Se nimitäin, mikäli sinulla on lapsia ja eroat.
Vaikka kuinka huutaisitte ja rähjäisitte täällä muuta, aito totuus on että nykyisien tavan mukaan, missä lapsia kuljetaan vuoroin äidille vuoroin isälle, ovat aina reppu valmiina ja tuskin vielä itse edes ymmärtävät minä päivänä ollaan missäkin. Pieni lapsi ei vielä tidosta mitään alle 10- vuotias tästä muodostetusta karusellistä. Hänelle ei muopdostus kotia ja kavereita kunnolla minnekään. Ehkä isän tai äidin luo on tullut uusia mies tai nainen, millä nimikkeellä nyt hätä kutsutaantan ja lisäksi vielä ehkä joskus liuta hänen karakoitaan.
Nämä kaikki ovat untemattomia ja vieraita omille lapsillenne, hallitsevat kuitenkin siellä, lapsi voi menettää oman huoneen, jakaa lelunsa hänen vieraiden kakaroiden kanssa.
Olen sen nyt omin silmin nähnyt, kuinka lapsi kärsii ja sairastuu. Niltä lapsilta karkasi joulu kokonaan ja niin on karannut moneltä, hehän on tukahdetuu sanomasta mitään.
On valinnan paikka ovatko lapset ensisijalla vaiko joku uusi suhde.
Mutta, nyt sitten lapsia ei enää kyykytetä, vaan itse erotessanne rupeatte kulkemaan paikasta toiseen kassin kanssa. Kuinkahan mukavaa on ja kauanko jaksaisitte ilman mielenterveyshäiriöitä. Onko tosiaan niin ihanaa. Panisiko miettimään, mihin lapsenne olette laittaneet, hehän eivät ole syyllisiä vain te itse. Nyt rangaistaan syyttömiä lapsia.
Lapsilla olisi yksi ja sama koti kaiken kaiken aikaa, jossa ei sitten vieraita setiä tai tätejä jyystettäisi, eikä tarvitse pakkotutustua keneenkään. Olisitte vuorollanne pelkästään lasten kanssa täysiaikaisesti.
Ottakaa sitten ilo irti, kun pääsette sen kanssa kanssa vuorohoitoon vieraaseen sänkyyn.
Miettikääpä nyt syvällisesti asiaa ja turha kirkia täällä, että ei meidän lapsia kohdella näin. Totuus on , että kohdellaan. Ette uskalla muutoinkaan olla totuuden kanssa misään tekemisissä, valehtelette jatkuvasti ja ennenkaikkea itsellenne, me muut näemme ja kuulemme ja voimme tarvittaessa todistaa juttunnen valheeksi, niinkuin nyt on tullut esiin.
Vaikka kuinka huutaisitte ja rähjäisitte täällä muuta, aito totuus on että nykyisien tavan mukaan, missä lapsia kuljetaan vuoroin äidille vuoroin isälle, ovat aina reppu valmiina ja tuskin vielä itse edes ymmärtävät minä päivänä ollaan missäkin. Pieni lapsi ei vielä tidosta mitään alle 10- vuotias tästä muodostetusta karusellistä. Hänelle ei muopdostus kotia ja kavereita kunnolla minnekään. Ehkä isän tai äidin luo on tullut uusia mies tai nainen, millä nimikkeellä nyt hätä kutsutaantan ja lisäksi vielä ehkä joskus liuta hänen karakoitaan.
Nämä kaikki ovat untemattomia ja vieraita omille lapsillenne, hallitsevat kuitenkin siellä, lapsi voi menettää oman huoneen, jakaa lelunsa hänen vieraiden kakaroiden kanssa.
Olen sen nyt omin silmin nähnyt, kuinka lapsi kärsii ja sairastuu. Niltä lapsilta karkasi joulu kokonaan ja niin on karannut moneltä, hehän on tukahdetuu sanomasta mitään.
On valinnan paikka ovatko lapset ensisijalla vaiko joku uusi suhde.
Mutta, nyt sitten lapsia ei enää kyykytetä, vaan itse erotessanne rupeatte kulkemaan paikasta toiseen kassin kanssa. Kuinkahan mukavaa on ja kauanko jaksaisitte ilman mielenterveyshäiriöitä. Onko tosiaan niin ihanaa. Panisiko miettimään, mihin lapsenne olette laittaneet, hehän eivät ole syyllisiä vain te itse. Nyt rangaistaan syyttömiä lapsia.
Lapsilla olisi yksi ja sama koti kaiken kaiken aikaa, jossa ei sitten vieraita setiä tai tätejä jyystettäisi, eikä tarvitse pakkotutustua keneenkään. Olisitte vuorollanne pelkästään lasten kanssa täysiaikaisesti.
Ottakaa sitten ilo irti, kun pääsette sen kanssa kanssa vuorohoitoon vieraaseen sänkyyn.
Miettikääpä nyt syvällisesti asiaa ja turha kirkia täällä, että ei meidän lapsia kohdella näin. Totuus on , että kohdellaan. Ette uskalla muutoinkaan olla totuuden kanssa misään tekemisissä, valehtelette jatkuvasti ja ennenkaikkea itsellenne, me muut näemme ja kuulemme ja voimme tarvittaessa todistaa juttunnen valheeksi, niinkuin nyt on tullut esiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ajatellut vasta eronneena, että en edes etsi mitään suhteita heti eron jälkeen. Ei ole mielestäni järkevää edes rynnätä oikopäätä uuteen kun olen kuitenkin henkisesti väsynyt erosta. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Toivoisin, että exmieheni kanssa pystyisimme esimerkikisi jouluaatot tai päivät tulevaisuudessakion viettämään lasten kanssa. Minulla ei ole kateruutta eikä kaunaa häntä kohtaan enää. Miehelleni tuntui olevan kovempi paikka tämä ero. No tiedä häntä mitä tuleman pitää. Totean kuitenkin tähän, että kun on kaikkensa yrittänyt, antanut ja mikäään ei enää toimi, niin en jaksa pelkästään lasten takia kulisseja pitää yllä. Niin, onko ahdistunut, väsynyt, elämänilona kadottanut vanhempi lastenkaan kiva katsella. Nähdä miten kotona vanhemmat eivät halaa, pussaa, juttele. Hiljaisuus kaiken yllä. Tottakai lapsi kärsii erosta tavalla tai toisella. Kuitenkin meidän aikuisten tulisi ottaa vastuu, jättää itsekyyttä vähemmälle siinä mielessä, ettemme antaisi vihan, katkeruuden sokaista itseämme. Emme pitäisi lapsia heittopusseina ja omien pettymyksiemme purkauksien kohteena. Näin minä ajattelen ja toivon vain lapsieni parasta nyt ja aina, kuitenkaan hylkäämättä tai uhraamatta itseäni kenellekkään.
Oletteko huomanneet, kuinka narsisti turhautuu ja hermostuu jouluna. Nyt ei kaikki huomio olekaan hänessä. Hänen juttunsa jäävät kuulematta. Pöydässä on muutakin ruokaa, kuin niitä puoliraakoja luomuvihanneksia.
Murjottaa ja katselee kattoon. Kuinka kukaan voi olla mustasukkainen joulupukille?
Jaa, enpä' jaksa mietttiä kenenkään narisismeja sen enempää. Eiköhän liene aika laskeutua joulun viettoon. Hih, joku saa katsella niitä raakoja kasiviksiaan vaikka koko joulun ja olla mustasukkainen pukille:D Oikeesti, rennosti vaan ja tonttulakit löysemmälle:)