Voiko enää huonommin mennä...

Tiedän, että tämä on niin kulunut juttu, mutta sanon silti: Aina on syitä elää.

Olen itse diabeetikko ja säikyttänyt vanhempani saamalla kohtauksen (tämä tapahtui ennen sairauteni diagnosointia). Koko perheeni säikähti pahanpäiväisesti, mutta onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä. Oma sisareni kuoli 2-kuukautisena vauvana ja tiedän, että jos minä kuolisin, eivät rakkaani kestäisi sitä... etenkään vanhempani.

Sinunkin äitisi on huolissaan ja muut rakkaasi. Eivätkö he ole täysi syy elää? Jos et pidä omaa erityistä elämääsi vaalimisen arvoisena itsesi takia, niin pidä sitä vaalimisen arvoisena edes rakkaittesi takia. Äitisi on sinut synnyttänyt ja kasvattanut ja iloinnut iloistasi ja surrut suruistasi... Älä tuota hänelle maailman suurinta surua: oman lapsen kuoleman näkemistä.

Sinulla on niin paljon vielä elämää elettävänäsi. Mikä päivä tahansa voi tuoda elämääsi suuria ja hienoja asioita, vaikkei siltä nyt tuntuisikaan, joten miksi jättää elämä kesken jo 17-vuotiaana?

Sinusta välitetään, joten koita sinäkin välittää itsestäsi. Olet välittämisen arvoinen... jokainen ihminen on.

Kesä tekee tuloaan ja uudet mahdollisuudet taas odottavat. Älä aja itseäsi umpikujaan, vaan käänny jo edellisestä risteyksestä kohti parantumista ja uusia mahdollisuuksia. Kuolema ei ole mahdollisuus, vaan se on lopullinen päätös... loppu. Jos et tunne kuolemassa enää tuskaa, niin voin sanoa, ettet tunne muutakaan: Ei enää iloja, aurinkoisia päiviä, ystäviä, sukulaisia... Ei lintujen laulua kesäaamuna, ei musiikkia, ei mitään. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Kuolema ei ole mitään kuolleelle, ei iloa ei surua... se on pelkkä loppu. Mitä sen jälkeen tulee? Sitä kukaan ei tiedä varmasti. Mutta ainakin tietellisesti tutkisteltuna kuolema päättää sydämen lyönnit ja lopettaa aivoimpulssit. Mites se sielu sitten lähtee lentämään, kun ei ole enää välittäjäaineita ajatuksia muodostamassa?

Kuolemaa ei voi peruuttaa eikä katua, mutta elämässäsi voit muuttaa kaiken vielä hyväksi ja nautittavaksi.

jo se että kirjoitat tänne palstalle kertoo että kyllä itsekin olet huolissasi tilastasi, ja se on jo hyvä alku paranemiselle.Ihmetyttää suuresti tuo paino-pituus suhteesi(BMI järkyttävät 12.6!!), sillä painoilla luulisi jo olevan pakkoruokinnassa... ja ajattele itse olin nenämähäletkussa 'jo' 14 painoindeksillä..outoa että et ole edes sairaalassa...ihmetyttää..tosin tunnut muutenkin olevan tosi pienikokoinen tuonikäiseksi..(toivottavasti en loukannut). itse olen 18 vuotias jo normaalipainoinen neitokainen mutta en voi väittää olevani tyytyväinen nykyiseen ulkomuotooni.. 'kaipaan'anorektisia aikojani.. vähän sairasta.

luulen että haluaisit tuosta vielä kasvaa, sillä olet aikas pikkuruinen. Pituuskavusi on todennäköisesti pysähtynyt saairaanloisesta laihuudestasi, en tiedä. niin minulla kävi. en ollut kyllä alunperinkään mikään TODELLA lyhyt(162cm), mutta olin ikätovereitani lyhyempi(15-vuotiaana). mutta mikä kummallisinta kasvoin painoni noustessa(BMI 18:aan)huimat 5 cm! ihmettelen siksi asiaa että olin tällöin jo 17 vuotias. ja kasvoin jopa pidemmäksi kuin äitini ja isosiskoni. voi vain arvailla kuinka pitkä minusta olisi tullut ilman tätä 'syömishässäkkää'.. 170 cm? ja mikä parasta saatan vieläkin hiukan kasvaa...

ja tiedätkö jos nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään terveellisesti(helpommin sanottu kuin tehty,tiedän sen itsekin..),tulet todennäköisesti vielä kasvamaan tuosta ja sitä paitsi pitkä ihminen näyttää hoikemmalta kuin lyhyempi vaikka heillä olisi sama BMI. en toki halua masentaa...enkä TODELLAKAAN sano että sinun olisi syytä laihduttaa.. päinvastoin.

minua kiinnostaa tietää että pidät minua varmaan aivan hirveänä läskikasana( mitat 167/50), jos jo itsestäsi ajattelet niin, tai en tiedä ajatteletko... mutta luulisin jos kerran tietoisesti nälkiinnytät itseäsi.
mieti kumman valitset mieluummin: elämän VAI anoreksian..valitettavasti et voi saada molempia, se on mahdotonta. minä olen tällä hetkellä itse aika umpikujassa; toisaalta haluaisin olla pelkkää luuta ja nahkaa, mutta toisaalta haluan ELÄÄ niin kuin normaalit ihmiset.. miksi kaiken täytyy olla niin helvetin vaikeaa!! miksi?

neuvoisin sua ajatteleen tulevaisuutta, et varmaankaan halua olla niin laihassa kunnossa että et voi esimerkiksi saada lapsia tai muuta 'normaalia'. tällaiset asiat saattavat tuntua vielä tosi kaukaisilta, mutta ennemmin tai myöhemmin ne tulevat ajankohtaiseksi..ei ole tarkoitus saarnata, mutta toivottavasti otat nämä asiat todesta.
toivon todella että parannut tuosta tappavasta taudista ja että sinulla on kavereita jotka tukevat sinua. minulla itselläni juuri kavereideni tuki auttoi minua selviytymään pahimmasta..

olisi tosi kiva jos ilmottelisit miten sinulla on mennyt, tykkäisin jakaa kokemuksia.. tunnut olevan aika samanlainen ajatusmaailmaltas kuin minä.. ehkä se tuo lohtua, että on samanlaisia kuin sinä.. ja paljon.

toivottavasti jaksoit lukea paasaukseni, mutta olen huomannut että kirjoittaminen auttaa selvittämään ajatuksia.. hiukan kyllä ihmettelen lukiessani omaa tekstiäni, olenko minä jo noin 'terve' ajtuksiltani.. ihanaa, ehkä elämä voittaa sittenkin! ja niin myös sinulla, toivon sitä todella koko sydämeni pohjasta!

jakselemisia, pikkuinen..!

terv.mary

Sinun kuuluisi noilla mitoillasi ja ajatuksillasi olla sairaalassa!!Olet oikeasti kovin sairas,mutta ethän sinä syömishäiriöisenä sitä ymmärrä.Onko elämäsi ollut sitä"paskaa"syntymästäsi saakka,vai siitä kun sairastuit sh:öön?Kumpa joku toimittaisi sinut hoitoon,et selviä muuten.Sinua rakastetaan ja sen tähden ovat huolissaan.Sinut pitäisi hetkeksi kietoa pumpuliin,pitää hellästi,mutta turvallisen tiukasti kiinni.

Syö normaalisti, liiku normaalisti, saa sitä välillä herkutellakin!! Ei kaikkien tarvi olla luuviuluja! SYÖ KUN KERRAN SAAT!!!!!!! sehän on kivaa.. ja sitäpaitsi et sä sillä laihdu jos jojottelet tuolla lailla..
Etkä sitäpaitsi halua varmasti kuolla, ajattele nyt, sulla on elämä edessäs ja kaikkea kivaa, itsemurha on TYPERIN ASIA MITÄ VOI TEHDÄ!

se on aika peruuttamatonta, jos et tienny..

....Jospa keräätkin vain huomiota??? (olet siis teini) (sori)