Haluaisin vain kuulla muiden mielipiteitä tilanteestani, omat kun ovat niin sekavat. Eli olen asunut jenkeissä noin 10kk, naimisissa olen ollut saman verran. Olen kuitenkin tuntenut mieheni jo useamman vuoden ja hänellä on edellisistä suihteista kaksi poikaa (joiden äidit eivät kuitenkaan anna hänen tavata poikiaan vaikka hän kuinka haluaisi ja yrittäisi). Itse olen 21 ja mieheni on 31. Uudenvuoden aattona meille selvisi että olen raskaana, noin 7. viikolla (tai ainakin niin uskon, jotenkin on kuitenkin sellainen tunne että viikkoja saattaisi olla enemmän, kun edelliset kuukautiset olivat niin niukat ja lyhyet, joka siis on hyvin epänormaalia minulle..).
Mieheni on tehnyt selväksi että mitä ikinä päätänkin hän tulee tukemaan minua, mutta hän kun enemmän ajattelee järjellä niin hänen mielestään meidän tilanne ei ole sopiva vauvalle. Ja itsekkin ajattelen niin, meillä on nyt jo vaikeaa rahallisesti, joten mitä se olisi sitten vauvan kanssa? Ja itsehän en enää kuuluu Suomen sosiaaliturvaan niin Suomesta on turha saada apua ja täällähän ei apua ole samalla lailla tarjolla mitä Suomessa, aivan kaikesta pitää maksaa itse.. Toki mieheni maksaa vakuutusta meistä kummastakin ja se korvaisi raskauden aikana tarvittavat lääkärin käynnit sekä synnytyksen.
Mutta sitten on kaikki muut, meidän pitää rempata ylimääräinen huone joka olisi lapsen sitten (uusia lattia, maalata koko huone ja korjata kattoa hieman) ja sitten on tietysti kaikki kalusteet. Osanhan voi ostaa käytettyinä jos vain sattuu sopivia löytymään. Toki sitten osan joutuu ostamaan ihan uusina, turvallisuuden takia, esim. istuin autoon.
Ja kuitenkin vaikka järki on tällä hetkellä se suurempi alue, niin silti sydän sanoo että meillä saattaisi olla tytär tai poika 9kk päästä. Ja vaikka meillä onkin rahallisesti vaikeaa, niin silti jokin pieni ääni toistaa päässä että kaikki tulee olemaan hyvin.
Ja mitä meidän kummankin vanhempiin tulee, niin heistä ei ota selvää ennen kuin heille kertoo..
Ja siis hieman tämän osavaltion abortti-laista: pillereillä tehtävä abortti voidaan suorittaa 9.viikolle asti ja sen jälkeen aina 20. viikolle niin ainoa vaihtoehto on kirurginen abortti.
Adoptio ei ole tullut mieleeni.. en pystyisi kantamaan lasta 9kk ja sitten antamaan vauvaa pois.
Eli mitä te muut olette mieltä, mitä tehdä?
Kiitos kaikille jotka vastaavat.
Mieheni on tehnyt selväksi että mitä ikinä päätänkin hän tulee tukemaan minua, mutta hän kun enemmän ajattelee järjellä niin hänen mielestään meidän tilanne ei ole sopiva vauvalle. Ja itsekkin ajattelen niin, meillä on nyt jo vaikeaa rahallisesti, joten mitä se olisi sitten vauvan kanssa? Ja itsehän en enää kuuluu Suomen sosiaaliturvaan niin Suomesta on turha saada apua ja täällähän ei apua ole samalla lailla tarjolla mitä Suomessa, aivan kaikesta pitää maksaa itse.. Toki mieheni maksaa vakuutusta meistä kummastakin ja se korvaisi raskauden aikana tarvittavat lääkärin käynnit sekä synnytyksen.
Mutta sitten on kaikki muut, meidän pitää rempata ylimääräinen huone joka olisi lapsen sitten (uusia lattia, maalata koko huone ja korjata kattoa hieman) ja sitten on tietysti kaikki kalusteet. Osanhan voi ostaa käytettyinä jos vain sattuu sopivia löytymään. Toki sitten osan joutuu ostamaan ihan uusina, turvallisuuden takia, esim. istuin autoon.
Ja kuitenkin vaikka järki on tällä hetkellä se suurempi alue, niin silti sydän sanoo että meillä saattaisi olla tytär tai poika 9kk päästä. Ja vaikka meillä onkin rahallisesti vaikeaa, niin silti jokin pieni ääni toistaa päässä että kaikki tulee olemaan hyvin.
Ja mitä meidän kummankin vanhempiin tulee, niin heistä ei ota selvää ennen kuin heille kertoo..
Ja siis hieman tämän osavaltion abortti-laista: pillereillä tehtävä abortti voidaan suorittaa 9.viikolle asti ja sen jälkeen aina 20. viikolle niin ainoa vaihtoehto on kirurginen abortti.
Adoptio ei ole tullut mieleeni.. en pystyisi kantamaan lasta 9kk ja sitten antamaan vauvaa pois.
Eli mitä te muut olette mieltä, mitä tehdä?
Kiitos kaikille jotka vastaavat.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei kannata miettiä, onko nyt sopiva aika lapselle vaan nähdä, että lapsi haluaa nyt tulla, niin antakaa hänen tulla.
missä todellakin on huonommat sosiaalset edut kuin Suomessa, niin muuttakaa Suomeen.
Miksi aina joidenkin muiden pitäisi elättää perheitä? Miksei ihmiset itse elätä itseään? Joidenkin ne sosiaaliset edut on kuitenkin maksettava, ei ne ilmaiseksi tule.
Ja minkälainen on mies, jolla on kaksi eri lasta, joita äidit eivät ANNA tavata. Ei kuulosta lainkaan hyvältä.
Lapsi haluaa aina tulla vaikka jo kymmenen kerran samalle äidille, jos ei käytetä ehkäisyä.
eivät ne äidit ole aina niitä enkeleitä, varsinkaan täällä. Toinen näistä äideistä on menettänyt lapsensa jo kertaalleen huumeiden takia, mutta sai pojat hyvin pian takaisin.
Toinen pojista on nyt 12 ja toinen 2. Vanhemman pojistaan mies oppi tuntemaan vasta vuosi sitten ja toista poikaansa hän ei ole tavannut sitten pojan syntymän.. Ja tämä osavaltio kun on "äitien oikeuksien valtio" on siis ihan sama mitä äiti tekee, saa vetää huumeita, myydä itseään jne jne, lapsi silti kuuluu hänelle. Isällä ei juurikaan ole minkäälaisia oikeuksia täällä.
Ja sydän syrjällä mies on useampaan kertaan miettinyt että pitäisikö luopua oikeuksistaan isänä. Varsinkin tämän nuoremman tapauksessa, äiti kun toi oikeuksista luopumisen esille ensimmäisenä ja mies sanoi silloin että ei. Ja nyt kun mies toi asian taas esille niin naisesta ei ole kuulunut mitään. Ainoa minkä takia tilanne on tämä että nainen saa sievoisen summan rahaa kerran kuukaudessa mieheltä, niin miksipä siitä luopumaan..
ja mitähän tämä tarkoittaa? Ei todellakaan ole kymmenes kerta.. Ensimmäistä kertaa olen raskaana ja ehkäisyä on käytetty, on pillerit ja kondomit. sattui vain niin pahasti että kondomi puhkes ja miehen siittiöt kun on "tappaja siittiöitä" eli itsellä ei ollut tarpeeksi vahvoja pillereitä..
...Haluamatta huolestuttaa miehesi suhteen sen enempää, että miehelläsi on kaksi vuotias lapsi, te olette olleet kymmenen kuukautta naimisissa ja sitä ennen seurustelleet muutamia vuosia, kuten kerroit, joten epäilisin sinuna hyvin vahvasti, että miehesi ei ole ollut ainakaan luottamuksesi arvoinen... Hän on siis tehnyt lapsen toisen naisen kansa seurustelu aikananne, jotan epäilisin kovasti,että hän on ollut sukupuoliyhteydessä toisen naisen kanssa...
No tuo pikkuseikka, jätä omaan arvoonsa. Mutta kai sinä nuori ihminen ihan oikeasti tiedät mitä teet? Huolestun sinusta pikkuisen, ihan vain sen perusteella, että puhut prostituutiosita ja huumeidenkäytöstä miehesi entisen kumppanin kohdalla, ihan "normi" mieshän ei tee lapsia huumeita käyttävän huoran kanssa... Pidä itsestäsi huolta, siellä suuressa maailmassa! Mieti myös siltä kannalta, että jos miehelläsi on päihdeongelmia, että kannattaako lapsi, koska päihteisiin liittyy niin usein väkivaltaa, lapsella sidot itsesi mahdollisesti lopullisesti huonoon parisuhteeseen. Jos miehelläsi on ongelmia päihteiden kanssa, niin älä hyvä ihminen sulje itseltäsi pakoreittiä tekemällä lasta kyseiseen soppaan...
Vastaukseni ei ollut sinulle vaan tuolle ihmiselle joka sanoi, että tämä lapsi haluaa tulla... tarkoitin, että ainahan noita lapsia tulee, jos ehkäisyä ei ole tai se pettää.
Samaa mieltä isästä kuin 1977. Ole varovainen
Lapsen kanssa ei lähdetä minnekään, jos mies ei anna lupaa! Muuten tapaus on lapsikaappaus.
Eli siellä(kin) syntymätönkin katsotaan lapseksi?
...Eikö olekin kummallista että joku näkee perheessä suurempia ongelmia kuin alkion/sikiön hyvinvointi jos perheessä on päihdeongelma? Ja on vielä huolissaan tämän päihdeongelman takia ihan jonkun muun kuin alkion/sikiön hyvinvoinnista? Niin, ei kiinnosta pätkääkään mikään alkio/sikiö siinä tilanteessa jos joku hyvin kokemaan ja tuntemaan kykenevä asuu päihdeongelmaisen kanssa ja vaarantaa omaa elämäänsä...
...se? Lähtisikö rajan ylki raskaana ilman toisen huoltajan suostumusta vai ei? Ja olisiko sillä mahalla jo toinenkin huoltaja?
Entä Suomessa(kin)? Voiko täällä ylittää raskaana oleva nainen rajan ilman raskautensa toisen huoltajan lupaa?
Eli kysymys antaa vastauksen meille siihen, onko syntymätön lapsi sama asia kuin lapsi, jota ei viedä ilman molempien huoltajien suostumusta rajan yli?
ihan omat johtopäätökses siitä että mies on joku päihteidenkäyttäjä....ja muutenkin paheellinen.
selvennykseksi siis että opin tuntemaan mieheni juuri ennen kuin hänen nuorempi poika syntyi. Ja hän ei ole huumeidenkäyttäjä. On vain tehnyt vääriä valintoja elämässään, kuten me kaikki.
ja noilla prostituilla ja huumeidenkäyttäjillä en siis viittaa kyseiseen naiseen vaan ihan vain yleisesti tämän osavaltion lakisäädäntöön.
Minä tarkoitin sitä, että kun lapsi on syntynyt, ei sitä minnekään enää lähdetä ilman miehen suostumusta.
ah, okei. Anteeksi äkkipikaisuuteni.
Ymmärrän kyllä mielipiteenne isästä, oli minullakin epäilykseni kun ensin häneen tutustuin, mutta en mene arvostelemaan kirjaa kansien perusteella.
jotenkin tässä on kallistumassa kuitenkin tuon abortin puolelle. Olenhan nuori ja on tässä aikaa. Ja jos kondomista ja pilleristäkään ei ollut apua niin luulisi että sitten kun yritetään tosissamme niin ei pitäisi olla ongelmaa.. toivottavasti..
ja tuo rahallinen tilanne kun ei tosiaan ole mikään paras ja sitä kuitenkin haluaisi parastaan lapselle niin emme sitä välttämättä pysty tekemään. Voihan olla että tilanne parantuisi 9 kk aikana tai sitten se pahentuisi.. En taida olla valmis ottamaan sitä riskiä että emme pysty antamaan lapsellemme sitä mitä se tarvitsisi.
Tein itse abortin samassa tilanteessa kuin sinä...eli miehen painostuksesta kun olin nuori, suunnilleen ikäisesi vaikka sydämmessäni olisin ollut valmis äidiksi. Abortti oli rankka kokemus. Pelkästään rahallisesta näkökulmasta ajatellen en tekisi aborttia vaan harkitsisin vielä tarkkaan. Eri asia jos todellakin itse olet sitä mieltä, että et lasta halua, mutta painostukseen ei pidä alistua. Sitä varmaankin tulet katumaan. Kysy mieheltäsi, että haluaako hän sitten tulla katsomaan kun lapsi abortoidaan. Se kun on miesten helppo vierestä sanoa kun raskaus hoidetaan pois kuin taikaiskusta. Ei millään pahalla, mutta mieti vielä hetki ja voimia sinulle, minkä ratkaisun nyt ikinä teetkin.
Etkö koskaan kuuntele mitä sinulle sanotaan? Mikä sinä olet päättämään siitä onko muilla ihmisillä rahaa tai aikaa lapsenteolle? Mikä olet sanomaan toisen syitä "selittelyksi" ja "mukasyiksi"? Mikä sinä olet päättämään siitä mitä kenenkin pitäisi tehdä?
"Ne jotka ei ota lasta vastaan silloin kun se tulisi, ei pitäisi saada eikä ole ansainneet niitä enää myöhemminkään."
Hehheh.
Aloittajalle sanoisin että sinä päätät. Olet vielä nuori ja aikaa on lapsille myöhemminkin. Jos tosiaan olet seurustellut muutamia vuosia miehesi kanssa ennen naimisiinmenoa, niin voi olla että hän on pettänyt sinua. Tai ehkä tarkoitit että olet tuntenut hänet niin kauan mutta ette ole seurustelleet niin kauan? No sinähän sen tiedät.
kuinka sitä ihmisenä voi niin vain tietää mitä tehdä, varsinkin kun asiasta ei ole mitään erikoisen painavaa syytä ja kerta on ensimmäinen? olen aamulla yhtä mieltä ja illalla toista.. miksi sen pitää olla niin vaikeaa päättää??
Ja kuka on missään vaiheessa puhunut painostamisesta? en minä ainakaan.. sanoin että mieheni on tehnyt asian selväksi että mitä ikinä päätänkin hän tukee minua, mutta hän on myös ilmaissut oman mielipiteensä asiasta. Ja vaikka päätös onkin aina loppukädessä äidin elän kuitenkin parisuhteessa ja arvostan mieheni mielipidettä siinä missä hän arvostaa minun.
Ja jos päädyn aborttiin mieheni tulee olemaan vierelläni operaatiohuoneessa.
"miehet alitajuisesti
kunnioittaa 4.1.2011 19:59naisia jotka antavat heidän lastensa elää, lopulta jopa silloin kun yrittivät ensin painostaa aborttiin. Abortti on varmin keino valuttaa koko parisuhde viemäriin lapsen mukana."
Vai että näin. Mitäköhän minun mieheni olisi tuosta mieltä? Todennäköisesti sanoisi samaa mitä minäkin eli että omia kuvitelmiasi ovat nuo. Etkö käsitä etteivät kaikki miehetkään halua lapsia? Ehkä jopa suhtautuvat aborttiin sivustakatsojina jopa joskus vähän keveämmin kuin naiset?
Hei "hämillään",
ehkä voisit lukea abortin tehneiden kokemuksia tai kysyä joltakin. Lukemieni kertomusten perusteella vaikuttaa siltä, että raskaudenkeskeytys on henkisesti rankempi ja pitkäkestoisempi asia kuin etukäteen luulisi.
Kerroit ettet ehkä pystyisi antamaan lasta adoptoitavaksi. Silloin kuitenkin tietäisit että lapsesi sai elämän ja välttyisit itsesyytöksiltä. Abortti ei ole välttämättä helpompi operaatio, vaikka se tapahtuukin nopeammin.
antamalla lapsen adoptioon, välttyy itsesyytöksiltä? Tässäpä artikkeli adoptioon antaneista äideistä ja muutama suora lainaus sieltä:
"Monien tutkimusten mukaan merkittävin adoption jälkeinen ongelma biologisilla äideillä on ollut masennus"
"Tälle masennukselle on tyypillistä sen pitkäkestoisuus ja jaksottaisuus. Lisäksi biologisilla äideillä on esiintynyt psykosomaattisia oireita ja ahdistusta. Näiden oireiden on arvioitu liittyvän naisten vakaviin ja pitkittyneisiin surureaktioihin. Masennuksen lisäksi naisilla voi esiintyä myös monenlaisia muita vaikeuksia kuten kyvyttömyyttä kiintyä ihmisiin, päihteiden käyttöä, itsetuhoisuutta"
"Soroskyn ym. (1978) tutkimuksessa puolet haastatelluista kertoi edelleen tuntevansa tuskan ja surun tunteita luovuttamaansa lasta kohtaan, vaikka adoptiosta oli kulunut jopa 33 vuotta."
"67% osallistuneista vastasi että heidän adoptioon liittyvä suru ei ollut vähentynyt vuosien kuluessa tai se oli jopa voimistunut"
http://www.hepsy.psyli.fi/lehdet/Hepsy_2_2007_web.pdf
Artikkeli perustuu Marika Tollmanin graduun "Salainen äitiys", josta löytyy mm. seuraavanlaisia tietoja:
- Itse gradun tekijän haastattelemista naisista 2/4 vastaajista kamppaili edelleen, vuosien jälkeen voimakkaiden syyllisyyden tunteiden kanssa. 3/4 vastaajista kertoi tuntevansa ikävää lastaan kohtaan sekä epäonnistumisen tunteita. (Tollman, 2006)
- Yhden tutkimuksen mukaan vain 31% vastanneista koki tehneensä oikean ratkaisun jälkikäteen. (Sorosky ym, 1978)
- Erään tutkimuksen mukaan 67%:lla tutkituista adoptioon liittyvä suru ja viha ei ollut vähentynyt vuosien kuluessa, tai se oli jopa kasvanut. Syyllisyyden tunteet olivat pysyneet ennallaan tai kasvaneet 83%:lla tutkimukseen osallistuneista. (Condon, 1986)
- Erään tutkimuksen mukaan biologisilla äideillä esiintyi merkittävästi enemmän masennusta ja psykosomaattisia oireita kuin samalla alueella asuneilla verrokeilla. Myös heidän yleinen psyykkinen vointinsa oli kontrolliryhmään verrattuna merkittävästi heikompi. Yli puolet tutkituista kärsivät vakavista ja häiritsevistä psykosomaattisista oireista ja masennuksesta. (Condon, 1986)
- Toisessa tutkimuksessa vastanneista 60%:lla oli ollut erilaisia psyykkisiä oireita. Näistä yleisin oli masennus, josta kärsi 40% vastanneista. (Burnell, Norfleet, 1979)
- Erääseen tutkimukseen vastanneista naisista 82% koki masennuksen merkittäväksi ongelmaksi. 67%:lla heistä masennus oli psykiatrisesti diagnosoitu. 28% tutkituista koki olonsa itsetuhoisaksi ja n. 22% oli yrittänyt itsemurhaa. (Logan, 1986)
http://joypub.joensuu.fi/publications/masters_thesis/tollman_salainen/tollman.pdf
En nyt sitä sano, että abortti pitäisi tehdä, mutta enpä uskaltaisi luvata, että adoptioon antamallakaan syyllisyydeltä ja masennukselta välttyisi. Jos raskaana oleva jo valmiiksi tietää, että ei pystyisi lastaan adoptioon antamaan, niin en näiden tutkimustulosten perusteella sitä suosittelisikaan.
jälkeisistä mittavista ongelmista löytyy aika paljon enemmän tietoa ja tutkimuksia. Tuo tutkielma itsessäänkin totesi jossain kohtaa ettei siitä voi tehdä mitään yleisiä johtopäätelmiä eikä päteviä tutkimuksia olekaan, koska otanta oli niin vähäinen ja muistaakseni nekin oli jostain mielenterveyspalvelujen piiristä haettuja, eli juuri niitä pahiten ongelmaisia!
"antamalla lapsen adoptioon, välttyy itsesyytöksiltä?"
Miksi niitä tulisi yhtä paljon ja pahoja kuin abortista? Ei ainakaan tappamissyyllisyyttä tule.
käytetty muistaakseni 18 eri tutkimusta. Kyseisessä gradussa ei myöskään missään vaiheessa väitetty, että kaikissa tutkimuksissa tutkimussubjektit olisivat mielenterveyspotilaita, eikä siellä sanottu, ettei päteviä tutkimuksia olekaan.
Gradussa toki mainittiin että moniin tutkimuksiin tulee suhtautua varauksella ja huomioida juurikin tutkimussubjektien taustat. Sama pätee kaikkiin tutkimuksiin, myös niihin aborttitutkimuksiin. Mutta tietenkään tästä ei tarvitse välittää silloin, kun tutkimus löytyy abortin vastustajien propagandasivustolta eikä mistään löydy alkeellisimpiakaan taustatietoja mistään. Olen huomannut toki, että näihin tutkimuksiin sinä suhtaudut täysin kritiikittä ja ne vastaavat sinulle jumalan sana.
Pystytkö sinä siis takaamaan, että antamalla lapsen adoptioon, aloittaja välttyy itsesyytöksiltä?
missään väittänyt ettei adoptioon antamisesta voisi tulla mitään itsesyytöksiä, mutta sehän on aivan varmaa että tappamissyyllisyyteen verrattavaa siitä ei voi tulla.
Eli oliko niitä tutkimuksia joista voidaan tehdä yleispäteviä päätelmiä adoption vaikutuksista, vaiko ei?
kirurginen abortti?
ja rakkautta riittää molemmin puolin niin luulen että tulet katumaan jos teet abortin nyt.
En murehtisi sosiaalieduista ja rahanpuutteesta, niillä asioilla on tapana järjestyä. Jos sulla on vakuutus, kaikki ok jenkeissä.
Olen itse kolmen lapsen onnellinen äiti ja kaikki syntyneet ulkomailla! Kannustan pitämään lapsen, uskon että tulette saamaan tukea vanhemmiltasi.
kiitos vastauksestasi. Varmaan ensimmäinen laatuaan :)
Naimisissa oleva nuori nainen harkitsee aborttia huonon rahatilanteen takia. Eihän rahanpuute ole syy aborttiin.Ihmettelen millä perusteella saisit jenkeissä abortin kun olette kerran NAIMISISSA.
Onko miehesi töissä? Oletko itse töissä? Ottakaa vastuu lapsen elatuksesta.
Eihän rahanpuute tuossa ole se oikea syy. Kyllähän aloittaja itsekin tietää, että mies on häilyvä, koska se on kaksi kertaa aiemminkin nostanut kytkintä, kun lapsi on tullut kuvioihin. Se on oikea syy.
"Eihän rahanpuute ole syy aborttiin."
Miten niin ei ole?
"Ihmettelen millä perusteella saisit jenkeissä abortin kun olette kerran NAIMISISSA."
Miksi ihmeessä jenkeissä ei voisi naimisissa oleva nainen saada aborttia?
ja mistä nyt olette nyt saanut päähänne että se olisi mieheni joka olisi nostanut kytkintä kun lapsi on tullut kuviohin??
Kyllä ne on ne äidit jotka ovat livohkaan lähteneet!
Mieheni on töissä 12 tuntia päivässä 6 päivänä viikossa. ilta kuudesta aamu kuuteen..itse olen juuri aloittanut opiskelun joten en siis käy töissä.. Ja jo nyt elämme palkkapäivästä palkkapäivään, mitään ei pysty laittamaan säästöön ja on välillä että joudumme olemaan syömättä päivän tai kaksi koska ei ole rahaa. Niin että kyllä se rahanpuute on syy. Varsinkin jos lapsen päätän pitää niin joudun syömään säännöllisesti ja terveellisesti, mistä rahat säännöllisesti syömiseen?? Mistä rahaa ostaa tarvikkeet vauvalle?? kuinka elättää lapsi kun ikää tulee lisää, jos tilanne jatkuu samana??
Haluan lapselleni parasta ja näissä olosuhteissa en sitä pysty takaamaan.
Ja jenkeissä on ihan sama käytäntö kuin Suomessa, kuka tahansa saa abortin. Ehkä joissain osavaltioissa on jotain rajoituksia, mutta jopa usan perustuslaissa on että missä tahansa osavaltiossa nainen saa tehdä abortin ennen 6. viikkoa sen jälkeen tulee sitten osavaltioiden omat rajoitukset.
Ja hei!! en tullut tänne kysymään mielipidettänne miehestäni! Luulenpa että itse tunnen mieheni parhaiten kuin yksikään teistä. Ja te jotka väitätte miestäni pettäjäksi niin sanon samaa että itse tunnen mieheni parhaiten ja epäilen että ette ole miestäni tavannut. Ja kun te nyt niin tykkäätte vetää johtopäätöksiä niin pitäisikö minunki vetää nyt pikaiset johtopäätökset että pettäjä pettäjän tuntee! ja siksi tuollaisia sanotte..
Hän on mieheni ja tulen aina puolustamaan häntä varsinki tuollaisilta paskanpuhujilta jotka eivät tunne miestäni, eivät sitä kuinka hän käyttäytyy, kuinka hän puhuu jne jne. Niin että jättäkää mieheni rauhaan, en tullut tänne kysymään mielipidettänne hänestä!!!
Lapsen takia ei tarvita mitään extraremonttia. Onko tuo jenkeissä tapana, että lapsella pitää olla oma huone? Itse en voi käsittää, että vauva laitetaan 'omaan huoneeseen'. Tuo on äidin unia ajatellen tosi huono vaihtoehto. Aina kun lapsi herää, pitää nousta sängystä.
Teidän tilanteessa kertoisin molempien vanhemmille ja katsoisin mitkä heidän reaktiot on.
Eihän se täällä mikään tapa sinällään ole, tosin usein sitä tehdään. Ja kyllähän mekin lapsi meidän huoneessamme aiomme pitää jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa lapsi kuitenkin tarvitsee oman huoneen.
Mutta paljastui tällainen asia kun mieheni sisko oli täällä käymässä, joka siis on hyvin allerginen homeelle ja hänhän sen täällä sitten haistoi.. Eli tuo homevaurio täytyisi paikantaa ja korjata mahdollisimman pian. Ja toivoa että ei ole levinnyt isommalle alueelle. Ja vauvaa en halua hometaloon tuoda.
Mehän ei siis omisteta tätä taloa vaan vuokrataan mieheni vanhemmilta. ja niin noh.. he ovat oma tarina sinällään..
Mutta varaa meillä ei ole toista paikkaa vuokrata.. Tässä kun on se hyvä puoli että jos jotain tapahtuu esim. auto hajoaa (jonka se on jo tehnyt pariin kertaan) niin voimme luistaa vuokrasta hieman, jossain muualla tuo ei onnistuisi ja olisimme kadulla..