Masennus ja uranvalinta

Hei!
Et kovinkaan paljon kuvaillut itseäsi ja sitä mikä sinua kiinnostaa tai mistä mahdollisesti pitäisit? Mainitsit, että et halua olla ihmisten keskellä, joten ei varmaan asiakaspalvelu tai myyntityötyyppiseen kannata sitten hakeutua. Kannattaa myös ehkä tarkastella uravalinnan kohdalla sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät ole henkisesti kauhean kuormittavia tai stressaavia. Sellaiset ovat ainakin tulostavoitteeliset myynti- tai markkinointitehtävät. Täältä http://www.mol.fi/avo/ voi katsella erilaisia ammatteja, kannattaa vastata rehellisesti kysymyksiin ja pohtia rauhassa asiaa. Jos turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne on tärkeää, kannattaa välttää myös taide- ja kulttuurialan opintoja, koska ala on epävarma ja töitä vaikea saada. Mutta älä anna yksin masennuksen sanella uravalintaasi. Masennuksesta nimittäin on hyvät ennusteet parantua!

Itse olen myös ollut keskivaikeasti masentunut ja voin sanoa, että se oli rankka - mutta opettavainen elämänkoulu. Sain siitä sellaisia asioita, joita en muuten olisi elämässä saanut. Ymmärrän paremmin nyt muita ihmisiä ja itseäni, koska olen kohdannut oman pimeän puoleni. Ymmärrän paremmin elämää ja erilaisia tilanteita. Osaan myös tunnistaa nopeammin, milloin ajatukset tai toiminta lähtee masentuneelle tielle ja katkaista kierteen nopeammin. Siitä on hyötyä nyt - terveenä. Se on tuonut viisautta.

Jos olet ujo, niin se ei tarkoita sitä, että olisi sosiaalisesti jotenkin huono tai heikko. Ujot ihmiset usein tarkkailevat ja havainnoivat ympäristöään tarkemmin ja sen vuoksi ymmärtävät myös muita paremmin kuin ne, jotka suuna päänä ovat aina itse esillä ja "luulevat olevansa tilanteen tasalla".Voi olla, että joskus tulevaisuudessa, kun masennuksesi on väistynyt, olet mitä parasta seuraa juuri siksi, että osaat kohdata toisen ihmisen aidosti. Saatat ehkä ansiokkaasti hyödyntää sitä työelämässäkin.

Onnea uran hakuun! Sitkeyttä ja rohkeutta! Olet varmasti parempi kuin mitä uskot, masentuneena sitä on kauhean vaikea nähdä niitä mahdollisuuksia, joita itsellä on.

Mul on ollu siten, että sopeudun tekemään vaikkapa tutkijänvaikkäriä, äly ja tietopohja on siihen soveltuva ja samaten kaupalliselle jollekin ihmeen ammattikorkeakoulualalle muka olisin ollut soveltuva. En ole asiantuntija, mutta useampikin tuntemani on valittanut, että ei muka psykoliogisten testien mukaan ole ollut soveltuva vaikkapa sairaanhoitsajan työhön, eli on käynyt mielessä joskus sekin, että onko hyvä koulumenestys este suorittavaan työhön.
uorittavaan työhön. Samalla kuiternkin jokukin täysin epäluotettava ja mm. varastelua harrastanut, luottotietonsa menettänyt tyyppi on mukamas oikeinkin pätevä vaikkapa sairaanhoitajaksi. Just joo.
No hyvä, että terveydenhuoltokin saa parhaat mahdolliset pomot kuitenkin.:)