Voiko kummisuhteen purkaa?

Tämän kummin kanssa on vaikea puhua, koska hän on niin herkkä, että suuttuu helposti.Sen vuoksi haluaisimme - rehellisesti- purkaa kummiuden, ettei hän mahdollisesti koe syyllisyyttä asiasta ja valvo turhaan öitä sen takia, että itse aikoinaan kummiksi myöntyessään ei nyt enää ymmärräkkään mihin tuli lähteneeksi mukaan. Totta puhut myös siitä, että on vapauttanut itse itsensä, koska tämä kummi ei koskaan ole ottanut vastuuta mistäänmuustakaan, kummilapsia kyllä "keräilee" ja tykkää niin kauan kuin ovat pieniä vauvoja. Onneksi on muitakin kummeja ja se kai ideana onkin että joku kummi olisi jäljellä tosipaikan tullen.

Kummi-ankka kirjoitti:

Tämän kummin kanssa on vaikea puhua, koska hän on niin herkkä, että suuttuu helposti.Sen vuoksi haluaisimme - rehellisesti- purkaa kummiuden, ettei hän mahdollisesti koe syyllisyyttä asiasta ja valvo turhaan öitä sen takia, että itse aikoinaan kummiksi myöntyessään ei nyt enää ymmärräkkään mihin tuli lähteneeksi mukaan. Totta puhut myös siitä, että on vapauttanut itse itsensä, koska tämä kummi ei koskaan ole ottanut vastuuta mistäänmuustakaan, kummilapsia kyllä "keräilee" ja tykkää niin kauan kuin ovat pieniä vauvoja. Onneksi on muitakin kummeja ja se kai ideana onkin että joku kummi olisi jäljellä tosipaikan tullen.

Lue lisää

No, kuten jo todettiin, kummiutta ei voi purkaa. Kerran kummi on aina kummi. Toisaalta, kummiudessa ei ole mitään virallista, joten ei ole mitään velvoitteita eikä siten mitään, minkä edes voisi purkaa. Kummius on vain nimi kirkon papereissa, että tietty henkilö on lasta kirkon jäseneksi liitettäessä lupautunut tämän kristillisestä kasvatuksesta vastaavaksi henkilöksi (käytännössä kai harvemmin näin on, mutta se on siis kirkon versio asiasta).

Jos ajatellaan ihan ihmissuhdepohjalta, niin suunnittelemasi "purkaminen" olisi nimenomaan sellaista henkistä keskisormennäyttöä tälle kummille, ja sitä ilmeisesti haluat välttää, kun on kerta herkästi tussahtavaa lajia. Eihän siinä kai sinulla muuta tarkoitusta olisi kuin sanoa "antaa olla sitten, kun ei sua kiinnosta" eli tehdä asiasta mahdollisimman suuri numero? Kun vielä arvostelet häntä muutenkin kummilasten keräilystä, niin jotenkin kirjoituksestasi ei välity pelkästään lähimmäisenrakkaita ajatuksia ja huolta kummin mahdollisista syyllisyydentunteista. Ellet siis pelkästään provoile? Onhan selvää, että jos kummi ei pidä toistuvista yrityksistänne huolimatta yhteyttä, niin ei hän varmaan unettomia öitäkään "laiminlyöntinsä" vuoksi vietä. Joko siis kutsutte hänet rippijuhliin, mutta varaudutte, ettei tule tai sitten ette kutsu. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa tarvita, ellei erikseen haluta.

Kummi-ankka kirjoitti:

Tämän kummin kanssa on vaikea puhua, koska hän on niin herkkä, että suuttuu helposti.Sen vuoksi haluaisimme - rehellisesti- purkaa kummiuden, ettei hän mahdollisesti koe syyllisyyttä asiasta ja valvo turhaan öitä sen takia, että itse aikoinaan kummiksi myöntyessään ei nyt enää ymmärräkkään mihin tuli lähteneeksi mukaan. Totta puhut myös siitä, että on vapauttanut itse itsensä, koska tämä kummi ei koskaan ole ottanut vastuuta mistäänmuustakaan, kummilapsia kyllä "keräilee" ja tykkää niin kauan kuin ovat pieniä vauvoja. Onneksi on muitakin kummeja ja se kai ideana onkin että joku kummi olisi jäljellä tosipaikan tullen.

Lue lisää

Onhan se ikävää, että kummia ei saada rippijuhliin. Jäähän se, oisko jotain 50 euroo nyt saamatta. Paha juttu.

Kummi-ankka kirjoitti:

Tämän kummin kanssa on vaikea puhua, koska hän on niin herkkä, että suuttuu helposti.Sen vuoksi haluaisimme - rehellisesti- purkaa kummiuden, ettei hän mahdollisesti koe syyllisyyttä asiasta ja valvo turhaan öitä sen takia, että itse aikoinaan kummiksi myöntyessään ei nyt enää ymmärräkkään mihin tuli lähteneeksi mukaan. Totta puhut myös siitä, että on vapauttanut itse itsensä, koska tämä kummi ei koskaan ole ottanut vastuuta mistäänmuustakaan, kummilapsia kyllä "keräilee" ja tykkää niin kauan kuin ovat pieniä vauvoja. Onneksi on muitakin kummeja ja se kai ideana onkin että joku kummi olisi jäljellä tosipaikan tullen.

Lue lisää

Joskushan käy niin että lapsen joku kummi saattaa jättäytyä lapsen elämästä. Kummilapselle voitte sanoa vain, että onhan sulla muita rakkaita kummeja.
Jos kummi ei ole ollut lapsen elämässä alkua pidemmälle, ei lapsi hänta kaipaa. Kummisuhteen säilyminen on kummin harteilla eikä lapsen vanhempien, varsinkaan silloin kun kummius ei toteudu. Antakaa kummiasian olla sen kummemmin häntä esiin nostaen. Rippijuhliin kutsu en paljon maksa muiden kutsujen lomassa ”herkkänahkaiselle” kummille, jonka osoite on tiedossa sentään. Jättäkää asia hänen täysin päätettäväkseen.

höhx kirjoitti:

Onhan se ikävää, että kummia ei saada rippijuhliin. Jäähän se, oisko jotain 50 euroo nyt saamatta. Paha juttu.

Ystäväni pojan kummi oli katkaissut välinsä perheen aikuisiin, eikä hänestä kuultu vuosiin. Rippijuhliin hänet kuitenkin kutsuttiin, ja kas - kummi oli tallettanut lapselle joka kuukausi pari kymppiä antaakseen sen sitten rippilahjaksi, jos kutsutaan. Summa oli todellakin jotakin muuta kuin 50 euroa, joka on ihan sopiva summa muilta vierailta, mutta kenties aika vähäinen kummilta saatavaksi, paitsi tietysti, jos kummi on kovin köyhä ihminen.

PIOHTEOGYQA kirjoitti:

Ystäväni pojan kummi oli katkaissut välinsä perheen aikuisiin, eikä hänestä kuultu vuosiin. Rippijuhliin hänet kuitenkin kutsuttiin, ja kas - kummi oli tallettanut lapselle joka kuukausi pari kymppiä antaakseen sen sitten rippilahjaksi, jos kutsutaan. Summa oli todellakin jotakin muuta kuin 50 euroa, joka on ihan sopiva summa muilta vierailta, mutta kenties aika vähäinen kummilta saatavaksi, paitsi tietysti, jos kummi on kovin köyhä ihminen.

Lue lisää

Muuten ihan jännä tuo kertomuksesi, mutta ihmetyttää tämä yleinen rahan arvon lasku. Ettäkö 50 euroa on sopiva muilta vierailta, mutta vähäinen kummilta? Siis 15-vuotiaalle nuorelle, jonka saavutus tässä yhteydessä on se, että hän käy rippikoulun (=uskontoonsa kuuluvan vahvistusriitin)? Jos vieraita on varovasti arvioiden vain 10, niin sekin teettäisi nuoren pottiin jo 500 euroa - ripillepääsystä. Onko järkeä opettaa tuonikäinen nuori odottamaan vähintään 50 euron lahjaa? Ja kai sitten antaisit saman summan kirkkoonkuulumattomalle nuorelle, joka käy samaan aikaan protuleirin?

Mitä tuolla menolla ajattelisitkaan, että pitää antaa koulunsa päättävälle nuorelle, entä keskiasteen (ammatillinen, lukio) päättävälle - he nyt oikeasti ovat jo ns. tehneet jotain saavutuksensa eteen? Varmaan siis saturaisia per vieras? Entäs oman kodin perustavalle nuorelle, tai avioituvalle? Useimmilla ihmisillä riittää eri ikävaiheissa olevia "lahjottavia", joten jos joka suuntaan on tunkemassa viiskymppisiä, niin kyllä se alkaa tuntua kukkarossa, vaikkei alunperin edes olisi "kovin köyhä ihminen".

kuutoset kirjoitti:

Joskushan käy niin että lapsen joku kummi saattaa jättäytyä lapsen elämästä. Kummilapselle voitte sanoa vain, että onhan sulla muita rakkaita kummeja.
Jos kummi ei ole ollut lapsen elämässä alkua pidemmälle, ei lapsi hänta kaipaa. Kummisuhteen säilyminen on kummin harteilla eikä lapsen vanhempien, varsinkaan silloin kun kummius ei toteudu. Antakaa kummiasian olla sen kummemmin häntä esiin nostaen. Rippijuhliin kutsu en paljon maksa muiden kutsujen lomassa ”herkkänahkaiselle” kummille, jonka osoite on tiedossa sentään. Jättäkää asia hänen täysin päätettäväkseen.

Lue lisää

tämä nyt ei varsinaisesti liity tänne mutta haluan tilittää johonkin. Olen itse kummi ja haluaisin pitää kummilapseen enemmän yhteyttä, mutta se on hankalaa, johtuen vanhemmista. Heitä on vaikea saada puhelimella kiinni, ja vaikka lupaavat ilmoittaa milloin sopii tulla käymään, niin mitään ei kuulu. Pari kertaa vuodessa olen onnistunut lasta näkemään. Lapsi on vielä niin pieni etten voi soittaa suoraan hänelle, kiertoteitse olen kuullut että hän on kysellyt minusta ja haluaisi tavata minua. Nyt on ollut jo aika pitkä väli, pelottaa että lapsi kohta unohtaa minut, kun lapsena aika tuntuu pidemmältä. Vanhempiin en haluaisi pitää väkisin yhteyttä jos heillä on liikaa muita kiireitä, mutta lapselle haluaisin olla läsnä, koska muistan itse kuinka tärkeitä kummit olivat minulle, kun olin pieni.

Kummi-ankka kirjoitti:

Tämän kummin kanssa on vaikea puhua, koska hän on niin herkkä, että suuttuu helposti.Sen vuoksi haluaisimme - rehellisesti- purkaa kummiuden, ettei hän mahdollisesti koe syyllisyyttä asiasta ja valvo turhaan öitä sen takia, että itse aikoinaan kummiksi myöntyessään ei nyt enää ymmärräkkään mihin tuli lähteneeksi mukaan. Totta puhut myös siitä, että on vapauttanut itse itsensä, koska tämä kummi ei koskaan ole ottanut vastuuta mistäänmuustakaan, kummilapsia kyllä "keräilee" ja tykkää niin kauan kuin ovat pieniä vauvoja. Onneksi on muitakin kummeja ja se kai ideana onkin että joku kummi olisi jäljellä tosipaikan tullen.

Lue lisää

Kannattaa teidän kuitenkin yrittää etsiä kummin nykyinen osoite ja kutsua hänet.
Siihenpä teidän velvollisuutenne sitten loppuukin. Olette ainakin yrittäneet eikä jälkeenpäin tule nitinöitä kummin puolelta, varma on aina varmaa.
Itse olen 50-kymppinen ja minun ainoat kummini, pariskunta, eivät käyneet rippi- eivätkä lakkiaisjuhlissani.
Pienen lahjan lähettivät, en varmasti laskenut sen hintaa, sai olla vaikka ojasta löydetty. Pääasia oli se vähä muistaminen. Surin kyllä vähän, mieluummin kummit livenä kuin mikään lahja.
Myöhemmällä iällä sairastuttuani vakavasti he ottivat yhteyttä ja olivat tukenani ja ovat tänäkin päivänä.
Tässä tarinassa on onnellinen loppu. Siis kutsukaa kummi kuitenkin, jospa hän itse kasvaa kummiuteen ja ehkä eräänä päivänä muistaa kummilapsensa vaikkapa kummilapsen itkiessään ensirakkauden eroa.
P.S. itse olin aika nuori kun minua pyydettiin kummiksi, en ollut hommaan kypsä, ehkäpä nyt olen oppinut.

sapahe kirjoitti:

Kannattaa teidän kuitenkin yrittää etsiä kummin nykyinen osoite ja kutsua hänet.
Siihenpä teidän velvollisuutenne sitten loppuukin. Olette ainakin yrittäneet eikä jälkeenpäin tule nitinöitä kummin puolelta, varma on aina varmaa.
Itse olen 50-kymppinen ja minun ainoat kummini, pariskunta, eivät käyneet rippi- eivätkä lakkiaisjuhlissani.
Pienen lahjan lähettivät, en varmasti laskenut sen hintaa, sai olla vaikka ojasta löydetty. Pääasia oli se vähä muistaminen. Surin kyllä vähän, mieluummin kummit livenä kuin mikään lahja.
Myöhemmällä iällä sairastuttuani vakavasti he ottivat yhteyttä ja olivat tukenani ja ovat tänäkin päivänä.
Tässä tarinassa on onnellinen loppu. Siis kutsukaa kummi kuitenkin, jospa hän itse kasvaa kummiuteen ja ehkä eräänä päivänä muistaa kummilapsensa vaikkapa kummilapsen itkiessään ensirakkauden eroa.
P.S. itse olin aika nuori kun minua pyydettiin kummiksi, en ollut hommaan kypsä, ehkäpä nyt olen oppinut.

Lue lisää

käsitys. Tarkoitus oli sanoa "itkiessä".

Ainakin minun lapsillani oli jokaisella kaksi kummia ja niin on näköjään edelleen lastenlapsillanikin ollut sama käytäntö eli kaksi kummia. Molemmille kummeille on kohteliasta esittää kutsu, näin ainakin itse tekisin. - Onhan se ihan sama kuin muussakin elämässä; jotkut ihmiset ovat elämässämme mukana koko elämämme arjessa tai juhlassa. Joskus ihmisten elämä vaan syystä tai toisesta kulkee eri teitä tai saamme uusia 'kanssakulkijoita'.
(Yleensä juhlan järjestäjä haluaa järjestää juhlat jonkin tapahtuman kunniaksi tai muistoksi, eikä ensisijaisesti laske lahjojen rahallista arvoa)