Tämä taitaa olla vähän harvinaisempi ongelma naisilla. Olen siis naimisissa ja raskaana, testin tulos juuri todettu positiiviseksi. Lapsen isä on luonnollisesti aviomieheni, sen suhteen ei epäilyksiä. Vauva on sikäli aika yllätys, että johtuu ehkäisyn pettämisestä eikä näin ollen ole alunperin toivottu tai tarkoituksella tehty. Abortti ei ole vaihtoehto, ei minun eikä mieheni mielestä. Mieheni ei vielä tiedä raskaudesta.
Nyt mietin, että koska "uskallan" kertoa miehelleni. Periaatteessa tietysti pitäisi heti, mutta kokemus kertoo (meillä on jo lapsia), että kun raskausuutinen paljastuu, hän muuttuu kauhean vetäytyväksi ja kylmäksi aina siihen asti kun vauva syntyy. Tätä on siis joka tapauksessa luvassa, minä en vain millään sitä jaksaisi. En ainakaan juuri nyt, kun vauvan tuloon täytyy muutenkin yrittää sopeutua.
Onko kukaan muu päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ei kerro lapsen isälle (ja siis omalle miehelleen) raskaudesta heti? Jos on, niin mikä on ollut syynä ja mikä on ollut reaktio sitten kun hän on saanut kuulla asian? Kuinka kauan tietoa on pantattu?
Nyt mietin, että koska "uskallan" kertoa miehelleni. Periaatteessa tietysti pitäisi heti, mutta kokemus kertoo (meillä on jo lapsia), että kun raskausuutinen paljastuu, hän muuttuu kauhean vetäytyväksi ja kylmäksi aina siihen asti kun vauva syntyy. Tätä on siis joka tapauksessa luvassa, minä en vain millään sitä jaksaisi. En ainakaan juuri nyt, kun vauvan tuloon täytyy muutenkin yrittää sopeutua.
Onko kukaan muu päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ei kerro lapsen isälle (ja siis omalle miehelleen) raskaudesta heti? Jos on, niin mikä on ollut syynä ja mikä on ollut reaktio sitten kun hän on saanut kuulla asian? Kuinka kauan tietoa on pantattu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
koska meillä molemmat sitä mieltä että kun yhdessä alulle laitettu niin yhdessä jännityskin kestetään... mikähän mahtaa olla syynä miehesi kylmyyteen?
pelkääkö hän kenties raskauden muuttavan sinua psyykkisesti erilaiseksi ihmiseksi?
tästä teidän kyllä on parempi jutella, sillä pitemmän päälle, toimiiko suhde jos asioista vaijetaan...?
omien vanhempieni suhde päättyi eroon juuri tällaisen ongelman takia...
nyt yritän itse välttää sitä, ja olemme niin avoimia kuin vain mahdollista, puhumme kaikki ongelmat läpi, vaikka se saattaisi tuntua vähän hölmöltäkin... tai mitättömältä asialta... sekin käydään läpi kyllä.
Zemppiä sinulle, ja miehellesi, voithan sinä ensin sanoa että olen muuten huomannu yhden jutun, ja kerrot miten hän mielestäsi on käyttäytynyt raskaudesta, tästähän voi puhua ilman että asia kuulostaa kuin syyttäisit häntä, silloin (ainakin meillä mies :D) kuunteleekin ehkä paremmin.
jos asia ratkeaa voisi olla helpompaa puhua tulevastakin :)
näin siis minä asian näkisin, mutta jokainen taplaa tyylillään ja elää tavallaan :)
Olenhan minä toki jo edellisten raskauksien aikana yrittänyt kysellä syytä miehen vetäytymiseen, mutta hän ei edes ole huomannut koko asiaa. Mitään hyötyä keskusteluista ei ole ollut eikä tilanne ole koskaan muuttunut. Olen ajatellut sen olevan miehen tapa sopeutua muutokseen. En tiedä. Puhumalla joka tapauksessa asia ei ratkea. Eikä tuo ole ongelma muuten kuin raskausaikoina, joten kai me molemmat päästään helpommalla kun minä vain yritän sen kestää. Tosin minulla on raskausaikoina normaalia suurempi läheisyyden ja hellyyden tarve, joten sikäli nämä meidän tarpeemme eivät osu oikein yksiin.
Olemme olleet yhdessä jo pitkälti toistakymmentä vuotta, joten en usko, että tämä meidän suhde ihan tähän enää tässä vaiheessa voi kaatua. Jotenkin vain en tiedä, miten asiaan suhtaudun. Pitäisikö kertoa heti tänä iltana kun näemme, vai vasta joskus vähän ajan päästä? Ja pystynkö edes olemaan kertomatta?
mutta kun kysyt pitäisikö kertoa niin minusta pitäisi. Minun mielestäni olisi epäreilua "pimittää" tietoa isältä, vaikkakin teksisit sen kaikkien hyväksi. Ajattele itsesi tulevan isän kenkiin, miltä sinusta tuntuisi jos puolisosi tietäisi ja sinä et. Tai että sinulle kerrottaisiin vaikka kuukauden päästä. Itse en todennäköisesti voisi olla kertomatta näin suurta asiaa. Ja totuushan tulee kuitenkin ilmi jossain vaiheessa väistämättä. Ja jos tilanne kuitenkin johtaa tuohon etääntymiseen niin onko sillä sitten väliä? Itse sinä miehesi parhaiten tunnet ja tiedät mikä teille on paras ratkaisu. Minusta vain tuntuu tälle ja minä en voisi tietoa pitää omanani, vaikka tietäisin ettei mies ilosta hyppisikään.
Meilläkin testit tehty yhdessä ja alusta asti lähes kaikki hoidettu yhdessä. Mielestäni sun pitäisi kertoa miehellesi. Meilläkin mies on koko ajan ollut aika etäinen, vaikka mukana neuvoloissa ym. onkin ollut. Ystäväni kanssa puhuin aiheesta ja hän sanoi että kun nainen on raskaana ja vauva kasvaa naisen mahassa, niin usein mies kokee olonsa ulkopuoliseksi. Mun mielestä kuulostaa ihan loogiselta. Mä oon yrittänyt saada miestäni keskustelemaan ystäviensä kanssa, mutta ei suostu. En osaa oikeen neuvoa sua, kun itelläkin samantyylinen juttu, mutta oon ehdottomasti sitä mieltä että kannattaa kertoa miehelle raskaudesta. Onnellista odotusta sinne! :)
ihan hölmöä pantata tuollaista tietoa,ajattele jos se ei koertoisi vastaavaa asiaa sinulle??? pakkohan sinun on antaa iehellesi mahdollisuus varjella pientä elämän alkua.. ja sitä paitsi miehet kokee raskaudet erilailla kuin me naiset ne vetäytyy jo pelkästään senkin takia että naiset käpertyy oman navan ympärille..ja voisitko olla rasittava kun odotat? minä ainakin olen.. monta syytä,ja jokainen lapsi vie miestä taas askeleen lähemmäs konkurssia ja nuoruusvuosia,toisia naisia ymss.....minuakin hermostuttaisi jos minun vastuulla olisi koko talous. yritä ymmärtää vetäytymistä ja anna sille tilaa,yritä ottaa vastuuta ja älä hoe ja mieti mitä kaikkea uudelle tulokkaalle pitää hankkia jne..kokeile kertoa ja sitten antaa tilaa sulatella muutama viikko..tsemppiä ja onnea plussasta! suunniteltu tai ei, lahja taivaalta