Olen siis viitisen vuotta kärsinyt jonkin sorttisista ongelmista syömisen kanssa. On ollut oksentamista, paastoamista, liika liikuntaa ja kaikkea siltä väliltä. Minulla oli vuosi sitten kai jonkin asteinen bulimia, koska en syönyt juuri mitään, ja silloin kun söin oksensin lähes poikkeuksetta kaiken. Nyt en kuitenkaan enään oksentele juurikaan, mutta syöminen ahdistaa todella paljon. En voi syödä ihmisten seurassa ja kaupassa käynti on yhtä helvettiä, ja yleensä ruoka ostokset jäävät tekemättä. Nyt en enää kuitenkaan jaksa. Itken koko ajan ja olen aivan poikki. Olen niin väsynyt tähän paskaan, ja soitin pari viikkoa sitten terveyskeskukseen ja varasin itselleni psykologilta ajan. Aikani psykologille on aivan muutaman päivän päästä. Nyt kuitenkin aloin miettimään, että hainko apua vaikka en sitä tarvitsisi? Koska en ole kuitenkaan mikään anorektikko enkä kylläkään bulimikko, ainkaan enään. Eihän minulla tavallaan ole mitään syömishäiriötä, joten tuhlaanko vain psykologin aikaa? Mittani ovat 50/169. Mitä luulette, kannattaisiko minun perua aika, ettei psykologi naura minua pihalle vastaanottohuoneestaan?
Teinkö oikein kun hain apua?
AVUTON-
5402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no kannattaa sielä ainakin käydä, eihän siitä mitään haittaakaan voi olla, eikö vaan?
Kyllä ehdottomasti nyt menet sinne!
Usko pois, kyllä nuo ammattilaiset (ainakin yleensä..) tietävät etteivät nämä asiat ole niin mustavalkoisia. Joskus on hyviä kausia, mutta takapakkeja saattaa tulla milloin vain, varsinkin jos ei ole mitään hoito/tukiverkostoa. Eikä syömishäiriö katso painoa, ne ovat päänsisäisiä ongelmia. Monella syämishäiriöisellä voi olla erilasia oireita, bulimikko voi välillä olla muutamian kuukausian tai viikkojen ajan hyvinkin anorektinen ja anorektikolla taas voi olla välillä ahmintaa ja oksentelua.
Sinulla ei siis ole mitään hävettävää, eikä mitään hävittävää, kuten jo aiemmin joku totesi :)
Muutenkin täällä netissä voi saada näistä oireista hieman erilaisen kuvan kuin ne oikeasti ovat. Tämä Suomi24 on tunnetusti tälläinen paikka, jonne syömishäiriöiset tulevat "ylpeilemään ja kilpailemaan" omasta sairaudestaan ja sen oireista. Moni liioittelee ja suurentelee sairauttaa, hoitoaan, oireitaan ja kaikkea siihen liittyen. Toisaalta täällä käy myös niitäkin, jotka haluavat jeesustella ja neuvoa muita syömään paremmin ja lopettamaan ruoalla "leikkimisen", vaikka itse olisivat kuolemanlaihoja ja sairaita.
"En voi syödä ihmisten seurassa ja kaupassa käynti on yhtä helvettiä, ja yleensä ruoka ostokset jäävät tekemättä. Nyt en enää kuitenkaan jaksa. Itken koko ajan ja olen aivan poikki. Olen niin väsynyt tähän paskaan"
Kuule, sinulla on syömishäiriö ihan tuon tekstin perusteellakin. Eli ehdottomasti mene, kun olet tilannut ajan ja kerro myös e.m. tuntemuksesi ja ongelmasi ruoan ostosta, syömisestä ihmisten seurassa ja itku tilanteestasi. Lue myös Syli ry:n kotisivuilta (syömishairioliitto.fi) tietoa syömishäiriöistä ja mitä esim. vertaistukea tai muuta tukea voit sieltä saada. Mutta aivan ensin psykologin vastaanotolle! Kirjoita vaikka tänne, miten hän ohjasi sinua tässä asiassa eteenpäin!
Mene, mene ja mene. Oma "syömishäiriöni" on sinun ongelmaasi paljon pienempi ja hain silti apua.
Olen siis parikymppinen tyttö, jolla on ollut korkeimmillaan painoa 107kg (pituus 170cm). Olen aina ollut ylipainoinen, kunnes vuosi sitten päätin laihduttaa ja nyt painan 52kg. Eli oikeastaan olen jo alipainoinen, mitä en haluaisi, mutta en vain osaa lopettaa tätä. Eli olen nyt vuodenpäivät laskenut kaloreita, mietin koko ajan mikä olisi mahdollisimman terveellistä ruokaa jne. Saan huonon omatunnon jos syön (muka) epäterveellistä ruokaa (eli jopa valmiiksi marinoitu kana yms.) ja melkeinpä mieluummin olisin syömättä. Paino vain tippui ja tippui ja ahdistuin lisää, kun en yhtään tiennyt miten ja mitä syödä ja ruoka oli/on mielessä 24/7. En lähtenyt psykologin juttusille, mutta kävin ravitsemusterapeutin puheilla. Hyödyin siitä vähän, mutta en tarpeeksi. Eli tiedän nyt suunnilleen, paljonko tulisi syödä, mutta ahdistus ja "terveysintoilu" jatkuu. Ja onpa se paino silti vähän pudonnutkin.. Välillä tuntuu, että pää hajoaa tähän, joten se psykologi olisi kyllä ollut oikea ratkaisu minullekkin.
Suosittelen menemään ehdottomasti. Miksi pitäisi mennä vasta sitten, kun on kuolemansairas? Ja onhan sinulla syömishäiriö. Normaali ihminen miettii hieman mitä suuhunsa laittaa ja saattaa valita terveellisempiä vaihtoehtoja, mutta jos syöminen ahdistaa ja ruoka hallitsee liikaa elämää, olet syömishäiriöinen. Ei ole normaalia, ettet voi käydä kaupassa ahdistumatta. Itseäni tosin helpottaa ruokalistan tekeminen. Teen listan kotona ja vain kävelen kauppaan ja haen listassa olevat ruuat. Tosin itseäni ahdistaa se, että aina täytyy valita kaikista vähäkalorisin tai runsaskuituisin tai terveellisin vaihtoehto, vaikka joskus tahtoisikin ottaa vaikkapa edes sen yhden karjalanpiirakan ruisleivän tilalle.. Etenkin kun syön kuituja liikaa, niin miksi edes pitäisi valita se runsaskuituisin? No siksi, kun se on terveellisin. Rasittavaa.
Minä suosittelisin sinua menemään syömishäiriöihin perehtyneen asiantuntijan vastaanotolle, jotta et laihtuisi enää. Niin, ja kyllä sinä voit vähän löystää siitä ruokavaliostasi, ota se riisipiirakka välillä, ei se sinua lihota. Kun painosi on pudonnut alipainon puolelle, nyt olisi jo korkea aika olla armollinen ja sallia itselleen myös sellaista, mistä olet tähän asti tinkinyt. Tiedän kyllä, että vaatii luonteen lujuutta, että ei palaudu mässäilyn puolelle, eli hallitsemattomaan makean ja kaloripitoisen syöntiin.
Toivon sinulle hyvää uutta vuotta ja armollisuutta sallia itsellesi myös makunautintoja!