Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi 2 vuotta sitten.
Olin koko nuoruuteni parisuhteessa ja ollessani pitkästä aikaa vapaa, halusin vihdoinkin keskittyä itseeni täysillä. Aloitin kuntosalilla käymisen vuosien tauon jälkeen, lähdin mukaan paikkoihin mihin en koskaan aiemmin ollut lähtenyt, opiskelin tehokkaasti sekä panostin uraani aiempaakin enemmän. Kuvittelin nauttivani elämästäni sitomatta tunnesiteitä kehenkään. Kunnianhimoni kasvoi ja paikkasin sisällä olevaani tyhjyyttä tarrautumalla työhöni enemmän ja enemmän. Mikään ei riittänyt, halusin yhä vain enemmän, olla vieläkin parempi. Halusin kehittää itseäni ja unohdin ihmissuhteiden tärkeyden.
Sain kaiken minkä halusinkin, mutta nyt huomaan että minulla ei ole mitään. Itsekeskeisyyteni tappoi ihmissuhteeni. Minne katosi elämäniloinen, sosiaalinen, luotettava ja ystävällinen minä?
En kiireiltäni saanut annettua aikaani ystävilleni, nyt huomaan että ei ole ystäviä joille aikaani antaisin.
Luulin saavuttavani kaiken mitä halusinkin, nyt huomaan ettei mulla ole mitään.
Olin koko nuoruuteni parisuhteessa ja ollessani pitkästä aikaa vapaa, halusin vihdoinkin keskittyä itseeni täysillä. Aloitin kuntosalilla käymisen vuosien tauon jälkeen, lähdin mukaan paikkoihin mihin en koskaan aiemmin ollut lähtenyt, opiskelin tehokkaasti sekä panostin uraani aiempaakin enemmän. Kuvittelin nauttivani elämästäni sitomatta tunnesiteitä kehenkään. Kunnianhimoni kasvoi ja paikkasin sisällä olevaani tyhjyyttä tarrautumalla työhöni enemmän ja enemmän. Mikään ei riittänyt, halusin yhä vain enemmän, olla vieläkin parempi. Halusin kehittää itseäni ja unohdin ihmissuhteiden tärkeyden.
Sain kaiken minkä halusinkin, mutta nyt huomaan että minulla ei ole mitään. Itsekeskeisyyteni tappoi ihmissuhteeni. Minne katosi elämäniloinen, sosiaalinen, luotettava ja ystävällinen minä?
En kiireiltäni saanut annettua aikaani ystävilleni, nyt huomaan että ei ole ystäviä joille aikaani antaisin.
Luulin saavuttavani kaiken mitä halusinkin, nyt huomaan ettei mulla ole mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sulla.
Vähän sama tilanne. Mullakin oli kaikkea ja kaikki hyvin. Ura ja opsikelu vieraannutti perheestä, tuli ero ja yksinäisyys. Kun oli kiire, ei ehtinyt tavata kavereita. Ne jäivät ja tässä sitä nyt ihmetellään. Ei voi syyttää kuin itseään.