja näinollen painopiste nousee ylemmäksi, mikä ei ole edullinen oikaisevalle momentille.
Massakeskipiste pysyy kyllä ihan samassa paikkaa, oli vene terästä,alumiinia tai lasia. Mutta jos tekee esmi muun tungon teräksestä ja kannen alumiinista niin sitten on parempi oikaiseva monetti.
Ei teräsveneen tarvitse suinkaan valua ruostetta. Kuten aiemmin asiallisesti todettiin, hiekkapuhallus ja epoksimaalaus on tehnyt teräsrungosta helpommin huollettavan. Jos pohjatyö on tehty hyvin, ruostumisesta ei juuri huolta. Olen nähnyt teräsveneitä, joiden oletin ilman muuta olevan lasikuitua - pyöreät, pehmeät linjat eikä ruosteesta tietoakaan.
Alumiiniveneiden kyljet ovat usein paljaat maalista, koska niiden maalaamisessa on tosiaan omat ongelmansa. Tunnen pariskunnan, joka alunperin halusi maalata aluveneensä kyljet esteettisistä syistä, mutta totesivat lopputuloksen niin onnettomaksi, että poistivat lopulta maalit kokonaan ja purjehtivat paljain kyljin. Joidenkin mielestä paljas alumiininen kylki on ruma, mutta silmä kyllä tottuu siihen, ja monet ovat ihan tyylikkään näköisiä. Siinä on vain se riski, että sua luullaan aina automaattisesti ranskalaiseksi...
kun vene painaa siinä 15 tonnia on ihan sama painaako se 1-2 tonnia enempi tai vähempi. Se ei merkkaa nopeuteen mitään avomerellä. Enempi meinaa se paljonko painosta on kölissä ja miten se mene aallot, kun matkaa tehdään. Alumiini tai rautavenettä ei kukaan muuhun tarkoitukseen hanki.
Onko siis muita asioita jotka puhuvat jomman kumman materiaalin puolesta tai vastaan?
ja miksiköhän siihen osallistuvat veneet ovat teräsveneitä? Ei ne näytä rumilta eikä ruostuneilta edes maailman rankimman kisan jälkeen. Jos et ole nähnyt tätä suosittua videota Global Channel Racesta, katso se: http://www.youtube.com/watch?v=zXuzy0k9mZQ
Varsinkin hollantilaiset tekevät teräsveneitä, jotka ovat sen verran sileitä ja kiiltäviä, ettei niitä heti arvaa teräsveneiksi. Ehkäpä löydät netistä kuvia sellaisista.
Hyviä joulunpyhiä!
Mikäli kölipaino pysyy suurin piirtein samana, eli ettei rungon painonsäästöä korvata liiaksi kölipainoa pienentämällä.
Eli pidetään vesilinja samassa kohtaa ja lisätään se paino mitä rungosta ja kannesta saadaan höylättyä, köliin, niin saavutetaan tosiaan merkittävä momentti lisää.
Mutta alumiinin ideanahan on se, että kokonaispainoa saadaan kevennettyä ja sitä kautta...
hei haloo. Tuli juuri mieleen, että jos alumiinista tehdäänjuuri saman muotoinen vene paljon kevyempänä niin vesilinjahan menee paljon alemmkasi jolloin massakeskipiste pysyy samana, mutta painopiste aallokkoon nähden menee alemmaksi, seuraako siitä vielä vittumaisempi keinuminen?
Onko siis niin, että alumiinirungossa vesilinja pidetään samassa paikassa lisäämällä yläpuolelta saatu painohäviö alapuolelle, eli köliin?
Nyt aletaan siis pääsemään asiaan ja joku ehkä tarpeeksi paljon kokemusta asiasta omaava voi kertoa meille.
Eihän tämä veneen rakennus juurikaan vaadi muuta kuin kunnollista maalaisjärkeä ja aivokapasiteettia ajatella kunnolla, ei niinkään kaavoja ja muuta häkkyrää, nehän joku on jo tehnyt.
Terv. levyseppähitsaaja-koneistaja-insinööri.
Olen ollut korjaamassa muutamia teräsveneitä ja pitää sanoa, että ne veneet jotka on tehty hollannissa, ovat todella kauniita muodoiltaan, mutta missään muualla tehdyissä veneissä en ole nähnyt niin paksuja pakkelikerroksia, jopa 20 mm.
Eteläafrikkalaisissa veneissä maksimi pakkelikerrokset ovat olleet luokkaa 3 mm.
Mutta veneissä on eräs ratkaiseva ero valmistuksessa???
Joulun 10 pisteen kysymys onkin että mikä se ero on:)
tehdä metallista purkkarin ja kyselet neuvoja täältä!!
Itselläni on muovivene, mutta en ole koskaan omistanut metallivenettä.
Teräs on tuotteena tuttu, ja alumiininkin kanssa olen paljon ollut tekemisissä.
Teräs taipuu vaikka rusetiksi kaulalle, siitä siis ei ole kyse.
Kyse on nyt vain miten nuo materiaalit venekäytössä eniten eroavata toisistaan, onko jotain seikkoja joita ei tule ajatelleeksi ennenkuin käytännössä.
Terv. Levyseppähitsaaja-Koneistaja-Insinööri.
haposta runko ja alukansi!
happonen ei kestä merivettä
Sain juuri äsken joulutervehdyksen iäkkäältä saksalaispariskunnalta, joka on samalla 36-jalkaisella teräsveneellään seilannut 50-luvulta lähtien. He ostivat veneensä käytettynä v. 1955 ja ovat menneet sillä pari kertaa maailman ympäri ja seilanneet mm. Islannin ja Huippuvuorten vesillä. Viime vuonna he tulivat Etelä-Amerikasta itäiselle Välimerelle, jossa vene on parhaillaan. Vene on n. 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran hiekkapuhallettu sisältä (sisustus purettiin) ja maalattu uudelleen epoksilla. Moottori on uusittu pari kertaa. Alkuperäinen puumasto on vaihdettu alumiiniseen edellisen pallonkierron jälkeen. Vene on yhä varsin siistissä kunnossa (näin sen viimeksi -08, kun pariskunta oli seilaamassa Skotlannin kautta kohti Brasiliaa). Runko on kuulemma tutkittu UÄ:llä eikä korjausta vaativia syöpymiä ole todettu.
Pointtini on se, mikä jossain viestissä jo todettiinkin eli teräsvene kyllä kestää, kunhan siitä huolehditaan. Hst tai rst:lla on omat korroosioangelmansa - ei hyvä runkomateriaaliksi.
Herrat teettivät LIMI-metallilla Virroilla rosterista ison paatin tai rungon, en muista varmaa.
Tässä koulukaveri vuosien takaa rakentamallaan Brent Swain 36:lla pitkällä reissulla:
http://www.oceannavigator.com/content/lonely-emergency
Oiskohan ollut sama vanhempi saksalaispariskunta, jonka itse tapasin pari vuotta takaperin Las Palmasissa? Kirkkaanpunaiset kyljet? Muistaakseni se näytti kyllä pienemmältä kuin 36 jalkaa, mutten ole ihan varma. Se oli hyvässä kunnossa, kuten iäkkäät omistajansakin.
Ajankohtakin sopii (silloinen reitti oli Kiel-Norja-Skotlanti-Kanaria-Kap Verde-Brasialia jne). Vene on punakylkinen ja näyttää pieneltä, koska on kapeahko ja melko matala niinkuin muutkin 1950-luvun designit. Vahinko, ettei tähän voi panna kuvaliitettä.
silmissä, ai happo ei kestä merivettä.
Nauti Cateissa Siltala käytti joskus rosteria peräsimessä, välimerellä oli pultteja syöpynyt.
Aisi 316, A4, eli happo kestää kyllä mitä vaan meressäkin, mun peräsinakselin laakerit ja mökin uimaportaat jo lionnu 20v, ja aivan kirkkaat.
Happonen ei syövy merivedessä, vaan se murtuu. Sen rakenne "tikkuuntuu" ja esim. vanttiruuvi pamahtaa ihan yllättäen poikki. On olemassa ihan oma laatunsa offshore käyttöön...
Naurulokki kuivaa vaan silmät ja jatkaa matkaa kaatikselle =)
Meidän lähes suolattomissa murtovesissämme tuskin tuleekaan ongelmia uimaportaiden kanssa, mutta suolainen merivesi on erilainen ympäristö. AISI 316 on huono materiaali esim. potkurin akseliin. Vannasputken sisällä, niukkahappisessa suolavedessä, AISI 316-akseliin voi tulla syöpymiä aika nopeasti. Aikaisemmassa viestissä mainittu vanttien ja vanttiruuvien stressikorroosio on toisen tyyppinen hst:n korroosion muoto. AISI 316 laatuista rosteria ei todellakaan suositella vedenalaisiin rakenteisiin suolaisen meren alueella.
"Austenitic stainless steel
grades 1.4401 (AISI 316) and its derivatives are suitable for coastal service
environments, splash zone applications and intermittent submersion in seawater.
Although 1.4401 and its derivatives were once known as “marine grade” stainless
steel, they are no longer recommended for permanent contact with seawater".
http://www.worldstainless.org/NR/rdonlyres/5741457B-ABF1-46E7-AC2C-B757534696E9/4930/Marineapplications.pdf
Löydät varmasti muitakin linkkejä netistä, mutta korroosio-asioista kiinnostuneille purjehtijoille suositeltava kirja on vaikkapa Everet Collier: The Boatowner´s Guide to Corrosion.
Kyllähän sen nyt lapsikin tajuaa kumpi ruostuu nopeammin puhki Aisi 316 vai Corten laivateräs.
Merivuokko 30v ja aivan seula. Siltojen anturat suojataan nykyään happolevyllä, "miksiköhän"?
Eipä ole vantit paukkuneet vaikka rodit, haposta vahvempia kuin mustasta teräksestä eikä ruostu.
Hiekkapuhaltaa se happolevykin pitää ja primerit pintaan, hintaero mustan ja hapon välillä on mitätön kokonaiskustannuksissa, toki hapon työstö on potenssiin vittumaisempaa kuin mustan.
Potkuriakseli Aisi 329:stä, eikä mitään syöpymiä.
Happorungossa ei tosin ilmene niitä paskankeltaisia juovia kyljissä 3v kuluttua, mutta kauneus on katsojan silmässä
Naurulokille tiedoksi, AISI 329 on Duplex laatu, eikä happonen.
316 ei todellakaan sovellu vesirajan alapuolelle. Jos itse rakentaisin terasveneen niin tekisin rungon alle 0.2% "carbon content" mild-teraksesta. (En missan nimessa Cor-tenista)
Kannen teksisn 304 Stainlessista ja jattaisin sen maalaamatta, ala Gilbert Caroff.
Komposiiteilla saa ihan yhta lujan mutta kevyemman rungon kuin alumiinista. Alumiinista voi tehda kevyenn veneen edullisemmin kuin komposiiteilla. Rahan saastaminen on tanapaivana ainoa hyva syy tehda alu- purjevene.
Summa summarum; en nae mitaan syyta tehda metalli venetta ellei ole tarkoitus purjehtia jaissa.
aivoissa ja duplex housuissa.
http://www.kimet.fi/data/attachments/kimettl10.pdf
mitä sie oikein hourit????
http://www.ruukki.com/www/materials.nsf/0/EA6946EE2409DBA3C225728800491D20/$File/Rst_vertailutaulukot_09.2005_FI.pdf?openElement
Nyt napakat perustelut, että haponkestävä teräs ei kestä merivettä. Jos se kestää typpi, rikki ja suolahapon ja monet muut ärpätit niin missä liemessä paatilla olisi tarkoitus seilata? Teräslaatujakin on valittavaksi asti. Happosen sauma on aina peitattava, muuten se saattaa alkaa ratkeamaan vierestä. Tuossa oli kommentti hinta erosta, sopiipa kuitenkin kysellä muualtakin kun romukauppiaalta enemminkin on kiinni siitä onko veneiliällä raha-asiat pankin kanssa kunnossa.
Itse työskentelen rikkihapon kanssa, eikä haponkestävä kovin kestä, ei tosin musta senkään vertaa.
Tavarat jotka ovat jatkuvasti rikkihapon kanssa tekemisissä, tai edes usein on tehty titaanista, lasiemalista, lujitemuovista jai puusta. Haponkestävät ritilätasot esim eivät kestäneen, vaan ne tehtiin puusta. Rännit on lujitemuovia ja monet putket lasiemalia.
Kannakkeet, pidikkeet ja työkalut ovat titaanista.
Happoinen on aika monisärmäistä materiaalia ominisuuksiltaan. Pellinpalaa saa varmaan uittaa merivedessä pari sukupolvea, eikä sieltä nostettaessa kaipaa juuri muuta kuin pesun. Mutta kun siihen yhdistetään hitsisauma ja jännitystä, voi tulla ikäviä yllätyksiä. Koostumus muuttuu hitsauksen lämmössä. Muutos olisi peruutettavissa hehkuttamalla, mutta rungon mittaisia lämpökäsittelyuuneja ei ole saatavana. Ja niitä muutoksia on useita, lähinnä kukin oman syntylämpötilansa mukaan nimitettyjä. Hitsaus synnyttää myös pysyviä jännityksiä rakenteeseen, jotka yhdessä kemiallisten muutosten kanssa tekevät happoisesta arvaamattoman. Pintaa takomalla voi haitalliset vetojännitykset muuttaa vaarattomaksi puristukseksi, mutta tilanteen todentaminen veneenrakentajalle on mahdotonta. Sauman peittaus on lähinnä kosmeettinen toimenpide, toki välttämätön.
Kyllä pronssisten vanttiruuvien ja muutamien muiden kriittisten komponenttien asentamiselle parhaimpiin veneisiin on aivan tekniset ja pätevät perusteet.
Yleensä "pronssisissa vanttiruuveissa" nykyään keskimmäinen eli ns. ruuviosa tehdään alumiinpronssista, ettei kierteet leikkaisi kiinni.
Toi on oikean pronssisen vanttiruuvin halpisversio. Sillä poistuu happoisen vanttiruuvin pahin ongelma, eli erittäin herkkä kiinni leikkautuminen itseään vasten. Eli ei siitä voi sanoa "yleensä".
Jännityksistä pääsee kun vie rungon talveksi pihalle.
Pakkanen poistaa jännitykset.
Ennenvanhaan oli ihan normaali proseduuri.
Jännityksiä tulee yhtälailla mustaankin, mutta siitäkin ne häipyvät ensimmäisen napakan talven myötä.
Jännityksiä tulee mustaankin, ja siinäkin käytetään paljon hitsisaumojen kuula- tai neulapuhallusta. Se on sitä takomista, joka venyttää materiaalia pinnasta ja jättää siihen puristusjännityksen. Pakkasen vaikutus on vähäinen, vaikka siitä ei haittaakaan ole. Mustalle käsittely kukaties riittääkin, rosterin sukulaisille ei missään tapauksessa. Eivät silti muinaiset Liberty-luokan laivatkaan talvitelakoinnilla parantuneet haurausongelmistaan.
Noniin, toisessa keskustelussa olikin pari linkkiä, toisessa lasikuituinen Oyster oli törmännyt jäihin ja upposi sen seurauksena, teräsvene Sarema taas raapi jäitä ihan vaurioitta. Molemmat esimerkit aika karuilta ja kaukaisilta merialueilta, Suomen vesillä tuskin olennaista. Mielenkiintoista kuitenkin, ja kaipa nuo kaukopurjehdukset ovat yleistymään päin, joten kiinnostanee yhä useampia suomalaisveneilijöitäkin.
Tällainen näkökulmakin:
Kun kuitenkin aika jossainvaiheessa jättää veneen kuin veneen, valmistusmateriaalista riippumatta niin alu ja teräsveneestä vielä silloinkin maksetaan kun taas lasikuituvenestä on maksettava jollei ongelmajäte niin kuitenkin jätemaksut.
Veneen hyvyys tai huonous ei ole ensi sijassa siitä kiinni, onko se tehty teräksestä tai alumiinista. Veneen suunnittelussa on aina kyse kompromissien hakemisesta niiden eri ominaisuuksien välillä, joita tilaaja ja suunnittelija pitävät tärkeinä. Materiaalin paino on yksi komponentti, joka on otettava suunnittelussa lähtökohdaksi. Käy helposti niin, että veneistä tulee vähän eri muotoisia siitä riippuen, kummasta tehdään.
Kallistuisin minäkin suosittelemaan, että katselet valmista, ja nimen omaan maailmalta. Seilaa, ennen kuin teet kaupat. Meressä vene tulee tutuksi. Ei myyntipuheissa tai piirustuskirjoja selailemalla. Antautuminen jonkun kotimaisen piirtelijän armoille on aina riski. Näin on, vaikka löytäisit jonkun, joka on suuriäänisesti ilmoittanut jo 'sata vuotta' olleensa alalla.
Mahdoitkohan tämän edellisen viestin kirjoittaja lukea ensimmäisen kysyjän tekstin ollenkaan.... vai heititkö vaan kommentin piruuttas tänne.
Hyvin usein tällä palstalla keskitytään jonkun tekemiin pilkkuvirheisiin...
Paljon pahempana pidän tällaisia vastauksia, jotka eivät liity oikean kysyjän aiheeseen ollenkaan...
nuo Global Challenge veneet on rakennettu niin että runko on normaalia terästä ja kansi on ruostumatonta (v4a) terästä. Näin ei tule ruostevanoja kannelle, ilmeisesti jotain muitakin syitä tähän materiaalivalintaan löytyy. Kannen osalta rakokorroosiokaan ei ole niin vakavaa kuin itse rungossa.
Vanttiruuveistako haastat?
Miten sinun tekstisi liittyy aiheeseen?
...on hiukan kevyempi ja se varsinainen etu on etta rosteri kantta ei tarvitse hiekkapuhaltaa ja maalata sisalta.
Metallit johtaa sähköä, mikä on eduksi ukkossuojauksessa.
Jäissäajoonkin ne soveltuu paremmin.
Muuten kannattaa käyttää komposiittia venemateriaalina.