Olen n. 45 vuotias mies, ja olin kolme viikkoa sitten viikon ajan sairaalahoidossa äkillisen "selkärysähdyksen" vuoksi, joka vei kävelykykyni täysin pariksi päiväksi. Kaaduin aamulla matkalla vessaan (enkä siis ehtinyt käydä) ja siitä alkoi melkoinen rumba. Ensimmäisen sairaalapäivän aikana minua kuljeteltiin kahdesti ambulanssilla ja kerran paaritaksilla kotoa sairaalaan, sairaalasta toiseen ja sitten vielä takaisin takaisin ensimmäiseen sairaalaan (josta vielä seuraavan päivänä taas sinne toiseen sairaalaan... väärinkäsityksen vuoksi nämä hyppimiset...).
En ole aivan varma kuinka pitkiä pidättelyjaksoja minulle tuli, mutta joka tapauksessa ensimmäinen oli ainakin vuorokauden mittainen, ja tuon sairaalareissun jälkeen todellinen "seurapiirirakkoni" muuttui täysin: käyn myöhään iltayöstä vessassa ja silti herään aamulla varhain virtsaamistarpeeseen, Muutaman tunnin päästä taas sama juttu. Muutos aiempaan on todella suuri, sillä usein aamuvirtsaaminenkin siirtyi pitkälle iltapäivään ja jopa Atlantin ylityskin onnistui hyvin ilman että tarvitsi vessassa välillä käydä, vaikka muutaman juomankin tapaan matkallani ottaa.
Juomisen määrä ja virtsan määrä lienevät pysyneet ihan ennallaan, vain virtsaamistiheys on kasvanut, jolloin kertasatsit ovat huomattavasti pienentyneet. Tunne on, että rakko olisi muuttunut kaksiosaiseksi: toinen täyttyy ja tyhjenee tiuhaan ja toinen puoli pysyisi kokoajan täynnä.
Onko jolla kulla aiheesta kokemusta?
En ole aivan varma kuinka pitkiä pidättelyjaksoja minulle tuli, mutta joka tapauksessa ensimmäinen oli ainakin vuorokauden mittainen, ja tuon sairaalareissun jälkeen todellinen "seurapiirirakkoni" muuttui täysin: käyn myöhään iltayöstä vessassa ja silti herään aamulla varhain virtsaamistarpeeseen, Muutaman tunnin päästä taas sama juttu. Muutos aiempaan on todella suuri, sillä usein aamuvirtsaaminenkin siirtyi pitkälle iltapäivään ja jopa Atlantin ylityskin onnistui hyvin ilman että tarvitsi vessassa välillä käydä, vaikka muutaman juomankin tapaan matkallani ottaa.
Juomisen määrä ja virtsan määrä lienevät pysyneet ihan ennallaan, vain virtsaamistiheys on kasvanut, jolloin kertasatsit ovat huomattavasti pienentyneet. Tunne on, että rakko olisi muuttunut kaksiosaiseksi: toinen täyttyy ja tyhjenee tiuhaan ja toinen puoli pysyisi kokoajan täynnä.
Onko jolla kulla aiheesta kokemusta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.