Aina kun pakkoruotsista puhutaan niin se on semmoista hyssyttelyä: "Voi voi, kun enää puolet lukiolaisista kirjoittaa ruotsin, Voi voi kun myyjä ei puhunut Åkelle kaupassa ruotsia, voi voi kun suomalaisten ruotsin taidot ovat heikentymässä jne". Varmaan kaikki pakkoruotsi aiheiset ohjelmat mitä olen nähnyt ovat juuri tuommoista hyssyttelyä, ei mitään kritiikkiä koskaan mistään. Ikinä ei mainita kuinka monia miljardeja tämän kielen ylläpito maksaa yhteiskunnalle ja miksi sitä ylipäätään tarvitaan. Suomessa pakkoruotsilla on sama asema kuin jollain ihmisoikeuksilla, niitä ei saa kyseenalaistaa eikä muuttaa ja jos joku uskaltaa väittää jotain vastaan niin tyyppiä pidetään ihan barbaarina.
Pakkoruotsi-illassakaan vastustajille tuskin annettiin puheenvuoroa, kun nämä himokannattajat vaan paasasivat, silmät kiiluen, siitä kuinka rikastavaa ruotsi on "Kyllä minun lapset ja minun anoppi rakastavat ruotisa ja minä sitä ja minä tätä".
Foorumeilla kyllä puhutaan, mutta miksi samaa keskustelua ei käydä julkisuudessa?
Mitä pelättävää meillä on? Että pieni vähemmistö suuttuu, jos heidän käskyjä ei totella? No mitä siitä?
Pakkoruotsi-illassakaan vastustajille tuskin annettiin puheenvuoroa, kun nämä himokannattajat vaan paasasivat, silmät kiiluen, siitä kuinka rikastavaa ruotsi on "Kyllä minun lapset ja minun anoppi rakastavat ruotisa ja minä sitä ja minä tätä".
Foorumeilla kyllä puhutaan, mutta miksi samaa keskustelua ei käydä julkisuudessa?
Mitä pelättävää meillä on? Että pieni vähemmistö suuttuu, jos heidän käskyjä ei totella? No mitä siitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nomenklatuura selittää toisilleen, että kielikiistaa pitää toppuutella, jotta kansalaisrauha säilyisi. Mikä käytännössä tarkoittaa, että suruja ei mukiloitaisi tämän enempää nakkikioskeilla öisin.
Kielikiistan toppuuttelun keinona käytetään sensuuria ja juuri puhumattomuutta. Ongelmaa muka ei ole, kun sitä ei kuule eikä näy.
Päättäjät kuitenkin vain lisäävät kielikiistaa ja aiheuttavat siten lisää rauhattomuutta, koska toppuuttelu pelkästään patoaa kansan suuttumuksen tunteita. Ei poista niitä.
Olen ihmetellyt, että jos asia on niin pieni, miksi siitä keskusteleminen on niin vaikeaa, eikä sitä oikeastaan saisi edes tehdä?
ei siitä kannata puhua mitään, kun ei sille voida tehdä mitään.