Romaanikässärilleni ei voi oikeastaan enää tehdä mitään, olen vain hiovinani sitä. En saa sitä lähetetyksi, en saa aikaiseksi edes saatekirjettä kustantamoille.
Niin kauan kuin panttaan sitä, saatan kuvitella sen menevän läpi. Onko se jonkinlaista itsepetosta, kun haluaa pitää yllä toivoa?
Niin kauan kuin panttaan sitä, saatan kuvitella sen menevän läpi. Onko se jonkinlaista itsepetosta, kun haluaa pitää yllä toivoa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun kirja on kirjoitettu, se on kirjoitettu. Jos ei ole mitään oleellista korjattavaa kielen, rakenteen ja teeman syventämisen osalta ei kai ole edessä muuta vaihtoehtoa kuin lähettäminen.
Luulen, että olet jotenkin tyytymätön kirjasi käsikirjoitukseen, mutta et tiedä, mitä sille tehdä ja se lienee syy panttaamisintoon. Onko se itsepetosta, en usko.
Toivo ei ehkä ole tässä tilanteessa oleellista, vaan havainto siitä missä kunnossa käsikirjoitus OMASTA mielestä on. Se miten tuottajat siihen suhtautuvat on sitten HEIDÄN näkemyksensä ja mielipiteensä.
Jokaisessa taidetyössä on vaiheensa. Jos olet produktin loppusuoralla, jos epäilet, luetuta se ateljeekriitikolla ja mieti pitäisikö jotain tehdä vai ei.
Dramaturgiset ongelmat ovat usein perustavanlaatuisia korjauksen kannalta: koko käsikirjoitus saattaa mennä remonttiin, joten kannattaa pohtia... Korjaus voi parantaa tai muuttaa käsikirjoituksen luonnetta ratkaisevasti parempaan tai pahempaan suuntaan.
No totta mooses olen sen luetuttanut, on läpikäynyt arvostelupalvelut sun muut. Ei kai kukaan itsensä vakavasti ottava kirjoittaja missään pussissa kirjoita tänä päivänä. Pientä viilausta olen tehnyt saamani palautteen jälkeen, en isompaa, muuta ei ollut enää tehtävissä. Käsikirjoitus on niin hyvässä "kunnossa" kuin se ylipäätään voi olla.
Tyylini on mikä on, siihen olen tyytymätön. Se on kyllä ihan riittävän "omaääninen" mutta se ei valitettavasti tänä päivänä riitä.
Sitten ei muuta kuin kauppamatkaan kässärin kanssa.
Ja uuden kimppuun.
Uutta olen kyllä aloitellut, mutta jotenkin olen kiinni tässä yhdessä ja ainoassa. Se on kuin suhde, josta pitäisi päästä eroon, vaan kun en pääse. Vai olisiko parempi vertaus peräkamaripoika, joka pitäisi potkaista maailmalle.
Nyt vain hop hop ja kirjoitat nopeasti saatekirjeen, johon laitat lyhyesti kässäristä ja yhteystietosi, hankit kuoren/kuoria ja viet sen/ne postiin..Siinä se. Kässärisi homehtuu luonasi, jos et voi tehdä sille enää mitään niin anna palaa. Tunnetko häpeää? Häpeää onko se huono, mitä jos se julkaistaankin, mitä muut ajattelee sitten? Mitä jos sitä ei julkaista? Mitä muut ajattelee? Mitään et tiedä, ennen kuin lähetät kässärin eteenpäin, ei voi olla niin vaikeata sentään...Pääset siitä eroon samantien kun laitat sen postiin...Täytyy nyt sanoa, etten ymmärrä sinua lainkaan...Rohkeasti porskuta eteenpäin, jos osut seinään..Niin uutta kehiin, kun on valmista tekstiä jälleen paperilla!!!!:) HOP HOP, HETI HUOMENNA!KIITOS...Ei enää mitään voivottelua..minulla on suhde kässäriini..
En kuule ajattele tässä enkä muissakaan asioissa nyt enkä vastakaan sitä, mitä muut ajattelevat. Mitä ne on ne "muut"? Lehmiä laitumella? Mitä väliä on muiden ajatuksista? Tai muista ihmisistä ylipäätään muutenkaan?
Menee yli kirjoittamisaiheen, mutta on niitä näemmä toisillakin rajoittavia aitoja. Minä en pääse irti kässäristä. Ja joku muu ei pääse irti muiden ihmisten vaikutuksesta.
Asetin itselleni aikarajan, mihin mennessä kässärin on oltava postissa.
No se muut oli vain ehdotus ja yritän ymmärtää mikä siinä on niin vaikeata, jokuhan sulla nyt mättää, kun et saa aikaiseksi lähettää tekstiä eteenpäin. Kuten joku aiemmin sanoi, et ole varmaan tyytyväinen kirjoittamaasi, etkä halua paskaa kirjoitusta eteenpäin laittaa..Jos kyse ei ole siitä, niin mitä tänne sitten kirjoittelet, kun et itsekkään tiedä miksi et pääse tekstistäsi yli? Naurettavaa minusta..Mutta mikäs siinä, kukin tallaa tyylillään..Hyvä että on sentään aikaraja, ettei se kässäri ole hyppysissäsi vielä kymmnenen vuoden päästäkin..:D Laita samalla aikaraja kuoren hankkimiselle ja mites sitten postimerkit..hmm...Kyllä se siitä!
Minäkin olen törmännyt hieman samaan. Nimittäin siihen jatkuvaan hiontaan. Kuvittelen, että teksti tulee vielä paremmaksi. Ja on siinä jonkin verran perääkin: mitä enemmän hion ja hion (minäkin viimesteltyä tekstiä) niin sitä paremmaksi se tulee. Aina voi löytää lauseita, jotka voi sanoa toisin. Siis himpun verran paremmin.
Mutta kokonaisuuden kannalta sillä ei liene väliä.
Täällä taittiin aiemmin puhua siitä, että kässärin voi viedä myös paikan päälle. Säästyy postimaksut. Ja itse törmäsin siihen hankalaan asiaan, kun laitoin arvostelupalveluun: oli niin paksu ettei mennyt tavallisena kirjeenä. Piti maksaa jonakin hemmetin ovelta ovelle pakettina. Onko muut törmänneet samaan?
"taidetyössä", "produktin", "ateljeekriitikolle" :DDDDD
ovat toisten lehmien väsäämien tarinoiden ostajia ja lukijoita, joten ei niitä 'kuule' tarvitse ajatella. Ei niistä ole väliä.
"Romaanikässärilleni ei voi oikeastaan enää tehdä mitään" - jaaha. Sellaista käsikirjoitusta ei olekaan, joka ei paranisi pienillä ja suurilla korjauksilla. Sinä et vain 'kuule' tiedä, miten korjaisit sitä. Ehkä se on perinpohjin toivoton sepustus, ja sinä et voi turvonneen egosi takia sitä tunnustaa. Saat jonkinlaista tyydytystä siitä, että voit puhua 'valmiista käsikirjoituksesta; sehän tekee sinusta jo melkein kirjailijan, kuvittelet. Hylsy olisi kolaus egollesi, siksi et uskalla lähettää tekelettäsi. Haluat vain jauhaa paskaa siitä.
Täysin samaa mieltä...
Tällä tyypillähän ei ollut enää mitään hiottavaa tekstissä, sanomansa perusteella kässäri on niin valmis kuin vain olla..? Vai vastaako aloittaja jotain tähän asiaan..köh köh? Yleensä silloin pitäisi tuntea ylpeyttä siitä, että jes, nyt on valmis ja lähetän tämän eteenpäin..Mutta silti, ei niin luottavainen, koska voi tulla hylsy vastaan joka on todennäköistä..Mutta iloita siitä, että on saanut jotain niin valmiiksi, ettei muuta voi sanoa..vain hymyillä, viemässä kässäriä postiin..:)Kyse ei tässä ollut hiomisessa..Vain siitä, että vie kässärin postiin, äläkä ala hohhoilemaan etten nyt pysty viemään sitä postiin, kun vertaan sitä peräkammarin poikaan, joka pitäisi potkaista ulos..NIIN...???
Kässärin voi viedä paikan päälle toki, se kuka asuu paikan päällä...Mutta loppujen lopuksi voi voi..onko täällä pihiä kansaa vai mikä on..Mitä siitä keskustelua väsäämään? Minä vein paikan päälle kässärin ja säästin pitkän lantin, tehkää te samanlailla, näinkö se menee..Huh..Toki jos asuu kustantajien vieressä, niin viekööt vain paikan päälle, mut eipä se muutaman kässärin lähetys paljoo vie pussista, kun kerran Suomen työttömälläkin on siihen varaa....Enkä itse asu paikan päällä..köh köh
taidetyössä on vikana?
Ihmiset kuule liikkuu muualla kuin ASUINpaikkakunnallaan. Monet saattavat työskennellä jopa sadan kilsan päässä tai olla matkatyössä. tai liikkua muuten vaan. Mitä kirjoittaa sellainen, joka on asunut koko ikänsä jossain peräkamarissa?
Ymmärsin aiemman viestin niin, että olisi helpompi viedä paikan päälle kuin kytätä vaikkapa postitoimistojen aukioloaikoja.
Ja eikö posti todellakaan ota kuin jonain erikoislähetyksenä yli sallitun määrän painavaa tavaraa?