"Se tosiasia, että RKP:llä ei ole veto-oikeutta kun on kysymys ruotsin kielestä suomenkielisissä kouluissa"
Ne jotka puolustavat pakollista ruotsia voivat osoittaa lopputulosta kun ruotsinkoe poistettiin yo-kirjoituksista: vapaaehtoisen ruotsin piti tehdä aineesta suositumman kun otettiin pois negatiivisesta "pakosta". Todellisuudesta tuli ihan toisenlainen, ruotsi menettää koko ajan asemiaan suomenkielisissä lukioissa.
Torvalds haluaa luopua pakollisesta ruotsista vaihtaen sen enemmän ehdottomaan kielilain tulkintaan.
Koska poliitikot eivät voi päättää kuinka tuomioistuimet tulkitsevat lakia tarkoittaa Torvaldsin vaatimus, että kielilakia muutetaan enemmän velvoittavaan suuntaan. Kun laki kirjoitettiin niin valittiin tietoisesti laittamasta minkäänlaisia rangaistuksia tämä sen vuoksi, että laki menisi läpi suurimmalla mahdollisella yksimielisyydellä.
Mutta onko mahdollista vaatia tiukempaa kielilakia samanaikaisesti kun ollaan valmiita peukaloimaan opetusta siinä kielessä jota lain odotetaan suojaavan?
Tämän päivän kieli-ilmapiirissä on vaikeata nähdä jotain muuta puoluetta kuin RKP:tä joka olisi valmis tiukentamaan kielilakia. Ja vaatimalla rangaistusta niille jotka eivät voi "palvella ruotsiksi" olisi melkein sama kuin poliittinen itsemurha RKP:lle Suomessa.
Torvaldsin ehdotus on johtanut siihen, että pakollinen ruotsin opetus on tullut ajankohtaiseksi suomenkielisessä keskustelussa.
Tässä voidaan muistuttaa muutamista keskeisistä argumenteista kuinka toisesta kotimaisesta kielestä aikoinaan tuli pakollinen peruskoulussa. Se joka huomattavasta vastustuksesta huolimatta ajoi kielivalinnan läpi oli silloinen opetusministeri Johannes Virolainen.
Hän katsoi, että yhtenäisen peruskoulun ei pitäisi antaa suppeampaa kieltenopetusta kuin oppikoulujen ja, että ainoastaan yksi pakollinen kieli syrjii niitä oppilaita jotka eivät halua tai joilla ei ole mahdollisuutta valita kahta kieltä.
http://www.vastranyland.fi/ledare/byteshandel_om_svenskan_2375649.html
Ne jotka puolustavat pakollista ruotsia voivat osoittaa lopputulosta kun ruotsinkoe poistettiin yo-kirjoituksista: vapaaehtoisen ruotsin piti tehdä aineesta suositumman kun otettiin pois negatiivisesta "pakosta". Todellisuudesta tuli ihan toisenlainen, ruotsi menettää koko ajan asemiaan suomenkielisissä lukioissa.
Torvalds haluaa luopua pakollisesta ruotsista vaihtaen sen enemmän ehdottomaan kielilain tulkintaan.
Koska poliitikot eivät voi päättää kuinka tuomioistuimet tulkitsevat lakia tarkoittaa Torvaldsin vaatimus, että kielilakia muutetaan enemmän velvoittavaan suuntaan. Kun laki kirjoitettiin niin valittiin tietoisesti laittamasta minkäänlaisia rangaistuksia tämä sen vuoksi, että laki menisi läpi suurimmalla mahdollisella yksimielisyydellä.
Mutta onko mahdollista vaatia tiukempaa kielilakia samanaikaisesti kun ollaan valmiita peukaloimaan opetusta siinä kielessä jota lain odotetaan suojaavan?
Tämän päivän kieli-ilmapiirissä on vaikeata nähdä jotain muuta puoluetta kuin RKP:tä joka olisi valmis tiukentamaan kielilakia. Ja vaatimalla rangaistusta niille jotka eivät voi "palvella ruotsiksi" olisi melkein sama kuin poliittinen itsemurha RKP:lle Suomessa.
Torvaldsin ehdotus on johtanut siihen, että pakollinen ruotsin opetus on tullut ajankohtaiseksi suomenkielisessä keskustelussa.
Tässä voidaan muistuttaa muutamista keskeisistä argumenteista kuinka toisesta kotimaisesta kielestä aikoinaan tuli pakollinen peruskoulussa. Se joka huomattavasta vastustuksesta huolimatta ajoi kielivalinnan läpi oli silloinen opetusministeri Johannes Virolainen.
Hän katsoi, että yhtenäisen peruskoulun ei pitäisi antaa suppeampaa kieltenopetusta kuin oppikoulujen ja, että ainoastaan yksi pakollinen kieli syrjii niitä oppilaita jotka eivät halua tai joilla ei ole mahdollisuutta valita kahta kieltä.
http://www.vastranyland.fi/ledare/byteshandel_om_svenskan_2375649.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Etelän surumedia on järkevämpää ja realistisempaa kuin Pohjanmaan vastaava. Höblä on ainoa poikkeus, mutta se onkin RKP:n puoluelehti.
Oli myös huomioitu Turun Sanomien mielipide siitä, että Suomi tehtäisiin yksikieliseksi ja perustuslakia muutettaisiin sen mukaan.
Turun Sanomien avaus on tärkeä. Siltä pohjalta voi neuvotella tulevasta kilipolitiikasta.
Maa tarvitsee yhden yhdistävän kielen, kun tulee uusia kieliryhmiä omine tarpeineen ja mahdillisine vaatimuksineen.
Samalla estetään RKP:n Kasnäsin julistuksen mukainen hulluus, että 25% maahanmuuttajista tehtäisiin ruotsinkielisiksi. Maahanmuuttajien hyväksikäyttö on tuomittavaa. Radio Vagassa on ollut tällaisia uusia ruotsalaisuuden sotilaita, jotka eivät osaa suomea, mutta julistautuvat kielipoliittisiksi asiantuntijoiksi ja RKPn ja ruotsalaisuuden esitaistelijoiksi. Tilanne voi kehittyä balkanilaiseksi tällaisen aineksen myötä.