Olen nyt 19-vuotias ja masennuin "ekan kerran" n.8 vuotta sitten ja siitä lähtien masennusta on jatkunut joskus vahvemmin ja joskus on vähän helpottanut.
Nyt en enää kumminkaan jaksa. Olen lopettanut opiskelut ja siirtynyt töihin. En pidä työstäni lainkaan, mutta ei ole varaa nirsoilla. En kumminkaan jaksa enää mennä töihin. En jaksa muuta kuin nukkua.
Tämä ei ole mitään uutta, mutta työt rasittavat minua niin paljon etten tiedä kauan enää jaksan ollenkaan. Opiskellessa sai olla pois kun ei päässyt ylös sängystä, ja sossulta tuli vuokrarahat.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä koska tiedän vaan etten enää kykene menemään töihin?
Mietin kokoajan itsemurhaa, koska en vain enää jaksa.
Olen niin puhki!
Osaisiko kukaan auttaa tai neuvoa mitä pitäisi tehdä kun en henkisesti jaksa tehdä töitä tai opiskella tai yhtään mitään?
Miten pitäisi toimia kun vuokra pitää kumminkin maksaa, mutten tiedä miten sen teen kun en pysty menemään töihin enää kauaa..
En haluaisi olla mikään "sossupummi", mutta tällä hetkellä valintana on joko itsemurha tai työttömyys.
Olen kumminkin sen verran toiveikas, etten haluaisi heittää elämää hukkaan vaan tämän hetkisen jaksamisen takia. Mutta mitä tehdä kun ei jaksa enää!?
Nyt en enää kumminkaan jaksa. Olen lopettanut opiskelut ja siirtynyt töihin. En pidä työstäni lainkaan, mutta ei ole varaa nirsoilla. En kumminkaan jaksa enää mennä töihin. En jaksa muuta kuin nukkua.
Tämä ei ole mitään uutta, mutta työt rasittavat minua niin paljon etten tiedä kauan enää jaksan ollenkaan. Opiskellessa sai olla pois kun ei päässyt ylös sängystä, ja sossulta tuli vuokrarahat.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä koska tiedän vaan etten enää kykene menemään töihin?
Mietin kokoajan itsemurhaa, koska en vain enää jaksa.
Olen niin puhki!
Osaisiko kukaan auttaa tai neuvoa mitä pitäisi tehdä kun en henkisesti jaksa tehdä töitä tai opiskella tai yhtään mitään?
Miten pitäisi toimia kun vuokra pitää kumminkin maksaa, mutten tiedä miten sen teen kun en pysty menemään töihin enää kauaa..
En haluaisi olla mikään "sossupummi", mutta tällä hetkellä valintana on joko itsemurha tai työttömyys.
Olen kumminkin sen verran toiveikas, etten haluaisi heittää elämää hukkaan vaan tämän hetkisen jaksamisen takia. Mutta mitä tehdä kun ei jaksa enää!?
Vastaukset 6
Vanhimmat
armoton mitä mielenterveysongelmiin tulee. Se on joko töihin tai ei rahaa ollenkaan. Saa suunnilleen vetää ranteet auki, myrkyttää itsensä, ennen kuin joku oikeasti uskoo, ettei halua elää ja ohjaa apua.
Voi silti yrittää käydä omalla lääkärillä puhumassa asioista, mutta todennäköisesti sieltä kirjoitetaan heti masennusresepti ja sairaslomaa, jota KELA ei kuitenkaan hyväksy..... Sossusta en tiedä, mutta se tarvitsee kaikki lääkärinlausunnot, sun muut, ennen kuin sekään myöntää mitään toimeentulotukea.
No ei se nyt ihan noin ole. Itse olen masennuksen ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön takia neljättä vuotta sairaslomalla. Diagnooseina on kyllä myös persoonallisuushäiriöitä, mutta ne tullee vasta myöhemmin eli alun alkaen masennus on ollut päädiagnoosi. Kun jäin sairaslomalle, sain ensiksi töistä määrätyn ajan palkkaa, jonka jälkeen siirryin kelan sairaspäivärahalla, jossa ei ollut ongelmaa. Sairaspäivärahan jälkeen siirryin kuntoutustuelle, jota en kyllä saa Kelasta kuin pienen osan pääosa tulee eläkevakuutusyhtiöstä.
Nyt hain kelalta korotettu eläkkeen saajan hoitotukea, suuriin lääkekustannuksiin, katto menee joka vuosi täyteen muutamassa kuukaudessa. Lisäksi hain korvausta terapia menoihin ja kela myönsi tämän minulle heti ensimmäisen hakemuksen perusteella. Tein tähän oman hakemuksen lisäksi siihen tarvittiin lääkärin c-lausunto. Enkä todellakaan liioitellut tilaani tms. ennemminkin vähättelin. Vielä kun päätös tuli niin soitin kelaan ja kysyin, että onko tämä nyt varmasti oikein ja kyllä se niin oli. Onhan se myöskin niin, että sairastan vaikeimman kautta takana pitkät osastojaksot yms.... mutta en ole kyllä Kelan kanssa ollut minkäänlaisissa ongelmissa mt. ongelmieni takia.
Ihmiset joihin olen tutustunut sairauden myötä, jotka saavat hyvin vähän eläketta tms. saavat myös sosiaalitoimistosta avustusta vuokranmaksuun yms. Eikä siinä ole mitään hävettävää, on yhteiskunnan tehtävä ja velvollisuus auttaa niitä joilla on tarve siihen. Sen takia meillä on Suomessa korkea verotus, että voimme ylläpitää sosiaali- ja terveysjärjestelmäämme se on kuitenkin suurimpia valtion menoeriä. Jos itse tarvisin sosiaalitoimistosta apua en epäröisi turvautua siihen. Ei se tee kenestäkään sossupummia jos sairastumisen takia tarvitsee apua.
Ehdottaisin, että menisit lääkäriin ja pyytäisit lähetteen suoraan psykiatrille ja kertoisit ihan rehellisesti ajatuksistasi. Itse ainakin olen huomannut, että rehellisyys on ehdoton edellytys omalle parantumisella. Eihän hoitohenkilökunta osaa auttaa jos ei tiedä, mikä sinua vaivaa. Tämän voin vahvistaa myös ammatillisesta näkökulmasta, koska olen itse hoitaja ammatiltani.
Voimia kovasti, ei tilanteesi ole toivoton, eikä ole sinun syysi että olet sairastunut. Ei kukaan halua sairastua, eikä siinä ole mitään tahallista!
Jos et pysty menemään töihin sairautesi takia, olet työkyvytön ja pitää olla sairauslomalla. Jos et sen jälkeenkään jaksa palata töihin, vaan työkyvyttömyys jatkuu, pääset kuntoutustuelle (joka on työkyvyttömyyseläke).
Jos muita tuloja ei ole, on tietenkin mentävä sosiaalitoimistoon. Varaa sinne aika ensi tilassa! Vuokrasi ym. maksetaan toimeentulotukena, kunnes alat saada rahaa muualta (eli sairauspäivärahat, asumistuet ym.).
"Olen kumminkin sen verran toiveikas, etten haluaisi heittää elämää hukkaan vaan tämän hetkisen jaksamisen takia"
Vaikka elämä ei aina lahjalta tunnu, sillä on tarkoituksensa. Toiveikkuus on usko siitä, että elämääsi on valoa tiedossa, kun sen aika on, ja löytyy oikea "tie", mikä johtaa valoa kohti. Nyt olet umpikujassa, siksi olet myös masentunut ja voimaton. Olet nuori, elämäsi on vasta aikuisena avautumassa. Moni nuori ei tiedä ikäisenäsi, mikä on minun tehtävä ja tarkoitus. Epätietoisuus on tuskallista herkälle ihmiselle.
Täällä on rohkaistu hakemaan apua niin lääkäriltä kuin sos.toimistostakin. Käytä niitä, sillä sitä varten maksamme veroja, että yhteiskunnan on kannettava vastuu myös heistä, joilla voimat eivät kannattele omaa elämää jokaisessa elämän vaiheessa.
Onko sinulla läheisiä, joille voisit kertoa ja siten saada henkistä tukea. Moni on löytänyt henkisen "kodin" seurakunnan keskuudesta ja uskosta.
Yritä ravita kehoasi hyvin edes vitamiinipillereillä, jos keho voi heikosti, ei henkinen minäsikään jaksa toimia täysillä. Kirjoitan, mihin itse olen siirtynyt, eli syön voita ruisleivän kanssa, 2 kananmunaa päivittäin, juon punaista maitoa. Syön todella muutakin, mutta jo pelkästään tuosta ravinnosta saat paljon, mitä kehosi tarvitsee. Liha ja kala, hedelmät, kun saat vielä niitä syötyä, voit uskoakseni paremmin. Eikä mainitsemiani ravintoaineita enää pidetä terveydelle pahana, päinvastoin niiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti ja kevyttuotteiden vähentynyt. Ihmiset eivät ennen voineet niin pahoin, mitä nykyisin, kun ruoka oli valinnoiltaan pieni, mutta syötiin peruselintarvikkeita. Ruoalla on varmasti myös merkitystä ihmisen henkiseen hyvinvointiin.
Henkistä minääsi voisit yrittää "ruokkia" myös esim. hyvällä musiikilla radiota kuunnellen. TV:stäkin voi valikoiden katsoa ohjelmia, jättää pois väkivallan, pinnallisuuden, mikäli katsot televisiota.
Toivon valoa ja toivoa elämääsi, energian lisäystä ja uskoa tulevaisuuteen! Yritä kuunnella sisintäsi, siellä on sinun elämään totuus, joka tahtoo sinua ohjata hyvään elämään. Olet itsellesi läheisin ja rakkain, jos pystyt, koeta ajatella, että "minulla on oikeus rakastaa itseäni sellaisena, mitä olen. Olen itselleni riittävän hyvä ihminen", kun ajatuksesi on sopusoinnussa omantuntosi kanssa. Näin voit yrittää luoda uskoa elämääsi. Meillä jokaisella on oikeus armollisuuteen itsemme suhteen, emme voi vaatia eikä pidä vaatia itseltään enemmän, mikä on kohtuullista ja mahdollista. Välillä hiljaisuus ja itsensä nollaus on paikallaan, se voi olla samalla latautumista ja valmistautumista uuden alkuun. Masennuksellakin saattaa olla tarkoitus, joka johtaa väistyttyään hyvän alkuun.
Lämmöllä toivon sinulle kaikkea hyvää!
Linnuton puu on merkki siitä, että linnut eivät saa ravintoa sen puun läheisyydestä. Ihminen tarvitsee niin ruumiin kuin hengen ravintoa, jotta se jaksaa elää. Nimimerkkisi todistaa, että olet herkkä, luontoa ajatteleva ihminen. Jos sinulla on mahdollista, kävele vaikka metsässä, minne voisit viedä linnuille vaikka leivän muruja. Askartele lintulauta, ja vie se puun oksalle. Mieheni syöttää lintuja maalla ja voi sitä viserrystä ja sirkutusta, miten tulevat syömään. Naapurin mökillä on linnuttomia puita! Olemme osa luontoa kuten linnut ja puut, siellä voi mielesi löytää rauhan tunteen luonnon hiljaisuutta kuunnellessa ja katsellessa.
Tiedän sun tunteen. Mulla on ollut jo pitkään aikaan samanlainen tunne. Tänään jotenkin tuli viimeinen pisara. En nyt tiedä mitä tulen tekemään. Joo, ehkä ehdin tonne junan alle vielä. Soitan ehkä mun terapeutille tai jotain. Pelkään että tulen tekemään jotain, vaikka en tule. Pelottaa, ahdistaa, itkettää, surettaa, väsyttää, masentaa, haluan vain mennä pois. Levätä. En vain jaksa.
Viiltelyä tulen tänään harrastamaan. Ei siksi että hakisin huomiota tai haluaisin olla säälittävä. Viiltelen, koska sillä ei ole mitään väliä. En tiedä ansaitsenko sen, mutta sen tuntuu joltakin. Ikuinen tyhjyys ja tunteiden lakkaaminen ei tunnu miltään. Jonkin pitää tuntua joltakin.
Saa nyt nähdä menenkö huomenna kouluun ja missä kunnossa sinne menen. Ihansama mulle. Olen saanut tarpeekseni. Nyt on ajatukset vähän niin ja näin. Voisin hyvin lähteä, mutta onko silläkään kuitenkaan mitään väliä. Ihan hyvin voin maata sängyssä tekemättä mitään.
Kuka tahansa voi sano mua säälittäväksi. Voi ehkä onnistua loukkaamaan, mutta tuskin mua enä edes kiinnostaa.