En tiedä mitä nyt oikein kertoisin mutta lyhykäisyydessään vain, että oon ollut masentunut kauan [ todettu joku vaikee masennus ] oon käyny keskustelemassa ja eri lääkkeitä kokeiltu, ilman mitään hyvää tulosta.
Nyt mulla on viime päivät mennyt itkien ja oon koko ajan ihan hilkulla tehdä jotain itselleni.... mistä ei voi tulla takaisin.
Mikä neuvoksi... mitä teen..... joskus mietin sairaalaan menoa mut en tiedä miten sinne voi löytää tiensä.. soittaa ambulanssi vai mitä....
en tosiaan tiedä mut nää ajatukset on päivittäisiä ja läheltäpitää koko ajan.... ahdistaa itkettää...
Nyt mulla on viime päivät mennyt itkien ja oon koko ajan ihan hilkulla tehdä jotain itselleni.... mistä ei voi tulla takaisin.
Mikä neuvoksi... mitä teen..... joskus mietin sairaalaan menoa mut en tiedä miten sinne voi löytää tiensä.. soittaa ambulanssi vai mitä....
en tosiaan tiedä mut nää ajatukset on päivittäisiä ja läheltäpitää koko ajan.... ahdistaa itkettää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt kuulostaa siltä, että tarvitsisit kiireellistä apua. Nuo itsetuhomietteet ovat nii huolestuttavia. :( Jos et saa omaa hoitavaa lääkäriäsi pikaisesti kiinni, yksi vaihtoehto on mennä terveyskeskuspäivystykseen. Voit mennä sinne vaikka yöaikaan, jos siltä tuntuu. Siellä voisit jutella lääkärin kanssa mitä olisi parasta tehdä. Itse olen ainakin päivystyksen kautta päässyt sairaalaan kun olen pyytänyt tai omalla paikkakunnallani psyykkisessä kriisissä olevia voidaan pitää myös tarkkailussa yön ja ohjata kriisipäivystystiimin avun piiriin. Tietenkin myös oman hoitava lääkärisi voi kirjoittaa sinulle lähetteen osastolle, mutta jos et pärjää olosi kanssa siihen asti, että saat oman lääkärisi kiinni, mene päivystykseen. Tietenkin voit myös soittaa ambulanssin itsellesi, jos päivystykseen meno tuntuu liian hankalalta tai työläältä.
Myös erilaisiin kriisipuhelimiin voi soittaa. En tiedä millä paikkakunnalla asut ja siellä jotain omaa kriisipuhelinnumeroa, mutta googlettamalla löysin ainakin valtakunnallisen kriisipuhelimennumeron. Se on 01019 5202 ja palvelee ma-pe klo 9-06, la klo 15-06 ja su klo 15-22.
Älä jää yksin olosi kanssa, sillä apua on saatavissa. Mene vaikka sinne päivystykseen ja kerro rehellisesti tuntemuksesi. Tietenkin myös tänne voit kirjoitella ja täällä on muita vaikeassa tilanteessa olevia, jotka ymmärtävät. Kuitenkin nuo itsetuhomietteesi kuulostavat niin pelottavilta, etten ole varma, onko pelkästä täällä kirjoittelusta apua. Älä tee mitään itsellesi, ethän? Hakeudu ammattiavun piiriin ennen kuin menet tekemään itsellesi jotain peruuttamatonta. Nyt tuntuu pahalta ja olet selkeästi aivan rikki, mutta se tunne ei kestä ikuisesti, usko pois. Nyt tarvitset vaan tukea, että pääset vaikeasta tilanteesta eteenpäin. Voimia!
Kiitos sinulle paljon vastauksestasi. Vaikka nyt tuntuu ettei mikään auta ja tee oloani paremmaksi niin oli ihana saada kannustusta sinulta.
Minulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että paikka missä olen käynyt juttelemassa, eräänlainen mielialapoliklinikka, en ole ollut siellä pitkään aikaan ja tällä hetkellä mulla ei ole ns. hoitavaa lääkäriä. Eli sen suhteen en tiedä voivatko sieltä auttaa.
osastossa mua pelottaa se, että jos mut pistetään suljetulle tai jos joudun jäämään pitkäksi aikaa. Jos itse ehdottaisin sinne pääsyä, pääsisinköhän pois muutamien päivien päästä jos haluan vai mitenköhän toi toimii? Ahdistaa myös ajatella jos multa otettais esim. känny pois etten voi olla yhteydessä esim. poikaystävään.
Heippa taas! Eikö siellä polilla missä käyt, ole lääkäriä? Itse käyn myös psykiatrian poliklinikalla juttelemassa ja lääkäriä (psykiatria) tapaan myös säännöllisesti. Mistä sulle on sit lääkkeitä määrätty? Mietin vaan voisikohan se lääkkeitä määrännyt lääkäri olla avuksi sulle nyt.
Itse olen ollut muutaman kerran osastohoidossa ja pelkäsin myös sairaalaan menemistä kun en tiennyt mitä odottaa ja päässä oli kaikenlaisia kauhukuvia. Kuitenkaan minua ei ole koskaan niinsanotusti kahlittu sairaalaan (paitsi silloin oli rajoitteita kun olin anoreksian takia osastolla, mutta se nyt on hieman eri asia). Olen ollut myös suljetulla, mutta koska en ollut silloin akuutisti itsetuhoinen, pääsin kulkemaan osastolta hoitamaan asioita, tapaamaan kavereita ynnä muuta. Suuremmat menot oli sovittava etukäteen lääkärin ja hoitajien kanssa (esim. parin päivän kotilomat), mutta perus ulkoilureissulle tai kaupassakäynnille riitti se, että pyysin hoitajia avaamaan oven ja ilmoitin milloin tulen takaisin. Kaikki on tapauskohtaista.
Asia on kuitenkin niin, että jos menet sairaalaan vapaaehtoisesti, voit käytännössä lähteä sieltä silloin kun haluat. Pakolla sinua ei voida sairaalassa pitää, ellet täytä pakkohoidon kriteereitä, mitkä ovat hyvin tiukat ja pakkohoitoa käytetään vain äärimmäisissä tapauksissa. Tietenkään sinua hoitavat ihmiset eivät ehkä katso hyvällä, jos lähdet osastolta parin päivän jälkeen, jos sinulle on kaavailtu pidempää hoitoa. Toisaalta en tiedä kuinka pitkää hoitojaksoa sinulle suositeltaisiin, jos olisit osastolla. Jotkut ovat siellä vain yhden yön, toiset viikon, jotkut taas kuukauden ja vaikeimmat tapaukset ovat kuukausia.
Mietit tuota puhelimenkäyttöasiaa. Itse olen aina saanut pitää sairaalassa puhelimen. Tosin kun olin suljetulla, puhelin piti viedä iltaisin klo 22 kansliaan ja sen sai takaisin heti aamulla herätessä. Muilla osastoilla puhelimen on saanut pitää itsellä myös öisin ja aina olen saanut puhua puhelimessa niin kauan kuin haluan ja milloin haluan (paitsi tosiaan suljetulla ei saanut öisin olla puhelinta). Käytönnöt vaihtelevat osastokohtaisesti.
Mietihän siellä nyt vaihtoehtoja. Tärkeintä on, ettet tee itsellesi mitään. Jos itsetuhoimpulssi iskee, niin ota heti yhteyttä päivystykseen!
Siis aloitin tuolla ja kävin ensin akuuttipuolella. Siellä mulla oli tämä lääkäri ja ihminen jolla kävin juttelemassa. mutta sen jälkeen siirryin ns. toiselle puolelle eli mielialapoliklinikan puolelle ja siellä en edes ehtinyt tavata lääkäriä vaan kerran hoitajaa. Nyt en ole käynyt n. 2 kk siellä. Otin tänään yhteyttä mun hoitajaan jatkoa ajatellen. mutta en puhunut osastosta mitään. Lääkkeet olen siis saanut paljon aikaisemmin silloiselta akuuttipuolen psykiatrilta. Mutta tällä hetkellä heillä ei ole hyvä tuo psykiatri tilanne siellä.. hän ei edes tiedä kenelle menisin vielä...
Ok. Näyttää olevan lääkäritilanne huono vähän joka paikassa. :( Toivon, että sun kohdalla saatais nyt nuo hoitokuviot järjestymään niin, että niistä olis tarvittava apu. Hyvä, että olet ollut kuitenkin yhteydessä hoitajaasi. :) Edelleen hurjasti voimia toivottelen sulle!