Mielisairaalaan?

MYÖSKIN TIETÄÄ!

Sairaalaan pääsee silloin kun on vaaraksi itselle tai muille. Siis psykiatriseenkaan sairaalaan ei nykyään enää jouduta vaan sinne päästään (paikkoja todella liian vähän). Lääkärisi arvioi tilanteen ja antaa lähetteen sisälle, jos katsoo tarpeelliseksi. Aivan samanlainen käytäntö kuin "tav. sairaalassa", ensin terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen. Hoito on eri paikoissa erilaista, se riippuu resursseista, mutta paljon lepoa, oikean lääkityksen etsiminen, keskusteluja ja ongelmien hakemista ja ratkaisemista. Kesto riippuu täysin kunnosta 1 viikko-2 kuukautta, voi myös joutua lähtemään puolivalmiina, koska huonompia on tulossa sisälle. Se ei todella ole masentuneelle paikka, jossa syötetään mömmöjä täyteen, mutta myös itse pitää haluta paranemista.

Minulle ehdotettiin sairaalaa, kun olin psykoottinen, harhainen ja itsetuhoinen. En kuitenkaan mennyt: silloin juuri koulun aloittanut tyttäreni olisi joutunut käymään koulua mielisairaalasta käsin ja tällaista stigmaa en voinut hänelle tuottaa. Selvisin kuitenkin sitten lääkityksen ja päivittäisen puhelinseurannan kanssa pahimman yli.

Ihan samanlaista hoito on kuin kotonakin: terapiaa ja lääkitystä. Jotkut saavat myös (tietenkin vapaaehtoista) sähköhoitoa, joka on tosi tehokasta vaikean masennuksen hoidossa.

Pointtihan on tietenkin siinä, että näin esim. itsemurhavaarassa oleva masentunut on jatkuvan hoivan ja tarkkailun piirissä, jolloin apua saa heti kun kun tuntuu ettei enää kestä. Joskus myös lääkkeiden vaikutuksen alkamista (muutama viikko) on parasta odotella sairaalassa.

Olin psykiatrisella osastolla, ja siitä jäi pelkästään positiivisia kokemuksia.

Jos sinulla on lähete osastolle, odotat pääsyä sinne ja sinulle tulee olo että tekisit jotain itsellesi juuri nyt, voit kävellä sisälle ja sanoa että aion tappaa itseni. Siinä vaiheessa pääset sisälle. Kiireellisille tapauksille siellä on aina tilaa varalla..

Osastojakin on monenlaisia. Toiset suljettuja ja toiset eivät. Yhteistä niille on, että saat omahoitajan/omahoitajia joiden kanssa juttelet säännöllisesti ja joille voit mennä puhumaan kun tuntuu pahalta. Viikottain pidetään hoitokokouksia joissa käydään läpi vointiasi ja sitä miten oloasi voitaisiin helpottaa (lääkkeet, jatko, tavoitteet..). Hoitokokouksissa on mukana myös lääkäri ja psykologi.

Se kuinka pitkään osastolla ollaan, riippuu täysin tapauksesta. Yleensä kunnes olosi on helpottanut. Sitä arvioidaan viikkokokouksissa. Yleensä siellä ollaan kahden viikon jaksoissa, joita tulee yleensä kyllä useampia.

Jos sinua mietityttää, soita mielisairaalaan tai jollekin psykiatriselle osastolle ja kysy.

Mitä pitkäaikainen laitoshoito tulisi maksamaan?

15 € päivässä.

Hiukan epäilyttää, hyötyykö masennuspotilas osastohoidosta.

Itse pahimman masennuksen aikaan kävin Auroran päivystyksessä ja siellä lääkäri kertoi pelin hengen eli realiteetit: tarjolla olisi ollut osastohoitoa harhaisten psykoosipotilaiden seassa, mukana ehkä skitsofreenikkoja.

Masennus saattaa tosiaan unohtua noissa oloissa pelon takia.

Tämä oli helsinkiläinen kokemus muutaman vuoden takaa. Itselleni toimivaa hoitoa olen saanut psykiatrian poliklinikalta ns. avohoidon kautta.

Jos tilanne on todella vaikea niin kävele terveyskeskukseen ja sano, että olet parin viikon ajan halunnut koko ajan tappaa itsesi ja et ole kyennyt siihen ja sitten pyydät apua.

Jos tämä ei auta, niin ota kunnon teräase seuraavalla kerralla mukaan ja pyydä heitä opettamaan sen käyttäminen.

Tällaisten metodien käyttäminen toki johtaa siihen, että ns. papereissasi voi lukea sitä sun tätä mutta...

...rohkenisiko sanoa: elämä on ja papereihin voi pyyhkiä yhtä sun toista.

Sillon on muija aina lähteny ku se alkaa tekee tarpeet sänkyyn.
Haettu kerran ja kolmasti vieny, mutta kyllä se tästä taas.
Eli ku vessassa käynti alkaa oleen se ja sama niin sit on valmis.