Asia toki kiinnostaa nyt enemmän, kun itsekin seilaa samassa paatissa, mutta neuvolan tätinä ei tekisi pahaa tietää vähän yleisemmälläkin tasolla mitä miehet yleensä toivovat raskausajalta. Toki vaihtelu on yksilöllistä, ja kuulen mielelläni erilaisista variaatioista. Toivooko mies, että saa rauhassa sulatella raskausuutista ja "tulla mukaan raskauteen" sitten kun se itsestä alkaa syystä tai toisesta tuntua konkreettiselta, vai toivooko mies että nainen tekee raskauden konkreettiseksi kertomalla omista tuntemuksistaan tai esim. alkion/sikiön kasvusta tai neuvolakäynneistä. Toivooko mies naisen toivovan häntä neuvola- ja ultrakäynneille, vai toivooko hän täydellistä valinnanvapautta - vai kokeeko hän ehkä täydellisen valinnanvapauden niin, että hänen osallistumisellaan ei olisi naiselle merkitystä? Haluaako mies, että hänet pyydetään tunnustelemaan ensimmäisiä selkeitä liikkeitä vai onko kyseessä ilmoitusluontoinen asia jonka jälkeen mies voi halutessaan lähestyä naista/masua? Milloin halusit/haluat ajatella synnytystä ja millaista tietoa/keskustelua aiheesta kaipasit/kaipaat?
Haluatko sinä, että sinua kannustetaan/tuetaan/informoidaan osalliseksi raskaudesta, vai haluatko, että saat lähestyä asiaa omilla ehdoillasi? Mikä on ollut sinulle tärkeää raskausaikana, mitä joku on tehnyt hienosti tai pieleen? Millaista vastaanottoa odotat neuvola- tms. käynneiltä, vai toivotko vain saavasi pysyä sieltä poissa?
En odota saavani mitään "näin käsittelet jokaista miestä" -manuaalia, mutta kuulen mielelläni kokemuksia ja ajatuksia. On itse vaikea eläytyä sen odottajan rooliin, jonka vatsassa vauva ei kasvakaan.
Haluatko sinä, että sinua kannustetaan/tuetaan/informoidaan osalliseksi raskaudesta, vai haluatko, että saat lähestyä asiaa omilla ehdoillasi? Mikä on ollut sinulle tärkeää raskausaikana, mitä joku on tehnyt hienosti tai pieleen? Millaista vastaanottoa odotat neuvola- tms. käynneiltä, vai toivotko vain saavasi pysyä sieltä poissa?
En odota saavani mitään "näin käsittelet jokaista miestä" -manuaalia, mutta kuulen mielelläni kokemuksia ja ajatuksia. On itse vaikea eläytyä sen odottajan rooliin, jonka vatsassa vauva ei kasvakaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että emäntä ei keräis ylimääräistä massaa, ja se lähtis pian synnytyksen jälkeen pois. Toivon, että toosa ei veltostuis, että ei olis kauheen kauan semmonen fiilis ku heiluttelis patonkia messuhallissa.
Senki sika, sanon minä!
Itse toivon että vaimo kertoilee tuntemuksistaan ja pyytää kokeilemaan vatsaa silloin kun kokee että sieltä voisi jo ulospäinkin jotain tuntea. Tykkään siitä että vaimoni saa minut tuntemaan raskauden yhteiseksi asiaksi, jota se aika pitkälti onkin, vaikka tietenkin kaikki huomio neuvolassa ja muuallakin kohdistuukin vaimoon.
Meillä on paraikaa menossa toinen raskaus ja tällä kertaa ei ole tullut mitään negatiivista vastaan. Neuvolan henkilökunta on mielestäni ollut hyvin osaavaa kaikin puolin.
Ensimmäisessä raskaudessa on negatiivisena tapahtumana jäänyt mieleeni tapaus Tayssista, johon vaimo oli saanut kutsun informaatiotilaisuuteen koskien raskausdiabetesta. Kutsussa luki suurin kirjaimin Isät mukaan! Koska ruokavaliohommat sun muut koskevat koko perhettä. Paikalle kun sitten mentiin, niin ovi laitettiin nenäni edestä kiinni ja todettiin että parin tunnin päästä voit tulla hakeen vaimoa. Asiasta kun kysyttiin niin selitettiin että kun muiden naisten miehet ei tullut, niin ei minuakaan päästetä ettei tule paha mieli kenellekään... jeps... aika pientähän tuo oli, mutta onpa jäänyt mieleeni silti.
No huh mitä kohtelua! Ei ihme jos on jäänyt mieleen...
"Toivooko mies naisen toivovan häntä neuvola- ja ultrakäynneille, vai toivooko hän täydellistä valinnanvapautta - vai kokeeko hän ehkä täydellisen valinnanvapauden niin, että hänen osallistumisellaan ei olisi naiselle merkitystä?"
Itse menin vapaaehtoisesti mukaan lähes jokaiseen neuvolakäyntiin, kerran en työkiireiltä päässyt.
Nyt toinen raskaus, päällä ja aion mennä jokaiseen mahdolliseen neuvolakäyntiin. Meilläpä onkin varmasti suomen paras neuvolatäti, n 60v todella rento ja mukava ihminen jonak kanssa voi rupatella ja nauraa kun parhan naapurin kanssa. Johtuu ehkä osaksi siitä, että muutimme hieman ennen ensimmäsitä raskautta pääkaupungista(josta olemme kotoisin) pikkukaupunkiin, jossa ihmisiä kohdella todella IHMISINÄ ja yksilöinä.
On siis myös tärkeää että neuvolatäti huomioi hieman isääkin, ettei isä ole siellä täysin kolmantena pyöränä.
Minulle puoliso antoi vapaat kädet valita tulenko mukaan, toki sitä toivoi, mutta on miehiä jotka olettavat että heidän ei sinne tarvitse tulla. Heitä pitäisi mielestäni hieman sinne painostaa, jos vaimo ei siihen pysty niin ehkä neuvolatäti pystyy joskus lähettämään terveiset äidin kautta, että häntä tarvitaan oikeasti siellä. Koska raskaus on todellisuudessa mielestäni yhtäpaljon miehen asia, vaikkei lasta kannakaan. Toki saattaa olla naisia, joiden mielestä miehen ei sinne tavitse tulla.
"Haluaako mies, että hänet pyydetään tunnustelemaan ensimmäisiä selkeitä liikkeitä vai onko kyseessä ilmoitusluontoinen asia jonka jälkeen mies voi halutessaan lähestyä naista/masua?"
Ehkä aluksi antaa vapauden miehelle päättää, tuleeko koittamaan vai ei, kun se sen kerran tuntee, niin uskon että sen jälkeen tulee mielellään. Itseäni se kosketti kovasti, niitä hienoja kokemuksia. Ihmettelen jos siitä ei mies pääse viimeistään mukaan raskauteen.
"Milloin halusit/haluat ajatella synnytystä ja millaista tietoa/keskustelua aiheesta kaipasit/kaipaat?"
Minulle oli tosi hyvä se tutustumiskierros synnärillä, siellä tuli paljon tarpeellista informaatiota ja sai konkretiaa itse synnytyksen ajatteluun. Itse odotin lasta niin kovasti(olen aina halunnut lapsen). että puolisoni vähän kauhulla kuunteli, kun kerroin hänelle ekan kerran odottavani synnytystä innolla!=)
Toivottavasti sait jotain irti, kertoilen lisää jos tulee mieleen.
Kiitos PALJON vastauksestasi!
Itse en odotusaikana miestä olisi edes tavalliselle neuvolakäynnille halunnut mukaan, ihan joutavaa olisi miehen lähteä puntarilla käyntiä ja hemoglobiinin ottamista vierestä seuraamaan. Ultrissa ja synnytyksessä oli tietysti mukana.
Näköjään neuvolakäynneillä on huimia eroja.
- Mielestäni oli kovin mukava kuunnella lapsen sydänääniä neuvolakäynnillä, sekä tunnustella neuvolatädin kanssa äidin vatsaa samalla hänen kertoessa, miten päin ja missä asennossa sikiö on sekä mitä kohtaa siitä parhaillaan tunnustelin.
- Oli myös todella hyödyllistä meille, kun kokenut neuvolatäti jutteli mielellään omista synnytys kokemuksistaan, omien lapsien kasvatuksista yms. Ei siis mitenkään opettavaisesti paatoksella, vaan avoimesti omat tuntemuksensa ja kokemuksensa.
- Neuvoloissa ja niiden henkilökunnissa toki on myös eroja, mutta meillä tehtiin yksi odotusajan neuvolakäynti kotonamme.
- Toki neuvolakäynnillä juteltiin lähes aina, parisuhteen silloisesta voinnista ja muutoksista. Sekä äidin vointia selviteltiin, ja meidän molempien, äidin ja isän fiiliksiä. Saimme myös kysellä kaikenlaista synnytyksestä ja sen jälkeisistä ajoista.
Tokihan tulevien lastemme kohdalla, käynnit tulevat muuttumaan, kun asiat ovat pääosin jo tuttuja, mutta ensimmäisellä kerralla kaikki olivat korvaamattoman hyödyllisiä.