Tuhoaako mustasukkaisuus taas suhteeni?

Olen 20 vuotias nainen, kärsinyt aina mustasukkaisista piirteistä. Ovat vähentyneet hieman iän myötä (itsetunto hieman kohonnut?)

Ensimmäisessä suhteessa olin ihan kaikesta mustasukkainen mistä vain voi olla: menneisyydestä, existä, muista tytöistä, työstä, jos oli kivaa ilman mua, jos joku tiesi sen jutut paremmin kuin minä, vitsit, tupakasta, juomisesta ymsyms. Ehkä joskus oli jopa ihan aihettakin, toisille tytöille kirjoitetut jutut olivat aika hempeitä joskus. Mutta niin, kilahdin ihan kaikesta ja sain varmaan joka päivä jonkinlaisia paniikki/ahdistus kohtauksia. Tutkin läpikotaisin toisen tavarat, tietokoneen, kännykän. :/ Ikää oli silloin 16-18.

Semmosissa lyhyissäkin suhteissa huomasin olevani omistushaluinen. En ihan heti näyttänyt sitä puolta, mutta parin viikon jälkeen saatoin kilahtaa esim kännissä jos toinen puhui vastakkaiselle sukupuolelle. Tää ei vissiin ollut mun imartelevin puoli, jutuista ei meinaan tullut mitään.

Nykyisen kanssa olin alussa hieman "kylmä". Pelkäsin koko tilannetta kun toinen halusi oikeasti olla mun kanssa. Tavallaan koitin kieltää tunteitani, siksi en ollut mitenkään erityisen mustis. Joskus olin jopa välinpitämätön ja ilkeä. Mitä enemmän aloin antautua suhteelle, sitä enemmän alkoi tulla mustis piirteitä esille. Mistä sitten olen nykyään mustis ... no: Työstä: näkee siellä paljon nättejä iloisia tyttöjä päissään jotka lähentelee ja tietty tulee iskuyrityksiä. Sitten lapsuudenystävä (tyttöpuolinen) jonka kanssa viettivät meidän alkuaikoina paljon aikaa yhdessä mun kanssa ja erikseen ... ovat jopa niin läheisiä että ovat saunoneet porukalla yhdessä ja meidän aikana viettivät aikaa joskus myös kahdestaan leffaa katsellen ja kerran kuulemma poikaystäväni oli lohduttanut häntä surun hetkellä ... tuli vähän kiukkunen olo tuosta. Kerran myös baarissa poikaystäväni meni äkäisesti tämän tytön ja jonkun jätkän väliin, ihan kuin suojellen ... vaikka ei siinä mun mielestä mitään pahaa ollut.
Sitten tietysti exät, vaikka ketään niistä en (kai) ole nähnyt. En halua kuulla niistä mitään, mutta tavallaan tuntuu että haluis tietää.
En pysty oikein puhumaan näistä asioista kamalasti, koska joskus mut jätettiin tän piirteen takia ja sen, että valitin ja surkuttelin kokoajan ja halusin puhua.

Onneksi sentään en enää tutki toisen yksityisiä asioita. Tavallaan en edes halua, koska mitä tekisin jos löytäisin jotain?

Pelkään petetyksi ja jätetyksi tulemista. Pelkään etten ole tarpeeksi hyvä tai kaunis, että tuolla on paljon parempiakin vaihtoehtoja. Kehittelen päässäni mitä ihmeellisimpiä asioita ja varmasti johtuvat huonosta itsetunnostani. Kun yksi ongelma on vatvottu, tulee toinen ja joskus vielä se vanhakin tulee esille.

MITÄ VOIN TEHDÄ??? :'/