Jos tulee joutua reippaammin, niin seuraava päivä on ihan helvetillinen. Päänsärky ja oksentaminen tuntuu ihan pieneltä siihen verrattuna, kun itkeskelen ja pelkään ihan kaikkea, lähikaupassa käyminenkin on haaste kun tuntuu että vieraiden ihmisten näkeminen pelottaa. Toisaalta yksin en pysty olemaan hetkeäkään. Uuden vuoden päivä oli aivan järkyttävä, kun poikakaveri ei ollut päivällä kotona ja joudun olemaan yksin, meinasin oikeesti seota päästäni. Sitten kans se edellinen ilta jotenkin aina "vaivaa" mieltä ja on sellanen masentunut olo, vaikka olis ollu hauskaakin. Sitten jos on ollu ihan kaamee ilta, on tullu tehtyy kaikkee noloo ja sellasta, niin sit fiilikset on kahta kauheemmat.
Sitten jos bailaa kohtuudella, esim. vaikka tyyliin 5 siideriä hyvin hitaasti juotuna koko illan aikana ja valvoo pilkkuun, niin seuraavana päivänä ei tunnu muu kun väsymys.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ton järkyttävän uuden vuoden jälkeen pelkään jo valmiiks seuraavaa bileiltaa, tipattoman tammikuun meinaan ainakin pitää. Mut miten vois oikeest hillitä itteensä jatkossa ettei jois kun sieni, vai olisko parempi pysytellä vesilinjoilla koko loppuelämä.
Sitten jos bailaa kohtuudella, esim. vaikka tyyliin 5 siideriä hyvin hitaasti juotuna koko illan aikana ja valvoo pilkkuun, niin seuraavana päivänä ei tunnu muu kun väsymys.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ton järkyttävän uuden vuoden jälkeen pelkään jo valmiiks seuraavaa bileiltaa, tipattoman tammikuun meinaan ainakin pitää. Mut miten vois oikeest hillitä itteensä jatkossa ettei jois kun sieni, vai olisko parempi pysytellä vesilinjoilla koko loppuelämä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla krapulat muuttuivat noin kolmekymppisenä oksetuskankkusista tollasiksi ahdistuskankkusiksi, jolloin ahdistaa, pelottaa, v-tuttaa, kaduttaa, itkettää ynnä muuta, mutta ei oikeestaan koskaan joudu ravaamaan oksentamassa. Pahinkaan yrjökanuuna ei ole mitään verrattuna kunnon ahdistuskankkuseen. Nyt sen vasta ymmrtää, että parikymppisenä ei tiennyt oikeasta krapulasta vielä yhtään mitään.
ite oon vasta 20 ja on nykysin myös noi krapulat pertus ahdistu, pelkotilat, masennus sun muut morkkikset ja välille hulluksitulemisenpelko, eikä ne oo kyl kivoja. mutta silti sitä vaan jatketaan vaikka aluksi aatellaan ettei nyt voisi vähentää, mutta seuraavana aamuna taas aatellaan ,että MIKSI TAAS
^ Aivan kun minun kirjoittamani viesti, olen myös 20 ja on noita liskodiskoja jo parin päivän reissun jälkeen. Ambulanssiakin soitettu kun kuoleman pelo on valtava. Nykyään noita pystyy hallitsemaan niin ettei anna pelolle tai ahdistukselle valtaa vaikka vaikeata se onkin. Olisi kivaa jos oksennus lentäisi niinkun joskus 14-18 vuotiaana, siinähän pysyy kunnossakin ku oksentaa kaikki makkaraperuna kalja mössöt pois :D