Minulla on viimeisten 2-3kk:n aikana ilmennyt outoa tykytyksen tunnetta suurinpiirtein rintalastan yläosan (rintalastan kahvan) kohdalla,enkä kyllä muista,että sellaista olisi koskaan aiemmin ollut.Tätä esiintyy sekä levossa,että rasituksen aikana,mutta useimmiten kuitenkin levossa,ja tykytykset kestävät yhtäjaksoisesti noin.4-8sekuntia,mutta niitä tulee yleensä muutaman minuutin päästä lisää,ja päivinä joina niitä ilmenee tulee yleensä 2-5 tykytys "kohtausta" 5min-2h aikana.Tykytykset ovat kuitenkin hyvin "hiljaisia",eikä niitä pysty kädellä tuntemaan,kun olen monta kertaa kämmeneni rintalastaani vasten painanut..Ne eivät myöskään tuota kipua,mutta ei niitä voi olla huomaamattakaan,ja nykyään olen huomannut,että aina kun tykytykset loppuvat,niin minulle tulee tarve vetää syvään henkeä.
Aloitin elokuun loppu puolella juoksuharrastuksen,ja olen lisännyt harjoitusten kestoa,ja samalla myös juoksumatkaani viikottain niin,että juoksen tällä hetkellä 8km lenkin 3 kertaa viikossa.Noilla tykytyksillä vaikuttaisi olevan aika selvä yhteys tähän juoksemiseen,koska ne alkoivat silloin,kun juoksutreenini kovenivat,ja ovat myös lisääntyneet sitä mukaa,kun juoksumatkani ovat pidentyneet.Kun tykytykset ensimmäisen kerran alkoivat,niitä tuli 1 "kohtaus" 2-3 viikon aikana,mutta nyt niitä tulee useampia saman päivän aikana,ja useamman kerran viikossa.Jaksan kuitenkin juosta ihan hyvin tunninkin putkeen säästä (pakkasesta) riippumatta,eikä minua välttämättä hengästytä lenkin aikana tai sen jälkeenkään juuri ollenkaan.Ovatko nämä tykytykset siis todennäköisesti vaarattomia,vai pitäisikö käydä kuunteluttamassa sydänäänet?Minulla on vauvana kuulunut jotain sivuääniä,mutta ne todettiin vaarattomiksi,eikä niitä ole sen jälkeen kuulunut.
Olen alkanut viime aikoina miettimään myös sitä,miksi en yksinkertaisesti pysty (en ole pystynyt enää pariin vuoteen) laulamaan aina edes minuuttia,kun jo alkaa henkeä ahdistaa ja rintalastan kohdalta pistämään,vaikka laulaisin ihan hiljaakin?Välillä huomaan myös hengästyväni puhuessani jonkun kanssa pidempään,ja silloin jos minun täytyy puhua kovaan ääneen/huutaa,niin ei mene kauaakaan,kun alkaa jo henkeä ahdistaa,enkä vain jaksa puhua.
Minulla on ollut 3-vuotiaasta asti refluksitauti,eli nestettä ja ruokaa nousee ihan paloina suuhun päivittäin.Tämä ei kuitenkaan ole minun elämääni pahemmin häirinnyt,koska mahanesteet eivät ole enää vuosiin olleet happamia (kuin ihan satunnaisesti) eivätkä ne siksi aiheuta minulla närästystä. Takaisinvirtausta ei myöskään tapahdu juuri koskaan juostessa,joten se ei ole juoksuharrastustanikaan haitannut.Olen kuitenkin alkanut miettimään voiko olla mahdollista,että minulle on kehittynyt joku tulehdus tonne ruokatorven yläpäähän tän refluksitaudin seurauksena,ja sen takia on myös välillä tuota hengenahdistusta tai ns.paineen tunnetta rintalastan kohdalla?
Olen 19-vuotias tyttö,ja minulle on tehty ruokatorventähystys viimeksi 11-vuotiaana,eikä silloin ainakaan näkynyt merkkejä tulehduksesta.
Aloitin elokuun loppu puolella juoksuharrastuksen,ja olen lisännyt harjoitusten kestoa,ja samalla myös juoksumatkaani viikottain niin,että juoksen tällä hetkellä 8km lenkin 3 kertaa viikossa.Noilla tykytyksillä vaikuttaisi olevan aika selvä yhteys tähän juoksemiseen,koska ne alkoivat silloin,kun juoksutreenini kovenivat,ja ovat myös lisääntyneet sitä mukaa,kun juoksumatkani ovat pidentyneet.Kun tykytykset ensimmäisen kerran alkoivat,niitä tuli 1 "kohtaus" 2-3 viikon aikana,mutta nyt niitä tulee useampia saman päivän aikana,ja useamman kerran viikossa.Jaksan kuitenkin juosta ihan hyvin tunninkin putkeen säästä (pakkasesta) riippumatta,eikä minua välttämättä hengästytä lenkin aikana tai sen jälkeenkään juuri ollenkaan.Ovatko nämä tykytykset siis todennäköisesti vaarattomia,vai pitäisikö käydä kuunteluttamassa sydänäänet?Minulla on vauvana kuulunut jotain sivuääniä,mutta ne todettiin vaarattomiksi,eikä niitä ole sen jälkeen kuulunut.
Olen alkanut viime aikoina miettimään myös sitä,miksi en yksinkertaisesti pysty (en ole pystynyt enää pariin vuoteen) laulamaan aina edes minuuttia,kun jo alkaa henkeä ahdistaa ja rintalastan kohdalta pistämään,vaikka laulaisin ihan hiljaakin?Välillä huomaan myös hengästyväni puhuessani jonkun kanssa pidempään,ja silloin jos minun täytyy puhua kovaan ääneen/huutaa,niin ei mene kauaakaan,kun alkaa jo henkeä ahdistaa,enkä vain jaksa puhua.
Minulla on ollut 3-vuotiaasta asti refluksitauti,eli nestettä ja ruokaa nousee ihan paloina suuhun päivittäin.Tämä ei kuitenkaan ole minun elämääni pahemmin häirinnyt,koska mahanesteet eivät ole enää vuosiin olleet happamia (kuin ihan satunnaisesti) eivätkä ne siksi aiheuta minulla närästystä. Takaisinvirtausta ei myöskään tapahdu juuri koskaan juostessa,joten se ei ole juoksuharrastustanikaan haitannut.Olen kuitenkin alkanut miettimään voiko olla mahdollista,että minulle on kehittynyt joku tulehdus tonne ruokatorven yläpäähän tän refluksitaudin seurauksena,ja sen takia on myös välillä tuota hengenahdistusta tai ns.paineen tunnetta rintalastan kohdalla?
Olen 19-vuotias tyttö,ja minulle on tehty ruokatorventähystys viimeksi 11-vuotiaana,eikä silloin ainakaan näkynyt merkkejä tulehduksesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
paljonko sykkeesi on tuon kohtauksen aikana?
En ole saanut kohtauksen aikana mitatuksi,mutta leposyke ja verenpaine minulta kyllä mitattiin juuri,ja ne olivat ainakin ihan normaalit.
yksityisen kardiologin juttusilla. Terveyskeskuslääkärin kautta on niin hidasta toimintaa. Kirjoita ylös kaikki tuntemukset, missä kohtaa ne tuntuu, milloin niitä tulee, mihin ne liittyy, kuinka kauan on ollut, niiden kesto jne.
Tuo jonkinlainen hengenahdistus joka sinulla on, on yksi aihe mennä lääkäriin ja toinen mikä tuli mieleen on tuo sivuääni joka lapsena on kuulunut, se voisi olla jonkun toimintahäiriön taustalla. Kerro myös närästysoireet.
Itse käytän vallan sitä tapaa, että kirjoitan kaikki asiat ylös paperille ja annan lääkärin lukea paperin. Luetun ymmärtäminen näyttää olevan parempi kuin kuullun ymmärtäminen, ainakin joidenkin lääkäreiden kohdalla.