Taas ne tunteet tulivat pintaan ja vahvoina kuin mitkä. Kävivät varmaan jossain sydämen pohjamudissa vähän käymässä ja keräämässä voltteja, ja nyt sitä taas saa pohtia miten saan pidettyä käteni erossa sinusta. Voin vain toivoa vaikutuksen olevan molemminpuoleinen.
Miten oikein teet sen?
00100
834434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Älä sido käsiäsi turhaan n?/m?, en panisi pahakseni pientä kosketusta.
Oikealla osastolla olet, tästä on kyse.
Taitaa olla jännitteessä pahaa rippeliä ja frekvenssi turhan suuri.
Järki ei kyllä kohta enää kauan päätä pakota, vaan heiluttaa jo valkoista lippua.
Käytä isoa lippua, ei sellasta coctailtikkuun kiinnitettyä tulitikkulaatikon kokosta jäätelöannoksesta napattua lippua kukaan huomaa varsinkii jos sitä heiluttelee taskussa.
Oi, kyllä sen tulitikkulipunkin huomaa sitten, kun on vedetty jalat alta. Taktiikka sen kato määrää.
kato kato joooooo, sehän on hyvä taktiikka. Sellanen pikku pikku pikku lippu voi olla tehokas kutsu lähemmäksi.
Tai et ehdi sitä lippua edes huomaamaan, kun olen jo siinä lähelläsi. Uinuvaa leijonaa ei pidä herättää - vai miten se nyt menikään.
Sisäinen leijonasi pelkää mua ja pysyttelee kyllä etäällä ja kiertää kaukaa ja ärähtää/ärjyy, jos ajautuu liian lähelle. Mikähän eläin mä sitten mahdan olla kun leijonakin pysyy kaukana. Taidan olla virtahepo, joka nielaisee ainakin naarasleijonan kokonaisena jos haluaa. Maistuis varmaan mullekin...
Leijonankesyttäjä pikemminkin? Sille leijonalle pitää antaa lupa näyttää se hurjempi, tulisempi puolensa, niin yllättyisit kyllä. Ei minua oikein enää pidättelisi mikään maailman mahti, jos vain tietäisin olevani hänen valittunsa.
Leijonankesyttäjä joo :) paitsi leijona itse voisi yllättyä jos joutuu lähikontaktiin kesyttäjänsä kanssa. Leijonaeläin (koulutettu muttei kesytetty) se asuu kesyttäjässäkin ja sitä on pidäteltävä, jotta se ei riehuisi liikaa.
Kaksi tulisielua siis - lempiyhdistelmäni. Rohkeasti vaan, elämä on liian lyhyt ja aika valuu jatkuvasti sormiemme välistä. Itse en tiedä milloin näen hänet taas seuraavan kerran ja antaako hän enää minulle mahdollisuutta.
Hyviä ohjeita annoit, kiitos.
Toivottavasti tienne kohtaavat jossain, tunnistatte varmaan toisenne...
Hän, jota minä taas olen tietämättäni/tahtomattani/halusta/mielenkiinnosta/kiintymyksestä/ihastuksesta jne kesyttänyt on tunnistanut minut kyllä mut ne kahden "villieläimen" kohtaamiset ovat olleet aika sanoisinko kierteleviä,kaartelevia ja kehää kiertäviä.
Sodassakin jonkun on aina uskallettava ottaa se ensimmäinen askel, ja niin se on myös rakkaudessakin. Varsinkin jos on ujo nainen kyseessä, niin rautalanka on oiva apu. Pätee kyllä myös ujoihin miehiin, mutta harvemmin kannattaa laatia liikaa suuria suunnitelmia, sillä ne kuitenkin menevät aina mönkään. Ei siihen tarvita kuin vaikka se, että toisella on huono päivä tai on järjettömän väsynyt, ja vasta sitten kun on vähän päässyt jaloilleen, niin tajuaakin että hetkinen... Ja taas on yksi tilaisuus tahtomattoon valunut harakoille. Näistä palstoista ei kyllä taida olla kellekään mitään apua, vaan haittaa, sillä jos jonkun täältä tunnistaisikin, niin mitenkäs siirrät sen sitten tosielämään?
... niin ja kun mistään ei kuitenkaan voi olla 100% varma kenet on tunnistanut tai ei ole.
Ujoudesta ei ole tässä minun tapauksessa kyse kummankaan taholta vaan kaikkien osapuolien epävarmuudesta niin itsestä, toisesta kuin kaikista muistakin tekijöistä. Järkevintä olisi kaikkien kannalta siirtyä täältä sinne tosielämään ja jatkaa siellä ja katsoa miten tarina jatkuu..
Tämä alkaa tuntua koomiselta tilanteelta, jolle harakatkin nauraa... siis tämä minun keissini.
Joo, ei tämä minunkaan tarinani ole kovin kauaksi jäänyt saippuasarjoista. Vähän värittämällä siitä saisi myös hyvän harlekiiniromaanin. Joskus vähempikin draama riittäisi - niin että asiat vain kerrankin loksahtaisivat paikoilleen?
Materiaalia olisi täälläkin yhden romaanin verran. Jos olisi taipumuksia kirjoittaa romaani, niin se olisi aika hurja tarina täynnä värinää, sattumuksia, surua, iloa, huumoria, erotiikkaa, ihastusta, vihastusta ja kaikkea muutakin paitsi seksiä. Itse en vaan pidä saippuasarjoista, joissa usein ei tapahdu mitään tai kaikki etenee niin hitaaaaasti, esteitä, väärinkäsityksiä, pettymyksiä jne.
Voisin kirjoittaa pitkän tarinan kaikista niistä pienistä, pienistä tapahtumista, joita olen sanut nähdä hänen olemuksessaan monissa eri tilanteissa. Voisin kertoa niistä, jos avoin keskusteluyhteys olisi.
Ihan kuin elokuvissa?
Siitä vaan kirjoittamaan rakkauskirjeitä ja aiheeksi otat juuri nuo pienet, pienet tapahtumat. Mutta mitä oikeastaan tuo avoin keskusteluyhteys vaatii? Itselleni avautumisen suurin este on ollut yleensä hänen käytöksensä. Jos tulee sellainen tunne, ettei toinen oikein uskalla päästää lähelle ja näyttää todellista sisintään, niin ei sitä itsekään jaksa kuin sitä hyvää-päivää-kirvesvartta -linjaa.
No kirjoita itsekin rakkauskirje, niin se vastapuolikin ehkä uskaltaisi päästää lähemmäs, kun tietää, mitä sinä tunnet. T. Yksi ujo nainen
Mitään rakkauskirjeitä en aio kirjoittaa vaan siitä tulee novelli tai essee vai mikä se nyt on, jos ei nyt ihan romaania. Saa luettavaksi, jos henk.koht pyytää mutta se on sit K18 ja tosisitilanteisiin perustuvaa mielikuvitusta. Aloitan jo tänään mutta ei tietenkään tänne, älkää unta nähkö.
Pienoisromaani?
Ei kukaan enää nykypäivänä kirjoitakaan kirjeitä, mikä on sinällään harmi. Olisi hienoa saada piilottaa rakkauskirjeitä laatikoitten uumeniin kuin aarteita. (Paitsi tietysti prinsessa Victoria kirjoitti 30 kirjettä Danielilleen.) Mutta lykkyä tykö ja hyviä inspiksiä! Toivottavasti hän joskus myös saa kirjoituksesi luettavakseen.
Kirjoittaminen on oikein upea ajatus - ja taatusti se toinen osapuoli on onnellinen jos/kun saa sen luettavakseen. Aitoa tekstiä ei voita mikään
muu - ja vielä kirjoittajan esittämänä.
nyt on jo sisällysluettelon suunnittelu menossa, jaksoja tulee 10..20.
Lupaan antaa luettavaksi hänelle, jos kiinnostaa ja voin olla varma, että en saa nenilleni.
Luulis nyt monikin haluavansa olla "päähenkilö" miniromaanissa. Siis kaikki perustuu mielikuvitukseen ja fantasiaan ja vain puitteet on tosielämästä.
Ja se on siis "for yours eyes only". Tämä voi olla ainoa tapa purkaa ne tunteet - paperille, koska hän on jo mennyt eteenpäin.
Siinä voi käydä niinkin että se on hänelle evvvk, mutta kirjoitanpahan sitten itselleni niin ei pääse tämä "seikkailu" unohtumaan.
Aion käyttää myös tänne kirjoittamiani tekstejä.
Sinussa kuitenkin elää toivo, että saisit valloitettua hänet takaisin kirjoittamalla? Muusana oleminen on kuitenkin tavallaan aika imartelevaa. Miten aiot kertoa hänelle teksteistäsi?
Minä jo talletin osan omasta tarinastani talteen ja vieläpä hyvin varmaan sellaiseen. Harva edes tietää mitä niiden kirjoitusten takana piilee.
Asiat ovat paljon enemmän olemassa, kun niitä kirjoittaa ylös ja pistää siten mielessäänkin järjstykseen. Itsekin on enemmän olemassa. Kun en ole tehnyt niin, tuntuu, että olen laiminlyönyt itseäni. Pitänee tehdä asialle jotain.
Te olette muuten ihania.
Mistä sinä päättelet, että hän on mennyt eteenpäin?
Ellet edes omia tunteitasi ole kertonut?
Ja miksi sinä et kysy häneltä itseltään ? Vaikka voisit ollakkin...
Tuo on ihan totta ja monta kertaa kun kirjoittaa "tajunnan"virtaansa ylös, ymmärtää paremmin itseään ja saa tunteistaan kiinni. Tein jossain vaiheessa aika usein niin. Varsinkin silloin jos oli jostain syystä epämääräinen ahdistunut olo, niitä näitä kirjoittelu paperille auttoi. Jostain syystä se on jäänyt... Varmaan tämän palstan tuijottelun ja ikävöinnin takia. :)
En ole mikään Wilhelm Walloittaja, mutta olen tosi tyytyväinen itseeni mitä sain juuri aikaan. Pitkä tarina tästä päivästä ja jäi vielä vähän keskenkin. Siis tosi mahtavaa että sain sen kirjoitettua. Ja vielä upeampaa, jos ha saisi sen lukea. Se josta kirjoitin ei voisi jäädä kylmäksi luettuaan tämän, olen satavarma. Hän inspiroi minua kirjoittamaan.
En kirjoita kronologisessa järjestyksessä.
Tässä nyt kehun omaa tekstiäni, mut saan itsekin siitä kiksejä kun luen sitä ja vähän muokkailen...
ja piti vielä lisätä etten yritä saada valloitettua kirjoittamalla ketään takaisin, koska mitään uutta ei ole edes ollut sillä tavalla. Se mitä jos on ollut on edelleen eikä se muuksi muutu, elämää, suhteita, tunteita ym. Jotensakin monimutkaista tuntuu joillekin olevan yksinkertaiset asiat. Olen suoraviivaisempi mutta ehkä liian hidas.
Kirjoittaminen on hieno harrastus ja antaa todellakin parhaimmillaan hyvät kiksit. Joillekin se on jopa eräänlainen henkinen orgasmi, johon jää koukkuun, joten on hauska aina kuulla jonkun siihen hurahtavan. Jatka vaan rohkeasti!
Tuo on totta ja täällä notkuminen ei auta asiaa, mutta on joskus hauskaa ja helpottaa ikävää. Tämäkin keskustelu on ollut sen verran eläväinen, että siitä tuli jo sellainen päivän piristys. Aika näyttää miten käy, mutta tätä tarinaani en unohda koskaan.
Minä täältä sivusta vielä viisastelen sellaista, että ihmisten kokemukset ja historia vaihtelee niin paljon, että toisen käytöstä on mahdoton aina ymmärtää. Siinä missä toinen flirttailee, kääntää toinen selän. Tai avoin ja iloinen kohtaa niskojaan nakkelevan ujon. Vaikka kummallakin olsi sama tunnelma alkujaan.
Joku on epävarma tunteistaan, ja joku toinen taas ei anna niille arvoa - epävarmuutta sekin. Tai sitten suhtautuu asioihin liian vakavasti, vaikkei mitään syytä olisikaan. Tuskin ne asiat täällä palstalla kirkastuu, mutta jossain vaiheessa muuten, kunhan odottelee.
Kun luin omaa tekstiäni uudelleen ja uudelleen sain melkein oikean orgasmin, niin tehokasta se oli.
Noh, noh - jos noin paljon tunteita ja intohimoa riittää, niin kuinka oikein onnistut pitämään sen kaiken itselläsi. Mutta kirjoittaminen - se tuntuu hyvältä, eikö? ;)
Vastataan nyt tähänkin vielä
Tyhmempikin alkaa ymmärtää, kun on lukenut täältä arviolta yli 10 kertaa sen tosin aika moniselitteisesti. Turha muuten sanoa, että näihin juttuihin ei kannata uskoa. Pitäähän se uskoa, kun tietää.
Eikä ole juuri ollut tilaisuuksiakaan puhua omista tunteistaan, koska on niin kova kiire ja vauhti päällä kaikilla ja julkisilla paikoilla muiden ihmisten joukossa. Ei taida olla enää haluakaan vaan on tunnustettava elämän realiteetit ja jäätävä rannalle, onhan täällä varmaan muitakin, ei täälläkään yksin tarvitse ruikuttaa, enkä ruikuta.
Sitä vaan kuvittelee niin objektiivisesti, että aikuiset voisivat puhua ilman mitään ennakkoehtoja, mut kaikki eivät ole samanlaisia, se mun pitää hyväksyä.
En aiokaan pitää, tulostan juuri aivoistani "paperille". Kyllä tästä vielä joku voi tehdä elokuvakäsikirjoituksen. Olen nimittäin huomannut, että hyviä pareille tarkoitettuja aikuisviihde-elokuvia on aika vähän tarjolla.
Tässä juonenkäänteitä ei tarvitse keksiä.
Tarvitsen pari roolihahmoa lisää 1 mies ja 1 nainen. Nainen on hänen ystävätär, kuinkas sattuikin. Mies rooliin 2 vaihtoehtoa.
Naista en ole koskaan nähnyt, mutta vaikuttaisi hyvin sopivalta, koska häN on kertonut niin paljon.
Sitten kun olet matkalla kuuluisuuteen, niin muista laittaa lopputeksteihin kiitos Suomi24 -palstalle.
Mutta vaikuttaa siltä, että tarinanne ei ole vielä ohi, vaan edessäsi on tuntemattomia käänteitä. Sinne rannalle saattaa vielä ilmestyä vene noutamaan.
Erittäin mielenkiintoista seurata suunnittelu -ja kirjoitusprosessia.
Rauhallista keskittymisaikaa siihen saattaa tarvita -mutta kun on
into päällä, kaikki sujuu. Jännityksellä odotan jatkoa. . .
Muistan ja lisäksi erityiskiitos 00100
Kuuluisuutta voi tulla, mutta ei välttämättä kunniaa ;)
Tarina sai taas uuden jakson, ei huono, tapahtui Helsingissä, en ollut mukana. Jos tämä tahti jatkuu niin sivuja tulee yli sata, on siinä aineistoa käsikirjoittajalle.
Oikolukijaa ja kieliopin tarkistajaa tarvittaisiin jossain vaiheessa.
En ehdi nyt veneitä odottelemaan ja mihinkään huvipurteen en lähde, soutuvene tai purjevene olisi jotain. En kuitenkaan perusta sen varaan. Sen näkee sitten joskus, tulevaisuutta on vaikea ennustaa.
Tuntemattomat käänteet ovat tervetulleita tähänkin tarinaan.
Eipä kestä, M. Ja kiitos myös sinulle!
Laitoin ensimmäisen viestin lievittääkseni ikävääni ja minkälainen ketju tästä kasvoikaan! Tarina kuitenkin jatkuu ja palstan ulkopuolella. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyvin ja saat sen tuntemattoman käänteesi a'la Deus ex machina. Kiitos ja näkemiin, autoitte kaikki naista mäessä. :)
Joo ei kestä, mutta vielä viimeinen juonen paljastus mielenkiinnon herättämiseksi, jos sallitte:
Lyhykäisyydessään M on aina se, joka jää ilman ja ulkopuolelle mutta tällä ~fiktiivisellä tarinalla on onnellinen loppu tai voi se olla uusi alkukin, kun se vene saapuu ja M saa hänet ja se onkin sitten menoa se.
Nyt on tässä luomisprojektissa luova tauko, inspiraatio katosi, mutta tulee taas joskus jossain muodossa. Onneksi sain jotain aikaan...
se ollut "nukkuvaa karhua ei saa herättää".
itseni.
Kätellään vaan jos tavataan...vai jotain muutako ajattelit tuolla käsien erossa pitämisellä ;) Mikäs tarve sulla sitten on pitää ne kädet erossa? -Tosin olishan se aika hurjaa, jos tuolla nyt ihan kuka tahansa kävis käsiks... No jos edes varotat ensi? :P
ei voi mitään.
:D Mulla on omituinen huumorintaju. Nauran sun vastausta.
ole...koska mä olen sitä nauranut jo muutaman kerran...
Niin, ehkä siinä on se omituista, että nauran niinkuin se olisi jotenkin erityisen nokkelaa. Ehkä se sitten vaan on niin osuva ja prikulleen paikallaan.
Mitä tapahtui että tunteet tulivat näin pintaan, näitkö hänet ?
Mitäs jos et pitäisi käsiäsi erossa hänestä...minulle ainakin sopisi erään miehen suhteen päästä lähelle, kosketuksiin, hellään halaukseen :)
Tää tunne on kuin vuoristorataa. Välillä mennään matalalla, jolloin toinen tekis mieli toivottaa sinne, missä pippuri kasvaa, kunnes taas muistuu mieleen ne ihanat hetket ja alkaa taas hymyilyttää :) Ei tiedä mitä tässä tekis... Mies tietää kyllä, että hänestä tykkään, vaan pysyttelee etäällä, kun hänet näen.
Tämä ketju jäi kummittelemaan mieleen....Kuka sinä olet? Musta tuntuu, etten kestä tätä oloa, tuntuu että pakahdun. Pystytkö näkemään häntä?
Kuka olet 00100, kerro lisää ?
mutta kysyitkä aloittajalta?
Jos kysyit, voin vastata mitä pystyn näkemään.
kysyin aloittajalta.
mitään tarkasti. Varmaa on, että pystyy näkemään hänet, siitä ei ole epävarmuutta. Mutta pitääkö pokka olla avoin eikä esittää viileää tai tietämätöntä. Jos niin käy, tilanne mutkistuu ja saattaa tyssätä siihen. Paras asenne on olla aluksi positiivinen, avoin ja objektiivinen ja kärsivällinenkin, sen jälkeen voi ilmaista syvempiäkin tunteita, jos niitä on. Taitaa olla tulossa last change. Ei pysty sanomaan enempää.. viikon sisään ollaan viisaampia.
että pystyt näkemään hyvin.
Oletko jo viisaampi?
En ole, tähän tuli joku ihme häiriö, en ymmärrä mikä tähän kristallipalloon meni, taitaa olla risa, säröjä näkyy muttei siruja, joku pieni sykkivä hehku tuolla vielä on, mut ei saa selvää. Pitää yrittää selvittää, miten sen sais kuntoon taas, onhan siitä ollut paljon iloa. Lämmin se ainakin vielä on.
Jos kiinnostaa, niin kysele taas joskus...
Oletko tuo :) y -nimimerkki myös?
Voi, kuulostaa tutulta... Herkkiä nuo asiat. Sä oot vaan epävarma jostain huonosta syystä. Uskon, että hän haluaa päästä sinua lähemmäs ja odottaa sitä.
Kuulostaa tutulta, kun minullakin on noita ongelmia paraikaa. Vaikka oikeasti tiedän, mitä on.
En ole, mutta tiedän ketä tarkoitat!
on on, joo kuullostaa tutulta varmaan monillekin täällä, kun tietäiskin, kumpa voisinkin uskoa niin kuin kirjoitat, ehkä uskonkin.
Vai tiedät oikeasti mitä on, se on hyvä joo, no mitä sitten on?
Nyt se pallo alkoi taas ainakin kehittään lämpöä...
Tiedän varmasti, että meillä oli kerran yhteys täällä, ja tiedän, että hän tykkäsi minusta. Sitä en tiedä, mitä nyt ajattelee. Varmaan ihmettelee aiempia tuntemuksiaan.
Minä en jaksa näitä ketjuja seurata, mutta jotenkin välillä tänne ajautuu.
Mutta vastauksena vielä korjaus: en oikeasti tiedä mitä on, todellakaan. Kuvittelen vaan tuntevani jonkun.
Hyvää yötä.
Hyvää yötä nettirakas, jos kerran tykkäsin silloin, tykkään edelleen ja ikuisesti, ei ole tapana lopettaa tykkäämistä, kun sen on alkanut.
Niin että sitten vaan jatkamaan ikävöimistä....
ei. Eihän?
Ei enää jaksaisi tätä, tää vie niin paljon energiaa... alkaa hiipiä tunne, että en löydä häntä enää TAI onko häntä olemassakaan, toivottavasti sinulla käy paremmin.
Ikävä alkaa koteloitumaan.
Täytyy taas ottaa illalla klo 21 "kynä" käteen, nyt on ihan pakko..
ota yhteyttä ja sovi että näkisitte??
Melkein alkaa huvittamaan nuo neuvosi :D
Nähdäänhän me ja ollaan kuin ei mitään
ja taas kun tulee etäisyyttä niin raastaa rintaa..
liittyy siihen vaan, että jos toinen on mielessä niin eikö siihen silloin tee mieli ottaa yhteyttä?
Voi kun tekisi mieli pontevasti sanoa, että pysyn pois täältä. :)
Eihän sun tarkkis jatkaa ikävöimistä.
:) y ajattelee sinua - tai siis häntä lämmöllä
hymy huulillaan ja silmillään.
hälle nimimerkille.
No sitten sinä et ole hän.
Valitettavasti. :(
:)
Nyt on jo fysisiä oireita, vatsa reistailee, töistä ei tule mitään jne
No onneksi aivot pelaa vielä, ei ihan vielä suoraa viivaa ..
Mullekin alkaa hiipiä tunne, etten löydä häntä enää. Aika surullinen olo ainakin. Mutta sulle sanon, sellainen tilanne varmasti vielä tulee, johon kumpikin teistä saapuu samaan aikaan. Viittaan tuohon aiemmin kirjoittamaasi:
"Ei siihen tarvita kuin vaikka se, että toisella on huono päivä tai on järjettömän väsynyt, ja vasta sitten kun on vähän päässyt jaloilleen, niin tajuaakin että hetkinen... Ja taas on yksi tilaisuus tahtomattoon valunut harakoille"
Ai niin, hassua. Mulla on ollut samat oireet tänään kuin sulla.
Kohtalon tovereita ollaan kai ehkä ja mitäs me muuten täällä roikuttaisiin, voi olla, ettei tulis kuin satunnaisesti käytyä täällä, jos kaikki suhteet olis kunnossa.
Kiitos kuitenkin tuestasi, enää en halua tehdä samoja virheitä, elämä on lyhyt
hyvää yötääää
Se taisi olla 00100, joka niin kirjoitti, olen kuitenkintäysin samaa mieltä.
Olen varmaan itsekin kirkjoittanut niin jossain muualla :)
joka tapauksessa, hyvin sanottu.
Sinulle annan vielä viimeisen ilmaisen neuvon: juo lasi maitoa ja mene nukkumaan.
Nyt menen mutta en juo maitoa, otan vettä jos sopii
(
Ei mitään poppakonsteja.
ei ei ?