Huomenna on siis uuden vuoden aatto eikä minulla ole vielä mitään suunnitelmia. Minulla ei ole tapanakaan kauheasti suunnitella, mutta tämä vuosi eroaa muista sillä että ne tuttavat joiden kanssa yleensä vietän juhlapyhät, ovat ulkomailla, joten näyttää siltä että tulen olemaan huomenna yksin.
Päätin aloittaa tämän ketjun siinä toivossa, että voisin saada ehdotuksia siihen mitä nuori ujo sinkkumies voisi tehdä yksin uutena vuotena. Yleensä on ollut tapana tuttuun suomalaiseen tapaan vetää kännit ja hölmöillä, mutta olen kuitenkin lopettanut juomisen, joten nyt pitää turvautua muiden apuun.
Olisin mielellään ihmisten keskuudessa, ja kaikesta paras lopputulos olisi toki se että löytyisi joku mukava tyttökin illanpäätteksi. :) Ongelmana on kuitenki se että olen todella ujo, ja jos menen yksin vaikkapa baariin niin siinä menee helposti niin että vietän illan itsekseni unelmoidessa millaista elämä olisi jos uskaltaisin jutella söpön tytön kanssa joka hymyili minulle tullessani sisälle.
En siis osaa päättää tulisiko minun mennä baariin jossa todennäköisesti pyörittelen peukkujani vähän aikaa jonka jälkeen menen kotiin, vai olisiko minun kenties järkevämpää tehdä jotakin muuta? Kertokaa mielellään mielipiteenne, toivottavasti luette viestini ennen kuin on liian myöhä. ;)
Päätin aloittaa tämän ketjun siinä toivossa, että voisin saada ehdotuksia siihen mitä nuori ujo sinkkumies voisi tehdä yksin uutena vuotena. Yleensä on ollut tapana tuttuun suomalaiseen tapaan vetää kännit ja hölmöillä, mutta olen kuitenkin lopettanut juomisen, joten nyt pitää turvautua muiden apuun.
Olisin mielellään ihmisten keskuudessa, ja kaikesta paras lopputulos olisi toki se että löytyisi joku mukava tyttökin illanpäätteksi. :) Ongelmana on kuitenki se että olen todella ujo, ja jos menen yksin vaikkapa baariin niin siinä menee helposti niin että vietän illan itsekseni unelmoidessa millaista elämä olisi jos uskaltaisin jutella söpön tytön kanssa joka hymyili minulle tullessani sisälle.
En siis osaa päättää tulisiko minun mennä baariin jossa todennäköisesti pyörittelen peukkujani vähän aikaa jonka jälkeen menen kotiin, vai olisiko minun kenties järkevämpää tehdä jotakin muuta? Kertokaa mielellään mielipiteenne, toivottavasti luette viestini ennen kuin on liian myöhä. ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene ihmeessä baariin ihmisten sekaan nauttimaan :-)
Olen itsekin ujohko (nainen), mutta ajattelen niin, että jos ei uskalla, niin ei mitään saakkaan.
Hetken rohkeuspuuska ja voi tapahtua mitä vain :-) ja jos toinen ei kiinnostu vaikka menet juttelemaan, niin älä luovuta, äläkkä ajattele että vika on sinussa.
Tsemppiä ja oikein mukavaa vuodenvaihdetta :-)
Kiitos ystävällisestä palautteesta ja hyvää vuodenvaihdetta myös sinulle. :) Olisi hauska saada lisää palautetta, joten ilmoittakaa mielellään mielipiteenne.
Itse kävin ajelemassa autolla tuolla ympyrää, kun en tiennyt minne menisi. Kaverit lähtee baariin kaupunkiin. Vaan kun ei niidenkään kanssa jaksa. En yleensäkään käy usein baareissa, istumassa. Jotenkin tuntuu niin typerältä sekin juhlimaan lähtö.. Baarireissuilla homma tahtoo karata käsistä kun kaveri tuo koko ajan paukkuja pöytään. Toisaalta jos en ole hyvässä humalassa, en jaksa istua baarissakaan muiden ihmeteltävänä, enkä tosiaankaan jauhaa juttua kavereiden kanssa. Kävin ajelemassa kun en tiedä minne olisin mennyt. Kämpillä olo alkoi ahdistaa, kun naapureissakin on kaikki vanhukset ja keski-ikäiset kotona. Nyt kun tulin kotiin, tuntui ettei minun pitäisi olla täällä... Lisäksi kämpässä haisi inhottavasti tupakoitsijan keuhkot, koska olin jättänyt liesituulettimen auki-asentoon. Käyn ainakin saunassa. Nyt ei hymyilytä yhtään. Tyttökaveri piristäisi elämää koko lailla. Tulisi edes jotain järkeä tähän kaikkeen... Onko hyviä vinkkejä tai vastaavia kokemuksia? Onhan niitä varmasti, kertokaapa jotain :)
Olen yksin. Jäin vähän töihin lorvimaan, vaikka muut jo lähtivät perheidensä pariin. Minun lapseni ovat isällään parin sadan kilometrin päässä.
Ahdisti ajatus tulla tyhjään kotiin. Sitten alkoivat jo ensimäiset raketit paukkua = muilla on hauskaa.
Minua alkoi itkettämään, tosi kovasti. Ajattelin, että tulkoon vaan itku kun on tullakseen.
Nyt jo helpottaa; teetä ja päiväkirja edessä.
Parin tunnin päästä se uusivuosikin vaihtuu, minusta ei vain tunnu että siinä olisi mitään erikoista nyt. Olen kai tulossa vanhaksi. Silti tietynlainen surumieli on päällä, kun en ole missään ystävien tai perheen kanssa viettämässä uutta vuotta. Hoksasin nyt, että tämä onkin ensimmäinen kerta kun niin on. Toivoisin että tämä olisi jo ohi, ja olisi huominen... Huomaan että minulla on tietynlainen uhrimentaliteetti päällä, mutten voi sille mitään..? Äh.