aluksi mulla on ollut anoreksiaa nelisen vuotta vaihtelevasti. alimmillaan paino käynyt 42kg ja pituutta lähelle 180cm. seronil 60mg lääkityksellä olen ja psykoterapiassa, ei auta. alkoholia vetänyt liikaa jo pitkän aikaa, monen vuoden ajan. yhdessä vaiheessa kärsin hirveästä ahmimisesta, mutta kun opin oksentamisen jalon taidon, ei enää ole ongelmaa siitä. paino sen kun laskee laskemistaan... ja tällä hetkellä mennään jo 58kg painossa taas, koko ajan alaspäin. en jaksa enää.
taas suunnittelen ruuan mättämistä kauheassa nälässä, kun maha kurnii ja heti oksentelua perään. silmät punaisina kuljen taas etiäpäin sen jälkeen yli viikon ajan, mutta onneksi kukaan ei arvaa. luulevat mun olevan vain pöllyssä.
taas suunnittelen ruuan mättämistä kauheassa nälässä, kun maha kurnii ja heti oksentelua perään. silmät punaisina kuljen taas etiäpäin sen jälkeen yli viikon ajan, mutta onneksi kukaan ei arvaa. luulevat mun olevan vain pöllyssä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mäkin luulin ettei kukaan arvaa ja tiedä. No.. väärin meni. Parille joille olen avautunut asiasta sanoivat tienneet jo pidemmän aikaa, lisäksi kertoivat muidenkin huomanneen turvonneen naaman, katkenneet verisuonet silmisä, yhtäkkiset (mättö)kauppareissut, käheän äänen, revenneet rystyset, vessan jatkuvan siivoamisen.. ja mielestäni pahinta.. "oksentamisen hajun" vaikka kuinka peseytyisi.. sitä ei huomaa itse. :< ja en siis todellakaan ole mikään epähygieeninen (joka tietenkin tulee mieleen), mutta hajut pinttyy johonkin.. vaatteisiin, elimistöön, hiuksiin.. en tiedä. Mutta.. hyi. Onneksi olen päässyt eroon oksentamisesta. Joten, ehkä sunkin ympärillä on nk. hienovaraisia ihmisiä jotka eivät vain kehtaa sanoa asiasta. Muut bulimikot kyllä varmasti arvaa.
niin mullakin seronil-lääkitys, oon pari kertaa uusinut reseptin ja hakenut lääkkeet, mutten vaan ole aloittanut. en uskalla, sen verran kusiset kokemukset ssri-lääkkeistä, mitä lääkärit on määränneet. onko ollut sulle apua? miten nukkuminen onnistunut? itselläni serotoniinin kanssa ollut ongelmana, etten nukahda ja ylikiidyn, ja pelkkä 20mg:n annos pelottaa, pitäisi sitten nostaa kuuteenkymppiin... lisäksi toi alkoholinkäyttö, en viitsisi uudestaan ruveta pelleilemään viinan ja serotoninin kanssa, onko sulla tullut epämääräistä humalassa?
onhan se paljon "normaalimpaa" olla pöllyssä kuin syömishäiriöinen. ihan sama mitä muut luulee. sun ei tarvi jaksaa tätä, voit saada parempaa. ei nälkää, joten ei aliravitsemusta, vitamiinien yms puutosta, ei ahmimista ja oksentamista. ei alkoholiriippuvuutta. ei enää. psykoterapia ei tepsi, on olemassa vyöhyketerapiaa, paljon vaihtoehtohoitoja mitä pidetään huuhaana, mutta mitä menettää kokeillessaan?
Mun elämä muuttui täysi helvetiksi kun mua sanottiin lihavaksi ja kun mun ÄITI sanoi, sen jälkeen kaikki muuttui, en enää uskaltanu syödä, kyselin mun kavereilta että oonko lihava ja ne sanoi jotta en ole ja niin sanoi myös terveydenhoitaja :( itkin ja pelkäsin ja häpesin itteäni, olin alle 14v. silloin :( lopetin lukion häpeästä, lopetin paljon ja en kehdannut liikkua missään missä joku näkee mut :( se vaan paheni ja paheni ja mulla oli bilimiaa ja anoreksiaa :( itkin illat itteni uneen kun oli muitakin ongelmia jotka oli vakavampia ja korjaamattomia ja jotka saa osan kiitoksesta että sain tän kirouksen päälleni :'(
Äiti on tienny tästä ja kun olen joutu psykiatrilla ja ties missä käymään niin se on suuttunu mulle kun olen kertonu että pahin alkoi siitä kun se sanoi jotta mun pitää tarkkailla mun syömistä ja sit mun yksi "kaveri" sanoi kerran että "älä syö liikaa ettet liho" :( se oli miespuolinen ja mulle todella rakas ja oltiin oltu yhdessä pitkään :( sen jälkeen en ole muitten seurassa uskaltanu syödä, enkä usko että pystynkö ikinä enää tekee niin :( mua kiusataan tän asian kanssa ja sit otin alkoholin helpottajaksi että voin unohtaa mutta unohdan vaan hetkeksi ja... MÄ VIHAAN TÄTÄ!!!!! nyt mulla on ongelma syömisenkanssa, joskus syön ja sit hemmetti kyllä syönki hirveesti ja suoraa oksentaa tai sit istun vaan pöydässä ja en syö mitään, hoen että ei ole nälkä ja söin just vaikka tiedän ettei kukaan usko :(
nyt oon jo 27 joten melkein koko mun elämä on ollu tätä ja olen käyny ties mitä hoitoja läpi mutta mikään ei auta :'(
Onko kellään muulla näin paha ja pelottava tilanne?
Mulla aikalailla sama tilanne kun edellisellä, tosin olen nuorempi, mutta niin pohjalla käyty ettei moni uskoisi. Bulimia ollut kolmentoista vanhasta asti, sen jälkeen tuli muitakin "pakkomielteitä" ja riippuvuuksia, alkoholi ja huumausaineet, varastelu, aggressiivisuus, itsetuhoisuus ymsyms. Olin ysiluokalla kun sain potkut koulusta aineiden ja dokaamisen takia, jouduin sairaalahoitoon ja olin vasta sentään vasta viidentoista. Nykyään syömisoireiluni vähän erilaista ja olen osista pakkomielteistä päässyt eroon, mutta alkoholia tekee mieli silti liian usein, se on liian helppo tapa unohtaa itseinho ja päästä pois "tästä maailmasta". Lääkärit on mulle usein sanoneet että alkoholinkäyttö kulkee joskus bulimian kanssa käsi kädessä, vähän kuin syöminen, sitä ei vaan voi hallita. Hoitoja minäkin läpi käynyt erilaisia, mikään ei tunnu auttavan, samaa oravanpyörää juostaan ympäri edelleen eikä loppua vielä näy, mutta silti päivä kerralla jaksan huomiseen ja toivottavasti joskus saan normaalin elämän, seurustelusuhteen, perheen ja pystyn elämään täysillä !