Kun Vanhanen oli oppositiossa, hän ei kannattanut EUn perustuslain hyväksymistä ILMAN kansanäänestystä niin kuin nyt pääministerinä.
Varmaan kun tulee Natoon liittymisen aika, Vanhanen toteaa, että se ei muuta Suomen puolustuspolitiikkaa enää ollenkaan, minkä vuoksi aikaisempi ja alla oleva kommentti kansanääestyksestä Nato-jäsenyydestä on yhtä turha kuin aikaisempi kommentti siitä, että EUn perustuslain hyväksymisesät olisi pitänyt järjestää kansanäänestys.
-------------------------------------------------
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Vanhanen kannattaa kansanäänestystä,
jos jäsenyyttä haettaisiin
Pääministeri Matti Vanhanen ei voi kuvitella, että Suomi liittyisi Naton jäseneksi ilman, että asiasta vallitsisi laaja yhteisymmärrys. – Olen itse pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena, jos jäsenyyttä haettaisiin, Vanhanen totesi tiistaina Helsingissä.
Eipäs-juupas Nato-keskustelu sai taas hieman lisää lihaa luidensa ympärille, kun pääministeri ja tutkijat päästettiin pöyhimään turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjoja Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) järjestämässä seminaarissa.
Pääministeri kertasi seminaarissa hallituksensa piirtämiä linjoja: turvallisuuspoliittiseen selontekoon otetaan kantaa syksyllä.
Vanhasen oma kanta Nato-jäsenyyteen tuli julki jo aikaisemmin keväällä.
Vanhaselle sopii kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion (kesk.) johtaman parlamentaarisen työryhmän ottama kanta, ettei jäsenyyttä nyt haeta, mutta ovi Natoon pidetään edelleen auki.
Pääministeri muistutti Helsingin yliopiston juhlasalissa, että hänelle on selvää se, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut rakentuvat laajan tuen varaan:
– Puhumme politiikasta, joka huolehtii kansalaistemme perusoikeudesta, oikeudesta elää rauhassa ja itse määrätä kohtaloistamme. Samalla tämä politiikka asettaa kansalaisillemme kaikkein korkeimmat velvoitteet, viime kädessä maansa puolustamisen oman henkensä kaupalla.
Kansanäänestys on tarpeen, jos Nato-jäsenyyttä haettaisiin, Vanhanen korosti.
– Ei siksi, että poliittinen johto menisi kansan selän taakse. Kansanäänestyshän järjestettäisiin vain, jos poliittinen johto itse esittäisi ja ajaisi liittoutumista ja kokisi sen kansakunnan edun mukaiseksi. Itse uskon, että Suomen kansa kokisi liittoutumisen tarpeen tuolloin samalla tavalla kuin poliittinen johto.
Vanhasen mukaan kansan tukea tarvitaan siihen, että liittouduttaessa myös tulevien kumppanien on tiedettävä, että Suomen kansa on valmis osallistumaan jäsenyyden velvoitteisiin eri puolilla liittokunnan toimintakenttää.
Pääministerin mukaan todennäköisyys sille, että Suomi tarvitsisi liittokunnan apua on paljon pienempi kuin se, että suomalaisten odotettaisiin osallistuvan operaatioihin muualla.
Pääministerin mukaan Suomessa on totuttu hoitamaan asioita hakien yhteisymmärrystä.
– Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kuitenkin mielletty harvojen ja valittujen toimintakentäksi, jolle kaivataan vahvaa ja yksinvaltaista isäntää, joka tarvittaessa vie Suomen vaikka Natoon kansan tunnoista välittämättä. Nämä ajat ovat kuitenkin peruuttamattomasti ohitse.
Vanhasen näkemyksen mukaan uusi perustuslaki on sinetöinyt toimintamallin. jonka perusajatus on valtiojohdon yhteistoiminta.
– Tämä toimintamalli on oman kokemukseni mukaan toiminut erinomaisesti. Keskeisistä linjaratkaisuista tarvitaan tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan yhteisymmärrys. Suomessa ratkaisuille haetaan laajaa selkänojaa. Olen itse vakuuttunut siitä, että tämä on kaikkein kestävin toimintamalli myös turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissamme. Tämä yhteistoimintaa ja laajaa yhteisymmärrystä painottava toimintamalli ei tee Suomesta heikkoa, vaan entistä vahvemman, Vanhanen perusteli linjaansa.
Liittoutumattomuudesta ollaan monta mieltä. Arto Nokkala ja Tuomas Forsberg, kaksi tohtoria, arvioivat seminaarissa liittoutumattomuuden kohtaloa jokseenkin päinvastaisiin suuntiin.
Nokkala ennusti, että poliittinen kamppailu Suomen Nato-jäsenyydestä kiihtyy huolimatta siitä, ettei jäsenyyttä ilmeisesti kirjata syksyllä eduskunnassa käsiteltävään turvallisuusselontekoon.
– Sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkajien peli ei kuitenkaan ole menetetty, Nokkala lohdutti.
Nokkalan mukaan Suomella on joka tapauksessa osansa Naton roolin tekemisessä. Osa voi olla jopa vahvempi, jos roolia tehdään ulkopuolelta eikä jäsenenä, hän pohti.
– Jos sotilaallisella liittoutumattomuudella ei ole entistä arvoa, niin Naton ulkopuolella olemisella saattaa yhä olla.
Tuomas Forsberg näkee asian näin: liittoutuminen on muodostunut Suomelle kynnyskysymykseksi, joka on irtautunut muusta ulkopolitiikan kokonaisuudesta.
– Olemme kaikessa mukana, mutta kieltäydymme ottamasta muodollista askelta liittokunnan jäseneksi. Suomi toimii kuin naimapelkoinen poikamies, joka ei osaa nauttia vapaudesta mutta ei uskalla mennä naimisiinkaan. Puolustusministeri Anneli Taina tosin ilmoitti kihlauksesta jo 1998, mutta häävalmistelut on ainakin toistaiseksi laitettu jäihin.
Forsbergin mukaan Nato-jäsenyys olisi johdonmukainen liike Suomen kylmän sodan jälkeisessä ulkopoliittisessa suuntautumisessa.
– Siihen ei sisälly mitään dramaattisia riskejä. Voimme säilyttää edelleenkin kansalliset ominaispiirteemme, itsetuntomme ja meille tärkeät periaatteemmekin Naton jäsenenäkin, Forsberg vakuutti.
Pirjo Kontio
Kuva: Jari Laukkanen
Varmaan kun tulee Natoon liittymisen aika, Vanhanen toteaa, että se ei muuta Suomen puolustuspolitiikkaa enää ollenkaan, minkä vuoksi aikaisempi ja alla oleva kommentti kansanääestyksestä Nato-jäsenyydestä on yhtä turha kuin aikaisempi kommentti siitä, että EUn perustuslain hyväksymisesät olisi pitänyt järjestää kansanäänestys.
-------------------------------------------------
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Vanhanen kannattaa kansanäänestystä,
jos jäsenyyttä haettaisiin
Pääministeri Matti Vanhanen ei voi kuvitella, että Suomi liittyisi Naton jäseneksi ilman, että asiasta vallitsisi laaja yhteisymmärrys. – Olen itse pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena, jos jäsenyyttä haettaisiin, Vanhanen totesi tiistaina Helsingissä.
Eipäs-juupas Nato-keskustelu sai taas hieman lisää lihaa luidensa ympärille, kun pääministeri ja tutkijat päästettiin pöyhimään turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjoja Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) järjestämässä seminaarissa.
Pääministeri kertasi seminaarissa hallituksensa piirtämiä linjoja: turvallisuuspoliittiseen selontekoon otetaan kantaa syksyllä.
Vanhasen oma kanta Nato-jäsenyyteen tuli julki jo aikaisemmin keväällä.
Vanhaselle sopii kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion (kesk.) johtaman parlamentaarisen työryhmän ottama kanta, ettei jäsenyyttä nyt haeta, mutta ovi Natoon pidetään edelleen auki.
Pääministeri muistutti Helsingin yliopiston juhlasalissa, että hänelle on selvää se, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut rakentuvat laajan tuen varaan:
– Puhumme politiikasta, joka huolehtii kansalaistemme perusoikeudesta, oikeudesta elää rauhassa ja itse määrätä kohtaloistamme. Samalla tämä politiikka asettaa kansalaisillemme kaikkein korkeimmat velvoitteet, viime kädessä maansa puolustamisen oman henkensä kaupalla.
Kansanäänestys on tarpeen, jos Nato-jäsenyyttä haettaisiin, Vanhanen korosti.
– Ei siksi, että poliittinen johto menisi kansan selän taakse. Kansanäänestyshän järjestettäisiin vain, jos poliittinen johto itse esittäisi ja ajaisi liittoutumista ja kokisi sen kansakunnan edun mukaiseksi. Itse uskon, että Suomen kansa kokisi liittoutumisen tarpeen tuolloin samalla tavalla kuin poliittinen johto.
Vanhasen mukaan kansan tukea tarvitaan siihen, että liittouduttaessa myös tulevien kumppanien on tiedettävä, että Suomen kansa on valmis osallistumaan jäsenyyden velvoitteisiin eri puolilla liittokunnan toimintakenttää.
Pääministerin mukaan todennäköisyys sille, että Suomi tarvitsisi liittokunnan apua on paljon pienempi kuin se, että suomalaisten odotettaisiin osallistuvan operaatioihin muualla.
Pääministerin mukaan Suomessa on totuttu hoitamaan asioita hakien yhteisymmärrystä.
– Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kuitenkin mielletty harvojen ja valittujen toimintakentäksi, jolle kaivataan vahvaa ja yksinvaltaista isäntää, joka tarvittaessa vie Suomen vaikka Natoon kansan tunnoista välittämättä. Nämä ajat ovat kuitenkin peruuttamattomasti ohitse.
Vanhasen näkemyksen mukaan uusi perustuslaki on sinetöinyt toimintamallin. jonka perusajatus on valtiojohdon yhteistoiminta.
– Tämä toimintamalli on oman kokemukseni mukaan toiminut erinomaisesti. Keskeisistä linjaratkaisuista tarvitaan tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan yhteisymmärrys. Suomessa ratkaisuille haetaan laajaa selkänojaa. Olen itse vakuuttunut siitä, että tämä on kaikkein kestävin toimintamalli myös turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissamme. Tämä yhteistoimintaa ja laajaa yhteisymmärrystä painottava toimintamalli ei tee Suomesta heikkoa, vaan entistä vahvemman, Vanhanen perusteli linjaansa.
Liittoutumattomuudesta ollaan monta mieltä. Arto Nokkala ja Tuomas Forsberg, kaksi tohtoria, arvioivat seminaarissa liittoutumattomuuden kohtaloa jokseenkin päinvastaisiin suuntiin.
Nokkala ennusti, että poliittinen kamppailu Suomen Nato-jäsenyydestä kiihtyy huolimatta siitä, ettei jäsenyyttä ilmeisesti kirjata syksyllä eduskunnassa käsiteltävään turvallisuusselontekoon.
– Sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkajien peli ei kuitenkaan ole menetetty, Nokkala lohdutti.
Nokkalan mukaan Suomella on joka tapauksessa osansa Naton roolin tekemisessä. Osa voi olla jopa vahvempi, jos roolia tehdään ulkopuolelta eikä jäsenenä, hän pohti.
– Jos sotilaallisella liittoutumattomuudella ei ole entistä arvoa, niin Naton ulkopuolella olemisella saattaa yhä olla.
Tuomas Forsberg näkee asian näin: liittoutuminen on muodostunut Suomelle kynnyskysymykseksi, joka on irtautunut muusta ulkopolitiikan kokonaisuudesta.
– Olemme kaikessa mukana, mutta kieltäydymme ottamasta muodollista askelta liittokunnan jäseneksi. Suomi toimii kuin naimapelkoinen poikamies, joka ei osaa nauttia vapaudesta mutta ei uskalla mennä naimisiinkaan. Puolustusministeri Anneli Taina tosin ilmoitti kihlauksesta jo 1998, mutta häävalmistelut on ainakin toistaiseksi laitettu jäihin.
Forsbergin mukaan Nato-jäsenyys olisi johdonmukainen liike Suomen kylmän sodan jälkeisessä ulkopoliittisessa suuntautumisessa.
– Siihen ei sisälly mitään dramaattisia riskejä. Voimme säilyttää edelleenkin kansalliset ominaispiirteemme, itsetuntomme ja meille tärkeät periaatteemmekin Naton jäsenenäkin, Forsberg vakuutti.
Pirjo Kontio
Kuva: Jari Laukkanen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä poliitikonkin on lupa oppia ja viisastua niin kuin Matti Vanhanen tekee koko ajan Paavo Lipposen hyvällä opastuksella.
Kun tämä meno jatkuu, niin kohta Suomessa on kolme kokoomuspuoluetta: kokoomus, keskusta ja SDP, sillä Tuomioja, Halonen ja Vanhasen vanhat mielipiteet eivät ole enää tästä ajasta.