Käsky kertoo valkoisen jääkärin ja punaisen naissotilaan tarinan sisällissodan loppupuolella. Saksasta ”ryssiä ajamaan” palannut jääkäri Harjula (Samuli Vauramo) joutuu todistamaan valkoisten sodanjälkeisiä, mielivaltaisia teloituksia. Hänen onnistuu pelastaa ainoana eloon jäänyt punaneito (Pihla Viitala), jonka päättää vastusteluista huolimatta viedä lailliseen kenttäoikeuteen. Matkan aikana nämä vihollisiksi toisilleen esitetyt ihmiset kuitenkin haaksirikkoutuvat saarelle, jossa tapahtuu jotain hyvin odottamatonta. Harjulan jo ennestään vankka oikeudentunto herää vangitsemansa naisen ahdinkoa seuratessa, ja pian onkin selvää, ettei väri anna oikeutta tappaa. Sen vääryyden Harjula aikoo estää hinnalla millä hyvänsä.
Käsky perustuu Leena Landerin vuonna 2003 ilmestyneeseen romaaniin. Aiheensa arkuuden ja sen käsittelyn ennakkoluulottomuuden vuoksi keskustelua herättänyt teos rikkoi monia sisällissotaan liittyviä tabuja, ja voitti myös arvostelijoiden suosion osakseen. Kirja palkittiin lopulta kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja siirtyi nopeasti niin kuunnelmamuotoon kuin teatterilavoillekin. Erinomaisesti kirjoitettu ja ajatuksia herättävä teos on kääntynyt elokuvaksi Louhimiehen käsittelyssä varsin uskollisesti ja ennen kaikkea erittäin onnistuneesti.
Käsky eroaa perinteisistä sisällissotakuvauksista siinä, että se kertoo tarinansa nimenomaan ihmisten näkökulmasta. Aatteellinen patsastelu ja ideologiset palopuheet on jätetty selvästi vähemmälle, samoin kuin aiheeseen moneen otteeseen liitetty hyssyttely. Käsky on monessa mielessä elokuvahistoriamme realistisin sisällissotakuvaus, joka onnistuu paitsi luotaamaan tapahtumaan liittyviä tuntoja ja tuntemuksia tarkemmin kuin mikään aiemmin, myös kertomaan selkeästi inhimillisen tarinan sodan mielettömyydestä ja poikkeuksellisen tilanteen vaikutuksista ihmisiin. Ehkä kaikkein selvimpänä ja ajattomimpana teemanaan elokuva kertoo tarinan mahdottomasta rakkaudesta, jolle maan historian vaikein aika kaikkine julmuuksineen antaa äärimmäiset puitteet.
Jos elokuva on juoneltaan älykäs, niin toteutus ei sille ainakaan häviä. Elokuva paitsi säilyttää alkuperäisteoksen hengen ja älykkyyden, myös kehittää sitä elokuvan keinoja oivallisesti hyväksikäyttäen. Monella tavalla viime vuoden vaikuttavimman sotadraaman, Sovituksen (Atonement, 2007) mieleen tuova filmatisointi edustaa nykypäivän teknisesti kehittyneintä Suomi-elokuvaa, jonka upeasti onnistuneet kuva- ja äänimaailma ovat ehdotonta kansainvälistä huipputasoa. Talven kuolemasta vasta toipuva, keväisen ankea Suomen luonto toimii erinomaisena miljöönä muutenkin synkkäsävyisälle tarinalle.
Aku Louhimies onnistuu Käskyn suhteen paremmin kuin koskaan aiemmin. Elokuva etenee kiitettävän vakaasti, eikä jää missään vaiheessa laahaamaan paikoilleen. Kaikkein tärkeimpänä seikkana Louhimies saavuttaa ohjauksessaan alkuperäisteoksen ristiriitaisen ajatusmaailman ja yhdessä vietävän taidokkaan kuvauksen kanssa raadollisen realismin tunnun. Lopputulos herättää ajatuksia, vaikuttaa ja koskettaa aidosti.
Käsky on loppujen lopuksi erityisesti näyttelijöiden elokuva, jotka varmuudessaan huipentavat upean elokuvakokemuksen – vieläpä uusien kasvojen kera. Samuli Vauramo suoriutuu osastaan erinomaisesti, ja hänen jälkeensä on rooliin vaikea kuvitella enää ketään muuta. Pihla Viitala on niin ikään vakuuttava vähäsanaisena, ilmein ja elein roolihahmoaan kasvattavana punaisena naissotilaana, jonka pelkkä olemus ilmentää jotain olennaista punaisten sotilaiden sodanjälkeisestä katkeruudesta. Elokuvan parhaasta suorituksesta vastaa kuitenkin Eero Aho kenttäoikeuden tuomarin roolissa. Hänen hahmonsa on entinen kirjailija ja humanisti, joka tarpeeksi kauan henkisesti raskasta työtään tehtyään on muuttunut tunnekylmäksi, patoutuneiden tunteiden kuihduttamaksi piruparaksi. Aina yhtä vakuuttava Aho onnistuu suorituksellaan kasvattamaan tämän ristiriitaisen hahmon kehityksen elokuvan karuimmaksi tarinaksi, joka herättää varsin ristiriitaisia ajatuksia.
Keskustelu Suomen sisällissodasta varmasti jatkuu tulevien vuosikymmenten aikana, mutta tietynlainen merkki on jo saavutettu: Käsky on kiistaton osoitus siitä, että niinkin vaikeasta aiheesta on mahdollista tehdä erittäin tasokas ja ajatuksia herättävä elokuva ilman ideologian värittämää historiankerrontaa. Käsky on rehellinen ja rankka elokuva, joka myöntää ja tuomitsee tapahtuneen, mutta ei ala moralisoimaan asiaa sen enempää. Sota on paha asia ja sillä siisti. Tärkeämpi asia ovat ihmiset, joihin se on niin monimuotoisesti vaikuttanut. Käsky onkin ennen muuta kuvaus sodan uhreista, joita löytyy niin häviäjistä kuin voittajista – vaan onkohan sodassa sellaisia ollenkaan?
Käsky on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista ja tärkeimmistä suomalaisista elokuvista. Se on paitsi erittäin onnistunut sovitus erittäin hienosta tarinasta, myös upeaa elokuvatyötä ja eniten ajatuksia herättävä elokuva pitkään aikaan.
"Käsky" on erinomainen elokuva Suomen sisällissodasta 1918
30
1505
Vastaukset
- oli kyseessä
Avutonta paskaa mutta olihan se taattua leanderia :))
Punikkiakkahan yritti tappaa sen jääkärin siinä veneessä ja pelastaa henkensä persettä jakamalla. - Citandel
Jäbä on näköjään miettinyt tätä elokuvaa tarkasti analysoiden. Erittäin terävä ja osuva analyysi.
Nettietiketin perussääntöihin kuuluu mainita tekstinsä lähde silloin kun teksti ei ole omaa. Leffatykin sivustoltahan sinä tuon arvostelutekstin olit kopsannut suoraan, eikö niin?
Kyseisellä arvostelijalla on oikeus näkemykseensä, enkä ryhdy sitä sen kummemmin kommentoimaan kuin toteamalla, että realismin tuntua Landerin kirjan ja tehdyn elokuvan tarinassa ei ollut nimeksikään. Mutta kaipa se on jotenkin antoisaa sijoittaa romanttinen tarina normaalia ankeampaan ympäristöön. Nyyh! Ja kun lisää siihen vielä homokohtauksen, tarina ei jää liian pliisuksi ja se tulee samalla ikäänkuin lähemmäksi nykyajan vaatimuksia.
Mielikuvitustahan toki historiallisiin tapahtumiin liittyvät ei-dokumentaariset kirjat ja elokuvat aina ovat, mutta tavallisesti ne myös sellaisiksi myönnetään, eikä arvosteluissa sorruta puhumaan rehellisyydestä. Asian syvempi puoli eli sisällissodan jälkinäytöksen käsittely moraaliselta kannalta jäi elokuvassa sen ihmissuhdepainotteisuuden takia köykäiseksi, mutta hyvää vastaavasti oli, ettei asenteilla melskattu.
Näyttelijät olivat hyviä, kuten nämä nykyiset yleensäkin.- Lahtarin loppu
Kyllä siinä realismin tuntua oli, sillä Eero Ahon esittämälle fiktiiviselle roolihahmolle Emil Hallenbergille löytyy sota-ajalta autenttinen vastine. Sen miehen tekoja tuo tarinakin mukaili. Mies oli oikeasti lahtari, jonka oma elämä päättyi itsemurhaan.
- Syvä iskumme on!
Lahtarin loppu kirjoitti:
Kyllä siinä realismin tuntua oli, sillä Eero Ahon esittämälle fiktiiviselle roolihahmolle Emil Hallenbergille löytyy sota-ajalta autenttinen vastine. Sen miehen tekoja tuo tarinakin mukaili. Mies oli oikeasti lahtari, jonka oma elämä päättyi itsemurhaan.
Tapahtumat mm. Tampereella 1918 keväällä eivät vieläkään ole loppuun käsitelty. Siellä valkoinen terrori riehui pahimmillaan.
- Kuten olemme
Syvä iskumme on! kirjoitti:
Tapahtumat mm. Tampereella 1918 keväällä eivät vieläkään ole loppuun käsitelty. Siellä valkoinen terrori riehui pahimmillaan.
huomanneet, aivan liian monta punikkia jäi vielä eloon...
Haluatko, että jatketaan? - hdhhh
Kuten olemme kirjoitti:
huomanneet, aivan liian monta punikkia jäi vielä eloon...
Haluatko, että jatketaan?mitäs lahtarinäpärä uhoo, vai tiedätkö ylipäätään isääsi, tiedä vaikka olisi ollut punikki.
- sinun ainakin
hdhhh kirjoitti:
mitäs lahtarinäpärä uhoo, vai tiedätkö ylipäätään isääsi, tiedä vaikka olisi ollut punikki.
tiedetään. Se on naapurin isäntä. Tanu kepulainen.
- hellanduudelisentään
Kuten olemme kirjoitti:
huomanneet, aivan liian monta punikkia jäi vielä eloon...
Haluatko, että jatketaan?"taistelemassa" vai pitäisikö mennä läksyjä lukemaan?
- Pohj.....maa..
..teatterissa. Siitä pitämiset ja pitämättömyydet perustuvat aina ns".Makuasioihin", joista en lähde kinaamaan.Ohjaus ok, näyttelijät ok.Aivan kuten haluat.
Kirjan- niin kuin elokuvankin juonihan sikiää ja kertoo, kuinka aatteen sokaisema vallankumouksellinen "miekkaan tarttuu ja kuinka se tuppeen hukkuu".Vallankumoukset ja laittomat kapinat ovat kautta maailman täynnä tällaisia elokuvan kertomia yksilö tarinoita, joten ei siinä mitään erikoista.
Leninin ja Stalinin lupaamaan tukeen ja maassa olevien venäläisten joukkojen tukeen luottaen Suomen vasemmisto yritti punakapinalla kaataa eduskuntavaalien jälkeisen enemmistö hallituksen. Suomen itsenäisyys olisi loppunut lyhyeen, jos panakapina olisi onnistunut.
Jo 50,60,70 luvuillahan tuotteliaat vasemmisto aktivistit maalasivat kansantietoisuuteen sellaista valhekuvaa, valkoiset Mannerheimin johdolla omaa ilkeyttään tappoivat ja sotivat puhtaita punaisia pulmusia vastaan.
Se kertoo siitä, että vasemmisto häpeilee tuon aikaisia tekojaan ja yrittää taiteellisin valhekuvin niitä muuksi maalata.
En kuitenkaan lähtisi sanomaan sitä samaa "KÄSKY" elokuvasta, vaikka siinä sellaisia häivähdyksiä onkin. Ikävä kyllä elokuvassa on selkeä porvarilliselle tieteellekin tyypillinen muka objektiivinen ote. Se tarkoittaa, että kerronta on pelkästään kuvailevaa, se ei pureudu syihin eikä seurauksiin, vaan on lähinnä hyvää porvarillista sotaviihdettä.
Elokuva alkaa punaisten puolella taistelleiden naissotilaiden lahtaamisella ja vangiksi jääneen naissotilaan joukkoraiskauksella. Se on tietysti "porvarillista viihdettä", samoin kuin "hullun valkoisen" kännipäissään johtamat teloitukset.
Varmasti kyseisessä elokuvassa on nykyaikaisen tuotantoyhtiön "porvarillinen halu" tehdä paljon rahaa, mutta elokuva perustuu kirjailija Landerin teokseen, todellisiin ja fiktiivisiin tapahtumiin. Hurmiojuovuksissa mielettömiä murha- ja raiskausorgioita järjestäneitä valkoisia oli paljon, tämä on kiistattomasti todistettu monista eri lähteistä. Jopa Mannerheim nautti teloitusten katselemisesta kauempaa.
Elokuva sinänsä oli heikko ja naisnäyttelijän "suloilla" kalastelu oli ilmeisen päälleviivaavaa, mutta historiallisesti asiat kuvattiin ilmeisen realistisesti. Toki se, miksi köyhällistö nousi puolustamaan oikeuksiaan, jäi täysin pimentoon.ironcurtain kirjoitti:
Elokuva alkaa punaisten puolella taistelleiden naissotilaiden lahtaamisella ja vangiksi jääneen naissotilaan joukkoraiskauksella. Se on tietysti "porvarillista viihdettä", samoin kuin "hullun valkoisen" kännipäissään johtamat teloitukset.
Varmasti kyseisessä elokuvassa on nykyaikaisen tuotantoyhtiön "porvarillinen halu" tehdä paljon rahaa, mutta elokuva perustuu kirjailija Landerin teokseen, todellisiin ja fiktiivisiin tapahtumiin. Hurmiojuovuksissa mielettömiä murha- ja raiskausorgioita järjestäneitä valkoisia oli paljon, tämä on kiistattomasti todistettu monista eri lähteistä. Jopa Mannerheim nautti teloitusten katselemisesta kauempaa.
Elokuva sinänsä oli heikko ja naisnäyttelijän "suloilla" kalastelu oli ilmeisen päälleviivaavaa, mutta historiallisesti asiat kuvattiin ilmeisen realistisesti. Toki se, miksi köyhällistö nousi puolustamaan oikeuksiaan, jäi täysin pimentoon.>>>Elokuva sinänsä oli heikko ja naisnäyttelijän "suloilla" kalastelu oli ilmeisen päälleviivaavaa, mutta historiallisesti asiat kuvattiin ilmeisen realistisesti. Toki se, miksi köyhällistö nousi puolustamaan oikeuksiaan, jäi täysin pimentoon.
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
>>>Elokuva sinänsä oli heikko ja naisnäyttelijän "suloilla" kalastelu oli ilmeisen päälleviivaavaa, mutta historiallisesti asiat kuvattiin ilmeisen realistisesti. Toki se, miksi köyhällistö nousi puolustamaan oikeuksiaan, jäi täysin pimentoon.
Naisia Suomen Sisällisodassa taisteli n. 2000 punaisten puolella. Valkoisillahan silloin kaikki naiset olivat koti(orjina)rouvina. Uskoisin suuren osan punaisten puolella parempien olosuhteiden puolesta taistelleiden naisten olleen vapaaehtoisia, naisethan osaavat olla kiihkeitäkin myös asian puolesta.
Elokuvan homokohtauksessa tietenkin viitattiin Marskiin ja hänen ilmeiseen sadistiseen homouteensa. Ehkä Marskin todennäköinen homous saattoi syventyä Venäjän keisarin Chevalier-rykmentissä ja suomalaisten joukkomurhista? Who knows? Lopputulemaksi kuitenkin jäänee, että elävät punikkinaiset kärsivät eniten kuolleiden punikkimiesten tapoista, yksihuoltajia lapsineen yhteiskunnan ulkopuolella.ironcurtain kirjoitti:
Naisia Suomen Sisällisodassa taisteli n. 2000 punaisten puolella. Valkoisillahan silloin kaikki naiset olivat koti(orjina)rouvina. Uskoisin suuren osan punaisten puolella parempien olosuhteiden puolesta taistelleiden naisten olleen vapaaehtoisia, naisethan osaavat olla kiihkeitäkin myös asian puolesta.
Elokuvan homokohtauksessa tietenkin viitattiin Marskiin ja hänen ilmeiseen sadistiseen homouteensa. Ehkä Marskin todennäköinen homous saattoi syventyä Venäjän keisarin Chevalier-rykmentissä ja suomalaisten joukkomurhista? Who knows? Lopputulemaksi kuitenkin jäänee, että elävät punikkinaiset kärsivät eniten kuolleiden punikkimiesten tapoista, yksihuoltajia lapsineen yhteiskunnan ulkopuolella.Naisia sisällissodassa oli rintamalla myös valkoisten puolella muonitus-, sairaanhoito- ja vastaavissa tehtävissä. Heidän toimintansa oli samalla esikuva ja käytännön testi sodan jälkeen perustetulle Lotta Svärd -järjestölle. Naisten toiminta valkoisessa armeijassa oli varmasti yhtenä ärsykkeenä Neuvostoliitolle lakkauttaa järjestö ja muutkin vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt jatkosodan jälkeen.
Mutta käsittääkseni olimme samaa mieltä siitä, ettei elokuva antanut suuremmin viitteitä pääosan naisen osallistumiselle sotaan. Kirjailija halusi ohittaa tuon asian, koska se ei ollut olennaista rakkaustarinan kannalta.
Elokuvan homokohtaus ei varmasti viitannut marskiin, sikäli kuin Leena Landeria tunnen ja ottaen huomioon, että tämä käsikirjoitus oli kaikin puolin asenteellisesti hyvin maltillinen. Luultavasti kirjailija ei vain ollut keksinyt älyllisempää selitystä näiden kahden erimielisen jääkärin keskinäiselle "hiljaiselle sopimukselle" ja kun homostelu on lisäksi nykyään kovin trendikästä, tarttui sitten siihen.- vai ???
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
Naisia sisällissodassa oli rintamalla myös valkoisten puolella muonitus-, sairaanhoito- ja vastaavissa tehtävissä. Heidän toimintansa oli samalla esikuva ja käytännön testi sodan jälkeen perustetulle Lotta Svärd -järjestölle. Naisten toiminta valkoisessa armeijassa oli varmasti yhtenä ärsykkeenä Neuvostoliitolle lakkauttaa järjestö ja muutkin vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt jatkosodan jälkeen.
Mutta käsittääkseni olimme samaa mieltä siitä, ettei elokuva antanut suuremmin viitteitä pääosan naisen osallistumiselle sotaan. Kirjailija halusi ohittaa tuon asian, koska se ei ollut olennaista rakkaustarinan kannalta.
Elokuvan homokohtaus ei varmasti viitannut marskiin, sikäli kuin Leena Landeria tunnen ja ottaen huomioon, että tämä käsikirjoitus oli kaikin puolin asenteellisesti hyvin maltillinen. Luultavasti kirjailija ei vain ollut keksinyt älyllisempää selitystä näiden kahden erimielisen jääkärin keskinäiselle "hiljaiselle sopimukselle" ja kun homostelu on lisäksi nykyään kovin trendikästä, tarttui sitten siihen.Kirjailija Leena Landerin mielestä sisällissodan murhilla voi ratsastaa loputtomiin. Tarja Halosemmekin sen on hiffannut, tosin noin vanhojen asioiden subjektiivinen ja äärettömän yksipuolinen kaivelu ei anna puhujasta kovin älykästä kuvaa.
Jos valkoisia kiinnostaisi samalla tavoin nyt vielä kuultava punavihreä itku, voitaisiin Suomen kirjallisuus- ja teatterikenttään maahantuoda (sic!) varmasti lukuisia punaisten hirmutekoja kuvastavia tarinoita.
Kummallista että Punakapinasta kumpuaa yhä aina vaan historiallisesti vähintäänkin kyseenalaista esilletuloa, ja joka ikinen kerta, "punaisen historiallista realiteettia" etsii, punainen.
Sisällissota ei ole kovinkaan kaunista, mutta ei häviäjät voi sillä ehkä enää pian 100 vuotta myöhemmin yhä jatkuvasti lypsää. - oppikaa historasta
vai ??? kirjoitti:
Kirjailija Leena Landerin mielestä sisällissodan murhilla voi ratsastaa loputtomiin. Tarja Halosemmekin sen on hiffannut, tosin noin vanhojen asioiden subjektiivinen ja äärettömän yksipuolinen kaivelu ei anna puhujasta kovin älykästä kuvaa.
Jos valkoisia kiinnostaisi samalla tavoin nyt vielä kuultava punavihreä itku, voitaisiin Suomen kirjallisuus- ja teatterikenttään maahantuoda (sic!) varmasti lukuisia punaisten hirmutekoja kuvastavia tarinoita.
Kummallista että Punakapinasta kumpuaa yhä aina vaan historiallisesti vähintäänkin kyseenalaista esilletuloa, ja joka ikinen kerta, "punaisen historiallista realiteettia" etsii, punainen.
Sisällissota ei ole kovinkaan kaunista, mutta ei häviäjät voi sillä ehkä enää pian 100 vuotta myöhemmin yhä jatkuvasti lypsää.Pitää aina muistaa kuka alkoi venäläisten kanssa ampumaan suomalaisia. Onneksi Mannerheimin avulla saatiin Suomi pelastettua sillä punikkien voitto olisi tietänyt Suomen tuhoa.
- leffamies.
Kyse on naisen kirjoittamasta rakkaustarinasta, jossa on vahva pasifistinen sävy. Sotaviihteestä ei voi olla kyse, koska raakuus tehtiin realistisen inhottavaksi ja epäoikeudenmukaisuus karrikoitiin suorastaan ironisen säälittäväksi.
Tarinan opetus oli, että elämä jatkuu, kun sen eteen tehdään uhrauksia ja luovutaan välinpitämättömästä itsekkyydestä. - Vai että setan
oppikaa historasta kirjoitti:
Pitää aina muistaa kuka alkoi venäläisten kanssa ampumaan suomalaisia. Onneksi Mannerheimin avulla saatiin Suomi pelastettua sillä punikkien voitto olisi tietänyt Suomen tuhoa.
vapaustaistelijoita :) Lahtareita voidaan pitää SETA:n vapaustaistelijoina eli, ruskean reijän ritareina. Bua hah haa!
Elokuvalle olisi voinut antaa toisenkin nimen, Lahtarien poika rakkautta. - on sitä
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
Naisia sisällissodassa oli rintamalla myös valkoisten puolella muonitus-, sairaanhoito- ja vastaavissa tehtävissä. Heidän toimintansa oli samalla esikuva ja käytännön testi sodan jälkeen perustetulle Lotta Svärd -järjestölle. Naisten toiminta valkoisessa armeijassa oli varmasti yhtenä ärsykkeenä Neuvostoliitolle lakkauttaa järjestö ja muutkin vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt jatkosodan jälkeen.
Mutta käsittääkseni olimme samaa mieltä siitä, ettei elokuva antanut suuremmin viitteitä pääosan naisen osallistumiselle sotaan. Kirjailija halusi ohittaa tuon asian, koska se ei ollut olennaista rakkaustarinan kannalta.
Elokuvan homokohtaus ei varmasti viitannut marskiin, sikäli kuin Leena Landeria tunnen ja ottaen huomioon, että tämä käsikirjoitus oli kaikin puolin asenteellisesti hyvin maltillinen. Luultavasti kirjailija ei vain ollut keksinyt älyllisempää selitystä näiden kahden erimielisen jääkärin keskinäiselle "hiljaiselle sopimukselle" ja kun homostelu on lisäksi nykyään kovin trendikästä, tarttui sitten siihen.Homokohtaus asetti miespääosan esittäjän, jääkärin, valintatilanteen eteen: uhrautuako pelastamansa naisen puolesta vai antaako juoppohullun homon teloittaa tämä punikkina. Tämä jääkärin valinta selittää myös juoppuhullun kirjailija-tuomarin hirttäytymisen: hän ei enää päässyt rauhaan omatuntonsa kanssa, kun edes viina ja jääkärin alistaminen eivät karkottaneet teloitusten tuomaa itseinhoa kirjailijan sielusta.
- leffamies...
vai ??? kirjoitti:
Kirjailija Leena Landerin mielestä sisällissodan murhilla voi ratsastaa loputtomiin. Tarja Halosemmekin sen on hiffannut, tosin noin vanhojen asioiden subjektiivinen ja äärettömän yksipuolinen kaivelu ei anna puhujasta kovin älykästä kuvaa.
Jos valkoisia kiinnostaisi samalla tavoin nyt vielä kuultava punavihreä itku, voitaisiin Suomen kirjallisuus- ja teatterikenttään maahantuoda (sic!) varmasti lukuisia punaisten hirmutekoja kuvastavia tarinoita.
Kummallista että Punakapinasta kumpuaa yhä aina vaan historiallisesti vähintäänkin kyseenalaista esilletuloa, ja joka ikinen kerta, "punaisen historiallista realiteettia" etsii, punainen.
Sisällissota ei ole kovinkaan kaunista, mutta ei häviäjät voi sillä ehkä enää pian 100 vuotta myöhemmin yhä jatkuvasti lypsää.Tuskin ollaan. Landerin rakkaustarina jääkärin ja vihollisvangin välillä olisi voitu sijoittaa vaikka serbien ja albanien välillä tapahtuvaksi, mutta suomalaisena Lander sijoitti sen puitteisiin, jotka ovat meille tutumpia.
- Noinko meinasit?
leffamies. kirjoitti:
Kyse on naisen kirjoittamasta rakkaustarinasta, jossa on vahva pasifistinen sävy. Sotaviihteestä ei voi olla kyse, koska raakuus tehtiin realistisen inhottavaksi ja epäoikeudenmukaisuus karrikoitiin suorastaan ironisen säälittäväksi.
Tarinan opetus oli, että elämä jatkuu, kun sen eteen tehdään uhrauksia ja luovutaan välinpitämättömästä itsekkyydestä....siis luovutaan välinpitämättömyydestä ja sokeasta tottelevaisuudesta epäoikeudenmukaisiksi koettujen käskyjen edessä
- leffamies..
Noinko meinasit? kirjoitti:
...siis luovutaan välinpitämättömyydestä ja sokeasta tottelevaisuudesta epäoikeudenmukaisiksi koettujen käskyjen edessä
Valkoisten päätön käyttäytyminen ja älyttömät käskyt oli käsikirjoituksessa karrikoitu niin absurdeiksi, että jääkärin tottelemattomuus ja oman tien valinta (myös rakastuminen vankiin) selittyivät katsojalle uskottavalla tavalla
- Römpän ukko...
Mistä kopsasit leffa-arvostelun, luuseri ja mainosmaakarin matkija-apina, joka et ole Jaba
- se vaan
kuinka Sofi Oksanen jätti kertomatta tuon osuuden kirjassaan!?
http://areena.yle.fi/ohjelma/6439780830c542dbcf633de6def0c4aa
Tuossa asivun alhaalla on myös osa 1
Siinä sitä lahtarien meininkiä Euroopassa ja Baltian maissa, oman kansan säestyksellä!
- wsxcderfv
Mainosmaakari typerehtii. Rakkauselokuva ei muutu sotaelokuvaksi vaikka juoni kulkeekin sodan keskellä.
- Viitsitkö
pokkana väittää ettei tuo elokuva kuvaa sitä todellisuutta mitä se silloin oli ? Lahtarit oli sadisteja, ja siitä pahimmasta päästä. Se että kuinka he julmasti nöyryytti ja alisti köyhää, kertoo lahtarin tunnevammaisesta luonteesta, ja kun he saivat luvan vielä vapaasti päälle lahtaa, niin kyllä "ruskean reiän ritarit" eli valkoiset lahtarit sen tekivätkin. Oikein Saksalaisten opastuksella ja opeilla sekä vielä vahvistuksilla.
Ilman Saksalaisia vahvistuksia, valkoinen lahtari olisi hävinnyt sisällissodan.
Opiskele historiaa, swedu petteri, vai oliko se nimesi Börje ?
- Ei Ei ei
Turhilla alastonkohtauksilla täytettyä eli tyypillistä laskelmoitua Louhimies skeidaa.
- heh..
On tässä yksi hyvä kohta, kun tämä heppu pääsee panemaan tätä venakkoa siellä vessassa ja se hintti kuuntelee oven takana nylkytystä.
- Leenaonpuoluueelinen
Vasurin tekemä kuvitteellinen elokuva ja tietysti sanoma on selvä .piilo kommareita on paljon vihreihin lisäksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 636013
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap253801Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2382108Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261840MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311279- 951266
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel2981055Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541000Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.76929Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35878