Aikaisemmin en tiennyt mitä ikävän jälkeen tulee. Se maailma oli outo tai uskoin, että olen jälleen iloinen oma itseni ja avoin maailmalle. Kaikki palautuu entiselleen.
Olenkin turta, tyhjä sielun pohjaa myöten. Olen ymmärtänyt, että olet mennyt ja nyt annan periksi. Pidin sinusta kiinni, tiukasti sidoin ajatuksillani, toiveillani ja uskollani sinut itseeni. Mutta sitä päivää ei tullut, jolloin olisit halunnut minut elämääsi. Et rakastanut. Kerroit sen, mutta sydämeni ei halunnut uskoa. Ei käsittää. Tällainen tunne annettiin minulle, mutta sinä et ollut todellisuutta siinä lainkaan.
Olenkin turta, tyhjä sielun pohjaa myöten. Olen ymmärtänyt, että olet mennyt ja nyt annan periksi. Pidin sinusta kiinni, tiukasti sidoin ajatuksillani, toiveillani ja uskollani sinut itseeni. Mutta sitä päivää ei tullut, jolloin olisit halunnut minut elämääsi. Et rakastanut. Kerroit sen, mutta sydämeni ei halunnut uskoa. Ei käsittää. Tällainen tunne annettiin minulle, mutta sinä et ollut todellisuutta siinä lainkaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sinä löydät rakkautesi, jos se ei ole hän, se on joku muu. Sellainen, jonka sydänkin tietää ja tuntee.
Oikein onnellista vuotta 2011 sinulle.
Kiitos. Onnellista vuotta 2011 sinulle.
Kaunis tekstisi. Miksi ihmeessä olet sanoittanut, kietonut, toivonut ja pitänyt kiinni jos sydämesi ei sitten halunnutkaan uskoa? Sitten vielä joku en kertonut rakastavansa. Siihenkö se sitte loppuikin?
minun lämmin sydämeni ei ole vielä ontto, mutta vaikertaa ja pyytää rakentamaan ison muurin suojakseen ettei enää murru ja särjy toisten kömpölöistä käsittelyistä :( niin monesti liimattu kasaan se on..... mikään ei ole niinkuin ennen...
En ole pessimisti enkä sen kummemmin alamaissa, jotenkin nuo kirjoitukset rakkaus tulee kun sitä vähiten odottaa laittaa hymyilemään. Itse en jaksa tosiaankaan uskoa moiseen ja enpä taida edes toivoakkaan. Jollain tapaa väsynyt olo sillä saralla ja kaipa sen voisi sanoa myös turtuneisuudeksi kaikkeen tunnehörhöilyyn. Ehkä syynä ero joka astui voimaan kuukausi sitten. Tämä liitto imi tai nämä loppuvuodet minusta uskon ihmissuhteiisiin, rakkauteen jollakin tapaa.
toivoo, toivoo ja uskoo lapsenlailla kerta toisensa jälkeen, niin tuhansien pettymysten kautta tunteet turtuu eikä halua toivoa ja uskoa enääN mihinkään. mikään ei ole kuin ennen eikä palaa ennalleen.
No joo kyllähän tuohonkin 21 vuoteen mahtui monta toivetta, aina jaksoi uskoa ja pettyi. No, antaa olla . Nyt mennään uutta päivää kohti ja vaikka ei ihmeisiin enää usko, niin elämästä pitää yrittää tehdä niin viihtyisä kuin suinkin voi. Ei onnellisuus ole riippuvainen toisesta ihmisestä eikä suhteesta. Itsestä se lähtee ja nyt alkoi vuosi uusi. Lievästä turtuneisuudesta huolimatta ei minusta mitään täysin pystyyn kuollutta saa:)
tuolla minutkin hymyilemään, vaikka kyyneleet silmissä, kiitos siitä. itsestähän se lähtee, totta. Ehkä pitäisi uskoa enemmän itseensä,hhhhmmm.....
Tiedätkö aika "hauska" kun kirjoitit, että pitäisi luottaa enemmän itseensä. Itse olen kärsinyt tuosta uskon puutteesta itseeni, mutta olen opetellut sitä kovasti ja välillä vieläkin tulee notkahduksia myönnän. Hei, kiva jos sain edes yhden ihmisen hymyilemään tänä päivänä, siitä tuli hyvä mieli itsellenikin:)
Kuin minun kirjoittaamaani, olen elänyt myös jossain haavemaailmassa, nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää ettei hän enää halua mitään, mutta miten saan hänet pois päästäni? Miksi elämä on näin vaikeeta?
Minulla tunteet kuoli jo liiton aikana niin, ettei jäänyt jäljelle muuta kuin vain ehkä turtuneisuus. En kaipaa todellakaan mitään ainakaan hänen suunnastaan ja ihan hyvä näin. Sen suhteen ei ole mitään ongelmia enää. Kyllä kaikki fantasiat ja unelmat jostain rakkaudesta ovat karisseet vuosien myötä taivaan tuuliin. Ehkä kuulostaa synkemmältä kuin on tarkoituskaan, mutta siltä tuntuu nyt.
Et rakastanut. Kerroit sen, mutta sydämeni ei halunnut uskoa.
Sitten siinä kävi niin kuin halusit.