läheisen kuolema

minttu

Olimme tunteneet avomieheni kanssa 7 vuotta. Ihastuimme, rakastuimme, ostimme auton ja talon. Uusperhe voi hyvin, lapsien keskiarvot kaikilla yli 8,5 ja monipuolisia harrastuksia. Tehtiin ruokajuhlia puutarhaan ja pidettiin synttäreitä. Kunnes -diabetes, sen takia työpaikka jäi -alkoi pyörtyilyt ja epilepsiakohtaukset. Masennus vei mieheni kokonaan. Jatkuva pelko koko perheellä kohtauksista, ambulanssi haki kerran viikossa. Välillä sai kohtauksia sairaalan käytävillä ja pyöräillessään. Kunnes, 3 viikkoa sitten, heräsin yöllä ja ihmettelin, miksi valot ovat keittiössä. Mies makasi lattialla kuolleena... oli järkyttävää kun ambulanssimiehet pakkasivat hänet laatikkoon ja rikostutkija kyseli tapahtumista.Nyt on masennus tarttunut minuunkin, en ymmärrä, miksi minun pitää jaksaa elää. Kun aikoinaan minulla havaittiin syöpä, josta paranin, mieheni sanoi, että jos kuolen, hän kuolee myöskin. Meillä oli lupaus, ikuinen rakkaus, toisillemme. Onko minun mentävä perässä????

85

12886

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ystävä.

      Älä edes ajattele sellaista, sinua tarvitaan, lapset ja lapsenlapset. Sinulla on vaikeaa nyt, mutta se helpottaa, sinusta tuntuu varmaan että seinä nousi pystyyn,mutta senkin yli pääsee. Sinulla on muistot, yritä jaksaa.

    • leski

      kanssa oppii elämään ja on pakko lasten takia. Älä riistä lapsilta sitä ihanuutta, että sinä olet vielä heidän lähellä. Aikasi tulee sitten kun sinun aika on lähteä...kukaan ei ole tänne ikuiseksi ajoiksi jäänyt.

      • minttu

        Kiitos kannustuksesta. Mutta mistä sen voiman, mitä minulla on yleensä ollut, saa?? Lapset ovat upeita, mutta he tarvitsisivat upean äidin. Kaikilla on ikävä HÄNTÄ. HÄN ei tule enää takaisin. Hänen taustavoimansa oli minunkin voima. Yhdessä tehtiin suurprojekteja ja kasvatettiin lapsia. Ei ole enää ketään...


      • ikävä
        minttu kirjoitti:

        Kiitos kannustuksesta. Mutta mistä sen voiman, mitä minulla on yleensä ollut, saa?? Lapset ovat upeita, mutta he tarvitsisivat upean äidin. Kaikilla on ikävä HÄNTÄ. HÄN ei tule enää takaisin. Hänen taustavoimansa oli minunkin voima. Yhdessä tehtiin suurprojekteja ja kasvatettiin lapsia. Ei ole enää ketään...

        Äitini opetti minulle nämä sivut,ennen pois lähtöään.Minulla myös on seinä vastasa,en jaksa käsittää miksi,äidin,mummun piti lähteä 46v.Äidilläni oli pahan laatuinen syöpä joka vei äidin,mummun??Meitä jäi 2lasta ja 4 lapsenlasta jos tuon tulevan syntymä otetaan mukaan,Äitini odotti kovasti näkevänsä uuden tulokkaan,mutta ei hän nähnyt.Viimeinen kosketus siskoni vatsaan kun lapsi potki sai äidin kyyneliin hän sanoi minä taistelen että näen pienokaisen,mutta ei äiti nähnyt.Itse olen ajatellut että lähden äidin luokse,mutta näen äidin iloiset kasvot jotka sanovat.Ei poikani sinulla on 2 kaunista lasta pidä huoli heistä he rakastavat sinua yli kaiken!! Niinpä olen jättänyt ajatuksen taka alalle,mutta siltikin miksi juuri äitini,mummu joutui poistumaan?? Hän jaksoi valaa meihin lapsiin elin voimaa,lapsenlapsiaan hän rakasti yli kaiken oli aina rinta rottingilla ja ylpeästi sanoi MINÄ olen MUMMU!! Mutta nyt hän on pois enkä käsitä sitä...Päässä vain MIKSI,MIKSI Juuri MEIDÄN ÄITI,MUMMU???MIKSI?


      • minttu
        ikävä kirjoitti:

        Äitini opetti minulle nämä sivut,ennen pois lähtöään.Minulla myös on seinä vastasa,en jaksa käsittää miksi,äidin,mummun piti lähteä 46v.Äidilläni oli pahan laatuinen syöpä joka vei äidin,mummun??Meitä jäi 2lasta ja 4 lapsenlasta jos tuon tulevan syntymä otetaan mukaan,Äitini odotti kovasti näkevänsä uuden tulokkaan,mutta ei hän nähnyt.Viimeinen kosketus siskoni vatsaan kun lapsi potki sai äidin kyyneliin hän sanoi minä taistelen että näen pienokaisen,mutta ei äiti nähnyt.Itse olen ajatellut että lähden äidin luokse,mutta näen äidin iloiset kasvot jotka sanovat.Ei poikani sinulla on 2 kaunista lasta pidä huoli heistä he rakastavat sinua yli kaiken!! Niinpä olen jättänyt ajatuksen taka alalle,mutta siltikin miksi juuri äitini,mummu joutui poistumaan?? Hän jaksoi valaa meihin lapsiin elin voimaa,lapsenlapsiaan hän rakasti yli kaiken oli aina rinta rottingilla ja ylpeästi sanoi MINÄ olen MUMMU!! Mutta nyt hän on pois enkä käsitä sitä...Päässä vain MIKSI,MIKSI Juuri MEIDÄN ÄITI,MUMMU???MIKSI?

        Yritä jaksaa. Minulla on myöskin läheinen kuollut, ja sitä myötä elämiseen liittyvä into. Hienoa, että uskallat asiasta puhua. Kai se siitä...mulla kuoli teini-iässä kasvattajani, unkarilainen mummo, eli tiedän, miltä tuntuu. Hae kuitenkin epä-virtuaaliseuraa, eli nenästä nenään. Rakkaus on uskomaton asia, kun se kohtaa. Tietokone taitaa olla väärä keino. S::LLÄ Minttu


    • Yksi

      On vaikea antaa lohdutusta tai neuvoja, koska tuollaisen tilanteen kaikki kokevat omalla tavallaan. Jospa silti tarjoan omia keinojani. Vaikka ensilukemalta "neuvoni" saattavat tuntua jotenkin epäkunnioittavilta, eivät ne sitä ole. Niiden tarkoituksena on auttaa sinua jaksamaan ja näkemään mahdollisuutesi tämän synkkyyden yli. Ehkä joku niistä auttaa sinua hivenen eteenpäin.

      Ajatukseni eivät ole missään loogisessa järjestyksessä.

      Aivan aluksi: ei ole häpeä turvautua ammatti-ihmisten apuun. Jos epäilet voimiesi uupuvan käänny empimättä heidän puoleensa.

      Vaikka tuntuu, että olet hirveässä tilanteessa, niin monet ihmiset ovat kokeneet saman kuin sinä - tilanteesi ei ole ainutkertainen. Ajan kuluessa elämä sinussa pääsee voitolle ja tapahtuneen kanssa oppii elämään. Muutkin ovat oppineet.

      Sinusta voi tuntua, että olet menettänyt kaiken. Koita kuitenkin kerätä voimasi ja mieti mitä kaikkea sinulla edelleen on jäljellä.

      Ole itsellesi armelias. Älä turhaan mieti onko surusi varmasti niin syvää ja aitoa kuin rakkaasi ansaitsisi. Se on varmasti aivan kohdallaan. Jokaisella on oikeus surra omaan tahtiinsa, surua ei voi eikä saa aikatauluttaa. Älä yritä tukahduttaa surua, mutta anna itsellesi oikeus myös valoisampiin ajatuksiin.

      Jos sinulla on käytettävissäsi luotettavia ystäviä, puhu heidän kanssaan asiasta - uudelleen ja uudelleen. (Alussa tuttavia yleensä käy enemmän, muuta hautajaisten jälkee käynnit harvenevat ja yksinäisyys alkaa masentaa.)

      Kirjoita ajatuksiasi. Pidä päiväkirjaa tai kirjoita paperille ja kun olet sen tehnyt lue se ja sitten vaikka poltat sen. Näin voit päästää sisältäsi hyvinkin henkilökohtaisia asioita, eivätkä ne kierry maailmalle. Olet kuitenkin uskaltanut tuoda ne julki, ne eivät ole enää sisälläsi. Rohkeutta. (kokeiltu on)

      Sinulla on lupa vaikka nauraa, jos joku saa sinut nauramaan. Se katkaisee hetkeksi murheen kahleen ja antaa sinulle voimia. Älä pelästy tunnetilaasi, et ole tekemässä mitään väärää. Sinulla on oikeus olla hetki onnellinen. Sinulla on oikeus pyrkiä ylöspäin.

      Murhe voi painaa sinut henkisesti ja fyysisesti köyryyn. Voi olla, että vain niin tunnet olevasi rakkaimpasi arvoinen - kaikki näkevät, että surusi on syvää ja aitoa. Surusi aitoutta ei kuitenkaan voi mitata ulkoisella olemuksella. Se on sisälläsi ja vain sinä itse tiedät sen syvyyden. Se on ulkoisen arvostelun yläpuolella.
      Koska näin on: koitapa joskus - vaikka aluksi ihan omissa oloissasi - oikaista kehosi ja mielesi tästä surun muotista. Ota muutama reipas askel ja maistele miltä tuntuu olla "reipas".
      Et tee mitään luvatonta, sinun on lupa pyrkiä ylös ja eteenpäin. Laajenna kokeilujasi.

      Käy haudalla, jos se tuntuu sinusta oikealta ja jos tunnet sen tarpeelliseksi. Mikään ei kuitenkaan pakota sinua siihen. Sinulla on lupa toimia niin kuin sinulle parhaalta tuntuu. Jossain vaiheessa käyntejä saattaa alkaa jäämään väliin. Älä pelästy, se on aivan normaalia. Et ole huono tai kelvoton surija. Sinulla on oikeus elää myös muuta elämää.

      Sinun ei ole pakko käydä haudalla, olette yhtä lähellä ja läsnä vaikka istuisit keittiösi pöydän ääressä kynttilän lämpöistä liekkiä seuraten. Ja vaikkei olisi kyttilääkään - ajatus on tärkein.

      Kerroit, että olitte luvanneet toisillenne ikuista rakkautta. Oman sairautesi hetkellä miehesi oli ilmaissut, että sinun kuolemasi merkitsisi myös hänen kuolemaansa.

      Luepa nyt rauhallisesti ja anna ajatukselle aikaa kypsyä. Ajattelen vain sinun parastasi.

      Ajatellanpa niin, että noin sanoessaan miehesi tahtoi ilmaista, että sinä olit hänelle niin rakas, että sinun kuollessasi osa myös häntä kuolisi ja että hänen olisi vaikea ajatella enää elää. Hänestä olisi varmaan tuntunut samalta kuin sinusta nyt - että millään ei enää ole väliä.
      Olittepa puhuneet miten vain, eikö sen voi käsittää näinkin. Se olisi kuin kuolema. Eikö sen voikin ajatella näin?

      Kaipauksesi osoittaa, että olet ollut hänen arvoisensa. Nyt sinulla on velvollisuuksia läheisiäsi kohtaan.

      Otapa seuraavakin asia rauhallisesti pohdintaan.
      Voitaneen sanoa, että kaikki itsetuhoiset ajatukset ovat itsekkäitä ajatuksia. Yksilö on siinä hakemassa vapautta itselleen. Mutta jos sinusta tuntuu nyt pahalta, mietippä miten pahalta läheisistäsi tuntuu jos sinulle tapahtuu jotain. Kaiken jo tapahtuneen lisäksi.
      Tiedän mistä puhun.
      Anna itsellesi aikaa. Sinulla on oikeus ja velvollisuus elämään.

      Hiljalleen kykenet tekemään asioita jotka nyt tuntuvat täysin mahdottomilta. Anna myönteisten asioiden toteutua - sinulla on oikeus siihen.

      Ajattele, että täällä joku luottaa sinuun. Tiedän mistä puhun.

      • minttu

        Kiitos kirjoituksestasi "yksi", se rauhoitti mieltä hieman. Kaikki kuitenkin tuntuu vielä kaaoottiselta. Entinen mieheni on ammattiauttaja ja tulikin rauhoittamaan minua pariksi päiväksi. Ehkä lähdin liian aikaisin työelämään, kun rankalta tuntuu "kaikkien osanotto". Kun näen tuttuja, toivon etteivät sanoisi mitään, haluaisin kävellä pitkin seiniä. Yksi minkä olen huomannut, ja mitä ehdotitkin,on kirjoittaminen, ehkä se on mun juttuni. Jotenkin on raskasta olla äänessä ja monet ihmiset kyselevät mielestäni jopa tunkeilevasti.

        Hoitajalle sanoisin, etten ole opetellut terminologiaanne. Ambulanssikuskit tosiaankin miehen hakivat, tumma pussi tai laatikonomainen oli missä vietiin. EI ainakaan mikään vaalea lakana. Silmät sumeana en tarkasti nähnyt, en osaisi edes tunnistaa ambulanssikuskeja. En tiedä mitä Monosella tarkoitat. Epilepsiakohtauksia tuli siis jatkuvasti, välillä olin kotona, välillä eri paikkakunnalla töissä. Ei näihin kohtauksiin mitään apua ole, jos tuntee terminologiaa. Piti vaan yrittää pitää kylkiasennossa ja kutsua ambúlanssi. Yksi päivä yleensä sairaalassa, sen jälkeen kotiin odottamaan uusia kohtauksia. Jatkuva rumba ja pelko, mihin seuraavaksi kaatuu. Tuli kerran portaikostakin alas ja löi päänsä lasioveen. Selvisi ruhjeilla.

        Kyse ei ole siis sepitetystä tarinasta. Joidenkin kohdalle tuntuu osuvan monenmoista tuskaa. Oma syöpäni on hallinnassa, sytostaatit ja sädehoitojaksot mennyttä aikaa. Ilon aihe on, että lapset ovat terveitä ja tytöt pääsevät geeniperimäseurantaan meidän sukumme runsaan rintasyöpäesiintyvyyden takia.

        Masennus ja kaipaus kuitenkin ovat pinnalla, kuinkahan kauan, vuosikausia, vuosikymmeniä...


      • hoitaja
        minttu kirjoitti:

        Kiitos kirjoituksestasi "yksi", se rauhoitti mieltä hieman. Kaikki kuitenkin tuntuu vielä kaaoottiselta. Entinen mieheni on ammattiauttaja ja tulikin rauhoittamaan minua pariksi päiväksi. Ehkä lähdin liian aikaisin työelämään, kun rankalta tuntuu "kaikkien osanotto". Kun näen tuttuja, toivon etteivät sanoisi mitään, haluaisin kävellä pitkin seiniä. Yksi minkä olen huomannut, ja mitä ehdotitkin,on kirjoittaminen, ehkä se on mun juttuni. Jotenkin on raskasta olla äänessä ja monet ihmiset kyselevät mielestäni jopa tunkeilevasti.

        Hoitajalle sanoisin, etten ole opetellut terminologiaanne. Ambulanssikuskit tosiaankin miehen hakivat, tumma pussi tai laatikonomainen oli missä vietiin. EI ainakaan mikään vaalea lakana. Silmät sumeana en tarkasti nähnyt, en osaisi edes tunnistaa ambulanssikuskeja. En tiedä mitä Monosella tarkoitat. Epilepsiakohtauksia tuli siis jatkuvasti, välillä olin kotona, välillä eri paikkakunnalla töissä. Ei näihin kohtauksiin mitään apua ole, jos tuntee terminologiaa. Piti vaan yrittää pitää kylkiasennossa ja kutsua ambúlanssi. Yksi päivä yleensä sairaalassa, sen jälkeen kotiin odottamaan uusia kohtauksia. Jatkuva rumba ja pelko, mihin seuraavaksi kaatuu. Tuli kerran portaikostakin alas ja löi päänsä lasioveen. Selvisi ruhjeilla.

        Kyse ei ole siis sepitetystä tarinasta. Joidenkin kohdalle tuntuu osuvan monenmoista tuskaa. Oma syöpäni on hallinnassa, sytostaatit ja sädehoitojaksot mennyttä aikaa. Ilon aihe on, että lapset ovat terveitä ja tytöt pääsevät geeniperimäseurantaan meidän sukumme runsaan rintasyöpäesiintyvyyden takia.

        Masennus ja kaipaus kuitenkin ovat pinnalla, kuinkahan kauan, vuosikausia, vuosikymmeniä...

        kirjoitit itse näin ?!

        ".....Kunnes -diabetes, sen takia työpaikka jäi -alkoi pyörtyilyt ja epilepsiakohtaukset"

        Tähän kiinnitin alan ihmisenä huomiota !!!
        Aikuisiän diabeteksen takia ei kukaan menetä työpaikkaansa, Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti säännöllisellä ja pitkäaikaisella lääkityksellä. Epilepsialääke valitaan kohtaustyypin mukaan. Lääkitys aloitetaan yhdellä lääkkeellä matalimmalla tehokkaalla annoksella. Jos kohtauksia edelleen ilmenee, annosta voidaan nostaa tai kokeillaan toista lääkettä. Nykyisin pyrkimyksenä on yhdellä lääkkeellä tapahtuva hoito. Jos kohtaukset kuitenkin edelleen jatkuvat, kokeillaan kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa.

        Epilepsialääkkeet vaikuttavat keskushermostoon, joten on ymmärrettävää, että niillä saattaa olla erilaisia haittavaikutuksia: lievimpinä lääkityksen alussa esiintyvä väsymys tai huimaus. Lääkitystä jatkettaessa tai annosta pienennettäessä useimmat sivuvaikutukset jäävät kuitenkin pois, mutta toisinaan lääke on vaihdettava, mikäli esiintyy vakavia haittavaikutuksia. Monien lääkkeiden kohdalla sivuvaikutukset ovat riippuvaisia lääkeaineen pitoisuudesta verenkierrossa. Tämän vuoksi lääkeainetasojen laboratorioseuranta on usein aiheellista. Nykyisin lääkevalikoima on melko laaja, ja suurin osa epilepsiaa sairastavista tulee lääkehoidolla joko täysin kohtauksettomiksi tai hyvään hoitotasapainoon.

        Olen pahoillani mutta en usko tarinaasi vieläkään......


      • minttu
        hoitaja kirjoitti:

        kirjoitit itse näin ?!

        ".....Kunnes -diabetes, sen takia työpaikka jäi -alkoi pyörtyilyt ja epilepsiakohtaukset"

        Tähän kiinnitin alan ihmisenä huomiota !!!
        Aikuisiän diabeteksen takia ei kukaan menetä työpaikkaansa, Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti säännöllisellä ja pitkäaikaisella lääkityksellä. Epilepsialääke valitaan kohtaustyypin mukaan. Lääkitys aloitetaan yhdellä lääkkeellä matalimmalla tehokkaalla annoksella. Jos kohtauksia edelleen ilmenee, annosta voidaan nostaa tai kokeillaan toista lääkettä. Nykyisin pyrkimyksenä on yhdellä lääkkeellä tapahtuva hoito. Jos kohtaukset kuitenkin edelleen jatkuvat, kokeillaan kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa.

        Epilepsialääkkeet vaikuttavat keskushermostoon, joten on ymmärrettävää, että niillä saattaa olla erilaisia haittavaikutuksia: lievimpinä lääkityksen alussa esiintyvä väsymys tai huimaus. Lääkitystä jatkettaessa tai annosta pienennettäessä useimmat sivuvaikutukset jäävät kuitenkin pois, mutta toisinaan lääke on vaihdettava, mikäli esiintyy vakavia haittavaikutuksia. Monien lääkkeiden kohdalla sivuvaikutukset ovat riippuvaisia lääkeaineen pitoisuudesta verenkierrossa. Tämän vuoksi lääkeainetasojen laboratorioseuranta on usein aiheellista. Nykyisin lääkevalikoima on melko laaja, ja suurin osa epilepsiaa sairastavista tulee lääkehoidolla joko täysin kohtauksettomiksi tai hyvään hoitotasapainoon.

        Olen pahoillani mutta en usko tarinaasi vieläkään......

        Tästä diabetes -asiasta taisteltiin työpaikan kanssa ja mukana oli myös työsuojeluvaltuutettu.
        Mies oli ollut pitkään sairaslomalla, kunto oli huono. Työpaikka irtisanoi ihmisiä, en muista määrää. Syynä tuotannollistaloudelliset syyt. Kuitenkin eikö ole niin, että sairaslomalaista ei saa irtisanoa? Olin mukana neuvotteluissa, mutta työpaikka jatkoi irtisanoutumisia eikä koko firmaa enää edes ole. Taistelu ei auttanut ja siihen väsyttiin. Ei mies olisi mitään pystynyt tekemään, kädet toimivat huonosti, kirjoittamisen hoidin minä, vaivon pölkkykirjaimin sai jotain aikaan, jota voisi nimittää kirjoittamiseksi. Lääkärit määräsivät surutta tenoxia ja diapamia. Hoitotasapainoa en havainnut missään vaiheessa, mutta mies oli tietyllä tapaa huoleton omassa hoidossaan, eikä suosiolla kuunnellut neuvoja. Ei kai minun tärkein elämän tarkoitus ole sinulle todistella jotain. Keskityn nyt olennaiseen.


      • oh hoh
        minttu kirjoitti:

        Tästä diabetes -asiasta taisteltiin työpaikan kanssa ja mukana oli myös työsuojeluvaltuutettu.
        Mies oli ollut pitkään sairaslomalla, kunto oli huono. Työpaikka irtisanoi ihmisiä, en muista määrää. Syynä tuotannollistaloudelliset syyt. Kuitenkin eikö ole niin, että sairaslomalaista ei saa irtisanoa? Olin mukana neuvotteluissa, mutta työpaikka jatkoi irtisanoutumisia eikä koko firmaa enää edes ole. Taistelu ei auttanut ja siihen väsyttiin. Ei mies olisi mitään pystynyt tekemään, kädet toimivat huonosti, kirjoittamisen hoidin minä, vaivon pölkkykirjaimin sai jotain aikaan, jota voisi nimittää kirjoittamiseksi. Lääkärit määräsivät surutta tenoxia ja diapamia. Hoitotasapainoa en havainnut missään vaiheessa, mutta mies oli tietyllä tapaa huoleton omassa hoidossaan, eikä suosiolla kuunnellut neuvoja. Ei kai minun tärkein elämän tarkoitus ole sinulle todistella jotain. Keskityn nyt olennaiseen.

        että mikset todella keskity olennaiseen tuskin huolesi sillä väistyvät että kertailet asioita täällä hae ammattiapua kun sitä on saatavavilla Suomessa ihan kiitettävästi ei tälläiset "huuhaa" palstat ole tuollaisten asioiden käsittelyyn mitenkään asiallisia.
        Netissä on ns. kriisipalstoja jossa asiantuntijoilta voi kysellä tuollaisia asioita ja selviytymis keinoja esim: Mielenterveyden keskusliitolla, kummasti sinulla kuitenkin energiaa riittää tänne kirjoitteluun parempaa terapiaa olisi tämänkin sijasta ollut mennä keväiseen luontoon kävelemään sillä jokaisen täältä on joskus lähdettävä eikä jälkeenjääneet itseään surkuttelemalla ja suremalla kuollutta takaisin tuo!


      • Ystävätär
        hoitaja kirjoitti:

        kirjoitit itse näin ?!

        ".....Kunnes -diabetes, sen takia työpaikka jäi -alkoi pyörtyilyt ja epilepsiakohtaukset"

        Tähän kiinnitin alan ihmisenä huomiota !!!
        Aikuisiän diabeteksen takia ei kukaan menetä työpaikkaansa, Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti säännöllisellä ja pitkäaikaisella lääkityksellä. Epilepsialääke valitaan kohtaustyypin mukaan. Lääkitys aloitetaan yhdellä lääkkeellä matalimmalla tehokkaalla annoksella. Jos kohtauksia edelleen ilmenee, annosta voidaan nostaa tai kokeillaan toista lääkettä. Nykyisin pyrkimyksenä on yhdellä lääkkeellä tapahtuva hoito. Jos kohtaukset kuitenkin edelleen jatkuvat, kokeillaan kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa.

        Epilepsialääkkeet vaikuttavat keskushermostoon, joten on ymmärrettävää, että niillä saattaa olla erilaisia haittavaikutuksia: lievimpinä lääkityksen alussa esiintyvä väsymys tai huimaus. Lääkitystä jatkettaessa tai annosta pienennettäessä useimmat sivuvaikutukset jäävät kuitenkin pois, mutta toisinaan lääke on vaihdettava, mikäli esiintyy vakavia haittavaikutuksia. Monien lääkkeiden kohdalla sivuvaikutukset ovat riippuvaisia lääkeaineen pitoisuudesta verenkierrossa. Tämän vuoksi lääkeainetasojen laboratorioseuranta on usein aiheellista. Nykyisin lääkevalikoima on melko laaja, ja suurin osa epilepsiaa sairastavista tulee lääkehoidolla joko täysin kohtauksettomiksi tai hyvään hoitotasapainoon.

        Olen pahoillani mutta en usko tarinaasi vieläkään......

        Miksi hänen tarinansa ei voisi olla totta?

        Hyvä ystäväni sairasti diabetesta ja sai epilepsia-kohtauksia. Hän ulkoili, söi terveellisesti ja vietti muutenkin säännöllistä, terveellistä elämää.

        Eräänä yönä verensokerit olivat laskeneet, raju epilepsia-kohtaus ja hän oli menehtynyt sänkyynsä.


      • Anestecia
        minttu kirjoitti:

        Tästä diabetes -asiasta taisteltiin työpaikan kanssa ja mukana oli myös työsuojeluvaltuutettu.
        Mies oli ollut pitkään sairaslomalla, kunto oli huono. Työpaikka irtisanoi ihmisiä, en muista määrää. Syynä tuotannollistaloudelliset syyt. Kuitenkin eikö ole niin, että sairaslomalaista ei saa irtisanoa? Olin mukana neuvotteluissa, mutta työpaikka jatkoi irtisanoutumisia eikä koko firmaa enää edes ole. Taistelu ei auttanut ja siihen väsyttiin. Ei mies olisi mitään pystynyt tekemään, kädet toimivat huonosti, kirjoittamisen hoidin minä, vaivon pölkkykirjaimin sai jotain aikaan, jota voisi nimittää kirjoittamiseksi. Lääkärit määräsivät surutta tenoxia ja diapamia. Hoitotasapainoa en havainnut missään vaiheessa, mutta mies oli tietyllä tapaa huoleton omassa hoidossaan, eikä suosiolla kuunnellut neuvoja. Ei kai minun tärkein elämän tarkoitus ole sinulle todistella jotain. Keskityn nyt olennaiseen.

        Hädin tuskin pystyssä pysyvälle, jonka puolesta sinä minttu jopa kirjoitit, siis niin jähmeälle miehelle lääkärit määräsivät Tenoxia, joka ei ole mikään parin tunnin nukahtamislääke vaan kunnon unilääke, ja Diapamia, joka taas on lievästi rauhoittava lääke, ei todellakaan mikään epilepsia- tai diabeteslääke. Näiden lääkkeiden kombinaatiolla mahdolliseen epilepsialääkitykseen insuliiniin/tbl-muotoiseen sokeritautilääkitykseen ei voi todellakaan saada aikaan ihan helpolla hoitotasapainoa. Alkaa lääkemäärä käydä aika hurjaksi ja sellaiseksi, mitä vastuuntuntoinen lääkäri ei ikinä kombinaatiohoitoina määräisi.

        Mitä lääkettä miehesi söi epilepsiaan ja millä annoksella? Lääkeainepitoisuuksia pitää tarkistaa aika-ajoin verikokein, juuri kollapsitapausten ehkäisemiseksi ja lääkkeen annostuksen säätämiseksi.


      • minttu
        Anestecia kirjoitti:

        Hädin tuskin pystyssä pysyvälle, jonka puolesta sinä minttu jopa kirjoitit, siis niin jähmeälle miehelle lääkärit määräsivät Tenoxia, joka ei ole mikään parin tunnin nukahtamislääke vaan kunnon unilääke, ja Diapamia, joka taas on lievästi rauhoittava lääke, ei todellakaan mikään epilepsia- tai diabeteslääke. Näiden lääkkeiden kombinaatiolla mahdolliseen epilepsialääkitykseen insuliiniin/tbl-muotoiseen sokeritautilääkitykseen ei voi todellakaan saada aikaan ihan helpolla hoitotasapainoa. Alkaa lääkemäärä käydä aika hurjaksi ja sellaiseksi, mitä vastuuntuntoinen lääkäri ei ikinä kombinaatiohoitoina määräisi.

        Mitä lääkettä miehesi söi epilepsiaan ja millä annoksella? Lääkeainepitoisuuksia pitää tarkistaa aika-ajoin verikokein, juuri kollapsitapausten ehkäisemiseksi ja lääkkeen annostuksen säätämiseksi.

        Vaikea tietää ja siksi ihmettelen itsekkin. Olen matkatöissä ja paljon kotoa poissa. Näin kuitenkin purkit, ja välillä takavarikoin. Mikä oikeus "hoitoalalla" on tällaiseen??


      • minttu
        Ystävätär kirjoitti:

        Miksi hänen tarinansa ei voisi olla totta?

        Hyvä ystäväni sairasti diabetesta ja sai epilepsia-kohtauksia. Hän ulkoili, söi terveellisesti ja vietti muutenkin säännöllistä, terveellistä elämää.

        Eräänä yönä verensokerit olivat laskeneet, raju epilepsia-kohtaus ja hän oli menehtynyt sänkyynsä.

        Ystävätär rakas. Näin kävi myös. Kiitos sulle. Ei ollut mitään tehtävissä, Minttu.


      • minttu

        Kävin haudalla, ja ....vaikeaa...liian lyhyt aika luovuttamiseen. Sen jälkeen kahvilassa, jossa tutustuin -epilektikkoon, silmäleikkauksessa oli ollut kaatumisen takia. Miksi hemmetissä???? Alan pelätä jo kaikkia ihmisiä, mistä tietää, onko kyseessä epilepsia. Pelko on tarttuva käsite. En enää uskalla mitään, ainakaan tavata ihmisiä. Pitäisi järjestää konfirmaatiojuhlat, mutta kun, kenet sinne haluaisin, on saavuttamattomissa. Tämä epilektikko joka silmäongelmaansa poti oli samaa mieltä kuin minäkin, että epilepsia ja masennus käyvät käsi kädessä.


      • Diabetes pojan äiti
        hoitaja kirjoitti:

        kirjoitit itse näin ?!

        ".....Kunnes -diabetes, sen takia työpaikka jäi -alkoi pyörtyilyt ja epilepsiakohtaukset"

        Tähän kiinnitin alan ihmisenä huomiota !!!
        Aikuisiän diabeteksen takia ei kukaan menetä työpaikkaansa, Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti säännöllisellä ja pitkäaikaisella lääkityksellä. Epilepsialääke valitaan kohtaustyypin mukaan. Lääkitys aloitetaan yhdellä lääkkeellä matalimmalla tehokkaalla annoksella. Jos kohtauksia edelleen ilmenee, annosta voidaan nostaa tai kokeillaan toista lääkettä. Nykyisin pyrkimyksenä on yhdellä lääkkeellä tapahtuva hoito. Jos kohtaukset kuitenkin edelleen jatkuvat, kokeillaan kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa.

        Epilepsialääkkeet vaikuttavat keskushermostoon, joten on ymmärrettävää, että niillä saattaa olla erilaisia haittavaikutuksia: lievimpinä lääkityksen alussa esiintyvä väsymys tai huimaus. Lääkitystä jatkettaessa tai annosta pienennettäessä useimmat sivuvaikutukset jäävät kuitenkin pois, mutta toisinaan lääke on vaihdettava, mikäli esiintyy vakavia haittavaikutuksia. Monien lääkkeiden kohdalla sivuvaikutukset ovat riippuvaisia lääkeaineen pitoisuudesta verenkierrossa. Tämän vuoksi lääkeainetasojen laboratorioseuranta on usein aiheellista. Nykyisin lääkevalikoima on melko laaja, ja suurin osa epilepsiaa sairastavista tulee lääkehoidolla joko täysin kohtauksettomiksi tai hyvään hoitotasapainoon.

        Olen pahoillani mutta en usko tarinaasi vieläkään......

        Komppaan sua tossa diabetesjutussa. Ei todellakaan sen takia saada töistä potkuja... eikä edes epilepsian takia.

        Tää kirjoittelija tuntuu olevan sama hörhö joka tekee näitä idioottimaisia aloituksia vähän joka palstalle.
        Aina hänet vaan tunnistaa kirjotustyylistää vaikka yrittääkin sitä vaihdella.

        Ilmeisesti tää henkilö on henkisesti sairas tai sitten joku todella yksinäinen.


    • hoitaja

      Sinulle "minttu" kun alat provoilemaan ja keksimään tarinoita näille pastoille ota taustatiedot ensin selville ja kirjoita seuraavaksi hiukan "uskottavampi" tarina aina palstoilla saattaa "vierailla" myös ihmisiä joilla on tietoa kaikki eivät niele kertomuksia ihan tuosta vaan!
      Tässä sinulle faktoja että voit itsekkin nähdä kuinka hölmö juttusi olikaan, ja tiedoksi vaan kotona kuollutta ihmistä EI laitetaan mihinkään "laatikkoon" vaan hänet laitetaan ruumispussiin ja viedään paareilla pois ja harvemmin ambulanssilla yleensä nk. "mononen" hakee ruumiin!!

      Tyypin 2 (T2D) eli aikuistyypin diabetes on elimistön aineenvaihduntasairaus, jossa on tyypillistä mm. veren suurentunut glukoosipitoisuus, glukoosin erittyminen virtsaan ja rasva-aineenvaihdunnan häiriintyminen johtuen insuliinin huonosta toiminnasta ja erittymisen häiriöstä. Tyypin 1 (nuoruusiän) diabeteksessa sokeriarvojen nousun aiheuttaa insuliinin erittymisen huomattava vajaus tai sen täydellinen puuttuminen. Aikuistyypin diabeteksessa insuliinia yleensä erittyy, mutta sen teho on selvästi heikentynyt. Tilaa kutsutaan insuliiniresistenssiksi.

      Lisäksi noin joka kymmenennen tapauksen suhteen rajanveto eri diabetestyyppien välillä on häilyvää, ja on nimetty myös omia alaluokkia kuten LADA, MODY ja mitokondriaalinen diabetes.

      Tyypin 2 diabetes ei yleensä aiheuta erityisempiä oireita. Kun tyypin 1 diabetes aiheuttaa usein selkeät ja voimakkaat oireet (janottaa, pissattaa, laihtuminen), niin aikuistyypin diabetes harvemmin johtaa tällaiseen tilanteeseen. Sairaus todetaankin useimmiten rutiinitutkimusten tai diabeteksen komplikaatioiden ilmentymisen yhteydessä.

      Tyypin 2 diabetes on suurelta osin länsimaisen runsasenergisen elämäntavan tuotos jolloin sitä hoidetaankin ensisijaisesti ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla.

      Mikäli edellä mainitut hoidot eivät johda sokeriarvojen normaalistumiseen 3-6 kuukauden kuluessa, aloitetaan lääkitys. Toisin kuin tyypin 1 diabeteksen hoidossa on tyypin 2 diabeteksen ensisijaisena lääkehoitona tabletit. Insuliinia käytetään, jos tablettilääkitys ei ole osoittautunut riittäväksi.

      Epilepsia on sairaus, jonka tyyppioireena ovat ajoittaiset tajuttomuus-kouristuskohtaukset. Kohtaukset johtuvat aivojen ajoittaisesta purkauksellisesta sähkötoiminnasta. Epilepsiaa kutsuttiin aiemmin kaatumataudiksi. Sairaus herättää edelleen voimakkaita tunteita ja turhaa pelkoa. Epilepsiaa on aikojen kuluessa pidetty milloin pyhänä ominaisuutena, milloin kirouksena.

      Epileptisiä kohtauksia voi esiintyä usein ilman varsinaista epilepsiaa. Kuka tahansa voi saada jossain elämänsä vaiheessa epileptisen tajuttomuus-kouristuskohtauksen esimerkiksi kuumeen, stressin, vilkkuvien valojen tai liiallisen alkoholinkäytön seurauksena. Epilepsiasta puhutaan vasta, kun kohtauksia ilmenee toistuvasti ilman altistavia tekijöitä.
      Epilepsian pääasiallisena oireena ovat tajuttomuus-kouristuskohtaukset. Eri kohtaustyypit poikkeavat huomattavasti toisistaan riippuen siitä, mistä aivojen osasta purkauksellinen häiriö alkaa ja mihin se leviää tästä alkamiskohdastaan. Epileptisen kohtauksen kesto vaihtelee muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Kohtaukset voivat esiintyä yksittäisinä, tai ne voivat tulla peräkkäin tiheästi, että henkilö ei ehdi toipua edellisestä kohtauksesta. Tällöin puhutaan status epilepticuksesta.

      Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajunnanhäiriöt, kouristelu, aistihäiriöt tai käyttäytymisen häiriöt. Samalla henkilöllä voi kuitenkin esiintyä useita erityyppisiä kohtauksia, mikä saattaa vaikeuttaa epilepsian luokittelua.
      Useimmiten epilepsian aiheuttaja on tuntematon (61 %). Aivovammat ja syntymää ennen, sen aikana tai pian sen jälkeen syntyneet vauriot kattavat molemmat 10 %. Aivoverenkiertohäiriöt, keskushermoston infektiot, aivokasvaimet ja muut sekalaiset syyt kattavat loput 19 % melko tasaisesti.

      • Yksi

        Ei kai kukaan näitä tarinoita ihan tosissaan ota.
        Yksi törkeimmistä viimeaikojen jutuista oli sepitetty Konginkankaan bussiturman uhrin nimissä.

        Feikkiä löytyy niin kysymyksissä kyin vastauksissakin. Toivottavasti kukaan ei ala lääkitsemään itseään jonkun huuhaan ohjeiden mukaan.

        Tästä omaisjutusta oma veikkaukseni oli 50/50. En tosin edes yrittänyt etsiä virheitä sillä samalla prosentilla suhtaudun lähes kaikkeen mitä täällää kirjoitetaan.

        Päätin kuitenkin vastata asiallisesti, koska ajattelin, että joku todellinen (jos tämä oli feikki?) surija saattaisi löytää siitä jotain itselleen.


        Kun terveesti epäilee kaikkea, ei koskaan pety.

        Lämmintä kesää kaikille.


      • hoitaja
        Yksi kirjoitti:

        Ei kai kukaan näitä tarinoita ihan tosissaan ota.
        Yksi törkeimmistä viimeaikojen jutuista oli sepitetty Konginkankaan bussiturman uhrin nimissä.

        Feikkiä löytyy niin kysymyksissä kyin vastauksissakin. Toivottavasti kukaan ei ala lääkitsemään itseään jonkun huuhaan ohjeiden mukaan.

        Tästä omaisjutusta oma veikkaukseni oli 50/50. En tosin edes yrittänyt etsiä virheitä sillä samalla prosentilla suhtaudun lähes kaikkeen mitä täällää kirjoitetaan.

        Päätin kuitenkin vastata asiallisesti, koska ajattelin, että joku todellinen (jos tämä oli feikki?) surija saattaisi löytää siitä jotain itselleen.


        Kun terveesti epäilee kaikkea, ei koskaan pety.

        Lämmintä kesää kaikille.

        että jos löydät kirjoituksestani jonkin virheen sairauksien kohdalta(oireet,tavanomainen hoito, taudin edistyminen tai syy siihen miksi ko; sairaus on ihmiselle puhjennut) ihmettelen suuresti onko lääketiede/tauti diagnostiikka muuttunut jotenkin ratkaisevasti muutamassa tunnissa ??

        Minusta on todella inhottavaa ,että täälläkään kukaan kirjoittele moista puutaheinää koska jollakin ihmisellä todella voi olla juuri takana esim. läheisensä sairauteen menettäminen (itse olen todellakin löytänyt mieheni kuolleena keittiöstä tullessani kotiin!)
        On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa.

        Ja olet väärässä jos luulet ,ettei tälläisessäkin paikassa aina joku ota asioita tosissaan, on sairasta että joku ihminen huvikseen keksii tälläisiä tarinoita ja herkät ihmiset sitten yrittävät auttaa ja osallistua toisen "suruun" ...?!


      • Yksi
        hoitaja kirjoitti:

        että jos löydät kirjoituksestani jonkin virheen sairauksien kohdalta(oireet,tavanomainen hoito, taudin edistyminen tai syy siihen miksi ko; sairaus on ihmiselle puhjennut) ihmettelen suuresti onko lääketiede/tauti diagnostiikka muuttunut jotenkin ratkaisevasti muutamassa tunnissa ??

        Minusta on todella inhottavaa ,että täälläkään kukaan kirjoittele moista puutaheinää koska jollakin ihmisellä todella voi olla juuri takana esim. läheisensä sairauteen menettäminen (itse olen todellakin löytänyt mieheni kuolleena keittiöstä tullessani kotiin!)
        On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa.

        Ja olet väärässä jos luulet ,ettei tälläisessäkin paikassa aina joku ota asioita tosissaan, on sairasta että joku ihminen huvikseen keksii tälläisiä tarinoita ja herkät ihmiset sitten yrittävät auttaa ja osallistua toisen "suruun" ...?!

        Ymmärrän kyllä kantasi ja olen jokseenkin samaa mieltä.
        Jos tahdotaan olla oikein tarkkoja, niin ei saisi koskaan sanoa oikeastaan mitään, ennen kuin on tarkistanut kaikkien vastaanottajien taustan ja nykyisen tilan.
        Järkyttävien tapahtumien jälkeen ihmisellä on ihmeellinen kyky noukkia viittauksia hyvinkin herkästi.

        Joku varmasti ottaa tosissaan ja sairasta on.
        Nettiä ei kuitenkaan millään pystytä puhdistamaan. Jokainen joka sen avaa, altistuu kaikille sen ilmiöille.

        Joku on aivan varmasti tälläkin hetkellä menettänyt läheisensä ja jotkut heistä ilmeisesti ovat lukeneet tai lukevat tämän ketjun.
        Jos tätä sepitekeskustelua ei olisi käyty, olisivatko he jääneet tarinan aitoutta miettimään. Tarina olisi ollut vaan huonosti laadittu esimerkki joka olisi lunastanut oikeutuksensa asiallisten kommenttien kautta.
        Surevalla saattaa olla muutakin ajateltavaa kuin toisten epärehellisyys.

        Me kaikki koemme asioita omalla tavallamme. Myös selviytymiskeinomme ovat erilaiset.
        Sinä kerroit löytäneesi miehesi kuolleena. Minulle poliisit toivat syysyönä pelkän pipon ja kukkaron. Kerroin omasta tavastani yrittää selvitä tilanteesta.


      • hoitaja
        Yksi kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä kantasi ja olen jokseenkin samaa mieltä.
        Jos tahdotaan olla oikein tarkkoja, niin ei saisi koskaan sanoa oikeastaan mitään, ennen kuin on tarkistanut kaikkien vastaanottajien taustan ja nykyisen tilan.
        Järkyttävien tapahtumien jälkeen ihmisellä on ihmeellinen kyky noukkia viittauksia hyvinkin herkästi.

        Joku varmasti ottaa tosissaan ja sairasta on.
        Nettiä ei kuitenkaan millään pystytä puhdistamaan. Jokainen joka sen avaa, altistuu kaikille sen ilmiöille.

        Joku on aivan varmasti tälläkin hetkellä menettänyt läheisensä ja jotkut heistä ilmeisesti ovat lukeneet tai lukevat tämän ketjun.
        Jos tätä sepitekeskustelua ei olisi käyty, olisivatko he jääneet tarinan aitoutta miettimään. Tarina olisi ollut vaan huonosti laadittu esimerkki joka olisi lunastanut oikeutuksensa asiallisten kommenttien kautta.
        Surevalla saattaa olla muutakin ajateltavaa kuin toisten epärehellisyys.

        Me kaikki koemme asioita omalla tavallamme. Myös selviytymiskeinomme ovat erilaiset.
        Sinä kerroit löytäneesi miehesi kuolleena. Minulle poliisit toivat syysyönä pelkän pipon ja kukkaron. Kerroin omasta tavastani yrittää selvitä tilanteesta.

        ...sieluun ruusupuu :-D

        Ajatuksin olen matkallasi Jaroslav Seifertin sanoin;

        " Elämämme etenee
        kuin sormet hiekkapaperilla,
        päiviä ,viikkoja,vuosia,vuosisatoja.
        Oli aikoja,jolloin itkimme itsemme
        pitkien vuosien yli.

        Kierrän yhä sitä pylvästä
        jonka juurella niin usein odotin
        ja kuuntelin veden solinaa
        apokalyptisista kidoista,
        joka kerta ihastellen
        kuinka lemmekkäästi vesi keimaili
        ryöpytessään pisaroina altaan pintaan,
        kunnes pylvään varjo lankesi kasvoillesi.
        Se oli Ruusun hetki."


      • 2xleski
        hoitaja kirjoitti:

        että jos löydät kirjoituksestani jonkin virheen sairauksien kohdalta(oireet,tavanomainen hoito, taudin edistyminen tai syy siihen miksi ko; sairaus on ihmiselle puhjennut) ihmettelen suuresti onko lääketiede/tauti diagnostiikka muuttunut jotenkin ratkaisevasti muutamassa tunnissa ??

        Minusta on todella inhottavaa ,että täälläkään kukaan kirjoittele moista puutaheinää koska jollakin ihmisellä todella voi olla juuri takana esim. läheisensä sairauteen menettäminen (itse olen todellakin löytänyt mieheni kuolleena keittiöstä tullessani kotiin!)
        On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa.

        Ja olet väärässä jos luulet ,ettei tälläisessäkin paikassa aina joku ota asioita tosissaan, on sairasta että joku ihminen huvikseen keksii tälläisiä tarinoita ja herkät ihmiset sitten yrittävät auttaa ja osallistua toisen "suruun" ...?!

        Mutta ikävä kyllä jotkut ihmiset haluavat huomiota hinnalla millä hyväänsä.


      • Ystävätär
        hoitaja kirjoitti:

        että jos löydät kirjoituksestani jonkin virheen sairauksien kohdalta(oireet,tavanomainen hoito, taudin edistyminen tai syy siihen miksi ko; sairaus on ihmiselle puhjennut) ihmettelen suuresti onko lääketiede/tauti diagnostiikka muuttunut jotenkin ratkaisevasti muutamassa tunnissa ??

        Minusta on todella inhottavaa ,että täälläkään kukaan kirjoittele moista puutaheinää koska jollakin ihmisellä todella voi olla juuri takana esim. läheisensä sairauteen menettäminen (itse olen todellakin löytänyt mieheni kuolleena keittiöstä tullessani kotiin!)
        On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa.

        Ja olet väärässä jos luulet ,ettei tälläisessäkin paikassa aina joku ota asioita tosissaan, on sairasta että joku ihminen huvikseen keksii tälläisiä tarinoita ja herkät ihmiset sitten yrittävät auttaa ja osallistua toisen "suruun" ...?!

        Jos sokeriarvot ovat korkealla ja ihminen saa rajun epilepsia-kohtauksen eikä apua ole lähellä, niin kuolema seuraa. Näin kävi ystävälleni.


      • ammatilainen myös
        Ystävätär kirjoitti:

        Jos sokeriarvot ovat korkealla ja ihminen saa rajun epilepsia-kohtauksen eikä apua ole lähellä, niin kuolema seuraa. Näin kävi ystävälleni.

        ei diabetes ja epilepsia ole mikään yksi yhteen tauti kombinaatio
        Tyypin 2 diabeetikoilla on muihin verrattuna 2–4-kertainen vaara sairastua sepelvaltimotautiin. Sepelvaltimotauti kehittyy, kun sydänlihakseen verta tuovat valtimot ahtautuvat. Diabeetikoilla haitallinen LDL-kolesteroli kertyy verisuonten seinämiin tavallista helpommin. Kun ahtautuneeseen kohtaan tulee lopulta sen kokonaan tukkiva hyytymä, se sydänlihaksen alue, johon valtimo toi verta, menee kuolioon eli syntyy sydäninfarkti.
        Pysyvästi liian korkea verensokeritaso voi aiheuttaa haitallisia muutoksia paitsi valtimoihin myös pieniin verisuoniin. Vaurioita syntyy herkimmin silmänpohjiin ja munuaisiin, ja seurauksena voi olla näön huonontuminen sekä munuaisten toiminnan heikkeneminen.
        Verenkiertohäiriöt ja liian korkea verensokeritaso aiheuttavat hermostomuutoksia, jotka saattavat johtaa muun muassa jalkavammojen syntyyn ja impotenssin kehittymiseen.
        Nämä ovat ne lisä sairaudet mitä kakkostyypin diabetes yleensä aiheuttaa.
        insuliinisokki ja vakavampi eli happomyrkytys ovat ne asiat diabeteksessä jotka aiheuttavat tajuttomuuden tai pahimmillaan kooman!
        Ystävälläsi on ollut kaksi erillistä sairautta epilepsia sekä diabetes tottakai on mahdollista sairastaa vaikka kuinka montaa sairautta ns. päällekkäin mutta alkuperäinen kirjoitus oli kuitenkin niin "hämärä" että oli vaikeaa tajuta mistä sairaudesta oikeastaan oli kysymys!'
        Kyllä ammattilaiset tietävät ei ole kyse siitä enkä itse nähnyt "hoitajan" vastauksissa mitään ammatillista virhettä?!


      • totta tai ei??
        Ystävätär kirjoitti:

        Jos sokeriarvot ovat korkealla ja ihminen saa rajun epilepsia-kohtauksen eikä apua ole lähellä, niin kuolema seuraa. Näin kävi ystävälleni.

        Ystäväni aikuisten oikeasti kuoli epilepsia kohtaukseen.TURHA SANOA ETTEI NIIN KÄY.Sen tietävät myös hoitajat lääkärit että niin voi käydä.NÄET epilepsiaa on monta eri sorttia ja vaikein on lennoksiaepilepsia ,jaa mistä tiedän? Siitä että tyttärelläni on myös tämä niin sanottu kuuluisa ja iisi epilepsia,joka on kaukana iisistä kohtauksesta! annat lääkkeet mitkä on määrätty kohtaus ei mene ohi laitat ruiskeen peräaukkoon pitäisi auttaa tytär ramppaa ja ramppaa.Tulee ambulanssi kysyy kauanko on jo kestänyt? Sanon noin puolituntia.Kysyy taas olenko antanut ruiskeen ??Sanon että kyllä.JA taas tytärtä viedään neurologiselle osastolle.Tämä tästä tyttärestäni.NYT kirjoitan ystävästäni hänellä oli 1v3kk lapsi oli talvi äiti oli päättänyt tuulettaa,oli tehnyt puuron lapselleen istuuntui noja tuolille ja kuinka olikaan käyny hän sai kohtauksen ja oli hypännyt suoraan sängyn reunaan ja niskat pikki eli tämä pienilapsi oli kuolleen äitinsä ja puurokattilan kanssa yksin samoin oli parvekkeen ovi auki ja oli tosi kylmä lapsi sielä oli itkenyt koko päivän eikä kukaan piitannut mitään.Kunnes tulin paikalle illalla noin kello 19:00 Soitin ovikelloa avasin potiluukun kuulin lapsen äänen,mutta en äidin Soitin huoltomiehelle ja sanoin joku on nyt vialla ja näin olikin lapsi kylmissään äiti kuolleena lattialla...Turha puhua ettei epilepsiaan kuole,näet täytyy ottaa huomioon myös se seikka että epileptikko myös syöksyy hypähtää jopa risti asennassa olevaa ihmistä melkoisesti OLEN KOKENUT LÄHELTÄ NÄMÄ ASIAT...!!!!


      • Ystävätär
        ammatilainen myös kirjoitti:

        ei diabetes ja epilepsia ole mikään yksi yhteen tauti kombinaatio
        Tyypin 2 diabeetikoilla on muihin verrattuna 2–4-kertainen vaara sairastua sepelvaltimotautiin. Sepelvaltimotauti kehittyy, kun sydänlihakseen verta tuovat valtimot ahtautuvat. Diabeetikoilla haitallinen LDL-kolesteroli kertyy verisuonten seinämiin tavallista helpommin. Kun ahtautuneeseen kohtaan tulee lopulta sen kokonaan tukkiva hyytymä, se sydänlihaksen alue, johon valtimo toi verta, menee kuolioon eli syntyy sydäninfarkti.
        Pysyvästi liian korkea verensokeritaso voi aiheuttaa haitallisia muutoksia paitsi valtimoihin myös pieniin verisuoniin. Vaurioita syntyy herkimmin silmänpohjiin ja munuaisiin, ja seurauksena voi olla näön huonontuminen sekä munuaisten toiminnan heikkeneminen.
        Verenkiertohäiriöt ja liian korkea verensokeritaso aiheuttavat hermostomuutoksia, jotka saattavat johtaa muun muassa jalkavammojen syntyyn ja impotenssin kehittymiseen.
        Nämä ovat ne lisä sairaudet mitä kakkostyypin diabetes yleensä aiheuttaa.
        insuliinisokki ja vakavampi eli happomyrkytys ovat ne asiat diabeteksessä jotka aiheuttavat tajuttomuuden tai pahimmillaan kooman!
        Ystävälläsi on ollut kaksi erillistä sairautta epilepsia sekä diabetes tottakai on mahdollista sairastaa vaikka kuinka montaa sairautta ns. päällekkäin mutta alkuperäinen kirjoitus oli kuitenkin niin "hämärä" että oli vaikeaa tajuta mistä sairaudesta oikeastaan oli kysymys!'
        Kyllä ammattilaiset tietävät ei ole kyse siitä enkä itse nähnyt "hoitajan" vastauksissa mitään ammatillista virhettä?!

        En sanonut niiden olevan yksi yhteen. Tiedän kyllä niiden olevan eri sairauksia. Ammattilaisen pitäisi tietää, että epilepsia-kohtaukseen ja insuliinishokkiin voi kuolla. Ystäväni sai niin rajun epilepsia-kohtauksen ja kuoli siihen, koska yöllä ei ollut apua saatavana.

        Maallikkokin ymmärtää avauksesta miten vakavista sairauksista on kyse, jos ne johtavat yllämainittuihin eikä apua ole saatavissa.


      • minttu
        totta tai ei?? kirjoitti:

        Ystäväni aikuisten oikeasti kuoli epilepsia kohtaukseen.TURHA SANOA ETTEI NIIN KÄY.Sen tietävät myös hoitajat lääkärit että niin voi käydä.NÄET epilepsiaa on monta eri sorttia ja vaikein on lennoksiaepilepsia ,jaa mistä tiedän? Siitä että tyttärelläni on myös tämä niin sanottu kuuluisa ja iisi epilepsia,joka on kaukana iisistä kohtauksesta! annat lääkkeet mitkä on määrätty kohtaus ei mene ohi laitat ruiskeen peräaukkoon pitäisi auttaa tytär ramppaa ja ramppaa.Tulee ambulanssi kysyy kauanko on jo kestänyt? Sanon noin puolituntia.Kysyy taas olenko antanut ruiskeen ??Sanon että kyllä.JA taas tytärtä viedään neurologiselle osastolle.Tämä tästä tyttärestäni.NYT kirjoitan ystävästäni hänellä oli 1v3kk lapsi oli talvi äiti oli päättänyt tuulettaa,oli tehnyt puuron lapselleen istuuntui noja tuolille ja kuinka olikaan käyny hän sai kohtauksen ja oli hypännyt suoraan sängyn reunaan ja niskat pikki eli tämä pienilapsi oli kuolleen äitinsä ja puurokattilan kanssa yksin samoin oli parvekkeen ovi auki ja oli tosi kylmä lapsi sielä oli itkenyt koko päivän eikä kukaan piitannut mitään.Kunnes tulin paikalle illalla noin kello 19:00 Soitin ovikelloa avasin potiluukun kuulin lapsen äänen,mutta en äidin Soitin huoltomiehelle ja sanoin joku on nyt vialla ja näin olikin lapsi kylmissään äiti kuolleena lattialla...Turha puhua ettei epilepsiaan kuole,näet täytyy ottaa huomioon myös se seikka että epileptikko myös syöksyy hypähtää jopa risti asennassa olevaa ihmistä melkoisesti OLEN KOKENUT LÄHELTÄ NÄMÄ ASIAT...!!!!

        Kauhean vaiketa on asioista puhua. Mutta epilepsia-----on lisääntymässä. SINÄ tiedät, miltä tuntuu katsella epilepsiakohtauksen saanutta, ambulanssiambulanssin perään, jatkuva pelko. Kun rakastaa, pelkää....


      • minttu
        Ystävätär kirjoitti:

        En sanonut niiden olevan yksi yhteen. Tiedän kyllä niiden olevan eri sairauksia. Ammattilaisen pitäisi tietää, että epilepsia-kohtaukseen ja insuliinishokkiin voi kuolla. Ystäväni sai niin rajun epilepsia-kohtauksen ja kuoli siihen, koska yöllä ei ollut apua saatavana.

        Maallikkokin ymmärtää avauksesta miten vakavista sairauksista on kyse, jos ne johtavat yllämainittuihin eikä apua ole saatavissa.

        Kaunis kiitos sekä tiedosta että ymmärryksestä.
        2 sairautta e/d tosiaankin, ei lääkäreiltä fiksua lausuntoa. Joskus on vaan niin, että sairaudet seuraa...psori lisäksi mulla. Syöpähoidoissa HÄNTÄ luultiin potilaaksi, koska kalju, kampaus itse valittu. Syöpäpolit kävi läpi, auttaaksen.
        Auttoi. Haluaisin edelleen auttaa. Myöhäistä on.


      • minttu
        Ystävätär kirjoitti:

        En sanonut niiden olevan yksi yhteen. Tiedän kyllä niiden olevan eri sairauksia. Ammattilaisen pitäisi tietää, että epilepsia-kohtaukseen ja insuliinishokkiin voi kuolla. Ystäväni sai niin rajun epilepsia-kohtauksen ja kuoli siihen, koska yöllä ei ollut apua saatavana.

        Maallikkokin ymmärtää avauksesta miten vakavista sairauksista on kyse, jos ne johtavat yllämainittuihin eikä apua ole saatavissa.

        No niin. Niin kävi. Mutta usein myöskin pyöräillessä, jopa sairaalassa. Jatkuvaa epilepsiaa, miten sen vois ehkäistä??? Nimittäin isällänsä sama, uusperheemme 15Wee on sama sairaus db, 5 piikkiä päivässä. Voisko joku auttaa????


      • minttu
        totta tai ei?? kirjoitti:

        Ystäväni aikuisten oikeasti kuoli epilepsia kohtaukseen.TURHA SANOA ETTEI NIIN KÄY.Sen tietävät myös hoitajat lääkärit että niin voi käydä.NÄET epilepsiaa on monta eri sorttia ja vaikein on lennoksiaepilepsia ,jaa mistä tiedän? Siitä että tyttärelläni on myös tämä niin sanottu kuuluisa ja iisi epilepsia,joka on kaukana iisistä kohtauksesta! annat lääkkeet mitkä on määrätty kohtaus ei mene ohi laitat ruiskeen peräaukkoon pitäisi auttaa tytär ramppaa ja ramppaa.Tulee ambulanssi kysyy kauanko on jo kestänyt? Sanon noin puolituntia.Kysyy taas olenko antanut ruiskeen ??Sanon että kyllä.JA taas tytärtä viedään neurologiselle osastolle.Tämä tästä tyttärestäni.NYT kirjoitan ystävästäni hänellä oli 1v3kk lapsi oli talvi äiti oli päättänyt tuulettaa,oli tehnyt puuron lapselleen istuuntui noja tuolille ja kuinka olikaan käyny hän sai kohtauksen ja oli hypännyt suoraan sängyn reunaan ja niskat pikki eli tämä pienilapsi oli kuolleen äitinsä ja puurokattilan kanssa yksin samoin oli parvekkeen ovi auki ja oli tosi kylmä lapsi sielä oli itkenyt koko päivän eikä kukaan piitannut mitään.Kunnes tulin paikalle illalla noin kello 19:00 Soitin ovikelloa avasin potiluukun kuulin lapsen äänen,mutta en äidin Soitin huoltomiehelle ja sanoin joku on nyt vialla ja näin olikin lapsi kylmissään äiti kuolleena lattialla...Turha puhua ettei epilepsiaan kuole,näet täytyy ottaa huomioon myös se seikka että epileptikko myös syöksyy hypähtää jopa risti asennassa olevaa ihmistä melkoisesti OLEN KOKENUT LÄHELTÄ NÄMÄ ASIAT...!!!!

        Kun ei tiedä, mihin seuraavaksi kaatuu, ekä kerta ptrtaikosta lasiseinään, sitten olohuoneen pöytään, seuraavaksi sänkyyn -ja kaikki parin vuorokauden säteellä. Jatkuva pelko....lääkärit ei ymmärrä, kun se kohtaus kestää niin vähän aikaa, amb kuskit eivät sitä näe ja potilas ei sitä voi muistaa.


      • minttu
        totta tai ei?? kirjoitti:

        Ystäväni aikuisten oikeasti kuoli epilepsia kohtaukseen.TURHA SANOA ETTEI NIIN KÄY.Sen tietävät myös hoitajat lääkärit että niin voi käydä.NÄET epilepsiaa on monta eri sorttia ja vaikein on lennoksiaepilepsia ,jaa mistä tiedän? Siitä että tyttärelläni on myös tämä niin sanottu kuuluisa ja iisi epilepsia,joka on kaukana iisistä kohtauksesta! annat lääkkeet mitkä on määrätty kohtaus ei mene ohi laitat ruiskeen peräaukkoon pitäisi auttaa tytär ramppaa ja ramppaa.Tulee ambulanssi kysyy kauanko on jo kestänyt? Sanon noin puolituntia.Kysyy taas olenko antanut ruiskeen ??Sanon että kyllä.JA taas tytärtä viedään neurologiselle osastolle.Tämä tästä tyttärestäni.NYT kirjoitan ystävästäni hänellä oli 1v3kk lapsi oli talvi äiti oli päättänyt tuulettaa,oli tehnyt puuron lapselleen istuuntui noja tuolille ja kuinka olikaan käyny hän sai kohtauksen ja oli hypännyt suoraan sängyn reunaan ja niskat pikki eli tämä pienilapsi oli kuolleen äitinsä ja puurokattilan kanssa yksin samoin oli parvekkeen ovi auki ja oli tosi kylmä lapsi sielä oli itkenyt koko päivän eikä kukaan piitannut mitään.Kunnes tulin paikalle illalla noin kello 19:00 Soitin ovikelloa avasin potiluukun kuulin lapsen äänen,mutta en äidin Soitin huoltomiehelle ja sanoin joku on nyt vialla ja näin olikin lapsi kylmissään äiti kuolleena lattialla...Turha puhua ettei epilepsiaan kuole,näet täytyy ottaa huomioon myös se seikka että epileptikko myös syöksyy hypähtää jopa risti asennassa olevaa ihmistä melkoisesti OLEN KOKENUT LÄHELTÄ NÄMÄ ASIAT...!!!!

        Miksi tätä asiaa ei ymmäretä? KOSKA: kukaan ei niitä kohtauksia näköjään oikeasti Näe, koska ne kestää ehkä/keskimäärin 5 minsaa - ja kohtauksen saaja ei sitä itse ymmärrä, ei älyä--ei muista ja se 5 minsan aika ei riitä amb hakuun...ei amb kuskit ovat koskaan "varmaankan", tai en ole ainakaan vakuuttunut, nähneet itse kohtausta.


      • hoitaja
        minttu kirjoitti:

        Miksi tätä asiaa ei ymmäretä? KOSKA: kukaan ei niitä kohtauksia näköjään oikeasti Näe, koska ne kestää ehkä/keskimäärin 5 minsaa - ja kohtauksen saaja ei sitä itse ymmärrä, ei älyä--ei muista ja se 5 minsan aika ei riitä amb hakuun...ei amb kuskit ovat koskaan "varmaankan", tai en ole ainakaan vakuuttunut, nähneet itse kohtausta.

        Ambulanssikuski ja ambulanssin henkilökunta on koulutettua väkeä lääkäriambulanssissa mukana AINA myös koulutettu lääkäri, kyllä jokainen alalla opiskellut on nähnyt jossei ihan livenä niin opetusvideolta epilepsia kohtauksen tunnistaa oireet tietää hoidon. On olemassa TIA-poissaolokohtauksia
        Ohimeneviä (kesto minuuteista tunteihin)> aivojen verenkiertohäiriö. Oireet: raajojen kömpelyys ja heikkous, muistin häiriöt, pahoinvointi, huimaus, puheen häiriöitä, näön häiriöitä, sitten itse epilepsia kohtauksittain esiintyvä tajunnan-, liiketoimintojen, käyttäytymisen ja autonomisen hermoston häiriö. Syyt: lapsena alkaessa: pieni aivovaurio sikiökaudella tai synnytyksessä, perinnöllinen aineenvaihduntahäiriö tai keskushermoston tartuntatauti. Aikuisena alkaessa: aivojen kasvain, vamma tai verenkiertohäiriö. Lukiessani miehellesi määrättyä lääkitystä(? ) tuli mieleeni EP-oireet
        Ekstrapyramidaalioireet. Sopimattomien psyykelääkkeiden aiheuttama hermostollinen oireyhtymä.

        Mutta MITÄ lääkitystä miehesi sai varsinaiseen epilepsian hoitoon???
        Oliko kyseessä Paikallisalkuinen epilepsia? Suoraan yleistyvä epilepsia? vai Luokittelemattomat kohtaukset?
        Näihin kaikkiin on erinlainen lääkitys ,Epilepsian lääkehoitoa aloitettaessa aluksi kokeillaan yhtä ensisijaislääkkeistä, joka valitaan potilaan kohtaustyypin mukaan. Tavoitteena on löytää matalin tehokas annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Joillekin lääkkeille suositellaan annoksen vähittäistä nostamista, jotkut taas voidaan aloittaa suoraan sopivaksi arvioidulla ylläpitoannoksella.Annos on aina yksilöllinen, mutta pitoisuusmäärityksiä voidaan erityisesti fenytoiinin, karbamatsepiinin ja valproaatin kohdalla käyttää apuna. Jos kohtaukset jatkuvat, nostetaan lääkitys korkeimmalle henkilön sietämälle annokselle. Tuolloin on mielekkäintä seurata mahdollisia oireita eli hoitaa potilasta laboratorioarvojen sijasta. Epilepsialääkkeitä aloitettaessa seurataan myös verenkuvaa ja maksa-arvoja käytetystä lääkeaineesta riippuen.Jos lääkityksen aikana ilmenee satunnaisia kohtauksia, olisi hoitoa yleensä tehostettava, vaikka kohtauksille olisi tiedossa selkeä altistava tekijäkin (lääkityksen laiminlyöntiä ja alkoholin väärinkäyttöä lukuunottamatta).
        Yleisimmät lääkkeelliset hoidot epilepsiaan;
        Okskarbatsepiini, karbamatsepiini, lamotrigiini, fenytoiini, valproaatti ja topiramaatti Gabapentiinia, klonatsepaamia, klobatsaamia, levetirasetaamia ja tiagabiinia käytetään lisälääkkeenä paikallisalkuisissa kohtauksissa, kun ensisijaislääkkeillä ei saada toivottua tehoa.
        yms.yms.

        Mutta kaiken kaikkiaan edelleen .....hoh hoijaaaaa......
        Ja nimimerkki "yksi" sinulle tiedoksi että 6v. olen alaani opiskellut josta puolet psykologiaa /psykiatriaa joten enköhän osaa suhtautua asioihin juuri niinkuin pitääkin en vain viitsi hyppiä seinille jonkun ontuvan tarinan vuoksi jossa virheitä ja uusia juonen käänteitä vilisee niin että silmiä särkee..... sinusta paistaa läpi yli-ihminen jollainen en todellakaan haluaisi olla !!!


      • ???
        minttu kirjoitti:

        Kun ei tiedä, mihin seuraavaksi kaatuu, ekä kerta ptrtaikosta lasiseinään, sitten olohuoneen pöytään, seuraavaksi sänkyyn -ja kaikki parin vuorokauden säteellä. Jatkuva pelko....lääkärit ei ymmärrä, kun se kohtaus kestää niin vähän aikaa, amb kuskit eivät sitä näe ja potilas ei sitä voi muistaa.

        Kirjoittanut: minttu, 23.5.2004 klo 14.50
        Kun ei tiedä, mihin seuraavaksi kaatuu, ekä kerta ptrtaikosta lasiseinään, sitten olohuoneen pöytään, seuraavaksi sänkyyn -ja kaikki parin vuorokauden säteellä....
        Kirjoittanut: minttu, 13.5.2004 klo 12.53
        ambulanssi haki kerran viikossa.....

        ??????????


      • minttu
        ??? kirjoitti:

        Kirjoittanut: minttu, 23.5.2004 klo 14.50
        Kun ei tiedä, mihin seuraavaksi kaatuu, ekä kerta ptrtaikosta lasiseinään, sitten olohuoneen pöytään, seuraavaksi sänkyyn -ja kaikki parin vuorokauden säteellä....
        Kirjoittanut: minttu, 13.5.2004 klo 12.53
        ambulanssi haki kerran viikossa.....

        ??????????

        Mitä haluat kysyä?


      • Yksi
        hoitaja kirjoitti:

        Ambulanssikuski ja ambulanssin henkilökunta on koulutettua väkeä lääkäriambulanssissa mukana AINA myös koulutettu lääkäri, kyllä jokainen alalla opiskellut on nähnyt jossei ihan livenä niin opetusvideolta epilepsia kohtauksen tunnistaa oireet tietää hoidon. On olemassa TIA-poissaolokohtauksia
        Ohimeneviä (kesto minuuteista tunteihin)> aivojen verenkiertohäiriö. Oireet: raajojen kömpelyys ja heikkous, muistin häiriöt, pahoinvointi, huimaus, puheen häiriöitä, näön häiriöitä, sitten itse epilepsia kohtauksittain esiintyvä tajunnan-, liiketoimintojen, käyttäytymisen ja autonomisen hermoston häiriö. Syyt: lapsena alkaessa: pieni aivovaurio sikiökaudella tai synnytyksessä, perinnöllinen aineenvaihduntahäiriö tai keskushermoston tartuntatauti. Aikuisena alkaessa: aivojen kasvain, vamma tai verenkiertohäiriö. Lukiessani miehellesi määrättyä lääkitystä(? ) tuli mieleeni EP-oireet
        Ekstrapyramidaalioireet. Sopimattomien psyykelääkkeiden aiheuttama hermostollinen oireyhtymä.

        Mutta MITÄ lääkitystä miehesi sai varsinaiseen epilepsian hoitoon???
        Oliko kyseessä Paikallisalkuinen epilepsia? Suoraan yleistyvä epilepsia? vai Luokittelemattomat kohtaukset?
        Näihin kaikkiin on erinlainen lääkitys ,Epilepsian lääkehoitoa aloitettaessa aluksi kokeillaan yhtä ensisijaislääkkeistä, joka valitaan potilaan kohtaustyypin mukaan. Tavoitteena on löytää matalin tehokas annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Joillekin lääkkeille suositellaan annoksen vähittäistä nostamista, jotkut taas voidaan aloittaa suoraan sopivaksi arvioidulla ylläpitoannoksella.Annos on aina yksilöllinen, mutta pitoisuusmäärityksiä voidaan erityisesti fenytoiinin, karbamatsepiinin ja valproaatin kohdalla käyttää apuna. Jos kohtaukset jatkuvat, nostetaan lääkitys korkeimmalle henkilön sietämälle annokselle. Tuolloin on mielekkäintä seurata mahdollisia oireita eli hoitaa potilasta laboratorioarvojen sijasta. Epilepsialääkkeitä aloitettaessa seurataan myös verenkuvaa ja maksa-arvoja käytetystä lääkeaineesta riippuen.Jos lääkityksen aikana ilmenee satunnaisia kohtauksia, olisi hoitoa yleensä tehostettava, vaikka kohtauksille olisi tiedossa selkeä altistava tekijäkin (lääkityksen laiminlyöntiä ja alkoholin väärinkäyttöä lukuunottamatta).
        Yleisimmät lääkkeelliset hoidot epilepsiaan;
        Okskarbatsepiini, karbamatsepiini, lamotrigiini, fenytoiini, valproaatti ja topiramaatti Gabapentiinia, klonatsepaamia, klobatsaamia, levetirasetaamia ja tiagabiinia käytetään lisälääkkeenä paikallisalkuisissa kohtauksissa, kun ensisijaislääkkeillä ei saada toivottua tehoa.
        yms.yms.

        Mutta kaiken kaikkiaan edelleen .....hoh hoijaaaaa......
        Ja nimimerkki "yksi" sinulle tiedoksi että 6v. olen alaani opiskellut josta puolet psykologiaa /psykiatriaa joten enköhän osaa suhtautua asioihin juuri niinkuin pitääkin en vain viitsi hyppiä seinille jonkun ontuvan tarinan vuoksi jossa virheitä ja uusia juonen käänteitä vilisee niin että silmiä särkee..... sinusta paistaa läpi yli-ihminen jollainen en todellakaan haluaisi olla !!!

        Parahin hoitaja. Olen suunnattoman huojentunut, että voin todeta sinun, kaikesta tahdittomasta vihjailustani huolimatta, yhä olevan elämäsi kunnossa.
        Meistä tuskin koskaan tulee ystäviä, mutta en silti voi olla ihailematta sinnikkyytäsi.

        Kun viittasin mieheesi, ensisijainen tarkoitukseni ei ollut loukata sinua. Ajattelin, että olit puhunut totta, ja että kun nyt asetin herkän totuutesi kyseenalaiseksi, sinun olisi ollut helpompi ymmärtää vastaavaa tilannetta toisen kohdalla.
        Mintun tarinasta emme koskaan tule saamaan täyttä varmuutta (eikä ole tarvettakaan), mutta niin kauan kun tämä varmuus puuttuu, niin mikä ihmeelinen pakko täällä on pähkäillä tätä toisarvoista asiaa ja mahdollisesti loukata aitoja tunteita.
        Olisiko maailma yhtään huonompi jos olisimme vaan ottaneet osaa leikkiin ilman saivartelua?

        Kerroit, että olet opiskellut senverran, että osaat suhtautua asioihin, etkä viitsi hyppiä seinille ontuvan tarinan vuoksi. Ei ole mennyt opiskelu hukkaan - jos noin pystyt itsesi hallitsemaan ja hillitsemään. ;-) (Tai mistäpä minä sinun opiskelusi tiedän. Yhtä hyvin voit olla lähiökuppilan peruskoulun käynyt runsaspovinen kaljankantaja.) ;-)

        No, palataanpa taas asiaan.
        Olisiko voinut käydä niin, että koulutuksesi on tehnyt sinusta kylmän ammattilaisen, jonka ehkä virkansakin puolesta pitää vahtia huijareita?
        Työssä on varmaan paikallaankin olla tarkkana, mutta kaipaako tälläinen vapaamuotoinen foorumi tuollaista kyttäämistä. Mikä sai sinut niin hanakasti käymään Mintun kimppuun - vaikka pystyt hallitsemaan seinillehyppelysi. Tämä todella kiinnostaa minua.
        Sinussa on jotain ristiriitaista. Ei kai koko esiintymisesi ole pelkkää provoa?

        Joku kurssi sinun vielä kannattaisi käydä sillä yli-ihminen en todellakaan ole. Lähempänä olen onnetonta päähänpotkittua, joka näin puskasta uhitellen epätoivoisesti koittaa kostaa kaikille onnistujille.

        Jos sinulla on aikaa, niin voisitko vastata tuohon kysymykseeni motiivistasi.

        Sinun Yksisi

        PS. Silmien kirvelyyn apu voisi löytyä optikolta.


      • hoitaja
        Yksi kirjoitti:

        Parahin hoitaja. Olen suunnattoman huojentunut, että voin todeta sinun, kaikesta tahdittomasta vihjailustani huolimatta, yhä olevan elämäsi kunnossa.
        Meistä tuskin koskaan tulee ystäviä, mutta en silti voi olla ihailematta sinnikkyytäsi.

        Kun viittasin mieheesi, ensisijainen tarkoitukseni ei ollut loukata sinua. Ajattelin, että olit puhunut totta, ja että kun nyt asetin herkän totuutesi kyseenalaiseksi, sinun olisi ollut helpompi ymmärtää vastaavaa tilannetta toisen kohdalla.
        Mintun tarinasta emme koskaan tule saamaan täyttä varmuutta (eikä ole tarvettakaan), mutta niin kauan kun tämä varmuus puuttuu, niin mikä ihmeelinen pakko täällä on pähkäillä tätä toisarvoista asiaa ja mahdollisesti loukata aitoja tunteita.
        Olisiko maailma yhtään huonompi jos olisimme vaan ottaneet osaa leikkiin ilman saivartelua?

        Kerroit, että olet opiskellut senverran, että osaat suhtautua asioihin, etkä viitsi hyppiä seinille ontuvan tarinan vuoksi. Ei ole mennyt opiskelu hukkaan - jos noin pystyt itsesi hallitsemaan ja hillitsemään. ;-) (Tai mistäpä minä sinun opiskelusi tiedän. Yhtä hyvin voit olla lähiökuppilan peruskoulun käynyt runsaspovinen kaljankantaja.) ;-)

        No, palataanpa taas asiaan.
        Olisiko voinut käydä niin, että koulutuksesi on tehnyt sinusta kylmän ammattilaisen, jonka ehkä virkansakin puolesta pitää vahtia huijareita?
        Työssä on varmaan paikallaankin olla tarkkana, mutta kaipaako tälläinen vapaamuotoinen foorumi tuollaista kyttäämistä. Mikä sai sinut niin hanakasti käymään Mintun kimppuun - vaikka pystyt hallitsemaan seinillehyppelysi. Tämä todella kiinnostaa minua.
        Sinussa on jotain ristiriitaista. Ei kai koko esiintymisesi ole pelkkää provoa?

        Joku kurssi sinun vielä kannattaisi käydä sillä yli-ihminen en todellakaan ole. Lähempänä olen onnetonta päähänpotkittua, joka näin puskasta uhitellen epätoivoisesti koittaa kostaa kaikille onnistujille.

        Jos sinulla on aikaa, niin voisitko vastata tuohon kysymykseeni motiivistasi.

        Sinun Yksisi

        PS. Silmien kirvelyyn apu voisi löytyä optikolta.

        näen päivittäin ja olen nähnyt jo vuosia työssäni surullisia elämänkohtaloita,tuskaa,hätää ja avuttomuutta vaikka olen ammattilainen ja sanotaan nyt vaikka sitten etä olen elämäni ja työni vuoksi tullut vuosien saatossa kyyniseksikin en suhtaudu inhimilliseen hätään kylmästi,työni luonteen vuoksi en myöskään katsele/kuuntele/lue mitään sinisilmäisesti olen törmännyt niin uskomattomiin "läppänä" kirjoitettuihin stooreihin joilla sairasta huomiota hakevat ihmiset tälläisillä huuhaa palstoilla yrittävät päteä ,että ensimmäistä kertaa päätin kommentoida ja sain huomata että jos USKALTAA kyseenalaistaa tälläisessä paikassa jonkun kirjoituksen heittää sekaan faktoja joita ei voida kiistää on heti kymmenkunta "maailman parantajaa" niskassa jotka uskovat sokeasti kaiken mitä lukevat jos ihminen on todellisessa hädässä ja kriisissä hän ohjautuu ammattiauttajan pakeille olen varma että nykyinen järjestelmä kyllä tulee masentunutta ja surutyötä tekevää vastaan varsinkin jos "minttu" itse kertoo ex-miehensä olevan terapeutti ihmettelen miksiköhän tälläistä ei käsitellä siellä missä tälläiset pitää käsitellä eli terapiassa!

        Tuotan sinulle suunnattoman pettymyksen kertomalla että et sinä eikä kukaan muukaan ole saanut minua pois tolaltaan olen pysytellyt faktoissa ja alan ihmisenä en missään olosuhteissa lähtisi "terapioimaan" tälläisessä paikassa näkemättä ihmistä ja tietämättä totuutta asiasta,"kovilla faktoilla" yleensä saa aikaan keskustelua ja niin nytkin kävi jos jonkun elämä tulee siitä paremmaksi että saa tuntea kaunaa katkeruutta tai vihaa persoonaani kohtaa niin antaa mennä ei haittaa!

        Katson myös että kertomalla esim. ko; sairauksista faktoja voin ehkä lievittää sellaisen ihmisen epätietoisuutta joka tällä hetkellä on saanut kuulla vaikkapa omaisensa/ystävänsä sairastuneen ko; sairauksiin mutta ei tiedä niistä mitään, aina ei osaa/tiedä kysyä,mutta minä en lähde tälläisessä paikassa purematta nielemään kenenkään stooria ja on ihan sama minulle uskotko minun olevan se mikä väitän olevani minä vain toivon että et joudu koskaan minua työssäni kohtaamaan sillä työni on paikassa jonne en suo kenenkään joutuvan!


      • Yksi
        hoitaja kirjoitti:

        näen päivittäin ja olen nähnyt jo vuosia työssäni surullisia elämänkohtaloita,tuskaa,hätää ja avuttomuutta vaikka olen ammattilainen ja sanotaan nyt vaikka sitten etä olen elämäni ja työni vuoksi tullut vuosien saatossa kyyniseksikin en suhtaudu inhimilliseen hätään kylmästi,työni luonteen vuoksi en myöskään katsele/kuuntele/lue mitään sinisilmäisesti olen törmännyt niin uskomattomiin "läppänä" kirjoitettuihin stooreihin joilla sairasta huomiota hakevat ihmiset tälläisillä huuhaa palstoilla yrittävät päteä ,että ensimmäistä kertaa päätin kommentoida ja sain huomata että jos USKALTAA kyseenalaistaa tälläisessä paikassa jonkun kirjoituksen heittää sekaan faktoja joita ei voida kiistää on heti kymmenkunta "maailman parantajaa" niskassa jotka uskovat sokeasti kaiken mitä lukevat jos ihminen on todellisessa hädässä ja kriisissä hän ohjautuu ammattiauttajan pakeille olen varma että nykyinen järjestelmä kyllä tulee masentunutta ja surutyötä tekevää vastaan varsinkin jos "minttu" itse kertoo ex-miehensä olevan terapeutti ihmettelen miksiköhän tälläistä ei käsitellä siellä missä tälläiset pitää käsitellä eli terapiassa!

        Tuotan sinulle suunnattoman pettymyksen kertomalla että et sinä eikä kukaan muukaan ole saanut minua pois tolaltaan olen pysytellyt faktoissa ja alan ihmisenä en missään olosuhteissa lähtisi "terapioimaan" tälläisessä paikassa näkemättä ihmistä ja tietämättä totuutta asiasta,"kovilla faktoilla" yleensä saa aikaan keskustelua ja niin nytkin kävi jos jonkun elämä tulee siitä paremmaksi että saa tuntea kaunaa katkeruutta tai vihaa persoonaani kohtaa niin antaa mennä ei haittaa!

        Katson myös että kertomalla esim. ko; sairauksista faktoja voin ehkä lievittää sellaisen ihmisen epätietoisuutta joka tällä hetkellä on saanut kuulla vaikkapa omaisensa/ystävänsä sairastuneen ko; sairauksiin mutta ei tiedä niistä mitään, aina ei osaa/tiedä kysyä,mutta minä en lähde tälläisessä paikassa purematta nielemään kenenkään stooria ja on ihan sama minulle uskotko minun olevan se mikä väitän olevani minä vain toivon että et joudu koskaan minua työssäni kohtaamaan sillä työni on paikassa jonne en suo kenenkään joutuvan!

        Älä ota kaikkia letkautuksiani liian vakavasti. Minulla ei todellakaan ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan. Totta toisaalta on myös se, että en minä sinunkaan henkilöstäsi menisi vetoja lyömään - varahan on viisautta joka ei venhettä kaada. Noin väljästi soveltaen.

        Voin nyt jotenkin tajuta asenteesi ja kiivautesi tämän asian ympärillä ja kimpussa. Älä nyt hikeenny. :-) Hymiönkin pistin sulle.

        Itse en osaa ottaa sitä niin vakavasti, jos täällä joku pyrkii pätemään. Voin olla arvostelukyvyltäni keskenkasvuinen tai näivettynyt.

        Kunnollisen tiedon jakaminen on varmaan paikallaan, mutta onko tämä oikea kanava, jos täällä kuitenkin pelataan vaan jotain pelejä.
        Toivoahan aina voi, etteivät kaikki helmet sittenkään mene sioille?

        Olemme tarrautuneet tähän asiaan hieman eri näkökulmista ja meille ovat eri asiat tärkeitä.
        Ehkä tästäkin silti jotain voi oppia.

        Muuten, se katkeruusdiagnoosi oli minun oma arvioni ja minä en valitettavasti ole saanut alan koulutusta, että ehkä sinä kuitenkin olit sen yli-ihmisolettamuksesi kanssa lähempänä totuutta.
        :-) Huomasitko,pistin taas hymiön, ettei mene liian vakavaksi.

        Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muille lukijoille.

        Palaver on osaltani päättynyt.


      • ELI "HOITSUN"
        hoitaja kirjoitti:

        Ambulanssikuski ja ambulanssin henkilökunta on koulutettua väkeä lääkäriambulanssissa mukana AINA myös koulutettu lääkäri, kyllä jokainen alalla opiskellut on nähnyt jossei ihan livenä niin opetusvideolta epilepsia kohtauksen tunnistaa oireet tietää hoidon. On olemassa TIA-poissaolokohtauksia
        Ohimeneviä (kesto minuuteista tunteihin)> aivojen verenkiertohäiriö. Oireet: raajojen kömpelyys ja heikkous, muistin häiriöt, pahoinvointi, huimaus, puheen häiriöitä, näön häiriöitä, sitten itse epilepsia kohtauksittain esiintyvä tajunnan-, liiketoimintojen, käyttäytymisen ja autonomisen hermoston häiriö. Syyt: lapsena alkaessa: pieni aivovaurio sikiökaudella tai synnytyksessä, perinnöllinen aineenvaihduntahäiriö tai keskushermoston tartuntatauti. Aikuisena alkaessa: aivojen kasvain, vamma tai verenkiertohäiriö. Lukiessani miehellesi määrättyä lääkitystä(? ) tuli mieleeni EP-oireet
        Ekstrapyramidaalioireet. Sopimattomien psyykelääkkeiden aiheuttama hermostollinen oireyhtymä.

        Mutta MITÄ lääkitystä miehesi sai varsinaiseen epilepsian hoitoon???
        Oliko kyseessä Paikallisalkuinen epilepsia? Suoraan yleistyvä epilepsia? vai Luokittelemattomat kohtaukset?
        Näihin kaikkiin on erinlainen lääkitys ,Epilepsian lääkehoitoa aloitettaessa aluksi kokeillaan yhtä ensisijaislääkkeistä, joka valitaan potilaan kohtaustyypin mukaan. Tavoitteena on löytää matalin tehokas annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Joillekin lääkkeille suositellaan annoksen vähittäistä nostamista, jotkut taas voidaan aloittaa suoraan sopivaksi arvioidulla ylläpitoannoksella.Annos on aina yksilöllinen, mutta pitoisuusmäärityksiä voidaan erityisesti fenytoiinin, karbamatsepiinin ja valproaatin kohdalla käyttää apuna. Jos kohtaukset jatkuvat, nostetaan lääkitys korkeimmalle henkilön sietämälle annokselle. Tuolloin on mielekkäintä seurata mahdollisia oireita eli hoitaa potilasta laboratorioarvojen sijasta. Epilepsialääkkeitä aloitettaessa seurataan myös verenkuvaa ja maksa-arvoja käytetystä lääkeaineesta riippuen.Jos lääkityksen aikana ilmenee satunnaisia kohtauksia, olisi hoitoa yleensä tehostettava, vaikka kohtauksille olisi tiedossa selkeä altistava tekijäkin (lääkityksen laiminlyöntiä ja alkoholin väärinkäyttöä lukuunottamatta).
        Yleisimmät lääkkeelliset hoidot epilepsiaan;
        Okskarbatsepiini, karbamatsepiini, lamotrigiini, fenytoiini, valproaatti ja topiramaatti Gabapentiinia, klonatsepaamia, klobatsaamia, levetirasetaamia ja tiagabiinia käytetään lisälääkkeenä paikallisalkuisissa kohtauksissa, kun ensisijaislääkkeillä ei saada toivottua tehoa.
        yms.yms.

        Mutta kaiken kaikkiaan edelleen .....hoh hoijaaaaa......
        Ja nimimerkki "yksi" sinulle tiedoksi että 6v. olen alaani opiskellut josta puolet psykologiaa /psykiatriaa joten enköhän osaa suhtautua asioihin juuri niinkuin pitääkin en vain viitsi hyppiä seinille jonkun ontuvan tarinan vuoksi jossa virheitä ja uusia juonen käänteitä vilisee niin että silmiä särkee..... sinusta paistaa läpi yli-ihminen jollainen en todellakaan haluaisi olla !!!

        No mutta sinäpäs olet itse täydellisyys??? Vai miten sen nyt ottaa? Tyrkytät, paasaat " neuvot" Ja tiedätkö. Kukaan ei jaksa edes lukea noita"niin sanottuja neuvojasi" Aliarvioit ihmisiä jotka elävät näiden sairauksien keskellä. LOPETA kopsailu suoraan kirjoistasi.. SIINÄ SINULLE FIHLOSOFIAA..T:-/ snoppaile muitten tarinoilla välillä... KIITOKSIA JO ETU KÄTEEN.


    • ymmärrys

      Minzie. Miksi viestit eivät mene perille. D vaikea. Elämä vaikeampaa.

      • minttu

        Ei kiinnosta otsikot, keväät eikä hoitsut. En näe elämälläni järkeenkäypää merkitystä. Kun kevättä kunnioittaen laskeudun bussista, teen sen ennen määräpäätä, ettei tule mieleen menneet, kuka oli vastassa? Jos näen tutun ihmisen/tutun eläimen/ tutun puun yms tulee vain mieleen HÄN.
        HÄN antoi elämän ilon,rakkauden. Nyt näytän olevan juuri siinä tilanteessa, mitä olen aina yrittänyt välttää. En aio ottaa voimaa -muuten eka kerta, koska ei ole ollut tarvista- virtuaalimaailmasta. Meillä oli jotain -mikä elämästä yleensä puuttuu -luottamus, rakkaus, arvonanto, kunnioitus, läheisyys. Kuolema pysäyttää aina, mutta tällä kertaa aika rankasti. Rakastan HÄNTÄ ikuisesti. Ammattilaisista ei tähän tilanteseen ole mitään apua. Ammatti on eri asia kuin kokemus.


      • hymmmmmmm
        minttu kirjoitti:

        Ei kiinnosta otsikot, keväät eikä hoitsut. En näe elämälläni järkeenkäypää merkitystä. Kun kevättä kunnioittaen laskeudun bussista, teen sen ennen määräpäätä, ettei tule mieleen menneet, kuka oli vastassa? Jos näen tutun ihmisen/tutun eläimen/ tutun puun yms tulee vain mieleen HÄN.
        HÄN antoi elämän ilon,rakkauden. Nyt näytän olevan juuri siinä tilanteessa, mitä olen aina yrittänyt välttää. En aio ottaa voimaa -muuten eka kerta, koska ei ole ollut tarvista- virtuaalimaailmasta. Meillä oli jotain -mikä elämästä yleensä puuttuu -luottamus, rakkaus, arvonanto, kunnioitus, läheisyys. Kuolema pysäyttää aina, mutta tällä kertaa aika rankasti. Rakastan HÄNTÄ ikuisesti. Ammattilaisista ei tähän tilanteseen ole mitään apua. Ammatti on eri asia kuin kokemus.

        itse selasin viestejä ja huomasin nimimerkin "hoitaja" kirjoituksessa seuraavan lauseen;

        ... jollakin ihmisellä todella voi olla juuri takana esim. läheisensä sairauteen menettäminen (itse olen todellakin löytänyt mieheni kuolleena keittiöstä tullessani kotiin!)

        Tässä ammattilainen on kokenut sen että on löytänyt miehensä kuolleena kun on tullut kotiinsa, kuinka voit surusikaan keskellä olla noin itsekäs ettet näe että kaltaisiasi on paljon et ole ainut ihminen joka on menettänyt rakkaan läheisensä jos tulet pyytämään täältä apua ota se sitten vastaan ja huomaa että kokemasi ei ollutkaan niin aintlaatuista kuin luulet samaa surua ja kaipaiusta tuntee varmasti kaikki tuossa tilanteessa etkä todellakaan voi määritellä että kirjoittamasi;
        luottamus, rakkaus, arvonanto, kunnioitus, läheisyys olisivat vain sinun suhteessasi tapahtuneita asioita!


    • Yksi

      Aivan aluksi: Tällä kirjoituksellani en arvioi enkä ota kantaa siihen onko Mintun kirjoitus "läheisen kuolema" täyttä totta tai sepitetty. Minusta se seikka on itse asian kannalta täysin yhdentekevä.

      Sensijaan "hoitajan" "kyllä minä tiedän ja paljastan" saivartelu on täysin edesvastuutonta.
      Miten ihminen joka kirjoittaa:
      "Minusta on todella inhottavaa ,että täälläkään kukaan kirjoittele moista puutaheinää koska jollakin ihmisellä todella voi olla juuri takana esim. läheisensä sairauteen menettäminen (itse olen todellakin löytänyt mieheni kuolleena keittiöstä tullessani kotiin!)
      On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa." ,
      on tuosta vaan oman pätemisentarpeensa tyydyttämiseksi valmis hylkäämään kaiken sen minkä puolesta väittää vaahtoavansa. Mikä on "hoitajan" vastuu lähimmäistensä mielenterveydestä?
      ***

      Ajatellaanpa nyt hieman tätä palstaa ja näitä kirjoituksia.
      Palstan nimi on "Elämäni käännekohta" ja sen kuvaus: "Onko elämässäsi tapahtunut käännekohta, joka muutti kaiken? Kerro oma tarinasi, jaa kokemuksesi."

      Palstan kirjoitukset voitaisiin jakaa neljään ryhmään, joiden jakaumasta ei milloinkaan saada varmuutta.

      1. Tavallisen ihmisen laatima epätarkka ja ehkä virheellinenkin, mutta lähtökohdiltaan ja tunteeltaan aito kertomus.

      2. Tavallisen ihmisen laatima epätarkka ja virheellinenkin, syystä tai toisesta kyhätty sepitelmä.

      3. "Asiantuntijan laatima, viimeistä piirtoa myöten kiistämätön ja myös lähtökohdiltaan ja tunteeltaan aito kertomus.

      4. " Asiantuntijan laatima, viimeistä piirtoa myöten kiistämätön, syystä tai toisesta kyhätty sepitelmä.

      Näitä kaikkia esiintyy aivan varmasti.

      Ajatellaanpa, että meillä on joku "hoitaja" joka ottaa asiakseen muista piittaamatta alkaa paljastaa petoksia.

      Katsotaanpa mitkä ovat hänen mahdollisuutensa ja mitä hän voi saada aikaan.

      Tapaus 1. Erehtymättömällä kaikentietävyydellään "hoitaja" torpedoi epätoivoisen ihmisen yrityksen saada lohtua tukalaan tilanteeseensa. "Hoitaja" ei helpota myöskään kenekään muun kyseisen ketjun lukeneen surijan tilannetta. Lainaan häntä itseään: "On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa."

      Tapaus 2. Tähän "hoitaja" nyt vakaasti uskoo törmänneensä. Hän vyöryttää raskaita faktoja todistelunsa tueksi. Mutta mitä hän tällä saavuttaa: "Hoitaja" pääsee pöyhistelemään omalla tietämyksellään ja joku tuntematon tarinatuomas pettyy taidoistaan. Ulkopuolisen läheisensä menettäneen lukijan tilanne ei tästä pohdinnasta kuitenkaan parane. Ilman tätä vatvomista moni ei varmaan olisi jäänyt yksityiskohtia miettimään. Kaikki olisi ollut kuin aidossakin tilanteessa.
      Lainaan taas häntä itseään: "On mielenterveydellisesti arveluttavaa leikkiä edes sanallisella tasolla moisten asioiden kanssa."

      Tapaus 3. "Hoitaja" ei löydä eikä huomaa mitään epäilyttävää. Eikä ole syytäkään. Ulkopuolisen kannalta tilanne on sama kuin kahdessa edellisessäkin tapauksessa.

      Tapaus 4. Vaikka nyt olisi vankasti syytä, ei "hoitajamme" tajunnassa kilkahda pieninkään kello. Kaikki on pirullisen tarkasti kohdallaan - vaikka täyttä satua.
      Ulkopuolisen kannalta tilanne on kuitenkin sama kuin kaikissa edellisissäkin tapauksissa.

      Huomaamme, että "hoitajamme" pystyy "paljastamaan" ainoastaan Matti ja Maija Meikäläisen sepitelmät ja näissäkin tapauksissa hän erehtyy toisessa ja mokaa todella raskaasti. Mitään hyvää hän ei saa aikaan.
      Asiantuntijan edessä "hoitajamme" on täysin kyvytön, mutta nyt hän sentään osaa pitää suunsa kiinni ja vahingoilta vältytään.
      ***
      Ajatellaanpa aiheena läheisensä menettämistä. Mielestäni on aivan sama onko kirjoitus aito tai sepitetty. Ainoastaan sensaatiohakuinen karkeilla yksityiskohdilla mässäily on selvästi tuomittavaa - niin aidossa kuin sadussakin. Kirjoituksen tuottama tunnetila on tärkein.

      Jos aloitusviestit näin ovat kelvollisia alkuasetelmista riippumatta, niin mitäpä pitäisi kyseisessä herkässä aiheessa edellyttää kommenteilta:
      Kaikki asialliset kommentit ovat soveliaita ja paikallaan; niistä voi aina joku saada jotain.
      Sensijaan kaikenlainen herjanheitto ja vitsailu ei vakavan aiheen yhteyteen sovi.
      ***

      Yleensäkin kysymyksiin saadut ohjeet ja vinkit saattavat olla hyvinkin kirjavia. Näiden ruotimisessa "hoitajallakin" saattaisi olla sarkaa kynnettäväksi. ;-)

      • onko sinulla

        ...meneillään tätä "hoitajaa" kohtaan?
        Kaipa tässä ihan jokainen on näillä palstoilla nähnyt kuinka typeriä sepitelmiä täällä harrastetaan jos joku jolla on vaikkapa nyt tässä tapauksessa ammatillista näkemystä asiasta on heti auttamatta huono ihminen???
        Ja kuka tässä oikeastaan nyt on sydämetön ja karkea? SINÄ jos toinen todellakin sanoo löytäneensä ihmisen kotoaan kuolleena onko se sinusta sitten vähäpätöinen seikka ? Eikö se nyt ole ihan selvää että sellainen ihminen joka todella on lävitse käynyt tälläisen asian ole hiukan kriittinen ja oikeutetusti suhtaudu mahdolliseen "pilailuun" moisella asialla hiukan kitkerästikkin?
        Itse kirjoitit syys yönä poliisin tuoneen sinulle vain lompakon ja pipon mihin hittoon sinulla on realismisi ja oikeudentuntosi on siis kadonnut???
        Mitä tunteetonta on siinä että läjäyttää pöytään faktat joita et pysty ohittamaan? Oletko itse nyt sitten niin tietäväinen ja varma asioista että voit täällä tuomita muita? etkö osaa lukea? On täällä muutkin kirjoittajat epäilleet tarinan todenpitävyyttä kuin tuo niin suuresti parjaamasi "hoitaja" !!


      • yksi
        onko sinulla kirjoitti:

        ...meneillään tätä "hoitajaa" kohtaan?
        Kaipa tässä ihan jokainen on näillä palstoilla nähnyt kuinka typeriä sepitelmiä täällä harrastetaan jos joku jolla on vaikkapa nyt tässä tapauksessa ammatillista näkemystä asiasta on heti auttamatta huono ihminen???
        Ja kuka tässä oikeastaan nyt on sydämetön ja karkea? SINÄ jos toinen todellakin sanoo löytäneensä ihmisen kotoaan kuolleena onko se sinusta sitten vähäpätöinen seikka ? Eikö se nyt ole ihan selvää että sellainen ihminen joka todella on lävitse käynyt tälläisen asian ole hiukan kriittinen ja oikeutetusti suhtaudu mahdolliseen "pilailuun" moisella asialla hiukan kitkerästikkin?
        Itse kirjoitit syys yönä poliisin tuoneen sinulle vain lompakon ja pipon mihin hittoon sinulla on realismisi ja oikeudentuntosi on siis kadonnut???
        Mitä tunteetonta on siinä että läjäyttää pöytään faktat joita et pysty ohittamaan? Oletko itse nyt sitten niin tietäväinen ja varma asioista että voit täällä tuomita muita? etkö osaa lukea? On täällä muutkin kirjoittajat epäilleet tarinan todenpitävyyttä kuin tuo niin suuresti parjaamasi "hoitaja" !!

        Rakas ystävä
        Kiitos lämmittävästi oikaisevista sanoistasi. Ei minun todellakaan olisi ollut tarpeen mainita "hoitajaa". "Hoitaja" vaan sattui sopivasti kohdalle.

        Miksi minä mitään ajojahtia rupeaisin pitämään. Mitä minä saan siitä, että sätin tuntematonta ihmistä. Nautitko itse toisten kaukomollaamisesta?

        En silti edelleenkään tajua, mitä lohtua tai auvoa surevalle on tälläisten asioiden penkomisesta ja faktojen kaivelusta.

        Me ihmiset olemme toki erilaisia. Joku saattaa kaivata kannustavaa lohdutusta, joku toinen ehkä perinpohjaisen opetuksen siitä, ettei ole tajunnut asiasta mitään.

        Kukaan meistä ulkopuolisista voi TIETÄÄ totuutta.
        Arvailuja voidaan esittää, mutta mitä väliä sillä on onko juttu tosi tai sepitetty.

        Mistä muuten tiedetään, että me muut kirjoittajat olemme vakavissamme?

        Oletko varma, ettet mennyt lankaan kun otit juttuni noin tosissasi?

        Eikö olisi yksinkertaisempaa, että kaikki kirjoittavat mitä tahtovat: totta tai tarua, ja toiset vastailevat samalla mitalla. Kunhan ei tuoteta syyttömille ja tietämättömille vahinkoa.

        Ja nyt pitää mennä saunaan. ;-)


      • yksin

        Tiedän kyllä että kuolemasta on vaikea kirjoitella tai puhua näin yleisesti.Miksi karsinoisit tämän kaiken??? Mietippä hiukan....Eikö kaikilla ole oikeus ilmaista itseään?? Vaikka olisi kyseessä mikä sivu heyvänsä....


      • minttu
        yksi kirjoitti:

        Rakas ystävä
        Kiitos lämmittävästi oikaisevista sanoistasi. Ei minun todellakaan olisi ollut tarpeen mainita "hoitajaa". "Hoitaja" vaan sattui sopivasti kohdalle.

        Miksi minä mitään ajojahtia rupeaisin pitämään. Mitä minä saan siitä, että sätin tuntematonta ihmistä. Nautitko itse toisten kaukomollaamisesta?

        En silti edelleenkään tajua, mitä lohtua tai auvoa surevalle on tälläisten asioiden penkomisesta ja faktojen kaivelusta.

        Me ihmiset olemme toki erilaisia. Joku saattaa kaivata kannustavaa lohdutusta, joku toinen ehkä perinpohjaisen opetuksen siitä, ettei ole tajunnut asiasta mitään.

        Kukaan meistä ulkopuolisista voi TIETÄÄ totuutta.
        Arvailuja voidaan esittää, mutta mitä väliä sillä on onko juttu tosi tai sepitetty.

        Mistä muuten tiedetään, että me muut kirjoittajat olemme vakavissamme?

        Oletko varma, ettet mennyt lankaan kun otit juttuni noin tosissasi?

        Eikö olisi yksinkertaisempaa, että kaikki kirjoittavat mitä tahtovat: totta tai tarua, ja toiset vastailevat samalla mitalla. Kunhan ei tuoteta syyttömille ja tietämättömille vahinkoa.

        Ja nyt pitää mennä saunaan. ;-)

        Yksi. En oikein ymmärrä virtuaalimaailamaa. Ikävää, surua en saa pois. Ehkä tämä jotenkin auttaa. En tälläistä tarvinnut, kun HÄN oli elossa. Ei tarvittu tietsikoita, elettiin normaalia elämää, uusperheenä. Kaksi/koleme/neljä(myös mun psori) sairautta, kummallisia lääkemääräyksiä., mutta taidan tietää lääkärin nimen. Pitäiskö toimia?


      • minttu
        onko sinulla kirjoitti:

        ...meneillään tätä "hoitajaa" kohtaan?
        Kaipa tässä ihan jokainen on näillä palstoilla nähnyt kuinka typeriä sepitelmiä täällä harrastetaan jos joku jolla on vaikkapa nyt tässä tapauksessa ammatillista näkemystä asiasta on heti auttamatta huono ihminen???
        Ja kuka tässä oikeastaan nyt on sydämetön ja karkea? SINÄ jos toinen todellakin sanoo löytäneensä ihmisen kotoaan kuolleena onko se sinusta sitten vähäpätöinen seikka ? Eikö se nyt ole ihan selvää että sellainen ihminen joka todella on lävitse käynyt tälläisen asian ole hiukan kriittinen ja oikeutetusti suhtaudu mahdolliseen "pilailuun" moisella asialla hiukan kitkerästikkin?
        Itse kirjoitit syys yönä poliisin tuoneen sinulle vain lompakon ja pipon mihin hittoon sinulla on realismisi ja oikeudentuntosi on siis kadonnut???
        Mitä tunteetonta on siinä että läjäyttää pöytään faktat joita et pysty ohittamaan? Oletko itse nyt sitten niin tietäväinen ja varma asioista että voit täällä tuomita muita? etkö osaa lukea? On täällä muutkin kirjoittajat epäilleet tarinan todenpitävyyttä kuin tuo niin suuresti parjaamasi "hoitaja" !!

        Älkää nyt viitsikö ketään parjata. Älkää mun avulla ainakaan. Fakta on faktaa ja sillä siisti. HÄN ei saa olla teidän uhrinne, no eihän?? Oli sellainen persoona, ettei paremmasta väliä, tykkäisitte kaikki varmasti. Erittäin eettinen ja ymmärtäväinen, kaunis sielultaan.Kehittyneet ajatukset. Yleisymmärtäväinen, niinkuin kaikkien meidän pitäåisi. Mulla ei ole virtuaalisysteemia -ja eka kerran jälkeen en ole edes kiinnostunut-. Ehkä tuskaltani jaksan teitä seurata. Tai sit en....


    • Anestecia

      Puhuttiin, että kirjoituksen tunnetila on tärkein. Onko tällaisen proosan tuottama romantiikkanovelleista ja tv:stä tuttu ahdistava ja ylipursuava tunnetila muka tärkeä niille, joille on se menetys todella sattunut, eikä vain tällaisessa täysin sepitteellisessä tarinassa. Lisää tuskaa, niin hyvin menee tasapuolisesti, niinkö?

      Alkuperäiseen viestiin viitaten:
      Jos pyöräillessä saa epileptisen kohtauksen, edes petit mal -tyyppisen, saa olla onnellinen jos seuraavan kerran se ambulanssi hakee kotoa eikä sen kerran sieltä tien laidasta kallo viiteen osaan hajonneena.

      Missä päin Suomea ruumiit pakataan laatikkoon jos ei ole kuollut esim. sairaalassa tai muussa laitoksessa? Kyllä se musta ruumispussi tekee edelleen tehtävänsä. Ruumis laitetaan "laatikkoon" yleensä vasta kunnan ruumishuoneella.

      Miksi nainen haikailee kuolleen miehen perään? Entäs lapset? Jos olisi kyse todellisesta ihmisestä, niin enpä paljoa säälisi. On nimittäin sen verran itsekästä uhata tappaa itsensä ja jättää lapset ruikuttamaan edesmenneiden perään. Ei tipu sympatiaa.

      Mitähän tauteja tältä perheeltä vielä puuttui. No onhan noita tauteja vaikka television lääkärisarjoissa, valitkoon kukin omansa.

      Ai niin, II-tyypin diabetes muuten aiheuttaa komplikaationa esim. retino-, angio- ja yleensä sisäelinten patiaa, haavaumia, asidoosia yms. yleiskuntoon ja elämänlaatuun vakavasti vaikeuttavia yhä pahenevia oiretiloja ja oheissairauksia, jotka suurimmalta osin on jo tässä aikaisemmin lueteltu. Näistä ei kerrottu alussa mitään. Ei myöskään niistä lieveilmiöistä, joita epilepsialääkitys saa aikaan. Eikä sanaakaan lasten tuntemuksista sairauksien (mm. äidin karsinooman, minkä karsinooman?) ja tämän hirmuisen tragedian johdosta.

      Mutta onhan se hyvä että ihmisillä riittää mielikuvitusta ja osaavat vielä sen kirjoittaakin, edes omalla (tai lainatulla, tiedä häntä) PC:llään.

      Kyllä pitäisi tällaisen huuhaa-viestin joukkoon mahtua pätkä faktaakin, kuten aiemmin esim. "hoitajalta", muuten uskokoon kukin mitä tahtoo jos haluaa laput silmillä elää. Todellisen tuskan kanssa tällä alkuperäisellä viestillä ei ole mitään tekemistä.

      • Yksi

        Eiköhän asia ole niin, että kaikkien näitä juttuja lukevien tulee lähteä siitä, että mistään ei voi olla varma.

        Kuka tahansa lukutaitoinen kykenee kirjoittamaan vedenpitävän tarinan; netti on faktaa tulvillaan.

        Tämän tietäen on täysin turha kinata jostakin tarinasta.
        Ovatko amerikkalaiset TV-sarjat opettaneet, että kaikki pitää ruotia lakituvassa?

        Voidaan kyseenalaistaa onko yleensä kukaan ollut rehellinen. Uskoiko joku, että minulle on tuotu pipo? Entä hoitajan tarina miehestään? Tämänkin uskalsin kyseenalaistaa, koska tiedän, että hän itsekin rakastaa absoluuttisen totuuden etsintää.

        Ehkä olen kirjoittanut myös hoitajan osuuden. Ja kun jutustelu alkoi tyrehtyä, aloin herjata häntä.
        Koska kukaan ei herännyt, jouduin haukkumaan itseni. Ja sitten vielä kommentoimaan.
        Jatkossa saatan vielä kirjoittaa muutaman pätkän jossa kerron, että juuri tämä onkin valetta ja jne.
        Nämä ovat netin faktoja ja totuuksia.

        Yhdestä olen omalta osaltani varma: ensimmäinen juttuni selviytymisohjeista on omakohtaista kokemustani ja minun kohdallani se toimi.
        Jos yksikin otsikon tähän ketjuun eksyttämä, saa siitä itselleen jotain, on alkuperäinen viesti täyttänyt tehtävänsä.
        Toki sekin voi olla vaikka hoitajan tai Anestecian tekeleitä, mutta minusta neuvot tuntuvat sopivilta.

        Minkäköhän jutun seuraavaksi polkaisen testattavaksi. Meillä on pystyvä tiimi.

        Totta vai tarua?


      • Anestecia
        Yksi kirjoitti:

        Eiköhän asia ole niin, että kaikkien näitä juttuja lukevien tulee lähteä siitä, että mistään ei voi olla varma.

        Kuka tahansa lukutaitoinen kykenee kirjoittamaan vedenpitävän tarinan; netti on faktaa tulvillaan.

        Tämän tietäen on täysin turha kinata jostakin tarinasta.
        Ovatko amerikkalaiset TV-sarjat opettaneet, että kaikki pitää ruotia lakituvassa?

        Voidaan kyseenalaistaa onko yleensä kukaan ollut rehellinen. Uskoiko joku, että minulle on tuotu pipo? Entä hoitajan tarina miehestään? Tämänkin uskalsin kyseenalaistaa, koska tiedän, että hän itsekin rakastaa absoluuttisen totuuden etsintää.

        Ehkä olen kirjoittanut myös hoitajan osuuden. Ja kun jutustelu alkoi tyrehtyä, aloin herjata häntä.
        Koska kukaan ei herännyt, jouduin haukkumaan itseni. Ja sitten vielä kommentoimaan.
        Jatkossa saatan vielä kirjoittaa muutaman pätkän jossa kerron, että juuri tämä onkin valetta ja jne.
        Nämä ovat netin faktoja ja totuuksia.

        Yhdestä olen omalta osaltani varma: ensimmäinen juttuni selviytymisohjeista on omakohtaista kokemustani ja minun kohdallani se toimi.
        Jos yksikin otsikon tähän ketjuun eksyttämä, saa siitä itselleen jotain, on alkuperäinen viesti täyttänyt tehtävänsä.
        Toki sekin voi olla vaikka hoitajan tai Anestecian tekeleitä, mutta minusta neuvot tuntuvat sopivilta.

        Minkäköhän jutun seuraavaksi polkaisen testattavaksi. Meillä on pystyvä tiimi.

        Totta vai tarua?

        Surusta voi olla aina varma.

        Kissani nimi on muuten Suru. Juontuu John Irvingin kirjasta Kaikki isäni hotellit. Surua ei voi hukuttaa.

        Kuka tahansa lukutaitoinen voi mennä halpaan, jos on siinä mielentilassa. Vedenpitävää tarinaa tuskin kukaan pystyy kirjoittamaan, aina tulee joku joka muka todistaa tarinan vääräksi. Siksi on ihan hyvä laitta vähän faktaa sekaan, että joku realiteetti säilyy. Terve epäily ei ole ainakaan tällaisilla palstoilla mikään erhe.

        Jos joku saa jotain... jos joku saa vain epäilyä, epävarmuutta, epäluottamusta, epä-sitä, epä-tätä... entä sitten? Onko se netin vika vai niiden, jotka sinne egotrippinään sukkelasanaisesti ja harkiten levittävät paradoksaalisuuttaan? Ilman ihmistä netti on tyhjä.

        Yksi ja kaksi. Minä olen Anestecia, en Yksi. Mutta olen yksin.

        Ai niin. Tarvittaessa meiltäkin löytyy tiimi, jos yrität syöttää sanojasi ja ajatuksiasi toisten, vaikkapa minun, vastuulle.


      • Yksi
        Anestecia kirjoitti:

        Surusta voi olla aina varma.

        Kissani nimi on muuten Suru. Juontuu John Irvingin kirjasta Kaikki isäni hotellit. Surua ei voi hukuttaa.

        Kuka tahansa lukutaitoinen voi mennä halpaan, jos on siinä mielentilassa. Vedenpitävää tarinaa tuskin kukaan pystyy kirjoittamaan, aina tulee joku joka muka todistaa tarinan vääräksi. Siksi on ihan hyvä laitta vähän faktaa sekaan, että joku realiteetti säilyy. Terve epäily ei ole ainakaan tällaisilla palstoilla mikään erhe.

        Jos joku saa jotain... jos joku saa vain epäilyä, epävarmuutta, epäluottamusta, epä-sitä, epä-tätä... entä sitten? Onko se netin vika vai niiden, jotka sinne egotrippinään sukkelasanaisesti ja harkiten levittävät paradoksaalisuuttaan? Ilman ihmistä netti on tyhjä.

        Yksi ja kaksi. Minä olen Anestecia, en Yksi. Mutta olen yksin.

        Ai niin. Tarvittaessa meiltäkin löytyy tiimi, jos yrität syöttää sanojasi ja ajatuksiasi toisten, vaikkapa minun, vastuulle.

        Viestin tarkoitetussa muodossa vastaanottajan tajuntaan saattaminen on perin hankala projekti. Varsinkin outojen kesken ja pelkällä tekstillä. Kun äänenpainoja ja naurunhörähdyksiä ei välity, kaikki käsitetään helposti liian vakavasti.
        Palaute - jos sitä yleensä tulee - on hidasta ja altista virheille senkin tulkinta.

        Innostuksemme tuskin riittää niin pitkälle, että löytäisimme yhteisen kielen, mutta...

        Unohdetaan pohdinta alkuperäisen viestin totuusarvoista. (minulle niillä ei ole merkitystä)

        Anestesia kirjoittaa:
        "Puhuttiin, että kirjoituksen tunnetila on tärkein. Onko tällaisen proosan tuottama romantiikkanovelleista ja tv:stä tuttu ahdistava ja ylipursuava tunnetila muka tärkeä niille, joille on se menetys todella sattunut, eikä vain tällaisessa täysin sepitteellisessä tarinassa."

        Myönnän, että "tunnetila" ei ollut paras mahdollinen valinta.
        Jos ihminen on kokenut asiat "ylitsepursuavasti", niin eikö hän saa sitä niin sanoa (eivät kaikki ihmiset ole vielä menettäneet kykyä tuntea jotain aitoa). Vai pitääkö hänen varoa sanojaan, ettei joku toinen pahoita mieltään? Menetyksen kokeneella ei kapasiteetti välttämättä riitä kaikkien muiden tunteiden suojelemiseen.

        Jos taas joku sepittää vastaavan tarinan, niin ei kai se häntä itseään häiritse.

        Kenenkään ei ole pakko lukea näitä viestejä. Aivan samoin kuin ei myöskään katsoa töllöä tai lukea lehtiä. Kaikesta voi saada pahan mielen. Miksi siis näitä viestejä pitäisi vahtia ja sensuroida?

        Oli kirjoitus tunnekylläinen tai karumpi, totta tai tarua se joko tavoittaa lukijansa tai sitten ei.
        Mikäli kirjoitus koskettaa, se saattaa antaa lukijalleen jonkun uuden näkökulman tai tavan hallita tilannetta.
        Joku saattaa innostua kirjoittamaan omakohtaisista kokemuksistaan ja niistä saattaa joku toinen taas saada jotain itselleen jne.
        Onko tämä pahasta?

        Se minkä värisiin pusseihin tai laatikoihin vainajat laitetaa tai minkämerkkisiin tauteihin heillä on mahdollista järkevästi kuolla, ei tässä yhteydessä kiinnosta minua pätkääkään.
        Sensijaan minua kiinnostaisi esimerkiksi se, mikä sai hoitajan kirjoittamaan niinkuin kirjoitti. Mikä oli motiivi ja missä suhteessa jollakin nyt sen avulla on parempi olo?

        Muutakin ihmeteltävää jää, mutta kun uni tulee kääpälään.

        Ai juu Anestesia.

        "Ai niin. Tarvittaessa meiltäkin löytyy tiimi, jos yrität syöttää sanojasi ja ajatuksiasi toisten, vaikkapa minun, vastuulle. "

        Ollaanko sitä niin tosikkoa, että heti ollaan uhkailemassa kun toinen hiukan näppistään naputtelee?

        Päästätkö kylmällä Surun puseroon? ;-)


      • Anestecia
        Yksi kirjoitti:

        Viestin tarkoitetussa muodossa vastaanottajan tajuntaan saattaminen on perin hankala projekti. Varsinkin outojen kesken ja pelkällä tekstillä. Kun äänenpainoja ja naurunhörähdyksiä ei välity, kaikki käsitetään helposti liian vakavasti.
        Palaute - jos sitä yleensä tulee - on hidasta ja altista virheille senkin tulkinta.

        Innostuksemme tuskin riittää niin pitkälle, että löytäisimme yhteisen kielen, mutta...

        Unohdetaan pohdinta alkuperäisen viestin totuusarvoista. (minulle niillä ei ole merkitystä)

        Anestesia kirjoittaa:
        "Puhuttiin, että kirjoituksen tunnetila on tärkein. Onko tällaisen proosan tuottama romantiikkanovelleista ja tv:stä tuttu ahdistava ja ylipursuava tunnetila muka tärkeä niille, joille on se menetys todella sattunut, eikä vain tällaisessa täysin sepitteellisessä tarinassa."

        Myönnän, että "tunnetila" ei ollut paras mahdollinen valinta.
        Jos ihminen on kokenut asiat "ylitsepursuavasti", niin eikö hän saa sitä niin sanoa (eivät kaikki ihmiset ole vielä menettäneet kykyä tuntea jotain aitoa). Vai pitääkö hänen varoa sanojaan, ettei joku toinen pahoita mieltään? Menetyksen kokeneella ei kapasiteetti välttämättä riitä kaikkien muiden tunteiden suojelemiseen.

        Jos taas joku sepittää vastaavan tarinan, niin ei kai se häntä itseään häiritse.

        Kenenkään ei ole pakko lukea näitä viestejä. Aivan samoin kuin ei myöskään katsoa töllöä tai lukea lehtiä. Kaikesta voi saada pahan mielen. Miksi siis näitä viestejä pitäisi vahtia ja sensuroida?

        Oli kirjoitus tunnekylläinen tai karumpi, totta tai tarua se joko tavoittaa lukijansa tai sitten ei.
        Mikäli kirjoitus koskettaa, se saattaa antaa lukijalleen jonkun uuden näkökulman tai tavan hallita tilannetta.
        Joku saattaa innostua kirjoittamaan omakohtaisista kokemuksistaan ja niistä saattaa joku toinen taas saada jotain itselleen jne.
        Onko tämä pahasta?

        Se minkä värisiin pusseihin tai laatikoihin vainajat laitetaa tai minkämerkkisiin tauteihin heillä on mahdollista järkevästi kuolla, ei tässä yhteydessä kiinnosta minua pätkääkään.
        Sensijaan minua kiinnostaisi esimerkiksi se, mikä sai hoitajan kirjoittamaan niinkuin kirjoitti. Mikä oli motiivi ja missä suhteessa jollakin nyt sen avulla on parempi olo?

        Muutakin ihmeteltävää jää, mutta kun uni tulee kääpälään.

        Ai juu Anestesia.

        "Ai niin. Tarvittaessa meiltäkin löytyy tiimi, jos yrität syöttää sanojasi ja ajatuksiasi toisten, vaikkapa minun, vastuulle. "

        Ollaanko sitä niin tosikkoa, että heti ollaan uhkailemassa kun toinen hiukan näppistään naputtelee?

        Päästätkö kylmällä Surun puseroon? ;-)

        Kyllä, lasken kylmällä Surun puseroon. ;)

        Tosin nykyisin sitä koiranvirkaa hoitaa vuoden ikäinen vielä Suruakin runsaampiturkkinen koiranuorukainen.

        Nyt on tosiaan niin kiirus, etten rupea kommentoimaan juttuasi kun en sitä todellakaan syventyneesti lukenut läpi, etten puhu sitten ihan läpiä päähäni. Mutta en ole tosikko, en uhkaile, sorry jos niin käsitit, ollaan vaan ympyröissä funtsittu asioita. Kun en viitsisi hymiöitä joka tekstin loppuun pakertaa, että tulisi ymmärretyksi kevyempikin heitto. Mutta siitä en todellakaan pidä jos sanojani yritetään vääntää muuksi kuin mitä tarkoitan.


    • ja seuraan

      Antakaapa hyvät lukijat vaikka viisi esimerkkiä tämän palstan teksteistä, jotka ovat mielestänne tositarinoita.

      • ja seuraan

        Tarkoitin siis äskeisellä: viisi esimerkkiä koko tämän keskustelufoorumin, "Elämäni käännekohta", teksteistä.


      • nimimerkille

        Eikö tämä ole itsestään selvää???


      • minttu

        Miksi haette tällaisista palveluista seuraa? Ainakin HÄN oli todellisuutta, ei virtuaalisuutta.
        En leiki tietokoneilla, en elämällä. Näin. Rakkaus elämään,ja HÄNEEN. Teidän pitäis lopettaa turhanpäiväiset leikit.


    • Ystävätär

      Minä en väittele siitä, onko tarinasi tarua vai totta, mutta edelleen olen eri mieltä "hoitajan" kanssa.

      Siitä olen täysin varma, että epilepsia-kohtaukseen kuolee mikäli apua ei ole heti saatavissa. Siihen uskon mintun tarinassa, mutta "hoitaja" ei ole sitä kommentoinut. Mistä syystäkö, siitä, että hän puhuu muuten itsensä pussiin.

      • minttu

        En tosiaankaan osaa sanoa kysymykseesi vastausta. Samaa kysymystä olen esittänyt sair hoit/lääk ja olen jopa ajatellut/päättänyt, että otan yhteyttä "hoitaneeseen" (:epähoitaneeseen) lääkäriin, olen kyllä hänen kanssaan puhelimitse asiasta aikoinaan keskustellut, tuloksetta.
        Ison....kaupungin hoito on ollut vajavaista, syöpäpotilaana sain parempaa. HÄN oli olemukseltaan hiljainen, eikä oikein osannut vaatia. Lääkärit -ja varsinkin -lääkemyyjät osaavat hoitaa asiansa. Olen jopa kuullut, että luentoja vaihdetaan huvimajoihin, ettei tule turhia kuitteja, ja kyse on diab lääk ...lääkemyyjät osaavat asiansa. HÄN oli yksi heidän uhri.


      • hoitaja

        Minä en toistaiseksi enkä muutoinkaan ole puhunut itseäni pussiin olen lyönyt faktoja pöytään siinä kaikki ,minulla on täsmälleen sama oikeus uskoa tai olla uskomatta siihen mitä täällä luen kuin muillakin mutta jos tämä sinua rauhoittaa voin kertoa että on paljon sairauksia joihin voi kuolla alkaen kansansairauksistamme sydän- ja verisuoni taudit,parkinson,narkolepsia,Metakromaattinen leukodystrofia joissa oireina mm. epileptiset kohtaukset,MS,altzhaimer,AIDS,karsinoomat.....jne.jne.....

        Minä en MISSÄÄN vaiheessa ole keskittynyt siihen VOIKO vai EIKÖ VOI epileptiseen kohtaukseen kuolla,tottakai voi välillisesti esim. tukehtumalla omaan kieleensä,lyömällä päänsä saaden pahan kallonmurtuman....jne....jne.... !!!

        Alkuperäisessä kirjoituksessa oli asia ilmaistu niin hämärästi että siitä sai käsityksen ,että diabetes ja epilepsia ovat sairauksia jotka kulkevat "käsikädessä" tai että ne AINA myös poikkeuksetta johtavat kuolemaan,puhuttiin lääkkeistä kuten Temesta>Etenkin iäkkäillä ja huonokuntoisilla käyttäjillä voi esiintyä mm. liikkeiden hallintavaikeuksia, lihasheikkoutta ja huimausta,tälläistä lääkitystä tuskin määrätään yhdessä diapamin kanssa epileptikolle jolla grand mal-kohtauksia !!!!

        Missään vaiheessa ei puhuttu insuliinista tai lääkityksistä joita määrätään epileptikolle,muutoinkin teksti oli sellaista että jos ihminen on omien sanojensa mukaan "hoitanut" sairasta miestään ja ollut mukana lääkärissä,kirjoittanut puolesta yms. kyllä hittovie sellainen omaishoitaja tietää tarkasti toisen lääkityksen ja on kiinnostunut siitä mitä toiselle määrätään lääkäri ja hoitohenkilökunta eivät aivan varmasti päästä sellaista ihmistä sairaalasta kotiin jolla tilanne on noin heikko ilman että mukana seuraa kirjallinen/suullinen ohjeistus,lääkitys ja varmistus että nämä asiat on ymmärretty !!!

        Älkää väitelkö asioista joista teillä ei ole tietoa ja jota ette edes ilmeisesti ymmärrä, ja sinulle "minttu" itse olin naimisissa kolme kertaa pidenpään mieheni kanssa kuin minkä sinä sanot viettäneesi oman avokkisi kanssa,ennenkuin löysin hänet kotimme keittiöstä kuolleena tullessani kotiin, en vähättele kenenkään surua mutta en myöskään voi ymmärtää jos joku alkaa tälläisillä asioilla kehittelemään nyyhky stooria...
        Ja sinulle "ystävätär" tuskin tiesit aivan tarkalleen ystäväsi tilannetta on ikävää että hän menehtyi mutta niin me kaikki täältä joskus lähdemme kuka aikaisemmin kuka myöhemmin, ei tuttavan/ystävän sairaus tee kestään lääketieteen ammattilaista ,päivittäin työssäni kohtaan juuri ne potillaani omaiset ja ystävät ja valitettavan usein heillä ei ole mitään käsitystä sairaudesta tai siitä kuinka sitä hoidetaan mikä on ennuste yms. mutta yleensä heillä on tukku hyviä neuvoja ja monen kirjavaa "ammattitietoa" joka on saatu ties mistä !!!


      • hoitaja
        minttu kirjoitti:

        En tosiaankaan osaa sanoa kysymykseesi vastausta. Samaa kysymystä olen esittänyt sair hoit/lääk ja olen jopa ajatellut/päättänyt, että otan yhteyttä "hoitaneeseen" (:epähoitaneeseen) lääkäriin, olen kyllä hänen kanssaan puhelimitse asiasta aikoinaan keskustellut, tuloksetta.
        Ison....kaupungin hoito on ollut vajavaista, syöpäpotilaana sain parempaa. HÄN oli olemukseltaan hiljainen, eikä oikein osannut vaatia. Lääkärit -ja varsinkin -lääkemyyjät osaavat hoitaa asiansa. Olen jopa kuullut, että luentoja vaihdetaan huvimajoihin, ettei tule turhia kuitteja, ja kyse on diab lääk ...lääkemyyjät osaavat asiansa. HÄN oli yksi heidän uhri.

        Suomessa on LÄÄKELAKI ja POTILASLAKI !!
        Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään mikäli vainajan kuolemaan liittyy rikos, tapaturma, itsemurha, hoitovirhe, myrkytys, ammattitauti tai yllättäen tapahtunut kuolema.(kotona äkillisesti kuollut vaikka sairaus jo olisikin tiedossa!) Myös pelkkä epäily em. tapauksista riittää. Tällöin avauksen suorittaa poliisiviranomaisen määräyksestä oikeuslääkäri.

        Mistä ihmeen lääkkeiden myyjistä sinä nyt puhut?
        Lääkäri kirjoittaa potilaalle itsehoitoon/kotihoitoon reseptin joka lunastetaan apteekista siellä voidaan nykyään kertoa mahdollisuudesta vaihtaa lääkärin määräämä lääke vastaavaan mutta halvempaan lääkkeeseen,mutta kukaan lääkäri ei määräile lääkitystä kelohonka mökkien toivossa koska lääkäreiden kirjoittamia reseptejä valvotaan ja jos patologi olisi löytänyt miehesi ruumiista Obduktiossa jotakin asiaankuulumatonta, olisi paljastunut hoitovirhe ja asia olisi tutkittu perusteellisesti!
        Diabeteslääkityksestä>insuliini tabletti tai injektio/kynä, puhut kaiken aikaa mutta kertaakaan et ole puhunut miehesi epilepsia lääkityksestä vaikka juuri tähän sarauteenhan hän sanojesi mukaan kuoli ??


      • Ystävätär
        hoitaja kirjoitti:

        Minä en toistaiseksi enkä muutoinkaan ole puhunut itseäni pussiin olen lyönyt faktoja pöytään siinä kaikki ,minulla on täsmälleen sama oikeus uskoa tai olla uskomatta siihen mitä täällä luen kuin muillakin mutta jos tämä sinua rauhoittaa voin kertoa että on paljon sairauksia joihin voi kuolla alkaen kansansairauksistamme sydän- ja verisuoni taudit,parkinson,narkolepsia,Metakromaattinen leukodystrofia joissa oireina mm. epileptiset kohtaukset,MS,altzhaimer,AIDS,karsinoomat.....jne.jne.....

        Minä en MISSÄÄN vaiheessa ole keskittynyt siihen VOIKO vai EIKÖ VOI epileptiseen kohtaukseen kuolla,tottakai voi välillisesti esim. tukehtumalla omaan kieleensä,lyömällä päänsä saaden pahan kallonmurtuman....jne....jne.... !!!

        Alkuperäisessä kirjoituksessa oli asia ilmaistu niin hämärästi että siitä sai käsityksen ,että diabetes ja epilepsia ovat sairauksia jotka kulkevat "käsikädessä" tai että ne AINA myös poikkeuksetta johtavat kuolemaan,puhuttiin lääkkeistä kuten Temesta>Etenkin iäkkäillä ja huonokuntoisilla käyttäjillä voi esiintyä mm. liikkeiden hallintavaikeuksia, lihasheikkoutta ja huimausta,tälläistä lääkitystä tuskin määrätään yhdessä diapamin kanssa epileptikolle jolla grand mal-kohtauksia !!!!

        Missään vaiheessa ei puhuttu insuliinista tai lääkityksistä joita määrätään epileptikolle,muutoinkin teksti oli sellaista että jos ihminen on omien sanojensa mukaan "hoitanut" sairasta miestään ja ollut mukana lääkärissä,kirjoittanut puolesta yms. kyllä hittovie sellainen omaishoitaja tietää tarkasti toisen lääkityksen ja on kiinnostunut siitä mitä toiselle määrätään lääkäri ja hoitohenkilökunta eivät aivan varmasti päästä sellaista ihmistä sairaalasta kotiin jolla tilanne on noin heikko ilman että mukana seuraa kirjallinen/suullinen ohjeistus,lääkitys ja varmistus että nämä asiat on ymmärretty !!!

        Älkää väitelkö asioista joista teillä ei ole tietoa ja jota ette edes ilmeisesti ymmärrä, ja sinulle "minttu" itse olin naimisissa kolme kertaa pidenpään mieheni kanssa kuin minkä sinä sanot viettäneesi oman avokkisi kanssa,ennenkuin löysin hänet kotimme keittiöstä kuolleena tullessani kotiin, en vähättele kenenkään surua mutta en myöskään voi ymmärtää jos joku alkaa tälläisillä asioilla kehittelemään nyyhky stooria...
        Ja sinulle "ystävätär" tuskin tiesit aivan tarkalleen ystäväsi tilannetta on ikävää että hän menehtyi mutta niin me kaikki täältä joskus lähdemme kuka aikaisemmin kuka myöhemmin, ei tuttavan/ystävän sairaus tee kestään lääketieteen ammattilaista ,päivittäin työssäni kohtaan juuri ne potillaani omaiset ja ystävät ja valitettavan usein heillä ei ole mitään käsitystä sairaudesta tai siitä kuinka sitä hoidetaan mikä on ennuste yms. mutta yleensä heillä on tukku hyviä neuvoja ja monen kirjavaa "ammattitietoa" joka on saatu ties mistä !!!

        Vihdoin sain sinut myöntämään, että epilepsia-kohtaukseen voi kuolla, sillä olet vain moralisoinut lääketieteellisillä vastauksillasi asiaa.

        Millä oikeudella kyseenalaistat tietoni ystäväni kuolemasta? Tiesin kaiken hänen terveydentilastaan, mutta et edes sinä mahtaisi mitään omille lähimmäisillesi, jos raju epilepsia-kohtaus tulee ja jos et itse eikä muuta apua ole saatavilla.

        Ymmärrän erittäin hyvin mitä on elää ihmisen lähellä, jolla on diabetes ja epilepsia. Luuleeko tässä maailmassa hoitajat olevansa kaiken yläpuolella lääketieteellisissä asioissa? Maallikkokin saa tietoa sairauksista kysymällä lääkäreiltä. Faktoja voitte esittää, mutta älkää kyseenalaistako toisten menetyksiä. Hoitajilla pitäisi olla työn puolesta hoitotyön etiikka hallussa, mutta aina joukkoon mahtuu pätemisen tarpeessa olevia hoitajia.


      • minttu
        Ystävätär kirjoitti:

        Vihdoin sain sinut myöntämään, että epilepsia-kohtaukseen voi kuolla, sillä olet vain moralisoinut lääketieteellisillä vastauksillasi asiaa.

        Millä oikeudella kyseenalaistat tietoni ystäväni kuolemasta? Tiesin kaiken hänen terveydentilastaan, mutta et edes sinä mahtaisi mitään omille lähimmäisillesi, jos raju epilepsia-kohtaus tulee ja jos et itse eikä muuta apua ole saatavilla.

        Ymmärrän erittäin hyvin mitä on elää ihmisen lähellä, jolla on diabetes ja epilepsia. Luuleeko tässä maailmassa hoitajat olevansa kaiken yläpuolella lääketieteellisissä asioissa? Maallikkokin saa tietoa sairauksista kysymällä lääkäreiltä. Faktoja voitte esittää, mutta älkää kyseenalaistako toisten menetyksiä. Hoitajilla pitäisi olla työn puolesta hoitotyön etiikka hallussa, mutta aina joukkoon mahtuu pätemisen tarpeessa olevia hoitajia.

        En halua olla riitojenne uhri. HÄN kuoli. Olisinko häntä voinut auttaa, jos olisin "hoitaja" kun eivät tähän astikkaan kummemmasti auttaneet, päinvastoin; EIVÄT USKONEET, KOSKA KOHTAUS KESTÄÄ NIIN VÄHÄN AIKAA, eikä siitä jää muita näkyviä merkkejä kuin huuliin...ja jos itse jaksaa "antaa purra" ei sitäkään.. RAKKAUS HÄNTÄ kohtaan kuitenkin säilyy...sairaus ei ollut hänen vikansa.


      • minttu
        hoitaja kirjoitti:

        Minä en toistaiseksi enkä muutoinkaan ole puhunut itseäni pussiin olen lyönyt faktoja pöytään siinä kaikki ,minulla on täsmälleen sama oikeus uskoa tai olla uskomatta siihen mitä täällä luen kuin muillakin mutta jos tämä sinua rauhoittaa voin kertoa että on paljon sairauksia joihin voi kuolla alkaen kansansairauksistamme sydän- ja verisuoni taudit,parkinson,narkolepsia,Metakromaattinen leukodystrofia joissa oireina mm. epileptiset kohtaukset,MS,altzhaimer,AIDS,karsinoomat.....jne.jne.....

        Minä en MISSÄÄN vaiheessa ole keskittynyt siihen VOIKO vai EIKÖ VOI epileptiseen kohtaukseen kuolla,tottakai voi välillisesti esim. tukehtumalla omaan kieleensä,lyömällä päänsä saaden pahan kallonmurtuman....jne....jne.... !!!

        Alkuperäisessä kirjoituksessa oli asia ilmaistu niin hämärästi että siitä sai käsityksen ,että diabetes ja epilepsia ovat sairauksia jotka kulkevat "käsikädessä" tai että ne AINA myös poikkeuksetta johtavat kuolemaan,puhuttiin lääkkeistä kuten Temesta>Etenkin iäkkäillä ja huonokuntoisilla käyttäjillä voi esiintyä mm. liikkeiden hallintavaikeuksia, lihasheikkoutta ja huimausta,tälläistä lääkitystä tuskin määrätään yhdessä diapamin kanssa epileptikolle jolla grand mal-kohtauksia !!!!

        Missään vaiheessa ei puhuttu insuliinista tai lääkityksistä joita määrätään epileptikolle,muutoinkin teksti oli sellaista että jos ihminen on omien sanojensa mukaan "hoitanut" sairasta miestään ja ollut mukana lääkärissä,kirjoittanut puolesta yms. kyllä hittovie sellainen omaishoitaja tietää tarkasti toisen lääkityksen ja on kiinnostunut siitä mitä toiselle määrätään lääkäri ja hoitohenkilökunta eivät aivan varmasti päästä sellaista ihmistä sairaalasta kotiin jolla tilanne on noin heikko ilman että mukana seuraa kirjallinen/suullinen ohjeistus,lääkitys ja varmistus että nämä asiat on ymmärretty !!!

        Älkää väitelkö asioista joista teillä ei ole tietoa ja jota ette edes ilmeisesti ymmärrä, ja sinulle "minttu" itse olin naimisissa kolme kertaa pidenpään mieheni kanssa kuin minkä sinä sanot viettäneesi oman avokkisi kanssa,ennenkuin löysin hänet kotimme keittiöstä kuolleena tullessani kotiin, en vähättele kenenkään surua mutta en myöskään voi ymmärtää jos joku alkaa tälläisillä asioilla kehittelemään nyyhky stooria...
        Ja sinulle "ystävätär" tuskin tiesit aivan tarkalleen ystäväsi tilannetta on ikävää että hän menehtyi mutta niin me kaikki täältä joskus lähdemme kuka aikaisemmin kuka myöhemmin, ei tuttavan/ystävän sairaus tee kestään lääketieteen ammattilaista ,päivittäin työssäni kohtaan juuri ne potillaani omaiset ja ystävät ja valitettavan usein heillä ei ole mitään käsitystä sairaudesta tai siitä kuinka sitä hoidetaan mikä on ennuste yms. mutta yleensä heillä on tukku hyviä neuvoja ja monen kirjavaa "ammattitietoa" joka on saatu ties mistä !!!

        Mies löytyi olohuoneesta. Fakta mikä fakta, ja se on vaan näin hyväksyttävä. Voisitko näin kovan luokan hoitajana antaa neuvoa, miten tästä selviää. Chattailemallako? Sitten olisin kiinnostunut omasta ennusteesta.
        Toinen munuainen pienempi ja verenpainetauti. Parikymppisenä melanooman alku, ei muuta hoitoa kuin leikkaus. 6 v sitten rintasyöpä, kainalon imusolmukkeet ja rinta poistettiin. Nyt proteesi, joka jo kerran jouduttu vaihtaan. Psori havaittiin samoihin aikoihin kun miehen diabetes.
        Eikö se minun pitäisi olla kuollut? Yksi lääkemyyjän tytär sanoi, että diabetes ei ole tauti, vaan "ominaisuus". Mitä olet mieltä?
        Miten voin ennalta ehkäistä, että lapsilleni ei tule samaa? Ovat syövän kannalta jo menossa geenitutkimuksiin, mutta ei tämän psorinkaan kanssa ole helppoa elää. Mieheni pojalla -aikaisemmasta avioliitostaan- havaittiin 14 vuotiaana diabetes myöskin, ja on piikeillä. Tytöllään on astma. Mulla on koko ajan pelko että meidän tytöillä on jokin, mitä ei vaan vielä ole havaittu. En muuten koskaan tullut maininneeni miehelleni omista lääkityksistä, Tamofen ja Tenoblock, vaikka nyt viimeksi mainittu on vaihdettu johonkin halvempaan, en muista edes sen nimeä. Ei sellaiset ihmiset, jotka eivät ole alalla, ole niin kauheen kiinnostuneita lääkkeitten nimistä. Nyt vielä vaikeammaksi tekee, että ne vaihtuu halvempiin. Kyllä jokaisella on oma vastuu lääkkeitten hankinnoista ja varsinkin niiden käyttämisestä.


      • hoitaja
        minttu kirjoitti:

        Mies löytyi olohuoneesta. Fakta mikä fakta, ja se on vaan näin hyväksyttävä. Voisitko näin kovan luokan hoitajana antaa neuvoa, miten tästä selviää. Chattailemallako? Sitten olisin kiinnostunut omasta ennusteesta.
        Toinen munuainen pienempi ja verenpainetauti. Parikymppisenä melanooman alku, ei muuta hoitoa kuin leikkaus. 6 v sitten rintasyöpä, kainalon imusolmukkeet ja rinta poistettiin. Nyt proteesi, joka jo kerran jouduttu vaihtaan. Psori havaittiin samoihin aikoihin kun miehen diabetes.
        Eikö se minun pitäisi olla kuollut? Yksi lääkemyyjän tytär sanoi, että diabetes ei ole tauti, vaan "ominaisuus". Mitä olet mieltä?
        Miten voin ennalta ehkäistä, että lapsilleni ei tule samaa? Ovat syövän kannalta jo menossa geenitutkimuksiin, mutta ei tämän psorinkaan kanssa ole helppoa elää. Mieheni pojalla -aikaisemmasta avioliitostaan- havaittiin 14 vuotiaana diabetes myöskin, ja on piikeillä. Tytöllään on astma. Mulla on koko ajan pelko että meidän tytöillä on jokin, mitä ei vaan vielä ole havaittu. En muuten koskaan tullut maininneeni miehelleni omista lääkityksistä, Tamofen ja Tenoblock, vaikka nyt viimeksi mainittu on vaihdettu johonkin halvempaan, en muista edes sen nimeä. Ei sellaiset ihmiset, jotka eivät ole alalla, ole niin kauheen kiinnostuneita lääkkeitten nimistä. Nyt vielä vaikeammaksi tekee, että ne vaihtuu halvempiin. Kyllä jokaisella on oma vastuu lääkkeitten hankinnoista ja varsinkin niiden käyttämisestä.

        jatkaa kanssasi keskustelua,mene hoitavan lääkärisi juttusille hän ohjaa sinut terapiaan ja suru ryhmiä on myös seurakunnilla, sinulla tuota tarmoa näkyy riittävän tänne kirjoitteluun ja asian vatvomiseen tälläisessä paikassa, joten oletan että tarmoa pitäisi riittää OIKEAN avun hakemiseenkin,edelleenkään EI OLE olemassa mitään ihmeen lääkkeen myyjiä ??!!!

        Muutoin sanon aiheen olevan osaltani loppuun käsitelty enkä jatkossa ota kantaa millään tasolla tähän enkä muihin vastaaviin !


      • Apteekkari
        hoitaja kirjoitti:

        jatkaa kanssasi keskustelua,mene hoitavan lääkärisi juttusille hän ohjaa sinut terapiaan ja suru ryhmiä on myös seurakunnilla, sinulla tuota tarmoa näkyy riittävän tänne kirjoitteluun ja asian vatvomiseen tälläisessä paikassa, joten oletan että tarmoa pitäisi riittää OIKEAN avun hakemiseenkin,edelleenkään EI OLE olemassa mitään ihmeen lääkkeen myyjiä ??!!!

        Muutoin sanon aiheen olevan osaltani loppuun käsitelty enkä jatkossa ota kantaa millään tasolla tähän enkä muihin vastaaviin !

        Noin kovan hoitajan pitäisi tietää heitä olevan apteekissa. Siis lääkkeen myyjiä.

        Olet sä sitten turhan tärkeä hoitaja, toivottavasti en joudu koskaan sun hoidettavaksi.


      • hoitaja
        Apteekkari kirjoitti:

        Noin kovan hoitajan pitäisi tietää heitä olevan apteekissa. Siis lääkkeen myyjiä.

        Olet sä sitten turhan tärkeä hoitaja, toivottavasti en joudu koskaan sun hoidettavaksi.

        Kirjoittanut: hoitaja, 23.5.2004 klo 20.17
        .......Mistä ihmeen lääkkeiden myyjistä sinä nyt puhut?
        Lääkäri kirjoittaa potilaalle itsehoitoon/kotihoitoon reseptin joka lunastetaan apteekista siellä voidaan nykyään kertoa mahdollisuudesta vaihtaa lääkärin määräämä lääke vastaavaan mutta halvempaan lääkkeeseen.......

        OPETTELE LUKEMAAN !!!!!!!


      • Apteekkari
        hoitaja kirjoitti:

        Kirjoittanut: hoitaja, 23.5.2004 klo 20.17
        .......Mistä ihmeen lääkkeiden myyjistä sinä nyt puhut?
        Lääkäri kirjoittaa potilaalle itsehoitoon/kotihoitoon reseptin joka lunastetaan apteekista siellä voidaan nykyään kertoa mahdollisuudesta vaihtaa lääkärin määräämä lääke vastaavaan mutta halvempaan lääkkeeseen.......

        OPETTELE LUKEMAAN !!!!!!!

        "edelleenkään EI OLE olemassa mitään ihmeen lääkkeen myyjiä ??!!! "

        Opettele lukemaan. Tuo on sun kirjoittamasi ja siihen vastasin. Hei haloo, sulta puuttuu huumorintaju.:D


      • minttu
        Apteekkari kirjoitti:

        Noin kovan hoitajan pitäisi tietää heitä olevan apteekissa. Siis lääkkeen myyjiä.

        Olet sä sitten turhan tärkeä hoitaja, toivottavasti en joudu koskaan sun hoidettavaksi.

        Tarkoitin lääke-esittelijöitä. En osaa liturgiaa.


    • topi

      Sinun tehtäväksesi on jäänyt jatkaa elämää lasten kanssa.
      Jos miehesi olisi tiennyt kohtalonsa, hän olisi varmaan toivonut sitä.
      Muista: elämä jatkuu ja sinä olet yksi sen jatkajia.

      • minttu

        Niinhän sen on jatkuttava, mulle kerrotaan. Nyt vaan näyttää siltä, että lapset huolehtivat minusta, eikä päinvastoin. Vielä kun taloudessa on koiranpentuja, tuntuu, että voimat ei riitä. Tuntuu, että kyseessä on paha uni, josta haluaisin herätä.


      • pomppas
        minttu kirjoitti:

        Niinhän sen on jatkuttava, mulle kerrotaan. Nyt vaan näyttää siltä, että lapset huolehtivat minusta, eikä päinvastoin. Vielä kun taloudessa on koiranpentuja, tuntuu, että voimat ei riitä. Tuntuu, että kyseessä on paha uni, josta haluaisin herätä.

        Nytkö on vielä sitten koiranpentuja!
        Anteeks, en ole ihan kaikkia aikaisempia viestejä käynyt läpi, josko on mennyt sitten silmien ohi traaginen kertomus KOIRANPENNUISTA vielä tämän kaiken muun kauhean lisäksi...

        Onko tää jumatsukka niitä pikkulikkoja, jotka pyörii koirapalstoilla kyselemässä "mikä rotu sopii mulle" tai "onko irlanninsussarin ja chihuahuan risteytys teistä hyvä" ja muuta potaskaa.

        Kyllä tämä niin ihme juttu alunperin olikin, että kiitos vaan asiantuntijoille jotka yritti saada tälle yhdelle "koiranpennulle" jäitä hattuun, vaan ei onnistunut valitettavasti.

        Joo, paha uni niin meille kuin sulle, hei minttu HERÄÄ JO!

        Kukaan tommosia tragedioita pui tämmösillä kanavilla.........


    • Ohi meni

      Mitä hiton koiranpentuja, millaisia ja miksi, pystytkö huolehtimaan niistä?

      Paskat sinusta, mutta pennut on viattomia, niin että kerro.

      • minttu

        Tiibetinspanieleja. Mutta nyt jo luovutusiässä. Yksi vielä myymättä (haluatko ostaa?). 5 syntyi, niinkun edelliselläkin kerralla. Minulla on yksi aikuinen "lapsi" joka ei vielä viime vuonna päässyt jatko-opiskeleen lakkiaisten jälkeen. Hän on huolehtinut koirarumban. Nyt saanut kutsun Turun taideakatemian pääsykokeisiin, 5.6. Pidä peukkuja!Hän pitää niistä yhden ja ottaa mukaansa Turkuun, jos opiskeleen pääsee. Olet oikeassa, pennut ovat viattomia. Mutta HÄN ei nähnyt niitä, vain astutuksen. On muuten kissakin, tosin pentujen synnyttyä lähti 8 viikoksi toisaalle hoitoon (ikävä, mutta pian saapuu, kun viimeinen pentu lähtee) ja kanikkakin. Nyt pennut ovat jo niin vilkkaita, ettei 3 h k tahdo riittää. Mutta täynnä elämäniloa. Oltaispa me ihmiset noin viisaita. Evoluutio teki tepposensa meille. Masennus taitaa olla jo kansantauti, uskon, vaikka en mikään hoitaja olekkaan.


    • minttu

      Mikä ero on epilepsia- ja epileptisellä kohtauksella? Epileptisenko?)HÄN sai.

      • hei

        ....keksisit uuden tarinan ei tähän juttuun kukaan enää minun lisäkseni varmaankaan edes viitsi vastata on tämä sulla niin kökkö tarina......!!!


      • minttu
        hei kirjoitti:

        ....keksisit uuden tarinan ei tähän juttuun kukaan enää minun lisäkseni varmaankaan edes viitsi vastata on tämä sulla niin kökkö tarina......!!!

        Ehkä suurin osa teistä chattailijoista elää virtuaalimaailmaa, eikä faktaa. Eka kertaa tänne, rankan kokemuksen jälkeen. Uskon siis edelleenkiin siihen ainoaan oikeaan, eli face to face. Olen liian avoin teidän seuraanne. Täällä pitäisi osata taktikoida, tai hyeenat tulee kimppuun. Ei kiinnosta. Lähden haudalle, jos nyt taas kerran yrittäisi saada siihen voimia.


    • ei voi mitään.

      minulla on myös läheinen kuollut, isäni. Kun olin 15 vuotta. Siitä on jo kauan, mutta en taida koskaan päästä sen yli. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että hän olisi täällä. Hän on minulle kaikki kaikessa.
      Mutta periksi ei saa antaa, on mentäbvä eteenpäin. Sinulla on lapset ja ystävät- pidä niistä kiinni. Sinä kestät. Menet miehesi perässä sitten, kun on sinun aikasi-mutta se ei ole vielä!

      • know64

        Lauantaina saimme suruviestin läheisen kuolemasta, lapseni tuska on käsinkosteltavaa, ei sanat auta vaan läheisyys helpottaa, kuinka kauan tämä puristava tunne rinnassani kestää?
        Täytyis olla vahva jo lapseni vuoksi, mutta kuinka saan lapseni takaisin nousemaan kiinni tähän elämään? Aikaa on mennyt vasta muutama päivä, mutta nää päivät tuntuu kuin ne olis kestäneet jo viikkoja.....


    • Vesihoito

      Kun kuulet että läheisiäsi on muutettu Sairaaloihin taikka hoitokoteihin vanhaikoteihin palvelutaloihin ja milloin milläkin nimellä toimiviin dementiakoteihin jne,ja haluaisit ymmärrettävästi tavata heitä ennenkuin on myöhäistä?Mutta tämä maa ja sen pyrograatit pitävät huolen,kun ensin ovat heiltä aktllviaikanaan veroittaneet huolellisesti työstään ja muusta,että pimittävät viellä näiden sairaitten viime hoitopaikat,jotta ei saisi mitään tietoa enää kavereistaan ja ystävistään.Pyrograatit sanovat että näin he suojelevat,ettei heitä pääse kukaan häiritsemään? Ystävien viime tapaamiset voisivat olla viellä sydämmellisiäkin,ennenkuin toinen kuolee? Näin kovan vaivan vanhan poikakaverini jäljittämisessä,ennenkuin löysin hänen hoitopaikkansa.Ehtisi käymään kaksi kertaa tapaamassa kunnes hän kuoli tauteihinsa.Oli kivampi nähdä hänet viellä elossa ja melko huumorintajuisena kuin myöhästyä tapaamisessa. Hoitajat olivat kivoja ja keittivät meille kahvia ja antoivat kahvileipää.Toisen tytön hoitopaikan penkosimme myös tavallamme ja käymme katsomassa häntä muutaman kerran vuodessa.Näämme samalla hänen taudinkehitystään.Hän on iloinen aina saapuessamme ja juttua riittää. Hän toivoo aina että meidän ystävyys jatkuu, mitä emme ole kyseennalaistanneet.Tästä on vain kamala työ apaassa maassamme saada selvää lähimmäisistään?Tuntuu viimeaikojen uutisista aivan kuin laitosten henkilökunta pyrkisi itseasiassa salamaan omia hoitovirheitään ja pyrograatit auttavat,ettei ystävät vahingossakaan näkisi mitään epäilyttävää,esimmerkiksi vierastunneilla,koska vaikeutetaan ystävien tapaamista,salaamalla potilaiden hoitopaikat.Ei voi väittää että potilaat tätä kaikki haluaisivat,koska on aloja joissa potilaat eivät edes ymmärrä omaa parastaan ja myöntyvät kaikkiin heille asetettuihin kysymyksiin.Ellei jonkun potilaan ystävällä,ole rikostaustaa,niin miksi häneltä kielletään tapaaminen jossain laitoksessa? Se on kuin eräännlainen syyte jostakin,miksi ei voi tulla vierastunnille.Hoitajilta voi myös odotta palveluammatissaan mikä hoitoammattikin on jonkinlaista hymynhäivrttä ennenkuin neutraalia kivettymistä,mikä on enemmän ystävällisyytenn liittyvää.Mitkä tahot ymmärtävät esimerkiksi pitävänsä potilaita mielisairaaloissa,koska eivät tule toimeen ulkopuolella ja samannaikaisesti kuitenkin väittävät vastaavilla potilailla olevan halua eristäytyä sairaaloihinsa niin ettei heitä voisi katsomaan tulla? Millä te jaoittelette ketkä omaiset tai tuttavat voivat tulla osastollenne koska vain katsomaan läheisiään,ja keitä karsinoi vierassaikanne,osastoillenne joissa ei tapahdu käytännöss mitään kummempaa,on vierassaika tai ei.

    • vielä elossa

      ja ajankuluksi luin tämän ketjun läpi. Päällimmäisenä jäi mieleeni, jokohan tämä minttu on päättänyt kuoliko se mies keittiön vai olohuoneen lattialle. Sen tiedän että ambulanssimiehet ei vie kuolleita, kun ambulanssi henkilökunta on todennut kuolleeksi eikä elvytystä enää tarvita tulee ruumisauto joka vie pois. Kuolema on aina ikävä juttu, mutta tämä tarina heitti jotenkin yli.

    • jmp35

      Tänään voi olla tarpeeksi jo se, että jaksamme ajatella huomisesta alkavan uuden alun elämässämme. Se ei olekaan vähän, vaan paljon! Paljon siksi, koska tänään on niin vähän voimia, mutta jaksamme uskoa huomiseen.
      Voimia sinulle, terv. nuori leski

      • sama ala.

        Hoitaja, taidat olla vielä aika vanhentunutta vuosiluokkaa. Onneks me kaikki ei olla samanlaisia!
        Alan ihmisenä sinun pitäisi tietää, että potilas/asiakas on aina oman elämänsä ja sairautensa asiantuntija oli sitten tarina hoitajan mielestä totta tai ei. Kukaan ei ole sanomaan mikä on oikein tai väärin!! Puheesi kuulostaa todella epäammattimaiselta ja henkilökohtaiselta kriisilta. Myöskin sinun pitäisi tietää, että ihmiset ei välttämättä tiedä yhtä paljon sairauksista, kuin ammattilainen ja saattavat puhua asioita väärillä nimityksillä varsinkin jos on kriisi menossa. Oli se kriisi sitten hoitajan mielestä totta tai ei. Ihmislähtöisyys on ykkösasia hoitotyössä!!
        Taidat olla väärän alan valinnut (:
        Ps, Lääkäri ne diagnoosit tekee, ei hoitaja.


    • teini pelle

      Ihmisiä ei pakata laaitkoihin !!!!
      olen niitä muutaman meinaan viennyt.

    • jj

      vai kuoli,masenus tarttui minunkin

    • surulla on kasvot

      sulla on nyt vaikeaa mutta voin sanoa että vaikka valoja vannottaan ,elämä voi oppettaa ,sitten kun jaksat ja aika tulee muistele hyvät hetket muista huonot päivät,niin minä opettelin lapseni murhan jälkeen.ei olemuuta vaihtoehtoa.6v mennyt ,kaikki tunteet vaihtelee välillä ,mottoni älä jää asummaan suruusi.siitä on vasta vähän aikaa

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      318
      7504
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2166
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      176
      1830
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      16
      1372
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1287
    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1241
    7. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      170
      1221
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      55
      1161
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1081
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      1019
    Aihe