Koiran kouluttaminen masentuneena

Älä suotta stressaa harrastusten aloittamisesta koirasi kanssa. Ehdit oikein hyvin vanhemmankin koiran kanssa harrastamaan, kunhan olet saanut itsesi kuntoon. Olen itsekin sairastanut pitkähkön masennuskauden muutama vuosi sitten ja vaikka silloin koirat tuntuivat taakalta, olen jälkeenpäin huomannut niiden olleen minulle pelastus. Jos minulla ei olisi ollut koiria tuskin olisin vaivautunut ulos senkään vertaa, tuskin olisin sängystä noussut. koira kuitenkin tuo velvoitteita, jotka on hoidettava.
Hihnakäytöstä sinun tosin kannattaa harjoitella, on huomattavasti vaikeampaa antaa koiran nyt riekkua hihnan päässä ja yrittää myöhemmin korjata käytös, kuin puuttua siihen samantien. Voit ajatella asiaa myös siltä kantilta, että kouluttaminen on aktivointia, se kuluttaa koirasi energiaa huomattavasti paremmin kuin pelkkä hihnalenkki. Otat ihan oman jaksamisesi mukaan, käyt vaikka useamman 10 min lenkin päivässä ja koulutat samalla hihnakäytöstä, jos voimasi eivät enempään riitä.
Myös sisällä koiraa voi aktivoida vaikka piilottamalla nameja/leluja, nenänkäyttö on koiralle paitsi mieluista myös hyvin väsyttävää.
Yksinolo-ongelmat todennäköisesti johtuvat vähän kaikista mainitsemistasi asioista, kuten jo olet osannut epäilläkin. Oikotietä onneen ei ole, mutta toisaalta yksinolon opettaminen aikuiselle käy samoin kuin pennulle.
Jos tuntuu, että koirasi hyvinvointi kärsii liikaa sairaudestasi, ei ole väärin pyytää apua. Olisiko sinulla ystävää, joka voisi käyttää koiraasi lenkillä kerran pari viikossa tai tuttavia joilla myös koiria, jos he voisivat viedä omaa koiraasi juoksemaan omien koiriansa kanssa?
voimia sinulle, kyllä tämäkin sairaus on voitettavissa.

Siitä, että et muuta suhtautumistasi koiraan. Sen olet vähintään sille velkaa. Koiralla on parannusta tukeva merkitys jos sille antaa vain mahdollisuuden. On koettu saman kaltaista, mutta en ole sen antanut vaikuttaa siihen miten koiraani suhtaudun. Koirasi ongelma on tuo muutos.
"Tarkoituksena kun oli kouluttaa koira hyvin ja harrastaa sen kanssa."...miksi ressata tuosta. Käytä kaikki joutava aika siteen ylläpitämiseen ja lujittamiseen. Muuten täytyy tehdä muu ratkaisu koiran suhteen.
Koira oppii hyvin myös vanhempana. Tsemppiä

Pari viikkoa takaperin juttelin erään puolitutun kanssa ja hän sanoi, että sairastuttuaan työperäiseen uupumukseen (mistä en tiennytkään), hänen kettuterrierinsä oli ainoa syy, miksi jaksoi aamulla nousta. Koiraa hän ei ole kouluttanut millään tavoin, mutta sen avulla pysytteli rutiineissa kiinni, mikä varmaan hänen osallaan pelasti tilanteen. Masennuksen hoitoon ei natsat riitä neuvomaan, mutta koiran tapauksessa suosittelen unohtamaan kaikki tavoitteelliset asiat ja keskittymään siihen, että teette sellaisia asioita, jotka tuntuvat mukavalle. Kyllä vanhepaakin koiraa voi peruskouluttaa aivan mainiosti, mutta mitään kisatykkiä siitä tuskin enää sitten tulee ja mitä sitten vaikkei tulisikaan? Siinä sinulla on kuitenkin ystävä, joka on taatusti iloinen ja onnellinen Sinusta jokaikinen aamu, päivä ja ilta. Niitä on yleensä aika harvassa :)

Rotua ei mainittu,mutta yksi vaihtoehto on,että jos on kyseessä "ei vaikeammasta päästä",niin voisi kysyä vaikka 4H kerhosta,jotain joka olisi kiinnostunut vaikka touhuamaan enemmänkin koiran kanssa,vähän kouluttamaan ja harrastamaan.Voisitte sitten keskenään sopia pelisäännöt,miten haluat koirasi kanssa toimivan ja vaikka aluksi,vähän yhdessä.Jos nyt tuntuu siltä,että on kyse koirasta,jolla olisi virtaa niin paljon,että se osaltaan vähän hankaloittaa yhteisoloa tässä tilanteessa.
Jos nyt ei mistään ihan virtapiirikoirasta ole kyse,niin kyllä se koira kestää vähän vähätoimintaistakin elämää,ainakin jonkun aikaa.Riippuu niin koirasta.Mutta pääasia,että pidetään niistä rutiineista kiinni.ja ollaan jämptejä,siinä miten mennään,varsinkin tuon ikäisen kanssa.Jos näyttää,että tuntuu ongelmaiselta koiran käytös,niin voisi ottaa yhteyttä johonkin koirankouluttajaan,esim.yksityiseen,joka voisi tulla paikan päälle antamaan vaikka muutamia yksityistunteja.Ongelmakoirakouluttajista niitä myös löytyy.Eli sitten vaan mietit,minkä tyyppisellä tapaa haluat koirasi työstää,ja koetat löytää siihen sopivan.

Ei ne koirat niin helposti pilalle mene,ja on teillä jo pohjia,mistä pitää kiinni ja jatkaa,miten jatkattekin.
Tsemppiä !

Kiitos kaikille kannustavista neuvoista. Olette varmaankin oikeassa siinä, että parasta nyt unohtaa tavoitteellinen kouluttaminen ja harrastaminen, ja keskittyä niihin perusasioihin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa sairaslomalla olivat kyllä sellaiset, etten jaksanut muuta kuin kävellä koiran kanssa horroksessa pakolliset lenkit ja sisällä vain nukkua. Sikäli tilanne on nyt hiukan parempi, että jaksan jo huomioida koiraa ja ne harvat hetket päivässä, joina olen iloinen, liittyvät koiran kanssa peuhaamiseen. Peuhataan lumihangessa, kaivetaan kuoppia, leikitään vetoleikkejä. Päivinä joina energia on todella vähissä, laitan patjan lattialle, otan puruluun ja pidän siitä kiinni ja annan koiran järsiä ja kiskoa sitä samalla kun itse makaan...

4-H kerhon dogsittereitä mietin, mutta koiran rodun vuoksi hylkäsin ajatuksen. On siis saksanpaimenkoira.