http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Belgian hallitusfarssi jatkuu/1135262848462/
"Belgian flaamit ja vallonit jatkoivat keskiviikkona kiistelyä hallituksen muodostamisesta. Kuningaskunta on ollut jo puoli vuotta ilman hallitusta."
Siinä konkreettinen esimerkki miten monikielinen valtio on ongelma eikä autuus. Varsinkin Afrikassa monien valtioiden sekasorto johtuu siitä, että valtiot eivät perustu etnisten ryhmien jakoon, yhdessä maassa voi olla kymmeniä tai toistasataa eri kieliryhmää.
"Belgian flaamit ja vallonit jatkoivat keskiviikkona kiistelyä hallituksen muodostamisesta. Kuningaskunta on ollut jo puoli vuotta ilman hallitusta."
Siinä konkreettinen esimerkki miten monikielinen valtio on ongelma eikä autuus. Varsinkin Afrikassa monien valtioiden sekasorto johtuu siitä, että valtiot eivät perustu etnisten ryhmien jakoon, yhdessä maassa voi olla kymmeniä tai toistasataa eri kieliryhmää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Belgiassa kieliryhmät ovat melko saman suuruisia. Jos siellä toinen ryhmä olisi vain 5%:n kokoinen, niin mitään kielikiistaa ei olisi. Toisin on Suomessa....
Belgiassa kieliryhmien suhde on n. 60-40, jos pienen saksankielisen ryhmän jättää pois. Suomessa vastaava tilanne on Pietarsaaressa, missä on n. 56,4 % on ruotsinkielisiä ja 39,8 % suomenkielisiä. Belgian saksankielistä ryhmää vastaa 'muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien' ryhmä (3,7 %).
Pietarsaari ei kuitenkaan ole kaksikielinen, vaan siellä puhutaan kahta kieltä. On ruotsinkielinen Jakobstad ja suomenkielinen Pietaraari, eikä niillä ole keskinäistä kanssakäymistä ollenkaan niin paljon kuin olisi mahdollista. Riidat tosin ovat pienempiä kuin Belgiassa.
Tässä meillä on Suomen kaksikielisyysihanne pähkinänkuoressa. On ruotsinkielinen Suomi omine kouluineen, opistoineen, yhdistyksineen, kuoroineen, laestadiolaisineen, poliittisine ryhmineen ja kunnallisinen lautakuntineen. Sen rinnalla on vastaavat suomenkielisten orgaisaatiot, ja kaksikielisyyden tavoitteena on erillisyys. Pietarsaaressa se onnistuu, mutta muualla on vaikeampaa, koska ruotsinkielisiä ei ole riittävästi eri tehtäviin ja suomenkielisiltä pitää vaatia ruotsinkielisiä palveluja. Suomenkieliset puolestaan eivät tunne kutsumusta sellaiseen. - Tämä meikäläinen kaksikielisyys on kahden kielen erillisyyttä, ja järjestelmä on luotu ruotsinkielisiä varten.
Kun olin ennen Suomen EU-aikaa perehtymässä Belgian koulujärjestelmään - joka sinänsä on mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen - ensin kuultiin ranskankielisen opetusministeriön hyvä luento asiasta. Kun seuraavana päivänä menimme kuuntelemaan flaamilaisen yhteisön luento, hämmästys oli suuri, kun koko systeemin on sama, mutta asiat kerrottiin niin kuin vain tällä kieliyhteisöllä olisi näin.
Ajatus karkasi miettimään, miten ihmeessä maalla on varaa pitää kahta erillistä hallintoa kaikilla aloilla? Omat ministeriöt, paikallisviranomaiset ja kaikki muu. Johan hintaa tulee liittovaltion kokonaisuuden hallintaa. Saksalaisen yhteisön hallintoa en tiedä.
Mitä yhteistä belgialaisilla siis on? Oikeastaan ja vain katolinen kirkko ja kuningashuone. Suurin salaisuus on se, mitä kieltä kuningas ja kuningatar käyttävät makuukamarissaan. Erikoinen valtio. Kannattaisiko jakaa? Ongelmahan tulee Brysselien kohdalla, kun 19 pientä kuntaa on kaksikielistä flaamialueen sisällä?
Belgiassa kun on melkein fifty-fifty tilanne niin sellaista tapahtuu. Suomessa riittäisi kielisuhteet 90-10 saamaan melkein saman tilanteen koska suomenkielisissä puolueissa on omat lipposensa ja sasinsa.
Olen spekuloinut samalla ajatuksella. Jos suruja olisi vielä vaikka 10% väestöstä, niin kielivapaus olisi kaukainen ja mahdoton unelma.
Vaikka itse ASIA ei muuttuisi mihinkään! Pakkoruotsitus olisi aivan yhtä järjetöntä.
Oikein puistattaa ajatuskin....