Aika parantaa haavat, ei arpia.
Sinä särjet ja aika korjaa
Niinkö?
14930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
aika parantaa ,mutta rakkaudessa on aina oma riskinsä ,elämä ei anna takuita mistään.
mieltä, niin toivottavasti joku leikkii sut joskus palasiks.
voi särkeä ,koska olen ollut ja tulen olemaan rehellinen itselleni ja toiselle
En ole tehnyt omasta puolestani mitään väärä kenellekkään.
Jos en kelpaa sellaisen kun olen ,niin antaapa olla silloin.
Totuus on hyväksyttävä ,sitä ei saa vääristellä ,vain sen avulla saa rauhan.
pahat haavat jättävät aina arvet- niiden kanssa vain oppii elämään tavalla tai toisella...
eikä niitä ymmärrä ennenkuin itse kokee- jos sittenkään...
Edellistä kauniimpaa vuotta 2011 kaikille !
niin monta kertaa pettynyt, että tiedän varmasti, että aika parantaa haavat. ja jos ei aika paranna,niin minä itse parannan tavalla tai toisella omat haavani! Arvet varmasti jää mutta olen joka kerta toivottavasti viisaampi. Tämä on vain elämää. Kukaan ei kuitenkaa, ei kukaan ole sen arvoinen, että koko loppuikää pitäisi lakata elämästä omaa elämää tai estää etsimästä uutta onnea. Meillä jokaisella on oikeus onneen ja rakkauteen. Jos jää nuolemaan haavoja moneksikin vuodeksi, se on harmi minusta, sillä elämä on todella liian lyhyt siihen. sure surusi ja jatka sitten iloiten ja onnea etsien!
minä luovutin jo....
Sama juttu täällä.. Hän särkyi sydämeni ja siinä samassa sai aikaan aika paljon muutakin pahaa. Ei vain aavistakaan mitä kaikkea. Tällä hetkellä olen sen verran vihainen hänelle et minun on todella helppo jatkaa tätä hiljaisuuden pitoa. Ne vastausta vaille jääneet tekstiviestit eivät enää niin harmita. Enemmänkin se et miksi ikinä viestittelinkään hänelle. Eilen lueskelin päiväkirjasta hänen lähettämiään viestejä (olen kirjoittanut niitä sinne ylös) ja täytyy sanoa et olenpa ollut todella typerä ja naiivi. Niin monessa viestissäni toistuu se sama anteeksipyytely ja kysely ettenhän häiritse. Voi herran jee et sitä voi ihminen alas vajota. No, voin vain sanoa et se ei enää ikinä toistu. Hän ei kuule enää ikinä minusta yhtään mitään. Tämä 'ystävyys' on todellakin loppu.
Ps. Ihan ihmettelin sitä miten ajatukseni ovat muuttuneet viime talvesta.. Tällä hetkellä ne ovat ihan muuta. Kai jollain tavalla heräsin todellisuuteen. Ja täytyy vain todeta et miten ruma ja kylmä maailma onkaan.
Ajatukset menee J**alle (4-kirj. miehelle) Mi**alta.
Tänään mietin erästä asiaa.. Tapahtuneet asiat (ikävät sellaiset) ja tuo ihastus saivat minussa aikaan sen etten esimerkiksi pysty enää ajattelemaankaan tekeväni toisen ammattini (hoitoalan) töitä. Olen sen verran nyt vihaa täynnä et minulta ei riitä empatiaa ja ymmärrystä muille. Et ehkä ihan järkevä ajatus siinä mielessä.. Mut ajatella miten muut ihmiset voivat tuhota jonkun ihmisen elämän.. En tule antamaan sitä anteeksi.. Se on ihan varma asia.
noita kitarankieliä nyt pikaisesti jollekin päälääkärille.
Ei ole mitään kitarankieliä.. En edes harrasta mitään soittamista. Eli sanon et Noup.
Huomasin tuolta Ikävä-palstalta sellaisen kitaransoittoketjun. En liity siihen mitenkään. En kaipaa sellaista henkilöä joka soittais kitaraa (tai mitään muutakaan soitinta). Ja sitä paitsi, ihastukseni asuu kylläkin samassa kaupungissa enkä ole palaamassa mihinkään. Ennemminkin muuttamassa uuteen kaupunkiin ehkä jossain vaiheessa (jossa ei ole ketään kaipaamani miestä). Ja tosiaan, ihastukseni on sellainen tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen jolla ei ole silmälaseja. Osui vain silmään myös joku sellainen ketju tuolta Ikävä-palstalta.
Eli minulla ei ole ollut edes mielessä ketään muita miehiä, edelleenkään. Tosi surullinen vain olen..
Tyhjää käteen jää.
http://www.youtube.com/watch?v=sATin58kbR8
Kyllä kaikki haavat paranee, kun vaan hoitaa niitä hyvin eikä jätä hoitamatta ja arpihan on parantunut haava. Jälkiä jää tietty näkyviä ja näkymättömiä.
Kiva kappale, mistä joku aina löytäänin niin sopivia.
Meikäläiselle jäi ainakin valtava inspiraatio eräästä suhteettomuudesta, joka ei ole alkanut eikä päättynyt, mutta jossain se elää elämäänsä muodossa tai toisessa, ja se olikin kai kaiken tarkoitus.
Mä kärsin siitä, kun ei pysty luomaan minkäänlaista suhdetta edes, niin että vois rutistaa, halata, jos toinen on pahoillaan ja itkee, vaikka kuinka haluaisi ollessani itse osasyyllinen pahaan mieleen. En saa edes mitään sanottua ilman fyysistä kontaktia, joudun jäädyttämään itseni. Kärsin siitä. Mutta kaikki ei pidä siitä ja se on hyväksyttävä.
on pitkä aika ja edelleen ikävät muistot pulpahtavat pintaan aika ajoin. Luulenpa että tämän suurempaa eheytymistä ei enää tapahdu.