Eli olen siis 20 v. nuori nainen enkä ole koskaan seurustellut. Yleensä kun olen ihastunut niin mies ei ole tai sitten toisin päin eli minä en tunne MITÄÄN. Nyt olen tutustunut yhteen mukavaan mieheen kavereiden kautta. Hän vaikuttaa luonteeltaan mukavalta ja semmoiselta, johon luulisin että ihastuisin. Eikä hän mikään rumakaan ole. Eilen näimme baarissa ja hän tuli luokseni yöksi. Mitään ei siis tapahtunut, emme edes suudelleet. Nukuimme vain vierekkäin ja aamulla vaihdoimme numerot ja sovimme että tapaamme vielä joku päivä. Sanoin hänelle jo baarissa että olen kiinnostunut tutustumaan enkä ihastu helposti.
Nyt minua on ahistanut koko päivän. Koska en tunne olevani ihastunut ja hän taitaa olla. Kyllä haluan vielä tavata hänet ja tutustua mutta luulen silti ettei siihen tule tunteita mukaan koska en nytkään tunne mitään. Ihastuneenahan minä varmaan laittaisin hänelle heti viestiä ja olisin halunnut nähdä vaikka heti tänään uudestaan. Mutta ei, mietin koko ajan mitä tunnen ja aina kun kännykkä piippaa säikähdän jos hän ehottaa tapaamista vaikka jo huomiselle. Mitään ei ole kuitenkaan kuulunut ainakaan vielä. Taidan olla myös sitoutumiskammoinen koska olen aina ollut yksin.
Minulla oli viime kesänä viikonloppuromanssi yhden vieraspaikkakuntalaisen kanssa ja silloin olin kyllä ihastunut, ei tarvinnut miettiä että hmm mitä tunnen kun se tunne vaan oli, mahassa kipristi ja mietin häntä kokoajan ja olin yhtä hymyä. Ja itkuakin tihrustin monta kertaa ikävästä tuon viikonlopun jälkeen. No se romanssi ei saanut jatkoa. Ja siitä olen jo yli.
Minua nyt kuitenkin jo helpottaa ajatus että olen sanonut tälle miehelle että en ihastu helposti ja että olen kiinnostunut tutustumaan. Ja se ettemme ole edes suudelleet niin helpottaa sitä mahdollista tilannetta, kun joudun sanomaan että haluan olla vain kaveri. Tai eihän sitä tiedä jos vaikka ihastuisinkin kun tutustumme. Mutta en usko, koska jos ei heti alussa kipinöi niin en usko että kipinä ainakaan minulla syttyisi myöhemminkään.
Nyt haluaisin siis kuulla teidän muiden mielipiteitä tästä tilanteesta ja onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Ettei tiedä ja osaa tulkita omia tunteitaan. Kiitos jo etukäteen ja hyvää uutta vuotta kaikille! :)
Nyt minua on ahistanut koko päivän. Koska en tunne olevani ihastunut ja hän taitaa olla. Kyllä haluan vielä tavata hänet ja tutustua mutta luulen silti ettei siihen tule tunteita mukaan koska en nytkään tunne mitään. Ihastuneenahan minä varmaan laittaisin hänelle heti viestiä ja olisin halunnut nähdä vaikka heti tänään uudestaan. Mutta ei, mietin koko ajan mitä tunnen ja aina kun kännykkä piippaa säikähdän jos hän ehottaa tapaamista vaikka jo huomiselle. Mitään ei ole kuitenkaan kuulunut ainakaan vielä. Taidan olla myös sitoutumiskammoinen koska olen aina ollut yksin.
Minulla oli viime kesänä viikonloppuromanssi yhden vieraspaikkakuntalaisen kanssa ja silloin olin kyllä ihastunut, ei tarvinnut miettiä että hmm mitä tunnen kun se tunne vaan oli, mahassa kipristi ja mietin häntä kokoajan ja olin yhtä hymyä. Ja itkuakin tihrustin monta kertaa ikävästä tuon viikonlopun jälkeen. No se romanssi ei saanut jatkoa. Ja siitä olen jo yli.
Minua nyt kuitenkin jo helpottaa ajatus että olen sanonut tälle miehelle että en ihastu helposti ja että olen kiinnostunut tutustumaan. Ja se ettemme ole edes suudelleet niin helpottaa sitä mahdollista tilannetta, kun joudun sanomaan että haluan olla vain kaveri. Tai eihän sitä tiedä jos vaikka ihastuisinkin kun tutustumme. Mutta en usko, koska jos ei heti alussa kipinöi niin en usko että kipinä ainakaan minulla syttyisi myöhemminkään.
Nyt haluaisin siis kuulla teidän muiden mielipiteitä tästä tilanteesta ja onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Ettei tiedä ja osaa tulkita omia tunteitaan. Kiitos jo etukäteen ja hyvää uutta vuotta kaikille! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun pitää olla rehellinen niin itsesi kuin miehenkin takia. sanot vaan että haluat edetä rauhallisesti. tunteet tulee mukaan jos on tullakseen. mutta jos ei ole tunteita miestä kohtaan niin sun pitää sanoo rehellisesti ettei tule väärinkäsityksiä. rehellisyys on kaiken a ja o tsemppiä sinulle:)
Aloin seurusteleen miehen kanssa vastaavanlaisessa tilanteessa, eikä se muuksi muuttunut. Päinvastoin ja eroaminen miehestä oli tuskallista, koska joutui satuttamaan ja potemaan huonoa omaatuntoa vuosia.
Ihan sama tilanne ollu mulla joskus. Ensin kiinnostuin, sitten se toinen osapuoli ihastui, mutta minä en. Päivät vaan kuluivat, mutta silti melko varhaisessa vaiheessa tajusin, että en hae suhteesta mitään muuta kuin kaveruutta. Kyllä sattu laittaa homma poikki, ku toinen oli vahvasti tunteillaan mukana. Nyt vasta kuukausien jälkeen alan ite päästä tästä "syyllisyydestä" eroon, mutta ei oo ollu helppoo. Tsemppiä sulle! En kuitenkaan sano etteikö tunteet vois kasvaa vähitellen - Ihmisiä on erilaisia.