YLE-vaaliohjelmat remontoitava perusteellisesti

Oikeutetusti ja aiheellisesti Timo Soini nousi vaatimaan uutta harkintaa Jyrki Richtin sanelemaan YLE-ohjelmistoon vaalien osalta. Tilanne on kuitenkin rajoittunut sen seikan pähkäilyyn, jotta yltääkö Perussuomalaiset mahdollisesti kolmen suurimman puolueen joukkoon ennen vaaliohjelmien alkua tehtävissä mielipidemittauksissa. Siis edelleen pidettäisiin voimassa muutaman pääpuolueen suosimista.

YLE-vaaliohjelmat olisi aiheellista remontoida perusteellisesti. Paljon on ilmennyt epäkohtia. Otan esille kaksi asiaa. Ensinnäkin "kolmen suuren" nostaminen etusijalle vaalikeskusteluissa alkoi ymmärtääkseni v:n 1994 tasavallan presidentin vaaleista. Silloinhan vaalien alla marras-joulukuussa 1993 alkoivat mielipidemittaukset "peloittavasti" osoittaa sitä, että Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski olivat ehdokkaina ohittamassa Keskustan virallisen ehdokkaan Paavo Väyrysen. Sen asetelman ja ongelman YLE "hoiteli" niin, että YLE alkoi puhua kolmesta pääehdokkaasta ja alkoi yksipuolisesti pitää esillä Ahtisaarta, Ilaskiveä ja Väyrystä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Elisabet Rehn kykeni tunkeutumaan toiselle kierrokselle Ahtisaarta vastaan. Olennaisinta lienee kuitenkin ollut Korhosen ja Kuuskosken syrjäyttäminen julkisuusmarginaaliin. Se onnistui täydellisesti. Yle osallistui aktiivisesti ja päämäärätietoisesti vaaleihin omalla peukalointipolitiikallaan.

Toisena asiana mieleen on jäänyt suoranaisena tökerönä käyttäytymisenä ehdokkaiden "valikoiva" ryöpytys varsinkin presidentin vaaleihin liittyvissä ohjelmissa. Kun tasavallan presidentti Tarja Halonen oli YLEn toimittajien mestaroimissa vaaliohjelmissa v:n 2006 vaalien edellä, niin Yle-toimittajien käytös oli suorastaan pöyristyttävän törkeätä aggressiivisuudessaan. Siinä ei ollut enää kysymys asiasta eikä mistään hyvistä, sivistyneistä tavoista. Joku tolkku olisi saatava tyylilajin valintaankin YLE-vaaliohjelmissa. Kyllä kriittista keskustelua voi käydä sivistyneestikin ja haastatteluissa esittää vaikeitakin kysymyksiä asiallisesti.

YLE-vaaliohjelmat on tosiaankin aiheellista saneerata perusteellisesti. Mieleen tulee kelvollisena lähtökohtana Johanna Korhosen laatima puoluetukea koskenut ehdotus. Vastaavanlaista näkökulmaa kelpaisi ottaa YLE-vaaliohjelmienkin järjestämiseen.

Kolmen tai neljän "pääpuolueen" suosiminen YLE-vaaliohjelmissa pitäisi lopettaa. Siltä kohdalta aikaisempi huono "perinne" pitää katkaista. On ryhdyttävä noudattamaan reilua peliä ja rehtiyttä YLE-vaaliohjelmissa. Mikäli käytännössä YLE-organisaation ja eduskunnan aivokapasitetti ei kykene tuottamaan reilua ratkaisua, niin kyllä me kansalaiset voimme kertoa heille, miten asetelma pitää hoitaa ja siitä päättää.