Olen ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Viime aikoina olen pohtinut soveltumattomuuttani kyseiselle alalle. Ensinnäkin minulla on erittäin huonot kielelliset taidot. Kirjoitin äidinkielestä C:n ja olen suoraan sanoen paska sekä englannissa ja ruotsissa. Englannista kirjoitin B:n. Ruotsin kurssien keskiarvo on 5 ja lukiossa kävin vain pakolliset kurssit arvosanoilla 5,5,4,4,4. Opettaja armahti minut antamalla päättötodistukseen arvosanan 5.
Miten tulen koskaan pääsemään suullisesta ja kirjallisesta ruotsista läpi? Englantikin tuntuu todella vaikealta :/ En mennyt kursseille vielä tänä vuonna.
Olen oikeustieteellisesssä siksi, koska mielestäni se on erittäin hyvä yleistutkinto. Jos minulta kysytään, että haluaisinko toimia, esimerkiksi asianajatoimistossa, niin en osaa vastata edes kysymykseen.
En todellakaan tiedä, että olenko oikealla alalla. Mitä minun kannattaa mielestänne tehdä?
Olen pohtinut myös psykologian opiskelua. Toki en jaksaisi taas lukea pääsykokeisiin.. Mutta näin muuten tykkään lukea alan kirjallisuutta. Oikeustiedettä en oikein lue muulloin kuin pakollisesti tentteihin.
Toivon vain kokoajan, että identiteettikriisini päättyisi. Haluan olla varma siitä mitä haluan tehdä. Toivonko mahdottomia? Olenko nyt tehnyt kärpäsestä härkäsen?
Tiedän sen, että jos olen väärällä alalla, niin en tule olemaan koskaan asiantuntija siinä. Asiantuntijuuteen tarvitaan aitoa kiinnostusta alaa kohtaan. Mistä te tiedätte, että teillä on tämä aito kiinnostus juuri oikeustiedettä kohtaan?
Miten tulen koskaan pääsemään suullisesta ja kirjallisesta ruotsista läpi? Englantikin tuntuu todella vaikealta :/ En mennyt kursseille vielä tänä vuonna.
Olen oikeustieteellisesssä siksi, koska mielestäni se on erittäin hyvä yleistutkinto. Jos minulta kysytään, että haluaisinko toimia, esimerkiksi asianajatoimistossa, niin en osaa vastata edes kysymykseen.
En todellakaan tiedä, että olenko oikealla alalla. Mitä minun kannattaa mielestänne tehdä?
Olen pohtinut myös psykologian opiskelua. Toki en jaksaisi taas lukea pääsykokeisiin.. Mutta näin muuten tykkään lukea alan kirjallisuutta. Oikeustiedettä en oikein lue muulloin kuin pakollisesti tentteihin.
Toivon vain kokoajan, että identiteettikriisini päättyisi. Haluan olla varma siitä mitä haluan tehdä. Toivonko mahdottomia? Olenko nyt tehnyt kärpäsestä härkäsen?
Tiedän sen, että jos olen väärällä alalla, niin en tule olemaan koskaan asiantuntija siinä. Asiantuntijuuteen tarvitaan aitoa kiinnostusta alaa kohtaan. Mistä te tiedätte, että teillä on tämä aito kiinnostus juuri oikeustiedettä kohtaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Äidinkieli on kaikista tärkein. Kirjoitin itse aikoinaan E:n, olen aina tykännyt tuottaa tekstiä ja saanut hyvää palautetta. Sitten menin asianajotoimistoon töihin ja sain kuulla miten surkea kielellinen ilmaisu minulla on. Kirjoittelin asiakirjoja, joista pomot poimivat jokaikisen kielioppivirheen viimeistä pilkkua myöten. Tämä oli aika kova pala minulle, joka on kirjoittanut lähes koko elämänsä. Ala on kirjaimellisesti pilkunnussintaa ja tämä on kaunistelematon totuus. Totta kai englanti ja ruotsi jossain määrin merkitsevät, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä osaako tuottaa täydellistä tekstiä. Neuvoni on, että koeta hankkia alan työpaikka ja katso sitten minkälaista palautetta saat. Itse tein aikoinaan niin järjettömän työn sisäänpääsyn eteen, että tutkinnon hommaan vaikka itku silmässä, mutta oman alan hommiin en aio mennä vaan opiskelen jonkun toisen tutkinnon.
"Kirjoittelin asiakirjoja, joista pomot poimivat jokaikisen kielioppivirheen viimeistä pilkkua myöten."
Kätevä (pomojenkin) tapa peitellä omaa osaamattomuuttaan asiakysymyksissä.
Koulu ei sinänsä kerro mitään alasta, oikea oikeustieteen opiskelu ja harrastelu on ihan erilaista. Yritä hankkia alan työpaikka, ja voit kokeilla myös pyrkiäoikeustapauskilpailuihin, niissä molemmissa joutuu pohtimaan juridisia asioita eri tavalla kuin koulussa, ja voi aueta sinulle, onko ala sinun juttusi. Oikeustapauskilpailussa myös kielitaitosi karttuu eri tavalla.