Loppuelämän kivusta eroon.

kun rupeaa vituttamaan istutaan saunan kiukaalle ja otetaan kus ryyppy

ihmisen pitää päästä katkeruuden ja kaunan ohi joillekkin tekee kipiää vaan yli on päästävä
elämä ei lopu siihen syrjähyppyyn, vaikka se on väärin puolisoa, elämän kumppania kohtaan

on vain vaikia elää jos toinen ottaa "pattiin", maailmassa on liikaa katkeruutta kantavia ihmisiä ja muistaa täytyy, että ongelmile on aina syy

Tuohon kysymykseen on vaikea antaa yleispätevää vastausta, mutta meillä kävi niin, että sen jälkeen on mennyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä siinä molemmat huomasivat yhtä aikaa, ettei tuosta toisesta kannata eroon hankkiutua ja rakkaus senkun roihuaa.

Mielenkiintoinen kysymys, mutta ihmettelen jonkun antamaa miinus-peukkua. Liekö kyseessä jo syrjähypyn tehnyt/omakohtaisesti kokenut ja vielä liemessään kiehuva henkilö vai peräti sellainen, joka ei ole kyennyt kovista haluistaan huolimatta hyppelyihin ja muhii kateudessaan?

Kuvitellaanpa tilanne, että saman puolison kanssa on oltu völjyssä kymmeniä vuosia ja että se muhinointipuoli on muuttunut enempi välttämättömäksi työnteoksi, kuin iloiseksi muhinoinniksi. Tämähän on hyvinkin mahdollista, vaikka kuinka kokeilisi uusia tuulia, eikö? Kun sitten käykin niin, että joku vieraampi vastakkaisen sukupuolen omaava henkilö herkkänä hetkenään jutustelee niitä herttaisempia ja poskia punastuttavia juttuja, nin eikö silloin helpommin tule kutuhommat mieleen? Ymmärrätte tähän asti?

Silloin sitä yleensä saa mielensä vallattomaksi, sillä jokuhan on nähnyt sinut sellaisena vallattomana ja muutenkin kiinnostavana tyyppinä, eikä ollenkaan sellaisena turjakkeena ja vätyksenä, joksi se oma puoliso on voinut kutsua. Itse ainakin rikkaan mielikuvituksen omaavana tunnustan, että vieraan henkilön vihjailut sun muut flirtit saavat oloni vallattomaksi ja ajatuskin lentää vihreille niityille. Tunnustettakoon, että ajatuksissani olenkin monen monta kertaa pyöriskellyt noilla vihreillä niityillä, mutta en konkreettisesti.

Oleko siis sen huonompi ihminen, kun annan vietilleni vallan mielessäni? Onko sellainen ihminen huonompi, joka vie kirmailunsa ajatusten tasolle, mutta toimiikin kuitenkin oikeasti uskollisesti? Voisikohan sitä kutsua peräti itselleen valehteluksi? Antakaas vinkkiä te mieleltännekin uskolliset, että mihin te pistäisitte ajatuksenne tällaisissa tilanteissa ja miten/miksi mahdollisesti "torjutte" flirttailuja? Ja millainenkohan maailma olisi ilman flirttiä?

mitä eteen tulee, olin aikanansa Ilomantsissa kauppaa tekemässä (tosin käymäselti ) ja siinä erään kaupan yhteydessä nainen ehdotti, että hän voisi maksun suorittaa luonnossa
no hetken mietin tuota ehdotusta jä jouduin hänelle sanomaan, että minulla ei noin suuresta ole takaisin antaa
sain sitten tietää, että naikkonen oli onnellisesti naimisissa ja mietin sitä millä hän olisi sanonut miehellensä maksaneen tuotteen ?

Käsitykseni mukaan Ridga tuo Kauniitten ja puoliksi ruskean re....n ritarien dokumenttiohjelma tuo esiin nykyajan
en ole tarkkaan seurannut kyseistä ohjelmaa mutta olen ymmärtänyt, että tuossa naidaan kaikki liikkuva sikinsokin ja vielä saman kanssa moneen kertaan
viimmeksi kun katsoin niin ainut kaksijalkanen jota sankarimme ei ollut nainut oli mummon potkukelkka

eräs länsi-suomalainen kylä koki herätyksen kun kylään tuli motelliyrittäjä
tuohon motelliim tuli asiakkaaksi monen moista nuorta kaunista naista ja he olivat alttiita auttamaan puutteessa olevia
motelli toimi n. 2 viikkoa kun maatalon isäntä tuli baariin, otti kaljan ja tokas " ol poijjat hyvä kun avasitta tämän motellin loppu kylän akoilta päätauti"


asiassa on aina kaksi puolta

Mitä katumusta??

Silloin pitää naija kun naitattaa!

Kansainvälisten SEKSIvalistusseurojen keskuskomitean ali ja ylivaltiosihteeri, ex libris