Ei kommentteja. Avainsanat: Yksinelävät,
Olen perussuomalainen
Maanantai 13.12.2010 - Eeva-Riitta Pitko
Satuin pari päivää sitten kahvipöytäseurueeseen, jossa eräs keskustelijoista aloitti ihmettelyn siitä mitä perussuomalaisuus oikeastaan on. Ihmettelijä esitti kysymyksensä vierustoverilleen, joka sitten käänsi kysymyksen minulle. Niin ihmettelijä kuin kysymyksen kääntäjäkin tiesivät minun olevan julkiperussuomalainen. Enpä suotta ole mainostanut itseäni pienenä ihmisenä. Edellinen keskustelu osoitti minun onnistuneen olleen jopa huomaamaton.
Edellinen oli vain selkeä osoitus käytännöistä, millä tavoin perussuomalaisiin on suhtauduttu eri puolilla, - eikä vähiten mediassa. On tarvittu huimia kannatusprosenttien lisäyksiä ja massiivisia äänimääriä, jotta lööpit ovat avautuneet ja perussuomalaisista on alettu kirjoittaa lehdissä muutenkin kuin tapaus Toni Halmeina tai Jussi Halla-ahoina.
Mitä minulle perussuomalaisuus merkitsee? En ole ruotsalainen, venäläiseksi en tule, olen siis suomalainen. Olen ollut Tukholmassa työssä suuren maastamuuton aikoihin 1960 luvun lopulla. Kokemukseni tuosta ajasta oli hyvä, minulla ei ole mitään ruotsalaisuutta vastaan. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Neuvostoliiton rajan läheisyydessä isän sotamuistot syvälle lapsen mieleen porautuneena. Venäjällä en ole koskaan käynyt Viipuria kauempana. Suuri osa perussuomalaisuuttani on lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristössä, syvällä pientalonpoikaisessa maaseudussa, jossa perheen elanto kertyi isän savotoilla käynnin, muutaman lehmän ja kalaisan järven antimista. Olimme syvän maaseudun pieniä, hiljaisia ihmisiä. Ajan myötä isän ja äidin työteliäisyyden ja sinnikkyyden ansiosta taloutemme koheni niin, että nuorimmainen pesueestamme, vuonna 1957 syntynyt kuopus pääsi opintielle, vaikka lukioon meno edellytti maksuja ja asumista naapurikunnassa.
Perussuomalaisuus merkitsee minulle arkielämää, jossa omilla päätöksilläni voin vaikuttaa siihen, miten hyvältä oma elämäni tuntuu. Minulle suomalaisuus on arvokas asia ja voin olla ylpeä suomalaisuudestani liikkuessani kotimaani ulkopuolella. Olisin perussuomalainen vaikka Timo Soinin auraamaa Perussuomalaiset-puoluetta ei puoluekartalla olisi olemassakaan. En elämöi vaalivoitoilla vaan hämmästelen kuten alkukappaleessa mainitsemani ihmettelijä, - mitä on se perussuomalaisuus, joka vetoaa ihmisiin niin, että kannatusluvut vuoden 2o1o lopulla ovat yli 15 %.
Perussuomalaisten runsas äänisaalis vuoden 2007 eduskuntavaaelissa ja vuotta myöhemmin EU-vaaleissa olkoon selkeänä osoituksena siitä, että maassamme on yhä enenevä määrä ihmisiä, joiden ohi on puhuttu kuin heitä ei olisi olemassakaan. Nöyränä ja turhia elämöimättä otan vastaan tiedot, Eino Poutiaisen kielellä "roknoosit" perussuomalaisten nousseista kannatusluvuista. Unohdetun kansanosan, vennamolaisten pienviljelijöiden sijaan on neljä vuosikymmentä myöhemmin kasvanut uusi unohdettujen joukko. Tiedämme missä Kreikka, Irlanti, Portugali ja muut eteläisen Euroopan kriisimaat ovat. Tavallista arkeaan elävän ihmisen on vaikeaa ymmärtää, miten näiden maiden talouden avittaminen olisi pääministerin sanoja lainatakseni "maamme paras". Lähikaupasta kauppakassiaan kantavalle riittää tieto siitä, mihin omat rahat riittävät.
Olen perussuomalainen
Maanantai 13.12.2010 - Eeva-Riitta Pitko
Satuin pari päivää sitten kahvipöytäseurueeseen, jossa eräs keskustelijoista aloitti ihmettelyn siitä mitä perussuomalaisuus oikeastaan on. Ihmettelijä esitti kysymyksensä vierustoverilleen, joka sitten käänsi kysymyksen minulle. Niin ihmettelijä kuin kysymyksen kääntäjäkin tiesivät minun olevan julkiperussuomalainen. Enpä suotta ole mainostanut itseäni pienenä ihmisenä. Edellinen keskustelu osoitti minun onnistuneen olleen jopa huomaamaton.
Edellinen oli vain selkeä osoitus käytännöistä, millä tavoin perussuomalaisiin on suhtauduttu eri puolilla, - eikä vähiten mediassa. On tarvittu huimia kannatusprosenttien lisäyksiä ja massiivisia äänimääriä, jotta lööpit ovat avautuneet ja perussuomalaisista on alettu kirjoittaa lehdissä muutenkin kuin tapaus Toni Halmeina tai Jussi Halla-ahoina.
Mitä minulle perussuomalaisuus merkitsee? En ole ruotsalainen, venäläiseksi en tule, olen siis suomalainen. Olen ollut Tukholmassa työssä suuren maastamuuton aikoihin 1960 luvun lopulla. Kokemukseni tuosta ajasta oli hyvä, minulla ei ole mitään ruotsalaisuutta vastaan. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Neuvostoliiton rajan läheisyydessä isän sotamuistot syvälle lapsen mieleen porautuneena. Venäjällä en ole koskaan käynyt Viipuria kauempana. Suuri osa perussuomalaisuuttani on lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristössä, syvällä pientalonpoikaisessa maaseudussa, jossa perheen elanto kertyi isän savotoilla käynnin, muutaman lehmän ja kalaisan järven antimista. Olimme syvän maaseudun pieniä, hiljaisia ihmisiä. Ajan myötä isän ja äidin työteliäisyyden ja sinnikkyyden ansiosta taloutemme koheni niin, että nuorimmainen pesueestamme, vuonna 1957 syntynyt kuopus pääsi opintielle, vaikka lukioon meno edellytti maksuja ja asumista naapurikunnassa.
Perussuomalaisuus merkitsee minulle arkielämää, jossa omilla päätöksilläni voin vaikuttaa siihen, miten hyvältä oma elämäni tuntuu. Minulle suomalaisuus on arvokas asia ja voin olla ylpeä suomalaisuudestani liikkuessani kotimaani ulkopuolella. Olisin perussuomalainen vaikka Timo Soinin auraamaa Perussuomalaiset-puoluetta ei puoluekartalla olisi olemassakaan. En elämöi vaalivoitoilla vaan hämmästelen kuten alkukappaleessa mainitsemani ihmettelijä, - mitä on se perussuomalaisuus, joka vetoaa ihmisiin niin, että kannatusluvut vuoden 2o1o lopulla ovat yli 15 %.
Perussuomalaisten runsas äänisaalis vuoden 2007 eduskuntavaaelissa ja vuotta myöhemmin EU-vaaleissa olkoon selkeänä osoituksena siitä, että maassamme on yhä enenevä määrä ihmisiä, joiden ohi on puhuttu kuin heitä ei olisi olemassakaan. Nöyränä ja turhia elämöimättä otan vastaan tiedot, Eino Poutiaisen kielellä "roknoosit" perussuomalaisten nousseista kannatusluvuista. Unohdetun kansanosan, vennamolaisten pienviljelijöiden sijaan on neljä vuosikymmentä myöhemmin kasvanut uusi unohdettujen joukko. Tiedämme missä Kreikka, Irlanti, Portugali ja muut eteläisen Euroopan kriisimaat ovat. Tavallista arkeaan elävän ihmisen on vaikeaa ymmärtää, miten näiden maiden talouden avittaminen olisi pääministerin sanoja lainatakseni "maamme paras". Lähikaupasta kauppakassiaan kantavalle riittää tieto siitä, mihin omat rahat riittävät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.