Täytyy myöntää, olen masentunut, olen työtön, minulla ei ole ystäviä, puhelin ei ole soinut/piipannut yli kuukauteen. Miksi edes pidän sitä päällä? Facebookiin en ole kirjoittanut kuukausiin, eikä kukaan "ystävistäni" siellä ole peräänkään kysellyt... Mietin vain, mikä virka minullakin tässä elämässä on? Tulevaisuudessa ei ole mitään järkeä, miksi jaksaisin? Kaikkihan on hyvin; on oma asunto, auto, lomamatkoja (yksin), merkkivaatteet, laatukosmetiikka, kaunis ulkonäkö, ok luonne jne. Mutta ystäviä vaan ei ole. Se masentaa entistä enemmän. Istun ja makaan kotona päivät pitkät, ei ovella ole ystäviä näkynyt. En viitsi kenenkään rauhaa häiritä, etenkään näin pyhinä, luulevat vielä että tuppaan väkisin porukoihin. Olen varma, mikäli joskus joku kysyisi, mitä sinulle oikeasti kuuluu, alkaisin hysteerisen itkun, josta ei tulisi loppua. Mutta turha luulo, ikinä koskaan kukaan ei kysy... :(
Aina yksin ilman ystäviä
äärettömän yksin :(
171193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei!
Itse kaiken saman ja huomattavasti pahemmin sairastunut kerron kokemuksella että kun ihminen sairastuu niin ystävät häviävät! TÄTÄ ASIAA EN VOI YMMÄRTÄÄ mutta pitää täysin paikkaansa!
VOIMIA!
Kiitos! Juuri näin, ne vähätkin ystävät, joita minulla oli ennen työttömyyttä, sairastelua ja masennusta kaikkosivat hyvin nopeasti. En todellakaan heille ole huoliani kantanut, päinvastoin, olen yrittänyt olla heidän seurassaan niin positiivinen kuin jaksan ja itkeskellyt sitten yksin kotona.
Voi sinua! *pusi *pusi*
=)
=)
=)
minnuu käy niin siu sääliks
Mulla on hieman vastaava tilanne. No komeaa ulkonäköä ei ole ja joudun vuokrallakin vielä toistaiseksi asumaan ja pitämään kahta asuntoa, mutta muuten asiat ihan ok. Facebookiin en ole koskaan edes viitsinyt kirjautua, kun ei mulla sielä olisi mitään tekemistä... Mä voisin yrittää olla sun etäystäväsi ainakin, jos tällainen vaatimaton tarjous kelpaisi. :) Voisin kokeilla sitä facebookiakin, jos edes joku juttelisi minunkin kanssani.
Joka tapauksessa tsemppiä ja jaksamista sulle. :) Ei ystävät ja asiat sinua määrittele eikä sinun tarkoituksesi ole palvella muita, vaan sinä itse ja omana itsenäsi olet hyvä ihminen ja pystyt lopulta mihin vaan.
Mitä sinulle oikeasti kuuluu?
Oletkohan muiden silmissä sitten liian upea ja kaunis, kateuden kohde? Liian kauniit naiset usein suljetaan porukoiden ulkopuolelle kateuden vuoksi.
Mutta kohtalotovereita ollaan, luultavasti sulla on Suomessa maa täynnä meitä...
kuulostaa siltä kun kuvailisin itseäni mutta tuo ok luonne en tiiä olen joo kiltti ystävällinen, jotku luulee että jopa leuhka. tai luulen niin. olen kai vai kummallinen en tiiä. täyttä paskaa tämä elämä ja tulevaisuus. poikAYSTÄVÄKIN ON MUTTA ei se ummärrä minun ongelmaa. tätä elämän tyhjyyttä kun aamulla herää
, ne vähätkin ystävät, joita minulla oli ennen työttömyyttä, sairastelua ja masennusta kaikkosivat hyvin nopeasti. En todellakaan heille ole huoliani kantanut, päinvastoin, olen yrittänyt olla heidän seurassaan niin positiivinen kuin jaksan ja itkeskellyt sitten yksin kotona
teen samoin.. yritän olla iloinen ja positiivinen mutta kai se teeskentely pasitaa läpi..
Kaunis nainen jolla on omaisuutta ja joka on yksinäinen?! Kyllä minua ainakin rupesi heti kiinnostamaan mitä sinulle kuuluu! ;)
Ehkä ystäväsi ovat vain idiootteja, eivät näe tilaisuuttaan!
Sait hymyn huulilleni pitkästä aikaa! :) Näin mäkin luulen, mutten uskaltanut ääneen sanoa...
Kiitos sinullekin vastauksestasi, se ilahdutti minuakin. :)
Ja hämmästytti.
Tuttu tilanne. Minulla on poikaystävän lisäksi vain yksi kaveri, jota näen aika harvoin. Facebookissa ei ketään kiinnosta kysyä kuulumisiani, paitsi ehkä kerran kuukaudessa pari lapsuudenkaveria pistää viestiä, mutta ovat liian kiireisiä muka tapaamaan. Inhoan elämääni ja sen köyhyyttä ja tahtoisin löytää kohtalontovereita. Olisi mukava matkustella, käydä shoppailemassa, urheilla, mennä rannalle, katsella leffoja, viettää tyttöjen iltoja yms. Olisin niin onnellinen jos minulla olisi edes 3 naispuolista kaveria! Olen koittanut kyllä löytää ystäviä, mutta tuloksetta.
Jos jotakuta kiinnostaisi tutustua samanlaisen kohtalon pohjalta, niin laittakaa s-posti tai messenger-osoitteita tänne :) Etenkin sinä viestin aloittaja, olisi mukava tutustua ja olla edes mesekavereita tjn. :)
Täällä yksi samanlainen:
j38girl(ä) gmail.com
(38 ei ole ikäni mutta en ole ikärasisti, saamme olla minkä ikäisiä olemme :)!)
tosin me ollaan pariskunta, kuitenkin molemmilla on käynyt niin että ne kaverit ja muutenkin illanviettofrendit ovat jotenkin vain aikojen saatossa kaikonneet. syitä on monia... mutta hei mistä päin suomea olet, me helsingistä. jos vain asustelet edes suht lähellä niin olisi mukava jos lähtisit mukaan vaikka leffaan, tai mitä nyt keksittäiskään. saa laittaa mailia: [email protected], niin ja meseäkin käytetään tuolla osoitteella.
on j_girl :)!
Ei ketään, missään.. isä ja äiti on olemassa mutta enhän mä sielä voi koko ajan olla. Pahemmaks vaan menny kun ei ruokakaan tunnu enään maistuvan tai jos saan syötyä niin oksennan sen pois, kyse ei ole siitä että pelkäisin lihoavani tai sellaisesta. Iso kynnys oli mennä lääkärille tästä puhumaan.. mutta sieltä tuli vaan neuvoja mitä mun pitäis tehä, kyllä mä tiedän ettei mun kotiin kukaan tuu kysymään mua kaveriksi, en mä idiootti ole, no loppu se lääkärissä käyminen tämän asian takia sitte.