Kun keskusta nyt on Oiva Härkösenkin mukaan johtava hallituspuolue ja Matti Vanhanen johtaa myös demarivähemmistöä hallituksessa, niin alla muutamia ehdotuksia, joihin uskoisin keskustan saavan myös kokoomuksen tuen, kun tavoitteena on maaseudun työllisyyden parantaminen ja tulonsiirtoina tehtävien aluetukien tarpeen vähentäminen.
Maataloustuet tulisi ohjata tuotantoaloille, joiden jatkojalosteilla on markkinoilla kasvava kysyntä. Tällaista voisi olla mm. luomutuotanto. Tukien jakaminen pitäisi porrastaa siten, ettei se määrättömästi suosisi tuotannon määrällistä kasvattamista per tuottaja, vaan suosisi monimuotoisuutta, innovatiivisuutta, tuotekehittelyä ja sellaista tuotantoa, jossa koneiden ohella tarvitaan myös ihmiskäden kosketusta.
Keskustan vaalitavoitteet työnantajamaksujen sekä palvelualojen ja elintarvikkeiden alv:n alentamisesta tulisi ajaa läpi vaikka väkisin. Tämä auttaisi suoraan mm. maaseudun matkailupalvelujen ja monien maatilojen sivuelinkeinojen kehittämistä, etenkin perheyrittäjäpohjaisen ravintola- ja majoituspalvelujen tarjontaa.
Elintarvikekaupan keskittymiseen tulisi puuttua siten, että maaseudun pienimuotoiselle elintarvikejalostukselle saataisi hyllytilaa myös kaupan suurista ketjuista. Nythän kaupan suuret ketjut eivät osta juuri muilta kuin elintarvikkeiden suurtuottajilta, koska se on logistisesti edullista. Ostamisen hajauttaminen useille paikallisille pienjalostajille lisäisi kaupan erilliskustannuksia, mitä keskittynyt kauppa ei oma-aloitteisesti tee.
Tästä seuraa suoraan se epäkohta, että maaseudulla toimivalla, alueellisella elintarvikejalostuksella ei juurikaan ole muita markkinointikanavia kuin tilaltamyynti, torikauppa ja maanteiden P-paikat, ehkä joitain itsenäisempiä paikalliskauppiata lukuunottamatta, jotka vielä toimivat omissa kiinteistöissään eivätkä ole joutuneet keskusliikkeitten ketjutorppareiksi vuokraorjuuteen.
Tuloverojen alentamista tulee toki jatkaa samanaikaisesti, sillä palkansaajien käteen jäävän tulon ja kaikki verot sisältävien hintojen välinen kuilu nostaa edelleenkin monet ihmistyötä sisältävät tuotteet ja palvelut hinnoiltaan palkansaajan nettoansioitten ulottumattomiin.
Tavoitteeksi kelpaa hyvin Vanhasen hallituksen 100 000 uutta työpaikkaa. Se lisäisi erinomaisesti tuloverotuksen veropohjaa ja samalla säästäisi hyvin pitkän pennin valtion menoja työttömyys- ja sosiaalikustannuksista. Nämä yhdessä rahoittaisivat kaikki edellä esitetyt verojen alennukset, joten hyvinvointivaltion kehittäminen yhä paremmaksi ja hyvinvoinnin rahoituspohja olisi tulevaisuudessa helpompi turvata, jos keskusta tarttuisi nyt tarmolla yllä esitettyihin asioihin.
Uskoisin parinkymmenen vuoden tuntemuksen perusteella, että kokoomus pitää viimeksi eilen antamansa lupauksen, että se tulkee keskustaa kaikessa, mikä parantaa työllisyyttä.
Siispä ei kun tuumasta toimeen, keskustalaiset.
Maataloustuet tulisi ohjata tuotantoaloille, joiden jatkojalosteilla on markkinoilla kasvava kysyntä. Tällaista voisi olla mm. luomutuotanto. Tukien jakaminen pitäisi porrastaa siten, ettei se määrättömästi suosisi tuotannon määrällistä kasvattamista per tuottaja, vaan suosisi monimuotoisuutta, innovatiivisuutta, tuotekehittelyä ja sellaista tuotantoa, jossa koneiden ohella tarvitaan myös ihmiskäden kosketusta.
Keskustan vaalitavoitteet työnantajamaksujen sekä palvelualojen ja elintarvikkeiden alv:n alentamisesta tulisi ajaa läpi vaikka väkisin. Tämä auttaisi suoraan mm. maaseudun matkailupalvelujen ja monien maatilojen sivuelinkeinojen kehittämistä, etenkin perheyrittäjäpohjaisen ravintola- ja majoituspalvelujen tarjontaa.
Elintarvikekaupan keskittymiseen tulisi puuttua siten, että maaseudun pienimuotoiselle elintarvikejalostukselle saataisi hyllytilaa myös kaupan suurista ketjuista. Nythän kaupan suuret ketjut eivät osta juuri muilta kuin elintarvikkeiden suurtuottajilta, koska se on logistisesti edullista. Ostamisen hajauttaminen useille paikallisille pienjalostajille lisäisi kaupan erilliskustannuksia, mitä keskittynyt kauppa ei oma-aloitteisesti tee.
Tästä seuraa suoraan se epäkohta, että maaseudulla toimivalla, alueellisella elintarvikejalostuksella ei juurikaan ole muita markkinointikanavia kuin tilaltamyynti, torikauppa ja maanteiden P-paikat, ehkä joitain itsenäisempiä paikalliskauppiata lukuunottamatta, jotka vielä toimivat omissa kiinteistöissään eivätkä ole joutuneet keskusliikkeitten ketjutorppareiksi vuokraorjuuteen.
Tuloverojen alentamista tulee toki jatkaa samanaikaisesti, sillä palkansaajien käteen jäävän tulon ja kaikki verot sisältävien hintojen välinen kuilu nostaa edelleenkin monet ihmistyötä sisältävät tuotteet ja palvelut hinnoiltaan palkansaajan nettoansioitten ulottumattomiin.
Tavoitteeksi kelpaa hyvin Vanhasen hallituksen 100 000 uutta työpaikkaa. Se lisäisi erinomaisesti tuloverotuksen veropohjaa ja samalla säästäisi hyvin pitkän pennin valtion menoja työttömyys- ja sosiaalikustannuksista. Nämä yhdessä rahoittaisivat kaikki edellä esitetyt verojen alennukset, joten hyvinvointivaltion kehittäminen yhä paremmaksi ja hyvinvoinnin rahoituspohja olisi tulevaisuudessa helpompi turvata, jos keskusta tarttuisi nyt tarmolla yllä esitettyihin asioihin.
Uskoisin parinkymmenen vuoden tuntemuksen perusteella, että kokoomus pitää viimeksi eilen antamansa lupauksen, että se tulkee keskustaa kaikessa, mikä parantaa työllisyyttä.
Siispä ei kun tuumasta toimeen, keskustalaiset.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oikein hyviä ehdotuksia, ei kun tuumasta toimeen Keskusta. Listaan voisi kesäajan tarpeisiin lisätä bensiiniveron väliaikaisen mutta tuntuvan laskun. Tämä houkuttaisi meitä kaupunkilaistolloja liikenteeseen ja mökeille eli sinne, missä näitä maaseututuotteita ja -palveluja olisi tarjolla. Kun demarit ovat tosiaan vaan apupuolueenne ja Kokoomus tukee hyviä työllistäviä toimia, niin ei kun kiiruusti vaan ajamaan niitä.
Bensavero unohtui listalta. Hyvä kun nostit sen mukaan. Siitähän keskusta teki aikanaan jopa välikysymyksen, kun bensan hinta silloin oli alempana kuin nyt.
Sivuhuomiona voi panna merkille, että keskustalaisia ja muita ystäviämme ei saa houkutelluksi keskustelemaan asiallisilla avauksilla. Tämäkin avaukseni on saanut olla tuntikausia rauhassa saitin vakituisilta keskustalaisilta demareille räksyttäjiltä. ;-)
Haluaisin näin amatöörikirjoittajana ja turistina sanoa seuraavanlaista kesälomakokemuksistani entisessä kotimaassani Suomessa.
Suomessa on hyvinkin paljon ainutlaatuista elintarvikkeitten raaka-ainesta pelloilla, puutarhoissa, metsissä, järvissä...
Vaan mitäpä esim turisti löytää muuta kuin mikrouunipitsaa pöytään tai vaihtoehtona iänikuinen hampurilainen.
Paikoittain löytyy perinneruokaa, oikein hyvää varsinkin pohjoiskarjalaisissa maisemissa, mutta kalliiksi tulee jos joka päivä syö buffetin. Vaihtoehtona voisi olla että uunipannun kokoisesta piiraasta, "rieskasta", mistä tahansa paikallisesta paistoksesta leikattaisiin syöjälle haluamansa kokoinen palanen, pienempään nälkään. Hinta palasen painon mukaan, lämmitettynä tai ei. Myyntipaikkoja voisivat olla elintarvikkeitten erilaisten myyntipaikkojen koko kirjo, leipäkaupat, kioskit, maalaiskaupat, ruokapaikat jne. Ainakin turistiaikaan.
Miksi paikkakuntien herkut ovat PIILOSSA? Kahviloissakin voisi olla paikallisia herkkuja eikä ranskalaisia briosseja. Viime kesänä en lomallani löytänyt palastakaan himoherkkujani raparperi- ja marjapiirasta, rahkapiirakkaa, keitinpiirakoita...
Italialainen matkakaveri ihmetteli viime kesänä, että elääkö Suomen tuhansissa järvissä vain yksi kalalaji nimeltä muikku.
Suomen metsiin jää vuosittain tonnikaupalla marjoja ja sieniä. Metsänelävien, kuten hirven, liha tuntuu myös olevan harvinaisuus muille kuin paikallisille asujille.
Tässä pienen pieni osa huomioita turistina kotimaassaan. Varmaan paikallinenkin toivoo kaupan hyllyille ja pakasteisiin erilaisia pientuottajien tarjoamia makuvivahteita. Suomessa isolla firmalla, jonka nimi sanoo jotakin vali(k)osta, niin päinvastoin, tuntuu kaikki samanmakuiselta, purkit ja pakkaukset vain ovat erilailla "kirjailtuja".
Olisiko ihan mahdoton asia, että maaseudun pientuottajat saisivat toimia yhdessä alueellisesti, eikä sellaisessa personattomassa jättisysteemissä kuin nyt on. Pistäkää puolueissa viisaat päät yhteistyöhön ja kyselkää ideoita itse työnsä tekijöiltäkin maaseudulla (ja vähän kaupungeissakin).
Perinneruokaa Suomesta löytyy vain perheyrittäjäpohjaisista ravintoloista. Niitä on erittäin vähän. Markkinoita hallitsevat Restel, S-ryhmän ravintolaketjut ja pikaruokapaikat, McDonalds, Carrolsin ostanut Hessburger, Pizza Hut ja muut saman tapaiset. Edellisten lisäksi on toki paljon muitakin ravintolaketjuja.
Ravintolamarkkinat ovat polarisoituneet vahvasti. Pikaruokapuolella - pizzan tarjonnassa - on kannattavuuden avainsana henkilöstökustannusten minimointi. Jos ravintolapalvelussa on todellista palvelua mukana, ei asiakaskunnasta löydy juuri muita kuin yritysten edustusluottokortilla maksavia.
Kuvailet hyvin suomalaisen ravintolapalvelun ydinogelmaa sanomalla näin: "...mutta kalliiksi tulee jos joka päivä syö buffetin. Vaihtoehtona voisi olla että uunipannun kokoisesta piiraasta, "rieskasta", mistä tahansa paikallisesta paistoksesta leikattaisiin syöjälle haluamansa kokoinen palanen...".
Tuo ongelma johtuu juuri siitä, että ravintoloiden omistus on keskittynyt ja asiakaspalvelusta vastaavat halvimmilla palkkakustannuksilla saadut pätkätyöläiset, joille ei oloe delegoitu sitä päätösvaltaa, minkä Sinun pyyntöösi vastaaminen edellyttäisi.
Paikkakuntien kahviloissa ei todellakaan ole paikkakunnan herkkuja, koska paikkakunnan kahvilat ovat jonkin valtakunnallisen, ison ketjun klooneja, eräänlaisia macdonaldseja, vaikkei seitä heti päältä huomaa. Siksi niissä tarjotaan vain "ranskalaisia briosseja tai Belgiasta "vasta paistettuja" pakasteena tuotuja korvapuusteja, kun haluamiesi "himoherkkijen" ottaminen valokoimiin vaatisi valtakunnalliselta ketjulta liikaa sellaista ihmisten tekemää työtä, jota ketjun kustannustehokkuustavoite ei kestä. Jollekin nimittäin on maksettava palkka siitä, että hän ostaa kahvilaan "himoherkkujasi raparperi- ja marjapiirasta, rahkapiirakkaa, keitinpiirakoita...", minkä lisäksi siitä syntyy kaikenlaista kuljetus-. kirjanpito-, ATK-, valvonta-, hävikki-, yms. kustannusta, jolka sotkee ison kahvilaketjun tiukasti ohjatun toiminnan ja heikentää sen kannattavuuden keskittyneen omistuksen kannalta kannattamattomaksi.
Italia on siitä ihana maa, että siellä ei ole kauppa eikä hotelli- ja ravintolabisnes keskittynyt mihinkään isoihin ketjuihin, vaan ylivoimaisesti suurin osa yritystoiminnasta on pienten ja keskisuurten perheyrittäjien hoidossa. Tämä mahdollisuus on Keskon, S-ryhmän, Tradeka/Restelin, yms. Suomessa hukattu jo 50 vuotta sitten. Tuskin paluuta takaisin on enää olemassakaan, jos ei sitä todella haluta.
Onneksi Italialaiset ovat sentään älynneet tulla keruuttamaan herkkusieniä pois mätänemästä Suomen metsiin. Meikäläisittäin sekään ei olisi mahdollista, koska ei ole olemassa markkinointikanavaa, joka ottaisi kuivatun herkkusienen valikoimiinsa, ellei sitö ole heti tarjolla jokaisen ketjun jokaiseen myymälään valtakunnallisen ketjun sanelemien toimitusehtojejn mukaisesti ja sen tinkimällä hinnalla.
Kiitos kommenteistasi. Ne vahvistivat, että keskustan pitäisi nyt alkaa toimia tarmokkaasti maaseudun työllistymisen esteiden poistamiseksi, joita avausviestissäni toin jo esiin.
Tämän havainnon olen myös itse tehnyt ja aina ihmetellyt samaa. Olen ihan kaupunkioloissakin pitänyt kummallisena sitä, että näille hampurilaispaikoille ym. ei ole tullut kotimaisila herkuilla kilpailevia muikkukukko- yms. välipalaruokaloita.
Muikku on aivan loistava kala muutenkin. Niin hyvää ja maukasta toista kalaa saa kyllä hakemalla hakea. Mutta kyllä moansti saa hakea myös sitä, mistä näitä tuotteita kaupasta löytyy. Purkitettunakin se on hyvä tuote ja taitaa olla Kuusamon muikku, joka melkein ainoana sitä purkittaa ja tietysti pieninä erinä, joten hinta kapuaa korkealle.
Perushuomiosi oli aivan loistava kuten "näin on" jo ylisti.
Olen ihan kaupunkioloissakin pitänyt kummallisena sitä, että näille hampurilaispaikoille ym. ei ole tullut kotimaisila herkuilla kilpailevia muikkukukko- yms. välipalaruokaloita.
--------------
Omissa vastauksissani olen tuonut esiin syyt, jotka estävät perheyrityspohjaisen ravintolabisneksen tunkeutumisen valtakunnallisten ravintola- ja kahvilaketjujen hallitsemille markkinoille.
Kotimaisilla herkuilla kilpailevia vaihtoehtoja ei voi tulla, koska isot ketjut ovat vallanneet markkinat ja esträvät uusien yritysten markkinoillepääsyn juuri sillä, että ne ovat isoja.
Pienellä yrityksellä nimittäin on suhteessa aivan mahtavasti suuremmat palkkakulut kuin isoilla, valtakunnallisilla ketjuilla, siis työvoimakustannukset suhteessa myyntituloihin ja vielä sen päälle paljonisommat kulut siitä, että ne järjestävät asiakkaan pöytään paikallisia herkkuja aina sesongin mukaan.
Muikku on aivan loistava kala muutenkin. Niin hyvää ja maukasta toista kalaa saa kyllä hakemalla hakea. Mutta kyllä moansti saa hakea myös sitä, mistä näitä tuotteita kaupasta löytyy. Purkitettunakin se on hyvä tuote ja taitaa olla Kuusamon muikku, joka melkein ainoana sitä purkittaa ja tietysti pieninä erinä, joten hinta kapuaa korkealle.
-------------------
Tässä on juuri se paikka, jossa jonkun poliittisen toimijan pitäisi murtaa kaupan keskusliikeiden ostokartellien mätä perusta.
Tästä on jo melkein kymmenen vuotta, kun kuulin tarinan kuusamolaiselta yrittäjältä, jonka naapuri - tavallinen maanviljelijä, eli maataloustuottaja - oli sivuelinkeinonaan myynyt paikalliseen markettiin itse kasvattamaansa kirjolohta.
Eräänä päivänä kauppias sanoi lohenkasvattajalle: "ettei se enää käy, meidän ketjun osto-osasto on tilannut norjalaista kassilohta kokomketjun tarpeeseen ja sivusta ostaminen on kielletty".
Jos keskustapuolue haluaa työllistää maaseudun, sen on ehdottomasti tunkeuduttava sille alueelle, joka nyt on mm. S-ryhmän pyhää reviiriä siinä, että puolueet alkavat nostaa esiin sellaisia asioita, mitkä eivät puolueiden vaalikampanjoiden rahoittajia miellytä.
Mielestäni liioittelet kauppaketjujen roolia vaihtoehtojen jarruttajana. Kyllä ainakin täkäläinen alueosuuskauppa ottaa myyntiin paikallisia tuotteita. En ymmärrä, miksi S-ryhmä sellaista edes vastustaisi, koska sillehän on tärkeintä kilpailtaessa myyntiosuuksista, että kauppa käy kilpailijoita paremmin. Epäolennaista on, onko keskusliike hankkinut tuotteet ja kuskannut ne omalla autollaan myymälöihin myytäviksi.
Monet perheyritykset ovat myös hyötyneet keskusliikkeistä siten, että ovat saaneet tuotteensa valtakunnalliseen levitykseen ja kasvaneet näin kituvista aloittelijoista suuriksi paikallisiksi työllistäjiksi.
Mitä taas tulee itse varsinaiseen maaseutuun, josta aloitettiin, harvemmin siellä valtakunnalliset ravintola- ja kahvilaketjut hallitsevat. Eivät ne edes maalle halua.
Toisaalta maaseudulla kahvila- ja ravintolabisnes ei kannata oikein perheyrityksillekään turistikeskuksia lukuun ottamatta. Matkailija tankkaa itsensä yleensä samoissa paikoissa kuin autonsakin. Se kylläkin on pakko myöntää, että huoltoasemilla ketjulogistiikka ja mielikuvituksettomuus pitävät paikkansa.
Kiitos vaan, lähiruoka kunniaan.
Eikös se kostaudu ajan mittaan terveydentilassakin noitten "teollisuusruokien" nautiskelu, jaa, eipä paljon ole niissä makuakaan mistä nautiskella.
Tässä tuli vielä mieleeni, että suomalaisten lienee vaikea irtautua ruokailutottumuksista tyyliä "eikö se ruoka jo ole pöydässä akka..."
Eihän kaikille erinäisistä syistä johtuen ruuanlaitto mielihommaa ole eikä sopat onnistu. Minusta ainakin olisi mieluisampaa kiikuttaa muutama lantti ammattitaitoisille ruoka-alan henkilöille, kuin että "tuhraisin" kokkaamisessa vaihtelevalla menestyksellä ja ansiotyöstä jo väsyneenä.
Ruoanlaiton kuvauksesi on ihan oikea perhetasolla.
Kunnioitan näkemyksiäsi, vaikken ole olenkaan samaa mieltä edellisestä viestistäsi.
Minä nimittäin en liioittele mitään. Kyse on vain siitä, ettet Sinä helevetin kusipää ymmärrä! ;-)
Tarkastelet nimittäin vallitsevaa tilannetta aivan liian "laput silmillä", mutta en ota siitä hernettä nenään, koska itse pidän itseäni markkinatalouden suhteen ...no... asioita ainakin 20 v. tarkkailleeena.
Hyvä huomio mutta todellisuudessa maaseudulle luodaan koko ajan uusia työpaikkoja. Esim. Alma rahoituksen avustuksella luodaan vuositasolla huomattava määrä uusia työpaikkoja nimenomaa maaseudulle. Kokemuksesta tiedän että juuri maatalouden yhteyteen syntyy melko helposti uutta ja työllistävää yritystoimintaa. Maatalouden harjoittajat ovat hyvin monipuolisia ja idearikkaita sekä peräänantamattoman sitkeitä yrittäjiä. Tämän hetken ongelma onkin työvoiman puute tai oikeammin työhaluisen työvoiman. Maatilayrittäjät ovat itse tottuneet tekemään pitkää päivää ja osin puutteellisissa olosuhteissakin lähinnä työkoneiden ja työympäristön suhteen. Olosuhteet eivät houkuttele. Toisaalta sinne syntyy myös hyviä olosuhteita ja hyvää konekantaa omaavaa yritystoimintaa mutta niidenkin työvoima tulee useimmiten kaupungista koska ydin maaseudulla ei kertakaikkiaan enää löydy vapaata työvoimaa. Uskallan väittää että seuraavalla ohjelmakaudella maaseutu tulee työllistämään todella runsaasti uutta työvoimaa sillä uusia palveluelinkeinoja on syntymässä todella runsaasti. Elintarvikkeiden jatkojalostukseen löytyy helpompi ratkaisu kuin taistelu keskittyneen tuontiin suuntautuneen kaupan hyllymetreistä. Ratkaisu löytyy suurtalouksien , kuntien, kaupunkien lähiruoka-ajattelusta. Logistiikkaa on tähän tarkoitukseen hiottu jo jonkin aikaa ja nyt pitäisi päättäjien sallia elintarvikkeiden kokonaistaloudellinen kilpailuttaminen jolloin lähiruoka tulee olemaan todella vahvoilla, hyviä esimerkkejä löytyy runsaasti. Maaseudun työllistävä vaikutus tulevaisuudessa ei ole harhaa vaan todellisuutta mutta sinne tarvitaan lisää yrittäviä asukkaita.
Toit esiin sellaisia näkökulmia, joita en itse olisi osannut tietojeni puutteesta johtuen nostaa esiin. Maaseudulla on todella paljon yrittäjähenkeä ja aloitteellisuutta ja varmaan monissa asioissa jo työvoimapulaakin osaavista ihmisistä.
Elintarvikkeiden jatkojalostus on todella juuri se asia, mihin pitää panostaa ja jos suurtalouspuoli, kuntien ja julkishallinnon organisaatiot löytyvät lahiruoan ostajiksi ostajaksi, niin se on aivan erinomaista.
Jos tuohon vielä saataisi mukaan kaupan suurten kesusliikkeiden (S-ryhmä, Kesko, Tradeka) kaikki ketjut, niin alkaisi maaseutu työllistää.
Olisihan kotimainen, puhdas, luonnonmukainen ja lähellä tuotettu elintarvikejaloste aina maittavampi kuin vastaava Euroopasta kontilla kuljetettu ja kaiken maailman säilöntäaineet sisältävä maailmanbrändi, joka on tv-mainonnalla tehty niin tunnetuksi, tutuksi ja mielikuvaltaankin melkein kotoiseksi.