Kirjoitukseni keskustan saitilta tiedoksi myös täällä)
Lähestyvistä EU-vaaleista täällä käytetään puheenvuoroja, jotka osoittavat, että asianomainen ei tiedä yhtään mitään EU:sta. En nyt puutu siihen. Puhun yleisemmin ja tähtään EU-vaaleja kauemmaksi. Olipa täällä puhe mistä tahansa, niin häveliäisyys tai pyrkimys totuuteen ei estä suoltamasta sanasontaa. Monet kilpailevat siitä, kuka pystyy parhaiten nokittamaan sosialidemokraatteja. Kyllä siinä sivussa kokoomus ja vihreätkin osansa saavat. Vasemmistoliitto ja äärivasemmistolaisuus jäävät rauhaan, mikä kertoo noiden neropattien alitajuntaan painuneista perimmäisistä poliittisista mieltymyksistä. Kepulaisina he kuitenkin esiintyvät.
Mistähän tuo johtuu? Asialla taitavat olla Jäätteenmäen kiihkeimmät kannattajat, eli ne, jotka nostivat hänet puolueen johtoon ja ovat nyt vereslihalle hiertyneitä sankarinsa kohtalosta. He eivät vieläkään tajua, että ”sitä saa, mitä tilaa”. Heidän luulisi olevan tyytyväisiä siitä, että Matti Vanhanen on reivannut puolueensa pois Jäätteenmäen viitoittamalta tieltä, jolla puolueen taival hallituksen johdossa olisi jo päättynyt. Tosin Vanhanenkin vaalipuheissaan säesti Jäätteenmäkeä, mutta olihan varapuheenjohtajan toki laulettava samoista nuoteista puheenjohtajan kanssa. Nyt hänellä on omat nuotit, joiden sovittamisessa demarisäveliin paremmin sopiviksi lienee Paavo Lipponen merkittävästi avittanut.
Kepun poliittisia tarkoitusperiä ajatellen tuo turhautuneiden ”jäätteenmäkeläisten” mesoaminen ei ole viisasta. Varmaa on, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen keskusta ei ole enää suurin puolue. Mitättömän pienen johtomarginaalin (0,5 %) säilyttäminen edellyttäisi päähallituspuolueelta poikkeuksellisen hyvin onnistunutta politiikkaa ja suuria saavutuksia. Sellaisesta ei ole merkkiäkään, päinvastaisesta vaikka kuinka paljon. Eniten tästä menee kepun piikkiin. Jatkaakseen hallituspuolueena seuraavien eduskuntavaalien jälkeen kepun tulee kelvata kumppaniksi joko sosialidemokraateille tai kokoomukselle.
Mikä hallitusvaihtoehto on todennäköisin seuraavien jälkeen? Päähallituspuolueita ajatellen on kolme vaihtoehtoa: nykyinen punamulta, edellinen sinipuna tai kepun ja kokoomuksen porvarihallitus.
Nykyinen hallituspohja on hallituksen sisäisen yhtenäisyyden tasolla ruvennut toimimaan alkua huomattavasti paremmin, vaikka merkittäviä tuloksia ei ole saavutettu, ja tärkein tavoite – työllisyyden parantuminen – näyttää karkaavan yhä kauemmaksi. Jos keskusta pysyy nyt omaksumallaan linjallaan, hallituksen hyvä henki varmaan säilyy vaalikauden loppuun saakka. Jos alkaa tulla tuloksia, voi seuraavakin hallitus hyvin koostua samalta pohjalta, ellei kepu koe oikein rökäletappiota niin, että kokoomus nousisi sitä merkittävästi suuremmaksi. Jos kepun ja SDP:n sukset menevät syystä tai toisesta pahasti ristiin tässä hallituksessa, nykyisellä hallituspohjalla ei liene tulevaisuutta seuraavien vaalien jälkeen.
Jos vaalien jälkeen SDP on suurin puolue – mikä on todennäköisintä – ja kokoomus kakkonen, nämä voivat hyvin olla myös seuraavat päähallituspuolueet. Molemmissa puolueissa tällä vaihtoehdolla on paljon kannatusta, sillä toimihan se kahdeksan vuotta hyvin ja tuloksekkaasti. Vaikka kepulaiset tällä saitilla ovat yrittäneet lytätä Lipposen hallitusten työn maan rakoon, kansalaisten enemmistö näkee toisin. Nykyisen hallituksen suosio on jo nyt selvässä laskussa. Pääministeri on tosin hallitustaan suositumpi, mutta puoluejohtajan henkilökohtainen suosio on harvoin kantanut hänen puolueensa vaalivoittoon. Presidentiksi henkilökohtaisella suosiolla kyllä päästään, kun siihen virkaan voidaan äänestää henkilöä yli puoluerajojen, kuten on nähty jo kolmen perättäisen demaripresidentin kohdalla.
Osa kokoomuslaisista näkyy haikailevan porvarihallitusta ja syyttää nyt kepua siitä, mihin he itse olivat halukkaat vuonna 1987 Holkerin perässä ja Lipposen johdolla 1995 ja edelleen 1999, eli hallitukseen SDP:n kanssa. Joku puheenjohtajaehdokkaista näkyy ottaneen oikein vaaliteemakseen pyrkimyksen porvarihallitukseen. Myös kepussa näkyy olevan niitä, jotka haluaisivat kokoomuksen hallituskumppanikseen. Ehkäpä heillä on muistossaan se kiltti kokoomus, jota kepu veti korvasta Ahon hallituksessa. Aivan oikein he ovat todenneet, että sellainen ei käy demareiden kanssa.
Niin kokoomuksen kuin kepunkin enemmistölle taitaa SDP sittenkin olla suosituin hallituskumppani. Kepulla tätä mieltymystä selittää paljolti pitkän punamultahistorian melko hyvät muistot. Eivät nuo nostalgiat ole arvottomia demareillekaan. ”Porvarillisen” kokoomuksen näkemykset ja tavoitteet yhtenevät monissa asioissa enemmän ”sosialistisen” SDP:n kuin ”porvarillisen” keskustan kanssa. Myös toimintaperiaatteiltaan ja –tavoiltaan kokoomus ja demarit ovat lähempänä toisiaan kuin kumpikaan perinteistä keskustaa; tämän ovat molemmat todenneet hallitusyhteistyössään. Perinteisellä keskustalla tarkoitan sitä ”kepu pettää aina” –keskustaa, josta puolue nyt Matti Vanhasen johdolla pyrkii selvästi eroon.
Täällä demareita yhtenään nokittavat kepulaiset ovat vielä noita ”periteisiä” kepulaisia ja itse asiassa paljon vasemmistolaisempia kuin demarit. Ehkäpä on niin, että heille nimi ”keskusta” on vain hämäystä samalla tavalla kuin diktatuurisen kommunistiaatteen kannattajat kutsuivat itseään ”kansandemokraateiksi”. Kenetkähän he toivoisivat puolueensa yhteistyökumppaniksi, kun SDP ei ainakaan näy olevan heille mieluinen ja heidän kannaltaan valitettavasti SKDL:ää ei enää ole. Jos he pääsisivät vallalle keskustassa, sellaisen keskustan kanssa eivät demarit enempää kuin kokoomuslaisetkaan alkaisi mihinkään.
Mikäpä lieneekään hallituspohja seuraavien vaalien jälkeen, varmaa on, että demarit ovat siinä mukana. SDP on meillä tuomittu hallitukseen ja valtaan. Kokoomuslaisten puhuminen porvarihallituksesta lienee enemmän puheenjohtajapeliä kuin sellaisen todellista haikailua. Niin kokoomuksen kuin keskustankin johtajat tietävät hyvin, että sellainen hallitus, jossa demarit eivät ole mukana joutuu yhtenään vaikeuksiin työmarkkina-asioissa. Syvän laman poikkeuksellisissa oloissa Aho-Viinasen porvarihallitusta demaritkin pyrkivät pönkittämään, mutta sellaista ei tapahdu normaaliaikana. SDP:ta ei haluta päästää pois hallitusvastuusta siksikään, että heti seuraavissa vaaleissa sen kannatus kasvaisi rajusti, kuten tapahtui SDP:n vain neljän vuoden oppositiokauden jälkeen 1995 ja pitemmän oppositiokauden jälkeen 1966 vielä monin verroin rajummin. Tuon ilmiön vääjäämättömyyden tuntien minä demarina olisin toivonut SDP:n jäävän pois tästä hallituksesta, ja olisihan se siitä jo tähän mennessä poistunutkin, ellei olisi tapahtunut kepun puheenjohtajan vaihdosta ja politiikan suunnan muutosta.
Siis kun demarit joutuvat seuraavienkin vaalien jälkeen hallitukseen ja mitä todennäköisimmin sen johtoon, niin toivoisin rääväsuisimpien kepulaisten ymmärtävän puolueensa edun ja panevan suutaan soukemmalle, jotta kepulla olisi mahdollisuuksia päästä jatkossakin demareiden kumppaniksi. Etteikö täällä mesoaminen siihen mitään vaikuta? Kyllä se vaikuttaa; tiedän, että SDP:n puoluetoimistossa – kuten kai muissakin puoluetoimistoissa – seurataan tätäkin keskustelupalstaa tarkkaan ja pannaan täältä yhtä ja toista korvan taakse. Kokoomuslaiset tämän näköjään tajuavat paremmin, sillä eiväthän he täällä kepulaisten tavoin räävi demareita, vaikka puolue on nyt oppositiossa. Ehkäpä ja varmaankin kokoomuslaiset ovat yleisestikin ottaen kepulaisia fiksumpia
Lähestyvistä EU-vaaleista täällä käytetään puheenvuoroja, jotka osoittavat, että asianomainen ei tiedä yhtään mitään EU:sta. En nyt puutu siihen. Puhun yleisemmin ja tähtään EU-vaaleja kauemmaksi. Olipa täällä puhe mistä tahansa, niin häveliäisyys tai pyrkimys totuuteen ei estä suoltamasta sanasontaa. Monet kilpailevat siitä, kuka pystyy parhaiten nokittamaan sosialidemokraatteja. Kyllä siinä sivussa kokoomus ja vihreätkin osansa saavat. Vasemmistoliitto ja äärivasemmistolaisuus jäävät rauhaan, mikä kertoo noiden neropattien alitajuntaan painuneista perimmäisistä poliittisista mieltymyksistä. Kepulaisina he kuitenkin esiintyvät.
Mistähän tuo johtuu? Asialla taitavat olla Jäätteenmäen kiihkeimmät kannattajat, eli ne, jotka nostivat hänet puolueen johtoon ja ovat nyt vereslihalle hiertyneitä sankarinsa kohtalosta. He eivät vieläkään tajua, että ”sitä saa, mitä tilaa”. Heidän luulisi olevan tyytyväisiä siitä, että Matti Vanhanen on reivannut puolueensa pois Jäätteenmäen viitoittamalta tieltä, jolla puolueen taival hallituksen johdossa olisi jo päättynyt. Tosin Vanhanenkin vaalipuheissaan säesti Jäätteenmäkeä, mutta olihan varapuheenjohtajan toki laulettava samoista nuoteista puheenjohtajan kanssa. Nyt hänellä on omat nuotit, joiden sovittamisessa demarisäveliin paremmin sopiviksi lienee Paavo Lipponen merkittävästi avittanut.
Kepun poliittisia tarkoitusperiä ajatellen tuo turhautuneiden ”jäätteenmäkeläisten” mesoaminen ei ole viisasta. Varmaa on, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen keskusta ei ole enää suurin puolue. Mitättömän pienen johtomarginaalin (0,5 %) säilyttäminen edellyttäisi päähallituspuolueelta poikkeuksellisen hyvin onnistunutta politiikkaa ja suuria saavutuksia. Sellaisesta ei ole merkkiäkään, päinvastaisesta vaikka kuinka paljon. Eniten tästä menee kepun piikkiin. Jatkaakseen hallituspuolueena seuraavien eduskuntavaalien jälkeen kepun tulee kelvata kumppaniksi joko sosialidemokraateille tai kokoomukselle.
Mikä hallitusvaihtoehto on todennäköisin seuraavien jälkeen? Päähallituspuolueita ajatellen on kolme vaihtoehtoa: nykyinen punamulta, edellinen sinipuna tai kepun ja kokoomuksen porvarihallitus.
Nykyinen hallituspohja on hallituksen sisäisen yhtenäisyyden tasolla ruvennut toimimaan alkua huomattavasti paremmin, vaikka merkittäviä tuloksia ei ole saavutettu, ja tärkein tavoite – työllisyyden parantuminen – näyttää karkaavan yhä kauemmaksi. Jos keskusta pysyy nyt omaksumallaan linjallaan, hallituksen hyvä henki varmaan säilyy vaalikauden loppuun saakka. Jos alkaa tulla tuloksia, voi seuraavakin hallitus hyvin koostua samalta pohjalta, ellei kepu koe oikein rökäletappiota niin, että kokoomus nousisi sitä merkittävästi suuremmaksi. Jos kepun ja SDP:n sukset menevät syystä tai toisesta pahasti ristiin tässä hallituksessa, nykyisellä hallituspohjalla ei liene tulevaisuutta seuraavien vaalien jälkeen.
Jos vaalien jälkeen SDP on suurin puolue – mikä on todennäköisintä – ja kokoomus kakkonen, nämä voivat hyvin olla myös seuraavat päähallituspuolueet. Molemmissa puolueissa tällä vaihtoehdolla on paljon kannatusta, sillä toimihan se kahdeksan vuotta hyvin ja tuloksekkaasti. Vaikka kepulaiset tällä saitilla ovat yrittäneet lytätä Lipposen hallitusten työn maan rakoon, kansalaisten enemmistö näkee toisin. Nykyisen hallituksen suosio on jo nyt selvässä laskussa. Pääministeri on tosin hallitustaan suositumpi, mutta puoluejohtajan henkilökohtainen suosio on harvoin kantanut hänen puolueensa vaalivoittoon. Presidentiksi henkilökohtaisella suosiolla kyllä päästään, kun siihen virkaan voidaan äänestää henkilöä yli puoluerajojen, kuten on nähty jo kolmen perättäisen demaripresidentin kohdalla.
Osa kokoomuslaisista näkyy haikailevan porvarihallitusta ja syyttää nyt kepua siitä, mihin he itse olivat halukkaat vuonna 1987 Holkerin perässä ja Lipposen johdolla 1995 ja edelleen 1999, eli hallitukseen SDP:n kanssa. Joku puheenjohtajaehdokkaista näkyy ottaneen oikein vaaliteemakseen pyrkimyksen porvarihallitukseen. Myös kepussa näkyy olevan niitä, jotka haluaisivat kokoomuksen hallituskumppanikseen. Ehkäpä heillä on muistossaan se kiltti kokoomus, jota kepu veti korvasta Ahon hallituksessa. Aivan oikein he ovat todenneet, että sellainen ei käy demareiden kanssa.
Niin kokoomuksen kuin kepunkin enemmistölle taitaa SDP sittenkin olla suosituin hallituskumppani. Kepulla tätä mieltymystä selittää paljolti pitkän punamultahistorian melko hyvät muistot. Eivät nuo nostalgiat ole arvottomia demareillekaan. ”Porvarillisen” kokoomuksen näkemykset ja tavoitteet yhtenevät monissa asioissa enemmän ”sosialistisen” SDP:n kuin ”porvarillisen” keskustan kanssa. Myös toimintaperiaatteiltaan ja –tavoiltaan kokoomus ja demarit ovat lähempänä toisiaan kuin kumpikaan perinteistä keskustaa; tämän ovat molemmat todenneet hallitusyhteistyössään. Perinteisellä keskustalla tarkoitan sitä ”kepu pettää aina” –keskustaa, josta puolue nyt Matti Vanhasen johdolla pyrkii selvästi eroon.
Täällä demareita yhtenään nokittavat kepulaiset ovat vielä noita ”periteisiä” kepulaisia ja itse asiassa paljon vasemmistolaisempia kuin demarit. Ehkäpä on niin, että heille nimi ”keskusta” on vain hämäystä samalla tavalla kuin diktatuurisen kommunistiaatteen kannattajat kutsuivat itseään ”kansandemokraateiksi”. Kenetkähän he toivoisivat puolueensa yhteistyökumppaniksi, kun SDP ei ainakaan näy olevan heille mieluinen ja heidän kannaltaan valitettavasti SKDL:ää ei enää ole. Jos he pääsisivät vallalle keskustassa, sellaisen keskustan kanssa eivät demarit enempää kuin kokoomuslaisetkaan alkaisi mihinkään.
Mikäpä lieneekään hallituspohja seuraavien vaalien jälkeen, varmaa on, että demarit ovat siinä mukana. SDP on meillä tuomittu hallitukseen ja valtaan. Kokoomuslaisten puhuminen porvarihallituksesta lienee enemmän puheenjohtajapeliä kuin sellaisen todellista haikailua. Niin kokoomuksen kuin keskustankin johtajat tietävät hyvin, että sellainen hallitus, jossa demarit eivät ole mukana joutuu yhtenään vaikeuksiin työmarkkina-asioissa. Syvän laman poikkeuksellisissa oloissa Aho-Viinasen porvarihallitusta demaritkin pyrkivät pönkittämään, mutta sellaista ei tapahdu normaaliaikana. SDP:ta ei haluta päästää pois hallitusvastuusta siksikään, että heti seuraavissa vaaleissa sen kannatus kasvaisi rajusti, kuten tapahtui SDP:n vain neljän vuoden oppositiokauden jälkeen 1995 ja pitemmän oppositiokauden jälkeen 1966 vielä monin verroin rajummin. Tuon ilmiön vääjäämättömyyden tuntien minä demarina olisin toivonut SDP:n jäävän pois tästä hallituksesta, ja olisihan se siitä jo tähän mennessä poistunutkin, ellei olisi tapahtunut kepun puheenjohtajan vaihdosta ja politiikan suunnan muutosta.
Siis kun demarit joutuvat seuraavienkin vaalien jälkeen hallitukseen ja mitä todennäköisimmin sen johtoon, niin toivoisin rääväsuisimpien kepulaisten ymmärtävän puolueensa edun ja panevan suutaan soukemmalle, jotta kepulla olisi mahdollisuuksia päästä jatkossakin demareiden kumppaniksi. Etteikö täällä mesoaminen siihen mitään vaikuta? Kyllä se vaikuttaa; tiedän, että SDP:n puoluetoimistossa – kuten kai muissakin puoluetoimistoissa – seurataan tätäkin keskustelupalstaa tarkkaan ja pannaan täältä yhtä ja toista korvan taakse. Kokoomuslaiset tämän näköjään tajuavat paremmin, sillä eiväthän he täällä kepulaisten tavoin räävi demareita, vaikka puolue on nyt oppositiossa. Ehkäpä ja varmaankin kokoomuslaiset ovat yleisestikin ottaen kepulaisia fiksumpia
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei oo lisättävää