Olen terve, läheiseni ovat terveitä, minulla perhe, perheellä koti ja rahaa, minulla on suku, sukulaisiin hyvät välit, minulla on ystävä, muutamia kavereita ja paljon tuttuja, tarpeeksi ihmisiä joille jutella.
En ole onnellinen. Monet ovat onnellisia, kun heillä on vain pari näistä asioista. Minä mietin vain sitä, että olen kohta 18v ja mitä minun oikein pitäisi tässä tehdä. Mitä tämän ikäisen pitäisi tehdä? Käydä koulua arkisin ja viikonloput juopotella kavereiden kanssa? Onpas tylsää ja tavallista. Ei kiinnosta, en halua tehdä sitä mitä jokainen "tavallinen" ihminen tekee.
On minulla unelmia, joiden ansiosta pysyn hengissä. Haaveilen päivät Espanjan auringosta, jonka alla loikoilla päivästä toiseen. Rakastan Espanjaa, kunpa olisin syntynyt siellä tai kunpa voisin edes matkustaa sinne. Tahtoisin laittaa sinne pystyyn oman, menestyvän yrityksen, saada aikaan jotain mitä ihan jokainen ihminen ei saa. Erottua joukosta omalla paremmuudella. Olen kyllästynyt tähän tavalliseen elämään. Ei tämä ole minulle, en minä ole tavallinen tallaaja. En vain pääse täältä vuosiin mihinkään tekemään mitään, mikä minua kiinnostaa.
Tulen olemaan pettynyt elämääni, jos ennen kuolemaani tajuan eläneeni vain perushyvän elämän. Eikö minusta todella ole koskaan enempään kuin käymään koulua, käymään töissä, viettämään aikaa ystävien kanssa ja perustamaan perhe? En tajua tällaisen elämän ideaa. Kuka tosissaan voi unelmoida tuollaisesta ja olla siihen tyytyväinen?
Taidan olla liikaa pää pilvissä. En vain saa mitään tästä elämästäni ja siksi ei kiinnosta tehdä mitään, koska kaikki on tylsää. En tunne olevani tällä hetkellä mitään. Ihmiset odottavat, että hilluisin kavereiden kanssa, harrastaisin kaikennäköistä, ajaisin ajokorttia ja menestyisin koulussa. Mikään näistä ei vain kiinnosta, koska kaikki tekevät niitä. Haluaisin kokea elämässäni päivittäin jotain suurempaa, ennennäkemätöntä. Olen jo pitkään kärsinyt masennuksen oireista ja osittain eristäytynyt muista ikäisistäni ja koulunkäynnistä. Olen huono kaikessa tavallisessa, eikä se tuota mitään iloa minulle. Kai olen taitelijasielu.
En ole onnellinen. Monet ovat onnellisia, kun heillä on vain pari näistä asioista. Minä mietin vain sitä, että olen kohta 18v ja mitä minun oikein pitäisi tässä tehdä. Mitä tämän ikäisen pitäisi tehdä? Käydä koulua arkisin ja viikonloput juopotella kavereiden kanssa? Onpas tylsää ja tavallista. Ei kiinnosta, en halua tehdä sitä mitä jokainen "tavallinen" ihminen tekee.
On minulla unelmia, joiden ansiosta pysyn hengissä. Haaveilen päivät Espanjan auringosta, jonka alla loikoilla päivästä toiseen. Rakastan Espanjaa, kunpa olisin syntynyt siellä tai kunpa voisin edes matkustaa sinne. Tahtoisin laittaa sinne pystyyn oman, menestyvän yrityksen, saada aikaan jotain mitä ihan jokainen ihminen ei saa. Erottua joukosta omalla paremmuudella. Olen kyllästynyt tähän tavalliseen elämään. Ei tämä ole minulle, en minä ole tavallinen tallaaja. En vain pääse täältä vuosiin mihinkään tekemään mitään, mikä minua kiinnostaa.
Tulen olemaan pettynyt elämääni, jos ennen kuolemaani tajuan eläneeni vain perushyvän elämän. Eikö minusta todella ole koskaan enempään kuin käymään koulua, käymään töissä, viettämään aikaa ystävien kanssa ja perustamaan perhe? En tajua tällaisen elämän ideaa. Kuka tosissaan voi unelmoida tuollaisesta ja olla siihen tyytyväinen?
Taidan olla liikaa pää pilvissä. En vain saa mitään tästä elämästäni ja siksi ei kiinnosta tehdä mitään, koska kaikki on tylsää. En tunne olevani tällä hetkellä mitään. Ihmiset odottavat, että hilluisin kavereiden kanssa, harrastaisin kaikennäköistä, ajaisin ajokorttia ja menestyisin koulussa. Mikään näistä ei vain kiinnosta, koska kaikki tekevät niitä. Haluaisin kokea elämässäni päivittäin jotain suurempaa, ennennäkemätöntä. Olen jo pitkään kärsinyt masennuksen oireista ja osittain eristäytynyt muista ikäisistäni ja koulunkäynnistä. Olen huono kaikessa tavallisessa, eikä se tuota mitään iloa minulle. Kai olen taitelijasielu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on jostain kummasta syystä takonut ihmisten kalloon sen, että elämä perustuu VAIN työlle,koululle,perheenperustamiselle ja kuluttamiselle.. ymmärrän täysin sun ahdingon...
Oon ite vähän samassa tilanteessa. On monia asioita ympärillä mistä pitäis olla kiitollinen. Niiden arvot ja vaatimukset ei vaan vastaa omiani, niin eihän tässä muuta voi kun vaipua pilvilinnoihin.
Mut toisaalta, järjestelmää on turha syyttää.
On hienoo,että sulla on haaveita. Oot 18wee,ja sulla on melkeimpä kaikki ovet avoinna jos vaan ite pidät siitä huolen. Ulkomaille ei nykyää ees oo vaikee päästä muuttamaan,wink wink.
Älä anna niiden kovertaa sun luovuutta pois :--)
Tiedän, minulla on vain vähän syvällisempää ajattelua. Muut vain juhlii ja ryyppää kun minä mietin vaikka metafysiikkaa. Sitten kun puhun ihmisille netissä kaikki vain nauravat ja haukkuvat että ottaisit vain ryyppyrahaa ja juo pääsi täyteen. Mikä taas ärsyttää minua vain lisää. Kellään ei ole mitään mielenkiintoa ymmärtää elämästä sen enempää.
Ja juuri tuo ärsyttää lisää mitä systeemi on takonut kaikkien päähän. Kaikille kelpaa peruselämäpaketti ja enempää ei kysytä eikä vaadita. Kun ei tiedetä paremmasta.
Nyt olen 24 ja noin 4 vuotta ollut eristäytynyt ihmisistä ja yhteiskunnasta.
Vaikeinta on kestää arkea ja se tulee joka tapauksessa vastaan aina jossain vaiheessa. Mielestäni arjen kestämisellä mitataan mielenterveyttä. Monethan ottaa tuon kestämättömyyden takia viinaa, huumeita, on peliriippuvaisia jne.
Suurempaa ei mielestäni olekaan kuin tulla toimeen itsensä kanssa ja elää mielekästä elämää! Harvoista meistä tulee Kimi Räikkösiä jne. Eli ala miettii mikä juuri sulle tuo mielihyvää ja ala harrastaa niitä. Lahjoistasi/ geeneistäsi riippuu mihin sitten aikanaan yllät työelämässä . Kyllä yrittäjänkin elämässä arki tulee vastaan ja monesti ne tekee pitkää päivääkin töissä.... Myös siellä Espanjassa!! Ala säästää rahaa että pääset matkustaa ja näkemään mitä elämällä on tarjota... : )