Mitä tuntemuksia kun esikoinen tulossa?

Haluaisin nyt kuulla naisena MIESTEN ajatuksia ja tuntemuksia kun esikoinen on ilmoittanut tulostaan. Ja varsinkin jos tämä on ollut ns. yllätysvauva. Nainen ei siis ole jättänyt salaa ehkäisyä pois vaan tietoisesti kyllä menty kuukausi ilman ehkäisyä. Mies ei vaan ehkä olettanut että näin nopeasti tärppäisi. Kauan mahdollinen ensijärkytys / abortin ja keskenmenon toivominen on kestänyt. Voiko miehestä tulla ikinä isää tälle lapselle joka toivoo että lapsi abortoitaisiin tai nainen saisi keskenmenon. Mies ei siis ajattele miltä tämä naisesta tuntuis vaan pelkästää sitä mitä tämä "pelastaisi" eli rilluttelu saisi jatkua.
Ja ei ole kyseessä yhden yön säätö tai mikään vakipano. Vaan monta vuotta kestänyt suhde ja avoliitto. Ikää miehellä alle 25 v.

Sen verran mies avautunut, että pelkää vastuuta ja sanoo ettei hänestä ole siihen, ei kestä että kotona on huutava lapsi.. Miehelle olen sanonut että en pakota jäämään, eipä ole vielä lähtenyt, haluaa edetä päivä kerrallaan. Mihinkään ultraan tai neuvolaan ei ole suostunut lupautumaan mukaan. Raskaudesta on nyt tiedetty vajaa 3 vk. Mies selvästi pyyhkii vain asian pois mielestä ja käyttäytyy kuten ennen.. En halua painostaa, mutta tajuaako hän nyt mitä tässä on tapahtumassa.. *huokaus*

Olisi mukava kuulla nyt miehiltä mitä teidän päässä liikkuu kun ns. vahinkolapsi tulossa vaikka ei tämä mielestäni vahinko ollut, mutta miehen mielestä oli.
4692
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

"Nainen ei siis ole jättänyt salaa ehkäisyä pois vaan tietoisesti kyllä menty kuukausi ilman ehkäisyä. Mies ei vaan ehkä olettanut että näin nopeasti tärppäisi."

Öhm...siis olette tietoisesti jättäneet ehkäisyn pois ja nyt mies on tullut katumapäälle, ei haluakkaan vauvaa? Kuulostaa melko vastuuttomalta, toisten elämällä pelleilyltä. Eihän tuossa tapauksessa voi kyseessä olla vahinkolapsi. Sen verran kai olette molemmat biologian tunnilla kunnelleet?

Veikkaisin, että miehesi kyllä tottuu ajatukseen. On ihan ymmärrettävää, että vastuu pelottaa. Vauvan tultua taloon joutuu kasvamaan...ottamaan aikuisuudessa taas yhden askeleen eteenpäin. Se voi olla joillekkin vaikeaa kun ei saisikaan enää mennä kuten ennen ja elää vain itselleen ja omille mielihaluilleen.

Olet kuitenkin päättänyt pitää vauvan? Jos sinusta itsestäsi tuntuu, että olet valmis äidiksi (sain sen käsityksen kirjoituksestasi) niin pysy kannassasi.

Äänestä

saaminen ihan järkyttävän iso asia. Miten itse ajattelet asiaa, eikö itseäsi yhtään pelota?

Oheisessa tutkimuksessa on otsikko "Muutos tekee onnettomaksi" . Ehkä miehesi on lukenut kyseisen tutkimuksen ja housun puntit on alkaneet vapista. Alle 25 vuotiaana lapsen saaminen on OIKEASTI iso asia, mutta asiaan sopeutuu lapsen synnyttyä, tai sitten ei.

http://www.ylioppilaslehti.fi/2010/12/10/ilonpilaaja/

Äänestä

Meillekin tulossa "vahinko vauva".Kumpikaan sitä ei toivonut,mutta äiti ei kuitenkaan aborttiin suostunut.
Pahasti haiskahtaa yh äidiltä (ennestään jo yks),koska ei (ymmärrettävästi) mun provosoinneista juuri innostunut. Kyllähän se ketuttaa elatusmaksuja maksella,mutta säälittää se lapsikin,koska tiedän että äitiä ei hirveesti kiinnosta palloa heitellä tai hiekkakakkuja duunailla. Julmaa sanoo,mutta antais adoptioon. Sais varmaan rakastavat vanhemmat.

Äänestä
  • huolehtia siitä ehkäisystä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


rikkopoikkipuhki kirjoitti:

Haluaisin nyt kuulla naisena MIESTEN ajatuksia ja tuntemuksia kun esikoinen on ilmoittanut tulostaan. Ja varsinkin jos tämä on ollut ns. yllätysvauva. Nainen ei siis ole jättänyt salaa ehkäisyä pois vaan tietoisesti kyllä menty kuukausi ilman ehkäisyä. Mies ei vaan ehkä olettanut että näin nopeasti tärppäisi. Kauan mahdollinen ensijärkytys / abortin ja keskenmenon toivominen on kestänyt. Voiko miehestä tulla ikinä isää tälle lapselle joka toivoo että lapsi abortoitaisiin tai nainen saisi keskenmenon. Mies ei siis ajattele miltä tämä naisesta tuntuis vaan pelkästää sitä mitä tämä "pelastaisi" eli rilluttelu saisi jatkua.
Ja ei ole kyseessä yhden yön säätö tai mikään vakipano. Vaan monta vuotta kestänyt suhde ja avoliitto. Ikää miehellä alle 25 v.

Sen verran mies avautunut, että pelkää vastuuta ja sanoo ettei hänestä ole siihen, ei kestä että kotona on huutava lapsi.. Miehelle olen sanonut että en pakota jäämään, eipä ole vielä lähtenyt, haluaa edetä päivä kerrallaan. Mihinkään ultraan tai neuvolaan ei ole suostunut lupautumaan mukaan. Raskaudesta on nyt tiedetty vajaa 3 vk. Mies selvästi pyyhkii vain asian pois mielestä ja käyttäytyy kuten ennen.. En halua painostaa, mutta tajuaako hän nyt mitä tässä on tapahtumassa.. *huokaus*

Olisi mukava kuulla nyt miehiltä mitä teidän päässä liikkuu kun ns. vahinkolapsi tulossa vaikka ei tämä mielestäni vahinko ollut, mutta miehen mielestä oli.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu