Tätä palstaa lukiessa tulen aina välillä miettineeksi, millainen käsitys joillakin yksinäisyydestä on. Palstan nimi on "Yksinäisyys" eikä "Kaverittomuus" tai "Seksin puute", ja sinkuillekin on toisaalla ihan oma palstansa. Silti täällä väitetään jatkuvasti, ettei läheskään kaikki itsensä yksinäisiksi kokevat ole oikeasti yksinäisiä. Yksi tekoyksinäisiksi leimattu ryhmä on ne, joilla on aktiivista sosiaalista elämää ja jonkinlaisia kavereitakin, mutta jotka kokee itsensä silti yksinäisiksi, kun hyviä luottoystäviä ei ole lainkaan tai ei ainakaan tarpeeksi. Myös parisuhteessa olevia naisia väitetään usein tekoyksinäisiksi, koska heillä on sentään yksi tärkeä ihmissuhde, vaikkei heillä olisikaan ketään muuta. Jotkut menee jopa niin pitkälle, ettei hyväksy yhtäkään neitsyytensä menettänyttä naista yksinäiseksi.
Nyt siis toivoisin keskustelua siitä, mitä yksinäisyys on? Onko yksinäisyys pelkkä tuntemus, jota kaikilla on oikeus tuntea riippumatta ihmissuhteiden määrästä ja laadusta ym., vai pitäisikö yksinäisyys määritellä jotenkin muuten?
Mitä yksinäisyys on?
22
1012
Vastaukset
yksinäisyyttä ollessani ryhmässä, esim. juhlissa, mitä eläessäni yksin.
Siksi en juurikaan ole pitkään juhlissa, kohteliaasti tulen myöhässä ja yleensä olen ensimmäisiä lähtiöistä.
Löytyy myös Ystävyys-palsta (Suhteet otsakkeen alta).
Minusta menee enemmän tuolle "olen yksinäinen" tuntemus-puolelle.
Suuren joukon tunteminen pintapuolisesti on täysin eri asia mitä hyvä ystävä jolle voi puhua kaikesta rehdisti.- Tosi on
Totta puhut. Lisäisin tekstiisi vielä sen, että edes läheisten ystävien olemassaolo ei suojaa yksinäisyydeltä. Esim. työttömäksi jäänyt voi olla päivisin yksinäinen, kun viikossa onkin yhtäkkiä 40 tuntia ylimääräistä aikaa eikä ketään kenen kanssa ne viettää, vaikka iltaisin ja viikonloppuisin voikin tavata ystäviä. Moni asia voi myös johtaa tilanteeseen, jossa ystävien kanssa ei pysty kunnolla jakamaan niitä asioita joita eniten tahtoisi. Silloin voi kokea syvää yksinäisyyttä, jos ystävät ei esim. osaa aluksi suhtautua vakavaan sairauteen luontevasti tai kukaan heistä (lapsettomista sinkuista) ei vain ymmärrä, kuinka rankkaa on olla vaikeasti vammaisen lapsen yh-äitinä. Yksin murheidensa kanssa jääneen kaverillisen yksinäisyys on tietysti erilaista kuin täysin kaverittoman erakon, mutta silti kummassakin tapauksessa on kyse yksinäisyydestä.
- Yks vaan
Tosi on kirjoitti:
Totta puhut. Lisäisin tekstiisi vielä sen, että edes läheisten ystävien olemassaolo ei suojaa yksinäisyydeltä. Esim. työttömäksi jäänyt voi olla päivisin yksinäinen, kun viikossa onkin yhtäkkiä 40 tuntia ylimääräistä aikaa eikä ketään kenen kanssa ne viettää, vaikka iltaisin ja viikonloppuisin voikin tavata ystäviä. Moni asia voi myös johtaa tilanteeseen, jossa ystävien kanssa ei pysty kunnolla jakamaan niitä asioita joita eniten tahtoisi. Silloin voi kokea syvää yksinäisyyttä, jos ystävät ei esim. osaa aluksi suhtautua vakavaan sairauteen luontevasti tai kukaan heistä (lapsettomista sinkuista) ei vain ymmärrä, kuinka rankkaa on olla vaikeasti vammaisen lapsen yh-äitinä. Yksin murheidensa kanssa jääneen kaverillisen yksinäisyys on tietysti erilaista kuin täysin kaverittoman erakon, mutta silti kummassakin tapauksessa on kyse yksinäisyydestä.
Yksinäisyyttä on monenlaista ja aika hyvin se yksinäisyys on selitetty
esim Mielenterveyden keskusliiton sivulla
http://www.mtkl.fi/tietopankki/arjessa_selviytyminen/yksinaisyys/
Mua yksinäisyys vaivaa eniten silloin kun olen yksin ilman juttukaveria tmv
ja sitä tapahtuu usein koska asun yksin, eikä juuri kavereita ole.
Joulukin meni yksinollessa, mutta Tapanina kävin kyläilemässä - johan on
Yks vaan kirjoitti:
Yksinäisyyttä on monenlaista ja aika hyvin se yksinäisyys on selitetty
esim Mielenterveyden keskusliiton sivulla
http://www.mtkl.fi/tietopankki/arjessa_selviytyminen/yksinaisyys/
Mua yksinäisyys vaivaa eniten silloin kun olen yksin ilman juttukaveria tmv
ja sitä tapahtuu usein koska asun yksin, eikä juuri kavereita ole.
Joulukin meni yksinollessa, mutta Tapanina kävin kyläilemässäKävin lukemassa tuon Mielenterveyden keskusliiton linkin. Mielestäni se oli kovin pintapuolinen ja heppoinen.
Esim. "Yksin elävällä on usein paljon omaa aikaa, jota voi käyttää hyödyksi. Voi tehdä käsitöitä, askarrella tai opetella vaikka jonkin uuden taidon, kuten vieraan kielen tms."
Ei yksinäinen välttämättä ole työtön tai tyhmä, jolla on aikaa vaellella ympäriinsä tekemättä mitään ja joka ei tajua, että lievitykseksi voisi vähän piiperrellä jotain askarteluja!
Toisekseen siellä oli taas ne samat hyvät neuvot yksinäisyyden lievittämiseksi: pitäisi harrastaa, matkustella, käydä teatterissa, seurustella toisten ihmisten kanssa tai hankkia lemmikkieläimiä. Joopa joo. Kun lähtee yksin teatteriin, katsoo näytelmän yksin, viettää väliajan yksin ja palaa kotiin yksin, niin ei se yksinäisyyttä lievennä. Päinvastoin. Jos on pikkaisenkin vahingossa etukäteen ollut toivetta, että pääsisi juttusille jonkun kanssa ja se ei toteudukaan (taaskaan), niin siitähän yksinäisyyden tunne vain korostuu ja lisääntyy. - johan on
Minä tunnistan yksinäisyyden siitä että:
1. Ketään ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu.
Oli hyvä tai huono päivä, ei ole ketään, kenelle kertoa siitä.
2. Kukaan ei jaa kanssani samoja kiinnostuksen kohteita.
Jos haluan lähteä teatteriin, pyöräilemään tai jonkin bändin keikalle, ei ole ketään, ketä pyytää mukaan.
3. Häpeän omaa yksinäisyyttäni, tunnen itseni erilaiseksi kuin muut.
Olen ulkopuolinen, yksinäinen susi ulvomassa kuuta.
Siltä se yksinäisyys minusta tuntuu, eikä sitä kai voi mitata muilla mittareilla kuin henkilön omilla tuntemuksilla? - kritiikkiäsi
johan on kirjoitti:
Kävin lukemassa tuon Mielenterveyden keskusliiton linkin. Mielestäni se oli kovin pintapuolinen ja heppoinen.
Esim. "Yksin elävällä on usein paljon omaa aikaa, jota voi käyttää hyödyksi. Voi tehdä käsitöitä, askarrella tai opetella vaikka jonkin uuden taidon, kuten vieraan kielen tms."
Ei yksinäinen välttämättä ole työtön tai tyhmä, jolla on aikaa vaellella ympäriinsä tekemättä mitään ja joka ei tajua, että lievitykseksi voisi vähän piiperrellä jotain askarteluja!
Toisekseen siellä oli taas ne samat hyvät neuvot yksinäisyyden lievittämiseksi: pitäisi harrastaa, matkustella, käydä teatterissa, seurustella toisten ihmisten kanssa tai hankkia lemmikkieläimiä. Joopa joo. Kun lähtee yksin teatteriin, katsoo näytelmän yksin, viettää väliajan yksin ja palaa kotiin yksin, niin ei se yksinäisyyttä lievennä. Päinvastoin. Jos on pikkaisenkin vahingossa etukäteen ollut toivetta, että pääsisi juttusille jonkun kanssa ja se ei toteudukaan (taaskaan), niin siitähän yksinäisyyden tunne vain korostuu ja lisääntyy."Esim. "Yksin elävällä on usein paljon omaa aikaa, jota voi käyttää hyödyksi. Voi tehdä käsitöitä, askarrella tai opetella vaikka jonkin uuden taidon, kuten vieraan kielen tms."
Ei yksinäinen välttämättä ole työtön tai tyhmä, jolla on aikaa vaellella ympäriinsä tekemättä mitään ja joka ei tajua, että lievitykseksi voisi vähän piiperrellä jotain askarteluja!"
Et tainnut ymmärtää lainaamasi tekstin pointtia. Jätit siitä pois kappaleen ensimmäisen lauseen, joka on tyypilliseen tapaan se olennaisin: "Yksin elämisen voi nähdä myös mahdollisuutena."
Moni yksinäinen miettii liian paljon kaikkea sitä mistä jää yksinäisyytensä takia paitsi. Ajatellaan vain sitä, kuinka ihanaa elämä olisi jos olisi ystäviä, kumppani ja ehkä lapsiakin... Samalla moni "unohtaa", että ihmissuhteet vaatii jatkuvia uhrauksia. Silloinkin kun asiat on hyvin, ihmissuhteiden hoitaminen vaatii aikaa. Mitä läheisempänä suhteen tahtoo pitää, sitä enemmän siihen täytyy panostaa. Kaikki ystävien ja perheen kanssa vietetty aika on pois jostain muusta. Useimmilla yksinäisillä riittääkin aikaa tehdä monia sellaisia asioita, joista useimmat perheelliset voi vain haaveilla ennen eläkepäiviään.
Tekstin alaotsikkona oli "Keinoja lievittää yksinäisyyttä". Kuvitellaan kaksi yksinäistä, joiden elämässä on vain yksi ero: A pitää yksinäisyyttä pelkästään negatiivisena asiana, johon ei sisälly mitään hyvää. B tahtoo myös eroon yksinäisyydestään, mutta ymmärtää samalla hyvin, ettei hän millään ehtisi tehdä kaikkea sitä kivaa mitä hän tekee jos hän ei olisi yksinäinen. Mitä luulet, kumpi heistä kärsii yksinäisyydestään enemmän? - johan on
kritiikkiäsi kirjoitti:
"Esim. "Yksin elävällä on usein paljon omaa aikaa, jota voi käyttää hyödyksi. Voi tehdä käsitöitä, askarrella tai opetella vaikka jonkin uuden taidon, kuten vieraan kielen tms."
Ei yksinäinen välttämättä ole työtön tai tyhmä, jolla on aikaa vaellella ympäriinsä tekemättä mitään ja joka ei tajua, että lievitykseksi voisi vähän piiperrellä jotain askarteluja!"
Et tainnut ymmärtää lainaamasi tekstin pointtia. Jätit siitä pois kappaleen ensimmäisen lauseen, joka on tyypilliseen tapaan se olennaisin: "Yksin elämisen voi nähdä myös mahdollisuutena."
Moni yksinäinen miettii liian paljon kaikkea sitä mistä jää yksinäisyytensä takia paitsi. Ajatellaan vain sitä, kuinka ihanaa elämä olisi jos olisi ystäviä, kumppani ja ehkä lapsiakin... Samalla moni "unohtaa", että ihmissuhteet vaatii jatkuvia uhrauksia. Silloinkin kun asiat on hyvin, ihmissuhteiden hoitaminen vaatii aikaa. Mitä läheisempänä suhteen tahtoo pitää, sitä enemmän siihen täytyy panostaa. Kaikki ystävien ja perheen kanssa vietetty aika on pois jostain muusta. Useimmilla yksinäisillä riittääkin aikaa tehdä monia sellaisia asioita, joista useimmat perheelliset voi vain haaveilla ennen eläkepäiviään.
Tekstin alaotsikkona oli "Keinoja lievittää yksinäisyyttä". Kuvitellaan kaksi yksinäistä, joiden elämässä on vain yksi ero: A pitää yksinäisyyttä pelkästään negatiivisena asiana, johon ei sisälly mitään hyvää. B tahtoo myös eroon yksinäisyydestään, mutta ymmärtää samalla hyvin, ettei hän millään ehtisi tehdä kaikkea sitä kivaa mitä hän tekee jos hän ei olisi yksinäinen. Mitä luulet, kumpi heistä kärsii yksinäisyydestään enemmän?Ymmärrän kyllä pointtisi. Mutta uskotkos, että kun on viettänyt yksin esim. 10 tai 15 vuotta tai vaikka suurimman osan elämästään, niin kyllä sitä on jo saanut vapaudestakin tarpeekseen ja olisi valmis tekemään niitä uhrauksia, että saisi kokea läheisyyttä, ystävyyttä ja kumppanuutta.
- siperia_opettaa
Sitä kun olet ollut niin pitkään yksin että et edes tunne oloasi yksinäiseksi tai välitä siitä = todellinen yksinäisyys
Sitä että koet itsesi yksinäiseksi vaikka on elämää, ystäviä, seurustelukumppani = yliherkkyyttä, ei todellista yksinäisyyttä
Jälkimmäinen raastaa enemmän.- Yksin=vapaus
On vapaus! se on tuon todellisen yksinäisyyden seuraus ja jälkimmäinen vahvan yksilön tuntemaa yksinäisyyttä, kun pystyy olemaan olemassa ja näyttämään itsensä, mutta häntä rangaistaan siitä.
- 222221
Jotkut tottuvat, jotkut eivät koskaan.
- __mm_
Yksinäisyys on suurimmilta osin tunnetta.
Ihminen, jolla ei ole ihmissuhteita yhtään ei välttämättä tunne olevansa yksinäinen, tällöin häntä ei voi sanoakaan yksinäiseksi. Jos hän esimerkiksi tuntee että hänellä on luonto, hänellä on koti sekä harrastukset ja se tekee hänet onnelliseksi ja kokonaisen tuntuiseksi niin miten sellaista voisi sanoa yksinäiseksi, kun ei siitä mitenkään kärsi?
Yksinäisyyttä voi tuntea kuka vain, mutta uskon että tähän palstalle kirjoittavat enemmänkin jatkuvasta yksinäisyydestä kärsivät, esim. ne joilla ei oikeasti ole kavereita tms. sillä muille se tunne on yleensä ohimenevää. - Krusader*
Vaikka palstalla vihataan parisuhdeyksinäisiä niin subjektiivisesti ajateltuna kuka tahansa voi olla yksinäinen ja ansaitsee saada siihen tukea. Parisuhdeyksinäiset voivat olla yksinäisiä, sillä kukapa ei haluaisi kavereita joiden kanssa pitää hauskaa. Ei sen kumppanin seurassakaan aina jaksa olla. Sama kuin söisit samaa ruokaa joka päivä. Kaverit siis olisivat piristys "harmaaseen arkeen". Toisaalta sinkkuna naisenkaipuussa oleminen on vielä pahempi menetys kuin leskeys, sillä jopa leski sai elämässään edes hetken tuntea onnea. Vanhapoikuus on tappava sairaus ja kova kriisi miehelle. Se on pahempi menetys itselleen kuin puolison kuolema.
Mutta jotta välttyisi kaikelta korvikkeelta, elämän täytteeltä ja vihaisista ajatuksista ja katkeruudesta naisia kohtaan, suosittelen henkilökohtaisesti että tyytyy yksineloon. Se olisi minun henkilökohtainen suositus. Se on oikopolku elämään ja mies sen avulla säästyy tavattomalta työltä pysyä sosiaalisesti viriilinä ja prepattuna naisten lehtien, naisten vaatimusten, median ja muiden roskalehtien parisuhdeterrorismilta. Tässä oikopolussa mies luovuttaa ( pitää toki portit avattuna) ja keskittyy hyviin asioihinsa elämässä. Ehkä kun alkaa parinhaun toinen kierros niin 25- 40 vuotiaana joku panomiesten jämäpala tai seinäruusu saattaa suostua parisuhteeseen. Nyt tuo maailma on naisten ja YT- miesten jalkojen juuressa. Elämän voi mullistaa. Pitää taistella, repiä, raapia, purra ja potkia läpi koko elämänsä. Tapella katkeraan loppuunsa asti. Eikä luovuttaa edes silloin kun kaikki on jo mennyt. Toinen vaihtoehto olisi sitten vaan alkaa vihamieliseksi, itsetuhoiseksi ja epäautenttiseksi sirkuspelleksi, joka yrittää pelimies, pahapoika ja naisteniskemisikkoja ynnä muuta turhuutta. Ehkä joidenkin vaan kuuluu elää itsekseen. Markkina- arvo kohoaa silloin jos osaa olla onnellinen itsekseen. Ei kannata opiskella tuhansia pelimieskikkoja ja yrittää ahtautua typerään muottiin. Ehkä se ei ole mediaseksikästä elää sinkkuna, mutta sillä ei ole niin väliä.
Seksi ratkoo kaiken jopa elämän synnyn. Suositut kirjailijat eivät välttämättä ole neroja, vaan heidän kirjoituksensa uppoaa kansan suuhun. Samoin tässäkin palstassa eniten ääniä saavat ne, ketkä kirjoittavat mediaseksikkäitä sanoja ja sanontoja. Ehkä nainen ei halua tutustua sinuun, koska sinä tykkäät ajaa epäseksikkäällä Volvolla kun kaikki muut kaupungin kollit ajavat Renaulteilla. Näin naiset valitsevat puolisonsa sen mukaan mikä kuulostaa seksikkäältä ja elitistisemmältä. Nörtit ovat väärinymmärrettyjä. He vain tykkäävät elää omaa polkua ja tyhmä kansa haukkuu heidän valintojaan ja harrastuksiaan, vaan koska se ei ole mediaseksikästä. Mutta parempi olla yksin kuin parisuhteessa nykynaisen kanssa. Sen verran nälviviä ja vittuilevia tuppaavat olemaan. Saisin naisen koska tahansa netistä. Olen kirjoittanut 12 deittiprofiilia valmiiksi muistioon. En vain halua olla naisten seurassa, koska he vaativat että pitää olla se alfauros joka ei minusta tunnu luonnolliselta. Haluaisin että ihmiset olisivat kuten ennen vanhaan ja että minusta pidettäisiin ihmisenä eikä siksi että puhun mediaseksikästä pelimiesslangia. Vanhan kansan miehet ovatkin parhaita ja minulla on monta sellaista tyyppiä kaverinani.- johan on
"Mutta jotta välttyisi kaikelta korvikkeelta, elämän täytteeltä ja vihaisista ajatuksista ja katkeruudesta naisia kohtaan, suosittelen henkilökohtaisesti että tyytyy yksineloon. Se olisi minun henkilökohtainen suositus."
Ei ole sitten sinun kohdalla ihan toivotulla tavalla toiminut tämä suositus... - se valinnan vapaus
" Ehkä kun alkaa parinhaun toinen kierros niin 25- 40 vuotiaana joku panomiesten jämäpala tai seinäruusu saattaa suostua parisuhteeseen. "
Mulla on sellainen lähestymistapa, että en aio tyytyä sen paremmin jämäpaloihin kuin parinhaun toisen kierroksen tuotoksiin. Voidaan lähteä siitä ajatuksesta, että nainen on jo sitoumuksensa tehnyt ja valansa vannonut. Panomiesten kaltoin kohtelemat jämäpalat saavat tyytyä jatkossakin panomiehiin, kun ovat sellaisten kelkkaan aikanaan lähteneet.
- ettei koe
olevansa tismalleen samaa pataa muiden kanssa, vaikka toimeen tulisi ja olisi menoja ja kavereita jne.... Koen olevani oikeassa porukassa luonnollisesti oman perheen kanssa, (ab)originally ;D Tuntuu että ihmiset muualla on toistensa kopsuja niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan. Se on tylsää.
- perrho
Itselläni on ihana ja rakastava tyttöystävä, vai voisko sanoa avovaimo.
Käyn tällä hetkellä koulua, jossa minulla on pari, tai ainakin yksi hyvä koulukaveri. Facebookissa on kaverilistalla iso liuta nimiä, ihmisiä joita tunnen.
Totuus on kuitenkin se, että minulla ei ole tyttöystäväni lisäksi muita ihmisiä joiden kanssa voisi viettää aikaa, jolle voisi soittaa kun tarvitsee apua, tai jonka kanssa voisi puhua asioista.
Jonkun mielestä kuulostaa ehkä tyhmälle/kauhealle, mutta tyttöystävän kanssa ei aina jaksa olla. Sitä kun nukkuu yhdessä, syö yhdessä ja katsoo telkkaria yhdessä, niin välillä kaipaa muutakin tekemistä.
Jos parisuhteeni kariutuu, niin jää minulle totaalisesti luu käteen. Vähäisetkin ihmissuhteeni/kontaktini, kun liittyvät tavalla tai toisella tyttöystävääni.
Tyttöystävällä palaa käämit, jos harrastuksistani hänelle yhtenään puhun.
Eikös tää ole tunteet osio? Yksin on ihminen, joka tuntee olevansa yksin. Ei kait tässä tarvitse miksikään palstapoliisiksi kenenkään ryhtyä? Kyllä tänne varmasti mahtuu parisuhteen löytymättömyydestäkin kärsivät kirjoittamaan. Vaikka onhan totta, että sinkuille on oma palstansa.
Jos jotakuta ärsyttää jokin aihe, niin jättäkööt lukematta, tai jos kerkis lukemaan, niin yrittäkööt unohtaa. - Ofelia_
Yksinäisyys on subjektiivinen tunne, siis jokaisen itsensä määriteltävissä. Jos joku tuntee itsensä yksinäiseksi, ei kukaan muu voi sitä tunnetta kieltää. Minä olen kokenut itseni yksinäiseksi, mutta en koe enää. Olen täällä palstalla koettanut joskus neuvoa muita yksinäisiä, miten sosiaalista elämää saisi kehitettyä, mutta aika usein neuvoihin suhtaudutaan negatiivisesti.
Mielestäni yksi askel yksinäisyydestä eroon pääsemiseksi olisi se, että lakkaa häpeämästä yksinäisyyttään ja tunnustaa, että tarvitsee muita ihmisiä. Ei ole noloa etsiä uusia kavereita netistä. Itse olen löytänyt netistä esim. matkaseuraa ja baariseuraa. Jotkut nettituttavat ovat jääneet kavereikseni. Kavereita olen saanut myös monelta työpaikalta.
Toinen asia, mitä moni yksinäinen ei tajua, on se, että ystävyys ei synny käden käänteessä. Moni sanoo, ettei kaipaa pinnallisia ihmissuhteita eikä jaksa jauhaa yhdentekevistä asioista. Ne pinnalliset lounas- tai kahvipöytäkeskustelut esim. työpaikalla voivat kuitenkin vähitellen johtaa ystävystymiseen työkaverin kanssa.
Elämä ei muutenkaan muutu hetkessä. Jos ihminen on ollut 10 - 15 vuotta yksin, hän on ilmeisesti tehnyt aika monta väärää valintaa elämässään. Sitten petytään siitä, kun kertakäynti baarissa, leffassa tai teatterissa ei tuokaan uusia ystäviä elämään. Ei se niin mene, pitää nähdä vaivaa ja edetä pienin askelin. Neuvoa uuden harrastuksen aloittamisesta pidetään täällä kliseenä, mutta se on oikeasti hyvä neuvo. Siten tapaa uusia ihmisiä. Ruotsin kurssin parista voi tulla kaveri tai sitten ei - ainakin kurssilla oppii kieltä, vaikka sieltä ei elinikäisiä ystäviä saisikaan.
Väitän, että yksinäiset ovat myös nirsoja. Tältä palstalta on saanut lukea sinkkumiesten ilmoituksia, joissa etsitään ystäväksi pelkästään naisia. Samoin täällä on ainakin yksi sinkkumies ilmoittanut, ettei hyväksy ystävikseen ylipainoisia. Jos neuvot yksinäiselle, että tämä tutustuisi naapurin mummoon tai menisi mukaan vapaaehtoistoimintaan, saat vastaukseksi tuhahtelua tyyliin, että "eihän sillä tavalla tutustu oikeanlaisiin ihmisiin tai löydä seurustelukumppania". Eli vaikka ihmiset olisivat miten yksinäisiä tahansa, he eivät siltikään halua tutustua kuin hyvin rajattuun määrään ihmisiä. Ei tajuta sitä, että kenellä tahansa voi olla jotain annettavaa ja että ihmisiin tutustuu ihmisten kautta.- mmmminni_
Kyllä melkeen kaikki ihmiset ovat nirsoja ystävien suhteen riippumatta yksinäisyydestä. Ei sitä vaan matchaa kaikkien ihmisten kanssa kukaan. Toisilla vaan käy flaksi niin, että niiden ystäväsuhteet ovat paremmin kestäviä jne. esim sillä tavalla, että ovat aktiivisempia ihmisiä jolloin yhteyttä tulee pidettyä enemmän, tai asuvat lähellä toisiaan jne. Toisilla ne taas katoaa ja sitten jäädään puille paljaille, yksin.
- 5656564
Kyllä sinä aika lailla asiaa puhut.
"Toinen asia, mitä moni yksinäinen ei tajua, on se, että ystävyys ei synny käden käänteessä. Moni sanoo, ettei kaipaa pinnallisia ihmissuhteita eikä jaksa jauhaa yhdentekevistä asioista. Ne pinnalliset lounas- tai kahvipöytäkeskustelut esim. työpaikalla voivat kuitenkin vähitellen johtaa ystävystymiseen työkaverin kanssa."
Se on totta, ettei ystävyys hetkessä synny. Vaaditaan usein kuukausien tapaamisia ja yhteydenpitoa. Ei sitä heti aleta avoimesti juttelemaan kaikista asioista.
"Elämä ei muutenkaan muutu hetkessä. Jos ihminen on ollut 10 - 15 vuotta yksin, hän on ilmeisesti tehnyt aika monta väärää valintaa elämässään. Sitten petytään siitä, kun kertakäynti baarissa, leffassa tai teatterissa ei tuokaan uusia ystäviä elämään. Ei se niin mene, pitää nähdä vaivaa ja edetä pienin askelin. Neuvoa uuden harrastuksen aloittamisesta pidetään täällä kliseenä, mutta se on oikeasti hyvä neuvo. Siten tapaa uusia ihmisiä. Ruotsin kurssin parista voi tulla kaveri tai sitten ei - ainakin kurssilla oppii kieltä, vaikka sieltä ei elinikäisiä ystäviä saisikaan."
Harrastaminen tietysti on hyvä asia jo senkin takia, että saa muuta ajateltavaa. Ensimmäisenä päämääränä kannattaakin ottaa juuri tuo että itse saa uusia virikkeitä elämään. Ei kannata liikaa odottaa sitä että saisi ystäviä harrastusten parista.
"Väitän, että yksinäiset ovat myös nirsoja. Tältä palstalta on saanut lukea sinkkumiesten ilmoituksia, joissa etsitään ystäväksi pelkästään naisia. Samoin täällä on ainakin yksi sinkkumies ilmoittanut, ettei hyväksy ystävikseen ylipainoisia. Jos neuvot yksinäiselle, että tämä tutustuisi naapurin mummoon tai menisi mukaan vapaaehtoistoimintaan, saat vastaukseksi tuhahtelua tyyliin, että "eihän sillä tavalla tutustu oikeanlaisiin ihmisiin tai löydä seurustelukumppania". Eli vaikka ihmiset olisivat miten yksinäisiä tahansa, he eivät siltikään halua tutustua kuin hyvin rajattuun määrään ihmisiä. Ei tajuta sitä, että kenellä tahansa voi olla jotain annettavaa ja että ihmisiin tutustuu ihmisten kautta."
Olet päätynyt aivan oikeaan johtopäätelmään tuosta "nirsoudesta". Miehillä tuo seurustelukumppanin saaminen tuntuu olevan "kaikki kaikessa" ja sempä takia muihin ihmisiin ei haluta tutustuakkaan. Ei haluta "kavereita" tai mitään hengailutyyppejä, vaan vain sitä seurustelukumppania.
Naisilla seurustelukumppanin saaminen tuntuu olevan helpompaa, joten poikkeuksetta etsitään kaveriseuraa. Todennäköisesti koetaan myös suurempaa tarvetta tuommoiselle ystävyydelle.
Miesten pitäisikin rohkeammin etsiä juuri tuommoista kaveriseuraa vaikka toisistaan. Sitä kautta olisi rohkeutta mennä tapahtumiin tai tehdä omia tapahtumia, jotka kyllä pitemmän päälle auttaisivat tutustumaan muihinkin ihmisiin. - Sinkku, M37
5656564 kirjoitti:
Kyllä sinä aika lailla asiaa puhut.
"Toinen asia, mitä moni yksinäinen ei tajua, on se, että ystävyys ei synny käden käänteessä. Moni sanoo, ettei kaipaa pinnallisia ihmissuhteita eikä jaksa jauhaa yhdentekevistä asioista. Ne pinnalliset lounas- tai kahvipöytäkeskustelut esim. työpaikalla voivat kuitenkin vähitellen johtaa ystävystymiseen työkaverin kanssa."
Se on totta, ettei ystävyys hetkessä synny. Vaaditaan usein kuukausien tapaamisia ja yhteydenpitoa. Ei sitä heti aleta avoimesti juttelemaan kaikista asioista.
"Elämä ei muutenkaan muutu hetkessä. Jos ihminen on ollut 10 - 15 vuotta yksin, hän on ilmeisesti tehnyt aika monta väärää valintaa elämässään. Sitten petytään siitä, kun kertakäynti baarissa, leffassa tai teatterissa ei tuokaan uusia ystäviä elämään. Ei se niin mene, pitää nähdä vaivaa ja edetä pienin askelin. Neuvoa uuden harrastuksen aloittamisesta pidetään täällä kliseenä, mutta se on oikeasti hyvä neuvo. Siten tapaa uusia ihmisiä. Ruotsin kurssin parista voi tulla kaveri tai sitten ei - ainakin kurssilla oppii kieltä, vaikka sieltä ei elinikäisiä ystäviä saisikaan."
Harrastaminen tietysti on hyvä asia jo senkin takia, että saa muuta ajateltavaa. Ensimmäisenä päämääränä kannattaakin ottaa juuri tuo että itse saa uusia virikkeitä elämään. Ei kannata liikaa odottaa sitä että saisi ystäviä harrastusten parista.
"Väitän, että yksinäiset ovat myös nirsoja. Tältä palstalta on saanut lukea sinkkumiesten ilmoituksia, joissa etsitään ystäväksi pelkästään naisia. Samoin täällä on ainakin yksi sinkkumies ilmoittanut, ettei hyväksy ystävikseen ylipainoisia. Jos neuvot yksinäiselle, että tämä tutustuisi naapurin mummoon tai menisi mukaan vapaaehtoistoimintaan, saat vastaukseksi tuhahtelua tyyliin, että "eihän sillä tavalla tutustu oikeanlaisiin ihmisiin tai löydä seurustelukumppania". Eli vaikka ihmiset olisivat miten yksinäisiä tahansa, he eivät siltikään halua tutustua kuin hyvin rajattuun määrään ihmisiä. Ei tajuta sitä, että kenellä tahansa voi olla jotain annettavaa ja että ihmisiin tutustuu ihmisten kautta."
Olet päätynyt aivan oikeaan johtopäätelmään tuosta "nirsoudesta". Miehillä tuo seurustelukumppanin saaminen tuntuu olevan "kaikki kaikessa" ja sempä takia muihin ihmisiin ei haluta tutustuakkaan. Ei haluta "kavereita" tai mitään hengailutyyppejä, vaan vain sitä seurustelukumppania.
Naisilla seurustelukumppanin saaminen tuntuu olevan helpompaa, joten poikkeuksetta etsitään kaveriseuraa. Todennäköisesti koetaan myös suurempaa tarvetta tuommoiselle ystävyydelle.
Miesten pitäisikin rohkeammin etsiä juuri tuommoista kaveriseuraa vaikka toisistaan. Sitä kautta olisi rohkeutta mennä tapahtumiin tai tehdä omia tapahtumia, jotka kyllä pitemmän päälle auttaisivat tutustumaan muihinkin ihmisiin."Toinen asia, mitä moni yksinäinen ei tajua, on se, että ystävyys ei synny käden käänteessä."
Edellä mainittu on ristiriidassa sen kanssa, että deiteissä moni nainen odottaa sitä, että ystävyys ja suhde syntyy käden käänteessä. Jopa siinä määrin, että heti ensideitillä on päästävä naimaan. Jos miehenä et etene nopeasti, olet naisen mielestä ujo-tuhkamuna-vässykkä.
"Se on totta, ettei ystävyys hetkessä synny. Vaaditaan usein kuukausien tapaamisia ja yhteydenpitoa. Ei sitä heti aleta avoimesti juttelemaan kaikista asioista."
Kokemuksella voin sanoa, että nettideiteissä käytäntö on se, että miehenä sinun oletetaan kertovan itsestäsi yhtä sun toista. Samaan aikaan moni nainen "kommunikoi" vastaamalla niitä näitä ympäripyöreitä, jos edes sitä. Se on perin harvinaista, että naisen kanssa pääsee luonnolliseen keskusteluyhteyteen. Yleesä homma etenee niin, että aloitteet ja puhumisen saa hoitaa itse. Harva nainen ymmärtää sen, että yksipuolinen kommunikointi ei vain pidemmän päälle riitä saati edesauta suhteen syntymistä. Jossain vaiheessa tulee se fiilis, että huomaat olevasi tässä se, joka yrittää pitää yllä keskustelua.
"Elämä ei muutenkaan muutu hetkessä. Jos ihminen on ollut 10 - 15 vuotta yksin, hän on ilmeisesti tehnyt aika monta väärää valintaa elämässään."
Puhuu ihminen, jolla ei omakohtaisia TODELLISIA kokemuksia siitä, mitä on yksinäisyys tai se, ettei ole juuri kavereita saati vastakkaisen sukupuolen ystäviä. Sitä on helppo jakaa neuvoja, jos ei tiedä mitä on todellisuus. Jos olet vähän kokemattomampi mies, silloin aletaan puhua lähes mahdottomasta tehtävästä. Nykyisin ei saa olla edes kokematon !
Todellisuus on yleensä sitä, että yksin elävää miestä katsotaan kieroon tai pidetään erikoisena. Ensimmäinen este tutustumisessa on se, kun tunnet olevasi kokoajan suurennuslasin alla naisen suhtautuessa sinuun kuin spitaaliseen. Tuolloin ei auta se, että miehenä olet halukas tutustumaan naiseen vilpittömin mielin. Arvaa kyrsiikö, kun sinua ei kohdella sellaisena kuin olet, vaan tiettyyn muottiin lokeroituna ihmisenä, johon sovelletaan niitä iänikuisia uskomuksia ja oletuksia. Jos ei muuta, nainen antaa mielikuvituksensa laukata, ja päättelee sinusta kaikenlaista, vaikka asioista ei olisi edes puhuttu.
"Ei kannata liikaa odottaa sitä että saisi ystäviä harrastusten parista."
En oleta mitään. En ainakaan sitä, että löytäisin elämänkumppanin harrastusten parista. Harrastukset ovat miesvaltaisia tai sellaisia, jossa kaupungistuneita naisia näe. Varatuista naisista en ole kiinnostunut.
"Väitän, että yksinäiset ovat myös nirsoja."
Elämänkumppania etsivänä sinkkumiehenä et saa seuraa nettideiteistä. Et edes todellisia ystäviä. Sen sijaan salarakkailla, fuckbuddyillä ja irtosuhteilla näyttää olevan kysyntää. Tästä voi päätellä sen, kuinka naiset hakevat kaikkea muuta kuin sitä, mistä juhlapuheissa puhutaan. Haetaan uskollista kumppania, yms., mutta todellisuudessa irtokarkit maistuu ja kumppanit vaihtuu tuhka tiheään.
"Miehillä tuo seurustelukumppanin saaminen tuntuu olevan "kaikki kaikessa" ja sempä takia muihin ihmisiin ei haluta tutustuakkaan. Ei haluta "kavereita" tai mitään hengailutyyppejä"
Miksi ? Siksi, koska miehenä en halua jäädä naisen rinnalle kolmanneksi pyöräksi. Yleensä "kaverit" ja hengailutyypit ovat niitä, joita naiset käyttävät hyväkseen paremman puutteessa. Kun löytyy ns. tosimies, "kaveri-" ja hengailutyypit saavat mennä. Jos naiselle tulee myöhemmin ero, kummasti taas on "kaveri"- ja hengailumiehillä kysyntää.
Olen siinä määrin rehellinen itselleni ja naiselle, että ilmoitan hakevani nimenomaan seurustelu-/elämänkumppania, koska en hae irtosuhteita/seksiseuraa. Yhtä lailla te naiset haette miestä kumppaniksi, mutta puhutte niitä näitä piilottaen todellisen motiivinne. Miksi mies ei saisi sanoa sitä, mitä ajattelee ?
"Naisilla seurustelukumppanin saaminen tuntuu olevan helpompaa, joten poikkeuksetta etsitään kaveriseuraa."
Naisilla on mahdollisuus saada seuraa sormia napsauttamalla vaikka seuraa ei edes hakisikaan. Silloin on varaa brassailla, ja jättää osa miehistä "kaveriseuraksi", mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.
Tavallisella miehellä ei ole samanlaista kysyntää, vaikka mies kuinka huolehtisi itsestään. MIehen todellisuus on sitä, että lähtökohtaisesti jokainen vapaa sinkkunainen on potentiaalista kumppaniainesta kunnes toisin todistetaan. Tavallisella miehellä (pelimiehet poislukien) ei ole varaa samanlaiseen nirsoiluun kuin naisilla.
"Miesten pitäisikin rohkeammin etsiä juuri tuommoista kaveriseuraa vaikka toisistaan."
Helpommin sanottu kuin tehty. Ulkopuolisena naisen kaveripiiriin pääsy on hyvin epätodennäköistä. Siitä pitävät huolen joko naisen oma, tai ennen kaikkea naisen kaveripiirin mielipiteet ja ennakkoasenteet. Tälläkään kohtaa ei juuri kysytä miehen mielipidettä.
- lenkki kaulaan...
Oma käsitykseni yksinäisyydestä on se, kun ei ole ketään kenen kanssa keskustella tai puuhastella mitään. Oli se sitten ihan vaan kaveri tai elämänkumppani. Näihin kahteen lauseeseen oman yksinäisyyteni pystyn supistamaan.
Olo on nykyään tyhjä, turhautunut, tarpeeton ja surullinen. Päivät menee töissä ja iltasin kotona on hankala keksiä mitään mielekästä tekemistä, joten odottelen vaan, että väsyttää niin paljon, että saa nukuttua. Kunnes taas herää seuraavaan työpäivään... Olen yrittänyt ihan aktiivisesti kyllä muuttaa tätä tilannetta, mutta ei se tunnu enää onnistuvan. Olen käynyt ulkona ja yrittänyt harrastella jotain ja olen täällä netissäkin tehnyt lukuisia yhteydenottoja muihin ihmisiin ja jättänyt omia yhteystietojani. Olen kyllä myös omasta mielestäni pitänyt aina positiivisen asenteen päällä enkä ole alkanut kertaakaan valittamaan asioistani vaan olen aina kertoillut omista (nykyään lähinnä menneistä...) harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista ja yrittänyt löytää edes jonkinlaisen aasinsillan vastapuolen juttujen välillä. Tulos on kuitenkin aina yhtä tyhjän kanssa... - Yökyöpeli90
Itse tulkitsen yksinäisyyden tunteeksi.
Vaikka sinulla olisi ympärilläsi (fyysisesti) ihmisiä, mutta yksikään niistä ei olisi samalla aaltopituudella kanssasi niin voit tuntea yksinäisyyttä.
Siksi en oikein ymmärrä jos hyvässä suhteessa seurusteleva ihminen valittaisi yksinäisyyttää (johtuuko siitä että olen aina ollut sinkku?).
Itse tunnen itseni yksinäiseksi aika ajoin. Silloin kun asuin kahden kaverini kanssa saman katon alla (ja kävimme samaa koulua) niin en tuntenut itseäni juurilainkaan yksinäiseksi. Nyt kun asun väliaikaisesti vanhempieni kanssa niin yksinäisyys on palannut. Seuraavaksi olisi edessä muutto omaan kämppään, mistä olen iloinen... Mutta samalla mietin tulenko vielä yksinäisemmäksi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1016293
- 2183526
Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!183385Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j663328Niin voimakkaat tunteet
Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi162545Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen
sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk242524Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.282373Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po312289- 2742161
Puhe on halpaa
Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.441766